EUAGRIOS PONTOSLAINEN:
PRAKTIKOS - MUNKKI
ELI
TUTKIELMA
ASKEETTISESTA ELÄMÄSTÄ.
 |
Kuva: Pyhän Johannes Siinailaisen taivaalliset tikkaat-ikoni. Pyhän Katariinan luostari: Siinaivuori, Egypti. |
Suomennettu vertaillen Robert E. Sinkewiczin, Theophanes Constantinen ja Luke Dysingerin englanninkielisistä käännöksistä. Viittaukset kreikankielisiin käsitteisiin perustuvat Wilhelm Frankenbergin kreikankieliseen retroversioon, jonka Luke Dysinger on editoinut englanninkielisen käännöksensä vierelle. Suomenkieliset sanat sulkujen sisällä ovat suomentajan omia lisäyksiä, joiden tarkoitus on selventää kontekstia, selittää tekstiä ja parantaa luettavuutta.
Lähteet
Evagrius Ponticus: Praktikos.
Translated by Luke Dysinger, O. S. B.
http://www.ldysinger.com/Evagrius/01_Prak/00a_start.htm
Evagrius of Pontus: The Greek Ascetic Corpus.
”The Monk: A Treatise on the Practical Life”.
Translated with Introduction and Commentary by Robert E. Sinkewicz.
Oxford Early Christian Studies. Oxford Univeristy Press. 2003, 91-114.
Filokalia: Kokoelma pyhien kilvoittelijaisien kirjoituksia.
Koonneet pyhät Makarios Notaras ja Nikodeemus Athosvuorelainen.
Vanhasta kreikasta suomentanut sisar Kristoduli.
Toimittanut Irinja Nikkanen.
Valamon ystävät r.y. Sisälähetyksen kirjapaino Raamattutalo. Pieksämäki, 1994.
Osa I, 89-90: ”Poimintoja hengellistä raittiutta käsittelevistä kirjoituksista” (Munkki Eaugrios).
Fr. Theophanes Constantine:
The Psychological Basis of Mental Prayer in the Heart.
Volume 2: The Evagrian Ascetic System.
I: Treatise on the Practical Life – Text.
http://timiosprodromos2.blogspot.com/2006/01/tpl-text-1.html
http://timiosprodromos2.blogspot.com/2006/01/tpl-text-2.html
http://timiosprodromos2.blogspot.com/2006/01/tpl-text-3.html
http://timiosprodromos2.blogspot.com/2006/01/tpl-text-4.html
http://timiosprodromos2.blogspot.com/2006/01/tpl-text-5.html
http://timiosprodromos2.blogspot.com/2006/01/tpl-text-6.html
http://timiosprodromos2.blogspot.com/2006/01/tpl-text-7.html
http://timiosprodromos2.blogspot.com/2006/01/tpl-text-8.html
http://timiosprodromos2.blogspot.com/2006/01/tpl-text-81.html
http://timiosprodromos2.blogspot.com/2006/01/tpl-text-9.html
http://timiosprodromos2.blogspot.com/2006/01/tpl-text-10.html
Wilhelm Frankenberg: Evagrius Ponticius.
Abhandlungen der Königlichen Gesellschaft der Wissenschafen zu Göttingen.
Philologisch-Historische Klasse, n. s. 13.2.
Weinmannsche Buchhandlung. Berlin, 1912.
https://archive.org/details/EvagriusPonticus.AbhandlungenDerKniglichenGesellschaftDer/page/n1
ESIPUHE
Kirja Anatoliokselle
1. Rakas veli Anatolios, pyhältä Vuorelta kantautuu luokseni asuinsijalleni Sketiksessä pyyntösi selittää Egyptin munkkien symbolista tottumusta. Olet arvellut, että se ei ole sattuman kauppaa, etkä myöskään pinnallisesti ilmaissut, että heidän pukeutumisensa on sangen poikkeava suhteessa muihin ihmisiin. Nyt siis kerromme kaiken sen, mitä olemme oppineet pyhiltä isiltä sitä koskien.
2. Kûkûllion-huppu on Vapahtajamme armon symboli, joka suojaa munkkien mieltä (hegêmonikon) ja hoivaa heidän lapsenkaltaista suhdettaan Kristukseen ilmaisten vastalauseen niille, jotka pyrkivät pahoinpitelemään ja haavoittamaan heitä. Siksi he, jotka kantavat tätä yllään, laulavat iloiten näin: ”Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo. ” (Ps. 127:1). Sellaiset sanat juurruttavat nöyryyttä ja kitkevät ylpeyden, sen muinaisen paheen, joka syöksi maahan Luciferin, joka ”nousee lähellä aamunkoittoa” (Jes. 14:12).
3. Käsien paljaana pitämisen on tarkoitus olla vertauskuva elämästä ilman teeskentelyä, sillä turhamaisuus on viekas peittämään ja hämärtämään hyveet ja ainaisesti metsästämään ihmisistä tulevaa kunniaa ja häätämään uskon. Sillä kirjoituksissa on sanottu: ”Kuinka te voisittekaan uskoa! Te kärkytte kunniaa toisiltanne ettekä etsi sitä kunniaa, joka tulee yhdeltä ja ainoalta Jumalalta. ” (Joh. 5:44). Kun hyvä asia valitaan, se tulee valita sen itsensä tähden, eikä jostain muusta syystä. Sillä mikäli näin ei tapahdu, tuo jokin muu asia esiintyy korkea-arvoisempana kuin se hyvä, joka huomataan. Tämä mielettömyys tarkoittaa jonkin asian mieltämistä ja esittämistä suurempana kuin Jumala.
4. Villainen analabos-vaate, joka on ristin muotoinen ja taitellaan hartioiden yli, symboloi uskoa Kristukseen, joka kannustaa lempeitä (Ps. 146:6) ja ainaisesti kukistaa heidän vastustajansa ja raivaa heidän toimintansa esteet.
5. Vyö, joka on kiristetty munuaisten ympärille, torjuu kaiken epäpuhtaan ja julistaa: ”Miehen on kyllä hyvä olla koskematta naiseen” (1. Kor. 7:1).
6. He pitävät yllään melote-viittaa ja kantavat aina ruumiissaan Jeesuksen kuolemaa (2. Kor. 4:10) vaientaen kehon järjettömät intohimot ja osallisuudellaan hyvään hukuttavat sielun paheet; Köyhyyttä rakastaen he väistävät ahneuden, joka on epäjumalanpalveluksen äiti (Kol. 3:5).
7. Sauva on (viisauden symbolina) ”Elämänpuu niille, jotka siihen tarttuvat” (San. 3:18) ja vahva tuki niille, jotka siihen tukeutuvat kuten Herraan tukeutuvien tapana on.
8. Lyhyesti ilmaisten nämä ovat symbolista tottumusta koskevat asiat ja nämä ovat pyhien isien iäisesti lausumat sanat niitä koskien. Lapseni, Jumalan pelko vahvistaa uskoa ja raittius vahvistaa Jumalan pelkoa ja kärsivällinen kestävyys ja toivo tekevät raittiuden horjumattomaksi ja näistä syntyy mielentyyneys (apatheia), jonka lapsi on rakkaus; Rakkaus on ovi luonnolliseen tietoon (gnôsis), jota seuraa teologia ja korkein siunattuna oleminen.
9. Niin on lausuttu tällä erää riittävästi pyhästä tottumuksesta ja vanhinten sanoista (sitä koskien). Nyt meidän on määrä keskustella askeetin elämästä ja gnostikon elämästä, muttei kuitenkaan paljastaa kaikkea sitä, minkä olemme nähneet ja kuulleet, vaan ainoastaan sen sen, minkä isät ovat opettaneet meille soveliaaksi toisille kerrottavaksi. Olemme tiivistäneet ja jakaneet opetuksen askeetin elämästä sataan lukuun ja opetuksen gnostikon elämästä viiteenkymmeneen lukuun, joihin on lisätty kuusisataa lukua. Olemme salanneet asioita ja hämärtäneet toisia, ettemme antaisi ”pyhää koirille ja heittäisi helmiä sioille” (Matt. 7:6). Mutta nämä asiat näyttäytyvät selvinä heille, jotka ovat ryhtyneet kulkemaan tätä samaista polkua.
Sata lukua
Rukoilen, että veljet, jotka tulevat tämän kirjan ääreen ja haluavat kopioida sen, eivät liittäisi lukuja toinen tosiinsa, eivätkä liittäisi juuri kirjoitettua riviä juuri kirjoitetuksi tulevaan riviin vaan pikemminkin antaisivat kunkin luvun alkaa omalla aloituslauseellaan noudattaen (pedanttisesti) jaottelua, jonka me olemme merkinneet myös numeroin. Sillä näin menetellen lukujen järjestys voidaan säilyttää ja se, mitä (kirjoituksessa) sanotaan, on selvää. Aloitamme ensimmäisessä luvussa siitä, mitä kristinusko on, ja me olemme ehdottaneet määritelmää, että se on yhtä kuin Vapahtajamme Kristuksen opetukset, jotka koostuvat askeettisesta (praktikê), luonnonfilosofisesta (physikê) ja teologisesta (theologikê)osasta.
1. Kristinusko on Vapahtajamme Kristuksen oppi. Se koostuu askeettisesta, luonnonfilosofisesta ja teologisesta osasta.
2. Taivasten valtakunta on mielenrauhaa (apatheia) olentoja koskevan toden tiedon (gnôsis) kanssa.
3. Jumalan valtakunta on tieto Pyhästä Kolminaisuudesta, joka on yhtä ulottuvainen kuin mielen (nûs) olemus, mutta tuo tieto ylittää mielen lahjomattomalla virheettömyydellään.
4. Ihminen kaipaa ylitse muiden sitä, mitä hän rakastaa; Ja sitä, mitä hän kaipaa, hän taistelee saavuttaakseen. Niinpä kaipaus on kaiken nautinnon alkuperä ja aistimus synnyttää kaipauksen. Sillä hän, joka on vapaa aistimuksesta, on vapaa myöskin kaipauksesta.
5. Demonit taistelevat suoraan yksinäisyyteen vetäytyneitä anakoreetteja vastaan, mutta niitä kenobiittejä kohtaan, jotka harjoittavat hyveellistä elämää luostareissa ja muissa yhteisöissä, ne varustavat aseillaan yhteisön kaikkein huolimattomimmat jäsenet. Nyt näemme, että tämä toinen sodankäynnin muoto on miedompi kuin ensimmäinen, sillä maan päältä ei löydy ihmistä, joka olisi katkeroituneempi kuin demonit, tai henkilöä, joka voisi lainkaan omaksua kaiken niiden pahantahtoisuuden.
Kahdeksasta ajatuksesta
6. Kaikki tavalliset syntisten ajatusten (logismoi) tyypit kuuluvat kahdeksaan kategoriaan, joihin siis kaikki syntiset ajatukset sisältyvät. Ensimmäinen on mässäily (gastrimargias, ”ylensyönti”), sitten seksuaalinen moraalittomuus (porneias, ”irstaus”, ”riettaus”), kolmanneksi ahneus (filargyrias, ”rahanhimo”), neljänneksi synkkyys (lypês, ”epätoivo”, ”melankolia”), viidenneksi viha (orgês, ”kiivailu”, ”kiihkoilu” ), kuudenneksi laiskuus (acedías, ”välinpitämättömyys”, ”penseys”), seitsemänneksi turhamaisuus (kenodoksias, ”kunnianhimo”), kahdeksanneksi ylpeys (hyperêfanís, ”ylimielisyys”). Se, että ahdistavatko nämä syntiset ajatukset sielua vai eikö, ei ole meidän vallassamme, mutta se, asettuvatko ne meihin asumaan ja lietsovatko ne meissä intohimoja, on meidän päätäntävallassamme.
7. Ylensyönnin (gastrimargias) ajatus ehdottaa munkille hänen askeesinsa nopeaa perikatoa. Se kuvailee hänelle hänen vatsansa, maksansa ja pernansa, turvonneen ja pidentyneen sairauden, välttämättömyyksien niukkuuden ja lääkärin poissaolon. Aika ajoin se saa hänet muistamaan jonkun veljeskunnan jäsenen, joka on jäänyt näiden kärsimysten saaliiksi. Joskus se houkuttelee heitä, jotka kärsivät sairauksista, vierailemaan pidättyvyyttä harjoittavien luona kertomassa, millaisia vastoinkäymisiä heillä on, ja kuinka ne ovat (heidän mielestään) seurausta askeesista.
8. Riettauden (porneias) demoni pakottaa yksilöä himoitsemaan monia kehoja. Se hyökkää kahta kiivaammin juuri heitä kohtaan, jotka harjoittavat pidättyväisyyttä, sillä niiden toive on saada heidät lopettamaan pidättyväisyytensä ja uskomaan, että hei eivät ole saavuttaneet mitään. Tahrattuaan sielun demoni taivuttelee sitä häpeällisiin tekoihin ja antaa sen puhua ja kuulla tiettyjä (harhaisia) asioita aivan kuin niiden (kuviteltu) kohde olisi näkyväinen ja läsnä.
9. Rahan rakastaminen (filargyrias) puolustelee itseään pitkäikäisyydellä, kyvyttömyydellä ruumiilliseen työhön, kaikilla tulevilla nälänhädillä, köyhyyden kovilla realiteeteilla, ja (kuvitteellisella) häpeäntunteella, joka (mukamas) seuraa perustarpeita vastaavien hyödykkeiden vastaanottamisesta (toisten armeliaisuudesta).
10. Epätoivo (lypês) esiintyy toisinaan silloin kun koetaan turhautuminen omia tarpeita koskien ja toisinaan se on vihan läheinen seuraus. Kun se esiintyy omia tarpeita koskevan turhautumisen kautta, se esiintyy yleensä seuraavalla tavalla. Kun tietyt (syntiset) ajatukset (logismoi) saavat vallan (munkissa), se saa sielun muistelemaan kotia ja vanhempia ja edellistä elämää. Silloin se havaitsee, että sielu ei vastustele vaan seuraa mukana ja näin se hajaantuu nautinnollisiin ajatuksiin. Sen jälkeen sielusta tiiviisti kiinni pitäen ne syöksevät sen raskasmielisyyteen ymmärryksellä, jonka mukaan mennyttä ei enää ole, eikä sitä voida saada takaisin johtuen nykyisestä elämäntavasta. Ja mitä enemmän epätoivoinen, onneton sielu sallii itsensä hajaantua edellä mainittuihin (nautinnollisiin) ajatuksiin, sitä enemmän se tulee viimeksi mainittujen (raskasmielisten) ajatusten piirittämäksi ja nöyryyttämäksi.
11. Viha (orgês) on tunne, joka nousee hyvin nopeasti. Todellakin siihen viitataan sielun kiivaan puolen (thymos) ylitse kiehumisena ja virtauksena vahinkoa tehnyttä osapuolta kohti tai sellaista osapuolta kohti, jonka uskotaan tehneen vahinkoa. Kaiket päivät se tekee sielun raivokkaaksi, mutta varsinkin rukouksen aikana se valtaa mielen ja esittää sille hänen kasvonsa, joka on loukannut sitä. Joskus tämä jatkuu hetken aikaa ja muuttuu halveksunnaksi lietsoen häiriötä yöaikaan, joiden seuralaisia ovat ruumiillinen heikkous ja kalpeus kuten myös häijyjen villipetojen hyökkäykset. Kuka tahansa voi nähdä nämä neljä (vihan) merkkiä, jotka seuraavat myös monia syntisiä ajatuksia (logismoi).
12. Laiskuuden (acedías) demoni, jota kutsutaan myös keskipäivän demoniksi (vrt. Ps. 91:6), on kaikista demoneista sortavin. Se hyökkää munkin kimppuun aamulla neljännen tunnin koittaessa (ts. klo 10:00) ja piirittää sielua kahdeksanteen tuntiin (ts. klo 14:00) saakka. Kaikista ensimmäisimpänä se saa näyttämään, että aurinko liikkuu hitaasti tai ei lainkaan ja että päivä on viisikymmentä tuntia pitkä. Sitten se pakottaa munkin alinomaan katsomaan ikkunoita kohti ja hyppimään ulos keljosta nähdäkseen, kuinka kaukana aurinko on yhdeksännestä tunnista (ts. klo 15:00) ja katsellen tähän tapaan joka suuntaan, onko kukaan veljistä tavattavissa. Ja edelleen se iskostaa munkkiin vastenmielisyyden asuinsijaansa kohtaan ja elämänsä vallitsevaa tilannetta kohtaan sekä ruumiillista työtä kohtaan ja myöskin se juurruttaa häneen ajatuksen, että rakkaus on kadonnut veljien keskuudesta, eikä ole ketään, joka voisi häntä lohduttaa. Ja mikäli joku näinä päivinä loukkaa munkkia niin tätäkin demoni käyttää hyväkseen lisätäkseen hänen vastenmielisyyttään (näitä asioita kohtaan). Se saa hänet kaipaamaan toisia paikkoja, joissa hän saattaisi helpommin tyydyttää tarpeensa, ja harjoittaa helpompaa ja miellyttävämpää ammattia. Tähän hän lisää olettamuksen, että Herran miellyttämisessä ei ole kysymys jossakin tietyssä (säädetyssä) paikassa olemisesta: Sillä kirjoitusten mukaan jumaluutta voidaan palvoa kaikkialla (vrt. Joh. 4:21-23). Hän yhtyy näihin ehdotuksiin muistoista koskien hänen läheisiä ihmissuhteitaan ja edellistä elämäänsä; Se väittää hänellä olevan vielä pitkä elämä edessään ja tuo hänen silmiensä eteen askeesin taakat. Ja kuten sanonta sanoo, se ottaa käyttöön jokaisen apuvälineen saadakseen munkin jättämään keljonsa ja pakenemaan (hengellisen kilvoituksen) stadionista. Mikään toinen demoni ei välittömästi seuraa tätä yhtä demonia: Sielussa koetaan sanoinkuvaamaton ilo ja rauha sen jälkeen kun munkki onnistuu voittamaan tämän taistelun.
13. Kunnianhimon (kenodoksias) demoni on kaikista syntisistä ajatuksista hienosyisin ja hivuttautuu hyveellisen henkilön sisimpään aikomuksenaan saattaa julkisuuteen hänen kilvoittelunsa ja metsästää ihmisiltä tulevaa arvonantoa (vrt. 1. tess. 2:6). Se sepittää huutavia demoneja, parannetuksi tulleita naisia ja väkijoukon, joka (tahtoo) koskettaa hänen vaatteitaan (vrt. Matt. 9:20, Mark. 5:27). Se ennustaa hänelle jopa, että lopulta hän tulee saavuttamaan pappeuden; Se saa ihmiset etsimään häntä hänen oveltaan ja kahlitsemaan hänet (vaatimuksillaan), vaikka hän olisi tähän haluton. Kun tämä ajatus on ensin nostanut hänet korkeuksiin turhin toivein, se lentää pois jättäen hänet joko ylpeyden demonin tai melankolian demonin kiusattavaksi, jotka tuovat mukanaan lisää hänen toiveilleen vastakkaisia ajatuksia. Joskus se luovuttaa haureuden demonille miehen, josta vain vähän aikaisemmin oli väkipakolla tehty pyhä pappi.
14. Hybriksen (hyperêfanís) demoni saattelee sielun kaikkein raskaimpaan lankeemukseen. Se saa sielun kieltäytymään tunnustamasta, että Jumala on auttaja, ja se saa ajattelemaan, että se itse on kaikkien ansiokkaiden saavutustensa perustava syy, ja ottamaan ylimielisen kannan veljistään, jonka mukaan he ovat typeriä kun eivät jaa samaa näkemystä hänestä itsestään. Viha ja synkkämielisyys seuraavat läheisesti tätä demonia kuten myös äärimmäinen pahuus, mielen häiriintyneisyys, (suoranainen) mielipuolisuus ja näky demonien väenpaljoudesta ilmassa.
 |
| Calugarul rastignit - Ristiinnaulittu munkki. Romanialainen painokuva. |
Parannuskeinoja kahdeksaa ajatusta vastaan
15. Kun mieli (nûs) vaeltelee, (pyhien kirjoitusten) lukeminen, (hengellinen) valvominen ja rukous saavat sen pysähtymään. Kun intohimo (epithymia) syttyy palamaan, paasto, ahkerointi ja yksinäisyyteen vetäytyminen sammuttavat sen. Kun sielun kiivas osa (thymos) tulee kiihotetuksi, psalmien laulaminen, kärsivällisyys ja armollisuus tyynnyttävät sen. Mutta näihin käytäntöihin on syytä ryhtyä asiaankuuluvaan aikaan ja asiaankuuluvalla mitalla, sillä se, mitä ei ole tehty asiaankuuluvalla mitalla ja suosiollisella hetkellä, kestää vain hetken ja se, mikä on väliaikaista, on enemmän haitallista kuin hyödyllistä.
16. Silloin kun sielu kaipaa ruokien moninaisuutta, rajoita ruokavaliosi leipään ja veteen niin, että sielu on kiitollinen pienestä murustakin. Sillä kylläisyys kaipaa kaikenlaisia ruokia, mutta nälkä pitää kylläisyyttä jo pelkästään leivästä autuutena.
17. Veden rajoitettu käyttö hyödyttää siveyttä paljon. Niin vakuuttavat sinulle ne kolmesataa Gideonin seurassa ollutta israelilaista, jotka kukistivat Midianin (Tuom. 7:5-7).
18. Kuten elämä ja kuolema eivät voi asua samanaikaisesti samassa persoonassa, niin ei rakkauskaan voi asua vaurauden keskellä. Sillä rakkaus ei ainoastaan lahjoita pois rikkauksiaan, mutta se antaa pois myös itse katoavaisen elämämme.
19. Se, joka pakenee maailmallisia nautintoja, on valloittamaton linnoitus melankolian demonille. Sillä raskasmielisyyteen kuuluu nautintoon liittyvä turhautuminen, olipa tuo nautinto läsnä tai ainoastaan toiveissa. Ja mikäli olemme kiintyneet johonkin maailmalliseen objektiin, on mahdotonta karkottaa tätä vastustajaa, sillä se virittää ansansa ja aiheuttaa raskasmielisyyden täsmälleen juuri siellä, missä olemme erityisen taipuvaisia (nautintoihin).
20. Viha ja suuttumus lisäävät kiivautta, mutta myötätunto ja lempeys vähentävät sitäkin (vihaa), joka on jo herätetty.
21. ”Älkää antako auringon laskea vihanne yli” (Ef. 4:26), sillä juuri öisin demonit tulevat luoksemme iskemään pelkoa sieluihimme ja tekemään mieliämme pelkurimaisiksi huomisen (hengellisen) taistelun suhteen. Pelokkaiden (ajatusten) ilmaantuminen nousee yleensä juuri sielun kiivaan osan (thymos) häiriöstä. Todellakaan mikään ei saa mieltä niin taipuvaiseksi (hengelliseen) rintamakarkuruuteen kuin sielun kiivaan osan häiriö.
22. Samalla hetkellä kun verukkeen valtaansa saama sielun kiivas osa (thymikon) on ongelmissa demonit vakuuttavat meille, että (yksinäisyyteen) vetäytyminen on hieno asia, ettemme ratkaisisi raskasmielisyytemme syytä ja vapautuisi häiriöstä. Mutta kun sielun himokas osa (epithymikon) tulee palavaksi, silloin demonit yrittävät saada meidät sosiaalisiksi kutsuen meitä ankariksi ja epäkohteliaiksi (mikäli emme tottele niitä), että me kehoja ikävöiden etsisimme kohtaamisia kehojen kanssa. Meidän ei tule totella niitä vaan tehdä juuri päinvastoin.
23. Älä antaudu vihan ajatukselle taistellen älylläsi sinua loukannutta henkilöä vastaan, äläkä lankea haureuden ajatukseen alituisesti kuvitellen nautintoja. Ensinnä mainittu tuo pimeyden sieluun ja viimeksi mainittu kutsuu sen kokemaan himojen lieskat: Molemmat tahraavat sinun mielesi (nûs). Ja kun elättelet sellaisia mielikuvia rukouksen hetkinä, etkä tarjoa rukoustasi Jumalalle puhtaana, lankeat välittömästi saaliiksi laiskuuden (acedías) demonille, joka hyppii erityisesti tällaisten taipumusten yllä ja repii sielun kappaleiksi kuin kauriinvasan surmaava koira.
24. Sielun kiivaan osan luonnollinen olemus on taistelu demoneja vastaan ja kaikkien (maailmallisten) hedonismin muotojen kukistaminen. Niinpä enkelit toisaalta ehdottavat meille hengellistä nautintoa sekä siitä seuraavaa autuutta ja rohkaisevat meitä kääntämän sielun kiivaan osan taisteluun demoneja vastaan. Toisaalta demonit raahaavat meitä kohti maailmallisia nautintoja ja taivuttelevat meitä luontomme vastaisiksi taistelemaan kanssaihmisiämme vastaan niin, että mieli pimentyy ja tiedosta (gnôsis) langenneena se tulee hyveiden pettäjäksi.
25. Ole huolellinen, ettet koskaan yllyttäisi yhtäkään veljistä jättämään (luostaria) sen seurauksena, että kiihotit hänet vihaan. Sillä sellaisen tapahtuman seurauksena et koko elinikänäsi kykene pakenemaan melankolian demonilta, joka ainaisesti on esteenäsi rukouksen hetkinä.
26. Lahjat hävittävät halveksunnan: Anna Jaakobin esimerkin vakuuttaa sinut tästä, sillä hän lumosi lahjoillaan Eesaun kun tämä oli tulossa neljänsadan miehen kanssa uhkaamaan häntä (Gen. 32:7). Mutta koska olemme köyhiä, hyvittäkäämme puutteellisuutemme vieraanvaraisuudella pöydässämme.
27. Kun me asetumme vastustamaan välinpitämättömyyden (acedías) demonia, jakakaamme kyyneleisen sielumme kahtia niin, että toinen puoli tarjoaa lohdutuksen ja toinen puoli vastaanottaa lohdutuksen. Ja kylväen itseemme säädyllisiä toiveita laulakaamme pyhän Daavidin sanoin: ”Miksi murehdit, sieluni, ja olet levoton minussa? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä hänen kasvojensa avusta” (Ps. 42:5).
28. Sinun ei pidä jättää keljoa kiusauksen hetkellä muotoillen itsellesi näennäisen järkeviä tekosyitä. Pikemminkin sinun tulee pysyä sisällä pitkäjänteisyyttä harjoittaen ja rohkeasti kohdattava kaikki hyökkääjät, varsinkin laiskuuden (acedías) demoni, joka on demoneista kaikkein sortavin ja näin ollen koettelee sielua kaikkein korkeimmalla tasolla. Sellaisten taistelujen jättäminen ja kiertäminen totuttaa sielun avuttomuuteen, pelkuruuteen ja karkuruuteen.
29. Meidän pyhimysmäisellä opettajallamme, joka omisti syvällisen kokemuksen askeesista, oli tapana sanoa: Munkin on pidettävä itsensä vakaana kuin hänen olisi määrä kuolla jo huomenna ja samalla kohdeltava kehoaan kuin hänen olisi määrä elää vuosikausia. Hän sanoisi, että ensimmäinen ajatus hukuttaa laiskuuden (acedías) ajatukset tehden munkista innoittuneen; Jälkimmäinen käytäntö pitää ruumiin terveenä ja ainaisesti säilyttää sen itsehillinnän tasapainossa.
30. On vaikea paeta turhamaisuuden (kenodoksias) ajatusta, sillä (usein) se, mitä teet vapautuaksesi turhamaisuuden ajatuksesta, tulee sinulle uudeksi turhamaisuuden lähteeksi. Ei ole ainoastaan niin, että demonit vastustavat kaikkia asianmukaisia ajatuksiamme, sillä joskus on myös niin, että (pienetkin) henkilökohtaiset paheet ovat niille vastakkaisia.
31. Olen huomannut, että kunnianhimon (kenodoksias) demonia seuraavat miltei kaikki muut demonit, mutta seuraajien tullessa kukistetuiksi se itse astuu häpeämättömästi esiin kehuen munkkia hänen hyveidensä suuruudesta.
32. Kun henkilö on saavuttanut tiedon (gnôsis) ja nauttii sen aikaansaamasta hedelmästä, sitä ei enää seuraa kunnianhimon demoni, vaikka se toisi hänen eteensä kaikki maailman nautinnot. Sillä mitä kukaan enää voisikaan luvata, joka olisi parempaa kuin hengellinen kontemplaatio? Silloinkin kun me emme ole vielä saaneet maistaa tietoa (gnôsis), meidän tulee kuitenkin innokkaasti työskennellä askeesissa osoittaen Jumalamme olevan kaikkien toimiemme päämäärä hänen tietonsa (gnôsis) tähden.
33. Muista entinen elämäsi ja vanhat syntisi ja se, kuinka intohimojen saaliiksi jäätyäsi kuitenkin siirryit mielentyyneyteen (apatheia) Kristuksen armosta, ja se, kuinka jätit maailman, joka aiheutti sinulle lukuisia ja toistuvia nöyryytyksiä. Harkitse tätä minun neuvostani. Kuka oli hän, joka suojeli sinua autiomaassa? Ja kuka oli hän, joka ajoi pois sinua vastaan hampaitaan nirskuttavat demonit? Sellaiset ajatukset juurruttavat nöyryyttä ja kieltävät sisäänpääsyn ylpeyden demonilta.
Intohimoista
34. Kun meillä on intohimoisia muistoja tietyistä asioista, se johtuu siitä, että ajattelemme niiden objekteja intohimolla. Toisaalta, mikäli meillä on intohimoisia ajatuksia joistakin objekteista, silloin meillä on myös intohimoisia muistoja niitä koskien. Näin ollen henkilö, joka on voittanut tällaisia asioita aktivoivat demonit, on myös saattanut valoon ne asiat, jotka niitä aktivoivat. Sillä hengellinen sodankäynti on paljon vaikeampaa kuin materiaalinen sodankäynti.
35. Sielun intohimojen alkuperä löytyy ihmisistä. Ruumiillisten intohimojen alkuperä on ruumiissa. Itsehillintä leikkaa pois ruumiilliset intohimot. Hengellinen rakkaus leikkaa pois sielun intohimot.
36. Ne demonit, jotka kanavoivat sielun intohimoja, pysyvät (sotapolulla sielua vastaan) kuolemaan saakka. Ne demonit, jotka kanavoivat ruumiin intohimoja, vetäytyvät (sotapolulta sielua vastaan) kuitenkin paljon aikaisemmin. Kun muut demonit ovat kuin aurinko, joka nouse ja laskee, ja koskettavat vain yhtä sielun osaa, keskipäivän demoni on tottunut saartamaan koko sielun ja kuristamaan mielen. Niinpä yksinäisyyteen vetäytyminen on suloista sen jälkeen kun intohimot on kukistettu, sillä silloin muistot ovat vain muistoja ja munkin taistelu (demoneja vastaan) ei ole enää ainoastaan pelkkää taistelua vaan hänelle on nyt mahdollista siirtyä myös taistelun hengelliseen mietiskelyyn.
37. Joko mielikuva laittoi intohimot liikkeelle tai intohimot laittoivat mielikuvan liikkeelle. Jotkut ihmiset ovat päätyneet ensinnä mainittuun näkemykseen, ja jotkut toiset ihmiset ovat päätyneet jälkimmäiseen näkemykseen.
38. Tavallisesti juuri aistit laittavat intohimot liikkeelle. Kuitenkin kun rakkaus ja pidättyvyys ovat läsnä, intohimot eivät lähde liikkeelle. Tai kun ne eivät ole läsnä, intohimot sen sijaan lähtevät liikkeelle. Sielun kiivas osa (thymos) tarvitsee enemmän parannuskeinoja kuin sielun himokas osa (epithymia) ja juuri siksi rakkautta on kutsuttu suurimmaksi (1. Kor. 13:13), sillä se suitsii vihaa. Pyhä Mooses antoi tutkielmassaan luonnosta rakkaudelle symbolisen nimen ’heinäsirkka’ (Lev. 11:22; LXX: Kreikk. ofiomakhus, sananmukaisesti ”Käärmettä vastaan taistelija”).
39. Yleensä sielun sytyttää kiivauteen kiusaavia ajatuksia (logismoi) vastaan demonien keskuudessa vallitseva löyhkä, sillä sielu havaitsee niiden lähestymisen kuhunkin demoniin liittyvän intohimon vaikutuksen kautta.
 |
| Η κλίμακα των αρετών - Hyveiden portaat. |
Ohjeita
40. Ei ole mahdollista kaikissa tilanteissa noudattaa totunnaista luostarisääntöä, mutta on syytä kiinnittää huomiota tilanteisiin ja olosuhteisiin ja pyrkiä parhaansa mukaan noudattamaan niitä (luostarisäännön) kohtia, joita meidän on mahdollista noudattaa. Sillä demonit eivät ole tietämättömiä näistä tilanteista ja olosuhteista ja täten (tietoisena) ne tekevät siirtonsa meitä vastaan estäen meitä tekemästä sitä, mikä voidaan tehdä, ja usuttavat meitä yrittämään sitä, mikä ei ole mahdollista. Ja niin demonit myös estävät sairaita kiittämästä kärsimyksistään ja estävät heitä toimimasta kärsivällisesti hoitajiaan kohtaan. Sen sijaan demonit rohkaisevat heitä paastoamaan, vaikka he ovat heikkona, ja lausumaan psalmeja seisaaltaan, vaikka heidän olisi parempi pysyä makuulla.
41. Kun me viivähdämme ajanjaksoja kaupungeissa tai kylissä, meidän on syytä erityisen tarmokkaasti pitää kiinni pidättyväisyyden käytännöstä kun olemme maallikkojen seurassa, ettei mielemme tulisi karkeaksi, jolloin meiltä ryöstetään se luontainen määrätietoisuus ja niin me tulemme demonien iskujen pakoon ajamiksi.
42. Kun koet kiusauksen, älä rukoile ennen kuin olet suunnannut joitain vihaisia sanoja sitä demonia kohtaan, joka aiheuttaa kiusauksen. Sillä jos mielesi on syntisten ajatusten (logismoi) vaikutuspiirissä, siitä seuraa, että rukouksesi ei ole puhdas. Mutta jos puhumme kiivaita sanoja niitä vastaan, sinä tyrmistytä ja karkotat pois vastústajista tulevat mielikuvat. Juuri tämä on vihan luonnollinen tehtävä jopa hyvienkin mielikuvien tapauksessa.
43. On myös välttämätöntä tunnistaa demonien väliset eroavuudet ja huomata niihin liittyvät olosuhteet. Me tunnemme ne syntisten ajatusten (logismoi) perusteella ja syntiset ajatukset tunnemme niiden kuvaamien objektien perusteella, joiden perusteella tiedostamme, mitkä demonit ovat harvinaisia ja sortavampia, mikä demonien laji on itsepintainen, mutta helpompi kantaa, mitkä hyökkäävät kimppuumme yllättäin ja johdattelevat mielemme rienaukseen. On välttämätöntä tietää nämä asiat niin, että kun syntiset ajatukset ryhtyvät asettamaan niihin liittyvän materiaalin liikkeelle, voimme sanoa joitakin sanoja niitä vastaan estäen omasta asianmukaisesta tilastamme karkotetuksi tulemisen ja näin voimme tuomita kulloinkin kyseessä olevan demonin. Näin voimme Jumalan auliisti avustamana edistyä ja pakottaa demonit pakenemaan hämmästyttäen ja tyrmistyttäen niitä.
44. Kun demonit näyttävät voimattomilta taistelussa munkkeja vastaan, ne vetäytyvät hieman ja tarkkailevat, mikä hyve on laiminlyöty sillä välin, ja sitä kautta ne hankkivat äkkiä arvaamatta sisäänpääsyn ja repivät rikki onnettoman sielun.
45. Ilkeät demonit houkuttelevat avukseen vielä ilkeämpiä demoneja ja vaikka ne asettuisivatkin luonteineen toinen toistansa vastaan, ne kuitenkin ovat yksimielisiä yhteisestä tavoitteestaan, joka on sielun hävitys.
46. Älkäämme antako mielen Jumalan rienaamiseen johdattavien demonien kiskoa itseämme ja kuvitella asioita, joita en rohkene pukea kirjoitukseksi: Älkäämme antako tämän demonin rikkoa sitoumustamme. Sillä Herra ”tuntee ihmisten sydämet” (Ap.t 1:24). Hän tietää, että edes silloin kun elimme vielä maailmassa emme harjoittaneet sellaista järjettömyyttä. Demonin päämäärä on saada meidät lopettamaan rukoilemisen niin, että emme saata kestää Herran Jumalamme edessä emmekä ojenna käsiämme Häntä kohti, sillä olemme elätelleet sellaisia ajatuksia Häntä vastaan.
47. Jokin esitetty sana tai kehosta lähtevä liike voivat olla merkkejä sielussa läsnä olevista intohimoista. Näiden perusteella sielunviholliset tarkkailevat, takerrummeko ja ravitsemmeko niiden syntisiä ajatuksia (logismoi) vai ajammeko ne syrjään kantaen huolta pelastuksestamme. Sillä ainoastaan Jumala, joka on luonut meidät, näkee mielemme syvyyteen suoraan, eikä täten tarvitse merkkejä siitä, mikä on kätketty sydämeemme.
48. Demonit sotivat maallikkojen kanssa enemmän (materiaalisten) objektien kautta, mutta munkkien kohdalla pikemminkin syntisten ajatusten (logismoi) kautta, sillä heidän yksinäisyytensä poistaa (materiaalisten) objektien läsnäolon. Etenkin siitä syystä, että on helpompi tehdä syntiä ajatuksissa kuin teoissa, sodankäynti (demoneja vastaan) on vaikeampaa ajatuksissa kuin se sodankäynti, joka toimeenpannaan (materiaalisten) objektien välityksellä. Sillä mieli saatetaan helposti liikkeeseen ja sitä on vaikea pitää sitä aloillaan kun se kohtaa syntisiä fantasioita.
49. Meitä ei ole kutsuttu työskentelemään, valvomaan ja paastoamaan kaikkina aikoina, mutta meille on ojennettu lakkaamattoman rukouksen laki (1. Tess. 5:17). Sillä kolme ensinnä mainittua asiaa, jotka parantavat sielun intohimoista osaa, vaativat myöskin kehon asettamista toimintaan, mutta se on synnynnäisesti liian heikko näille töille. Rukous sen sijaan tekee mielen vahvaksi ja puhtaaksi taistelua varten, sillä mieli on luonnollisesti luotu juuri rukousta varten ja sille on luonnollista taistella demoneja vastaan kaikkien sielun voimien puolesta – jopa ilman kehoakin.
50. Mikäli joku munkeista haluaa hankkia kokemusta julmien demonien suhteen ja oppia tuntemaan niiden taidot, tarkkailkoon hän ajatuksiaan (logismoi) ja pankoon merkille niiden enemmän tai vähemmän intensiiviset vaiheet, niiden keskinäiset suhteet, ja hetket, jolloin en tekevät sitä tai tuota, tai se erityinen asia, mikä demoni seuraa kutakin toista demonia, ja mikä ei seuraa toista; Hän etsiköön Kristuksesta selitystä (logoi) kaikille näille asioille. Sillä demonit ovat raivoissaan niitä kohtaan, jotka lähestyvät askeettista elämää enemmän gnostikon tavoin, ja ne ovat halukkaita ”jännittämään jousensa ja ampumaan jokaista oikeamielistä sydämeen pimeässä” (Ps. 11:2).
51. Tarkkailemalla tulet havaitsemaan, että kaksi demonia ovat erityisen nopeita, itseasiassa niin nopeita, että ne ovat miltei kykeneviä valloittamaan mielemme liikkeen; Etenkin haureuden demoni ja se demonia, joka kiskoo meitä herjaamaan Jumalaa. Mutta toiseksi mainittu on kestävyydeltään lyhytjännitteinen ja ensinnä mainittu ei muodosta estettä tiedolle (gnôsis) Jumalasta, ellei se aseta ajatuksiamme (logismoi) intohimoiseen liikkeeseen.
52. (On sanottu, että) sielun erottaminen ruumiista kuuluu ainoastaan Hänelle, joka liitti ne yhteen. Mutta sielun erottaminen ruumiista kuuluu myös ihmiselle, joka ikävöi hyvettä. Meidän isämme kutsuvat yksinäisyyteen vetäytymistä kuoleman meditoimiseksi ja pakomatkaksi ruumiista.
53. He, jotka asiattomasti vaalivat kehoa ja ”pitävät lihastaan huolta niin, että himot heräävät” (Room. 13:14), syytäköön itseään, eikä lihaa. (Sen sijaan) he, jotka ovat saavuttaneet mielenrauhan (apatheia) tässä (ajallisessa) kehossa, näkevät tiettyyn asteeseen saakka (hengellisten) olentojen kontemplaation ja tuntevat Luojan suloisuuden.
Mitä tapahtuu unen aikana
54. Demonit hyökkäävät sielun himokkaan osan (epithymikon) kimppuun kun fantasiat ilmaantuvat unen aikana, jolloin ne näyttävät meille auliilla suostumuksellamme kohtaamisia ystävien kanssa, juhla-aterioita sukulaisten kanssa, naisten ryhmiä sekä muita nautinnollisia asioita ja niin me tulemme sairaiksi tässä sielun osassa ja intohimot tulevat voimakkaammiksi. Mutta kun demonit sen sijaan vaivaavat sielun kiivasta osaa (thymikon) pakottaen meitä kulkemaan äkkijyrkkiä reittejä ja johdattaen polullemme aseistettuja armeijoita ja myrkyllisiä, lihaa nieleviä petoja, jolloin kammoksumme näitä teitä ja pakenemme näitä ihmisten ja petojen hankkeita, silloin pitäkäämme erityistä huolta sielun kiivaasta osasta ja valvomisessa kutsukaamme avuksi Kristusta ja hyödyntäkäämme edellä kuvattuja parannuskeinoja.
55. Kun kehon luonnolliset liikkeet unen aikana ovat vapautuneet syntisistä mielikuvista, silloin ne paljastavat sielun olevan jossain määrin terve, sillä syntisten mielikuvien muodostaminen on merkki sielun sairaudesta. Mikäli syntiseen fantasiaan liittyy hämäriä ja epäselviä kasvoja, silloin pidä tätä merkkinä vanhasta intohimosta. Mikäli kasvot syntisessä fantasiassa ovat selviä, silloin tämä on merkki ajankohtaisemmasta haavasta.
56. Meidän on tunnistettava mielentyyneyttä (apatheia) tunnusmerkit päivisin ajatuksissa ja öisin unissa. Me tulemme kutsumaan mielenrauhaa (apatheia) sielun terveydeksi ja sen ravintoa on tieto (gnôsis), joka yleisesti on ainoa tapa meidän yhdistymiseemme pyhyyden voimiin, sillä yhteys aineettomaan on luonnollisesti seurausta hengellisestä luonteenlaadusta.
Rauhallisuutta lähellä olevasta mielentilasta
57. On kaksi rauhallista mielentilaa, joista ensimmäinen kumpuaa luonnollisesta siemenestä ja toinen demonien (näennäisestä) peräytymisestä. Ensimmäisen seurassa kulkevat nöyryys ja omantunnon tuska, kyyneleet, iäinen kaipaus jumalallisuuteen ja mittaamaton into työntekoon. Jälkimmäisen seurassa sen sijaan kulkevat kunnianhimo ja ylpeys, jotka saavat munkin valtaansa juuri sen jälkeen kun muut demonit ovat lähteneet. Sen tähden hän, joka saa kokea ensinnä mainitun mielentilan alkamisen, tulee vielä sitäkin nopeammin tuntemaan myös demonien hyökkäykset.
58. Kunnianhimon (kenodoksias) demoni on vastakkain haureuden (porneias) demonin kanssa ja on mahdotonta, että molemmat hyökkäävät sen kimppuun samanaikaisesti, sillä ensinnä mainittu lupaa mainetta kun taas viimeksi mainittu on kunnian menetyksen edelläkävijä. Näin ollen kun toinen näistä demoneista lähestyy ja ahdistaa raskaasti sinua, silloin omaksu itseesi vastakkaisen demonin ajatuksia. Mikäli silloin – kuten sanonta kuuluu – kykenet iskemään yhden naulan ulos toisella naulalla, silloin olet himottomuuden (apatheia) rajojen läheisyydessä, sillä mielesi (nûs) on kyllin vahva tekemään tyhjiksi demonien ajatukset inhimillisten ajatusten keinoin. Mutta kunnianhimon ajatuksien ajaminen pois omaksumalla nöyryyden työt ja haureuden ajatuksien ajaminen pois omaksumalla siveyden työt ovat täydellisimmän mielentyyneyden (apatheia) merkkejä. Koeta laittaa ensinnä mainittu metodi käytäntöön kaikkien demonien kohdalla, jotka ovat toinen toistansa vastaan, sillä samalla sinulle selviää, mikä intohimon laji vaikuttaa sinuun eniten. Mutta kuitenkin rukoile Jumalalta kykyä puolustautua vastustajilta toiseksi mainitulla menetelmällä.
59. Mitä enemmän sielu edistyy, sitä suurempia ovat sen vihamiehet. En usko, että samat demonit ovat ainaisesti samaa sielua vastaan. Parhaiten tämän tietävät he, joissa demonien kiusaus on läsnä kaikkein akuuteimmalla tavalla ja jotka näkevät toinen toisensa seuraavien demonien syrjäyttävän heidän saavuttamansa mielentyyneyden (apatheia).
60. Täydellinen mielenrauha (apatheia) syntyy sielussa sen jälkeen kun kaikki askeettista elämää vastustavat demonit on voitettu. Epätäydellinen himottomuus viittaa sielua vastaan yhä taistelevien demonien suhteelliseen vaikutusvaltaan.
61. Mieli ei voi edistyä, eikä tehdä ylevää retkeä aineettomuuden maahan ilman, että ensin korjaisi sitä, mikä on vialla sisimmässä, sillä sisimmän ongelma yleensä saa mielen kääntämään selkänsä sille, mistä alunperin on tullut.
62. Sekä hyveet että paheet tekevät mielen (nûs) sokeaksi: Ensinnä mainittu siten, että se ei näe paheita, ja jälkimmäinen siten, että se ei näe hyveitä.
Mielentyyneyden tunnusmerkit
63. Kun mieli alkaa harjoittaa (lakkaamatonta) rukousta ilman häiriötä, silloin sodankäynti (demoneja vastaan) keskittyy päivin ja öin sielun kiivaan osan (thymikon) ympärille.
64. On kiihkottomuuden (apatheia) merkki kun mieli (nûs) alkaa nähdä oman lempeän kirkkautensa ja säilyy aloillaan unen aikana fantasioiden ilmaantumisen edessä ja katselee objekteja tyynesti.
65. Mieli on voimallinen kun se ei kuvittele mitään maailmallisia asioita rukouksen hetkinä.
66. Mieli, joka on täydellistynyt askeettisessa työskentelyssä (praktikê) Jumalan avulla ja lähestyy tietoa (gnôsis), omistaa vain vähän tai ei lainkaan sielun irrationaalisesta osasta (kumpuavaa) tietoisuutta, sillä tieto (gnôsis) on kohottanut sen korkeuksiin ja erottanut aistein havaittavista asioista.
67. Mielentyyneyden (apatheia) tunnusmerkki ei ole se hyve, että sielu ei tunne intohimoa mitään (maailmallista) objektia kohtaan vaan se, että edes objektien muistotkaan eivät enää aiheuta siinä levottomuutta.
68. Täydellinen ei harjoita pidättyvyyttä ja himoton ei harjoita periksiantamattomuutta, sillä periksiantamattomuus on sitä varten, joka on yhä intohimojen vallassa, ja pidättyvyys on levotonta varten.
69. (Lakkaamaton) rukous ilman häiriötä on merkittävä saavutus, mutta vielä huomattavampi on kyky laulaa psalmeja ilman häiriötä.
70. Henkilö, joka on vakiinnuttanut hyveet sisällisesti ja on kokonaan tullut yhdistyneeksi niihin, ei enää muistele lakia ja käskyjä tai rangaistusta vaan hän tekee sen, mitä tuo erinomainen tila käskee hänen tehdä.
 |
| Paratiisin Portaat-ikoni. Pyhän Katariinan luostari: Siinaivuori, Egypti. |
Käytännöllisiä pohdintoja
71. Demoninen laulu asettaa intohimon liikkeeseen ja kiskoo sielun häpeällisiin fantasioihin, mutta psalmit, hymnit ja hengelliset laulut (Ef. 5:19) kutsuvat mielen alituisesti muistamaan hyveen viilentäen kiivauttamme (thymos) ja sammuttaen intohimomme.
72. Painijoiden rooli on murskata tai tulla murskatuksi; Jos demonit painivat kanssamme ja murskaavat meitä, silloin mekin vuorostamme murskaamme niitä. Kirjoituksissa sanotaan: ”Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni” (Ps. 18:39). Ja uudelleen: ”Kun pahat käyvät minun kimppuuni, syömään minun lihaani, niin he, minun ahdistajani ja vihamieheni, kompastuvat ja kaatuvat” (Ps. 27:2).
73. Levollisuus liittyy viisauteen, mutta askeettiseen työskentelyyn liityy harkitsevaisuus. Sillä on mahdotonta saavuttaa viisaus ilman taistelua ja on mahdotonta hoitaa taistelu menestyksekkäästi ilman harkitsevaisuutta. Juuri harkitsevaisuuden vastuulla on demonien kiivauden (thymos) kestäminen, joka velvoittaa sielun voimat toimimaan luonnonmukaisesti ja valmistaa tien viisaudelle.
74. Munkin kiusaus on ajatus (logismus), joka nousee sielun intohimoisen osan (tû pathetikû merûs tês psykhê) läpi ja pimentää sen.
75. Munkin synti on suostumus ajatukselle (logismus) kielletystä nautinnosta.
76. Enkelit iloitsevat kun pahuus vähenee, mutta demonit iloitsevat kun hyve vähenee. Ensinnä mainittu ovat armon ja rakkauden palvelijoita, mutta viimeksi mainitut ovat vihan ja suuttumuksen alamaisia. Me täytymme hengellisellä kontemplaatiolla kun ensinnä mainitut lähestyvät meitä, mutta toisen ryhmän lähestyminen syöksee sielun häpeällisiin fantasioihin.
77. Hyveet eivät estä demonien hyökkäyksiä, mutta ne säilyttävät meidät vahingoittumattomina.
78. Askeettinen elämä on hengellinen menetelmä sielun intohimoisen osan (tó pathetikon méros tês psykhês) puhdistamiseen.
79. Käskyjen pitämisen vaikutukset eivät ole riittäviä parantamaan sielun voimia täydellisesti, mikäli niiden mukaiset kontemplaatiot eivät seuraa toinen toistansa mielessä (nûs).
80. Ei ole mahdollista vastustaa kaikkia enkelten inspiroimia ajatuksia (logismoi), mutta on mahdollista kukistaa kaikki demonien inspiroimat ajatukset. Enkelten inspiroimia ajatuksia seuraa rauhallinen tila, mutta demonien inspiroimia ajatuksia seuraa sekasorto.
81. Rakkaus (agapê) on mielenrauhan (apatheia) lapsi ja mielenrauha on askeettisen elämän (praktikê) kukka. Askeettinen elämä koostuu käskyjen noudattamisesta ja niitä vartioi Jumalan pelko, joka saadaan oikeamielisen uskon kautta. Usko on synnynnäinen hyvä, joka asuu luonnollisesti heissäkin, jotka eivät vielä usko Jumalaan.
82. Sielu (psykhê) havaitsee (kehon) sairaana olevat ruumiinjäsenet kun se toimii kehon kautta. Samoin omaa asianmukaista toimintaansa harjoittava mieli (nûs) tunnistaa omat voimavaransa ja sitä vaivaavan (demonisen toiminnan) ymmärtämisen kautta löytää sen (oman toiminnan) parantamiseen kykenevän käskyn.
83. Kun mieli (nûs) on kytketty sodankäyntiin (syntisiä intohimoja vastaan), se ei kykene kontemploimaan tuon sodankäynnin syitä (logoi), sillä hänen laitansa on samoin kuin sen, joka taistelee yössä. Mutta kun mieli on saavuttanut mielentyyneyden (apatheia), se tunnistaa helposti vastustajien kavalat juonet (Ef. 6:11).
84. Askeettisen elämän (praktikê) päämäärä on rakkaus (agapê) ja tiedon (gnôsis) päämäärä on teologia. Niiden keskinäinen alkuperä on uskossa ja luonnollisessa kontemplaatiossa. Sielun intohimoiseen osaan (tû pathetikû méros tês psykhês) kiinnittyvät demonit (tôn daimónôn) vastustavat askeettista elämää (praktikê) ja sielun järkistä osaa (logistikon) häiritsevät demonit ovat totuuden (aletheias) vihollisia ja kontemplaation (theoria) vastustajia.
85. Kehoa puhdistavat asiat eivät säily kehossa puhdistautumisen jälkeen, mutta hyveen sekä puhdistavat sielua että myös säilyvät sielussa, jonka ne ovat puhdistaneet.
86. Järkevä sielu toimii luonnonmukaisesti kun sen himokas osa (epithymikon) ikävöi hyvettä, sen henkinen osa (thymikon) taistelee hyveen puolesta ja sen järkinen osa (logistikon) näkee olentojen kontemplaation (theoria).
87. Askeetttisessa elämässä (praktikê) edistyvä henkilö vähentää intohimoja ja kontemplaatiossa (theoria) edistyvä henkilö vähentää tietämättömyyttä (agnôsias). Sillä aikojen lopulla tapahtuu intohimojen täydellinen tuhoutuminen. Joidenkin mukaan tietämättömyyden kohdalla tapahtuu lopulta samoin, mutta toiset ovat eri mieltä.
88. Se, ovatko asiat joko hyviä tai pahoja, riippuu niiden käyttötavasta, joka tekee niistä hyveitä ja paheita. On siis harkitsevaisuuden (fronêsis) tehtävä hyödyntää niitä joko tavalla tai toisella.
89. Koska sielu on viisaan opettajamme (Platonin) mukaan kolmiosainen, siten sielun rationaalisessa osassa (logistikon) kehkeytyvää hyvettä kutsutaan harkitsevaisuudeksi (fronêsis) , ymmärtäväisyydeksi (synêsis) ja viisaudeksi (sofia); Kun hyve kehkeytyy sielun himokkaassa osassa (epithymêtikon) sitä kutsutaan siveydeksi (sôfrosynê), rakkaudeksi (agapê) ja itsehillinnäksi (egkrateia); Kun hyve kehkeytyy sielun kiivaassa osassa (thymikon), sitä kutsutaan rohkeudeksi (andreia) ja pitkäjänteisyydeksi (hypomonê), mutta kun hyve läpäisee koko sielun (psykhê), sitä kutsutaan vanhurskaudeksi (dikaiosynê). Harkitsevaisuuden tehtävä on johtaa sotaa vastustajia vastaan ja puolustaa hyveitä ja piirtää rintamalinjat paheita vastaan ja hallinnoida (taistelun kannalta) neutraaleja asioita aikojen vaatimusten mukaan. Ymmärtäväisyyden työ on ohjata harmonisesti kaikkia niitä asioita, jotka hyödyttävät päämäärämme saavuttamista. Viisauden työ on kehojen ja aineettomien (olentojen) järkisyiden (logoi) kontemplaatio (theoria). Siveyden työ on katsella kiihkottomasti objekteja, jotka asettavat sisimmässämme liikkeelle irrationaalisia fantasioita. Rakkauden työ on ohjata itsensä jokaista Jumalan kuvaa kohti hyvin paljon samalla tavoin kuin se ohjaa itsensä arkkityyppiä kohti jopa silloinkin kun demonit yrittävät tahrata niitä. Itsehillinnän työ on iloiten viskata pois jokainen ruokatorven nautinto. Vanhurskauden työ on kasvattaa yhteisymmärrystä ja harmoniaa sielun eri osien kesken.
90. Kylvämisen hedelmä on lyhteet ja hyveiden (aretôn) hedelmä on tieto (gnôsis). Kuten kyyneleet kulkevat kylvämisen seurassa, samoin ilo kulkee sadonkorjuun seurassa.
Pyhien munkkien sanoja
91. On välttämätöntä tutkia ahkerasti edellämme kulkeneiden munkkien oikeamielisiä menettelytapoja ja oikaista itsemme näiden mukaan, sillä heidän sanoissaan ja teoissaan voi löytää monia yleviä asioita. Yksi heistä esimerkiksi sanoi: Sangen kuiva ja säännöllinen ruokavalio yhdistyneenä rakkauteen johdattaa munkin nopeasti mielenrauhan (apatheia) satamaan. Sama munkki paransi yhden veljen öisten fantasioiden piinasta määräten hänet paastoamisen aikana palvelemaan sairaita. Sillä kysyttäessä hän vastasi: Mikään ei sammuta sellaisia intohimoja niin hyvin kuin armeliaisuus.
92. Yksi viisaista tuli Antionios Oikeamielisen luokse ja sanoi: ”Isä, kuinka me voimme kestää kun meiltä on kielletty kirjojen suoma lohdutus?”. Ja hän vastasi: ”Minun kirjani, arvon filosofi, on olentojen luonto ja juuri siitä tahdon lukea Jumalan sanoja (logoi)”.
93. Valittu ase (Ap.t 9:15) Makarios, Egyptiläinen vanhus, kysyi minulta: ”Miksi on niin, että kun me haudomme halveksuntaa ihmisiä kohtaan, me tukahdutamme sielun kyvyn muistaa, mutta kun me haudomme halveksuntaa demoneja kohtaan, me säilymme vahingoittumattomina?” Kun minulta puutui vastaus ja kysyin häneltä, miksi näin on, hän vastasi: ”Ensinnä mainittu on luonnonvastaista ja viimeksi mainittu on luonnonmukaista sielun kiivaalle osalle (thymos)”.
94. Kerran menin pyhän isän Makarioksen luokse täyden keskipäivän aikaan ja pyysin vettä juodakseni, sillä kärsin äärimmäisestä janosta. Mutta hän sanoi: ”Tyydy varjoon, sillä monet matkustavat ja purjehtivat ovat jopa ilman tätäkin.” Sitten keskustelin hänen kanssaan raittiudesta ja hän sanoi: ”Kokoa rohkeutesi, lapseni! Sillä kahteenkymmeneen vuoteen en ole hankkinut kylläisyyttä leivästä tai vedestä tai unesta. Olen syönyt leipäni punnittuna, veteni olen juonut mitattuna ja pienen annoksen unta siemaisen nukkumalla seinää vasten nojaten.”
95. Kun uutinen hänen isänsä kuolemasta tuotiin erään munkin tietoon, hän sanoi uutisen tuojalle: ”Herkeä rienaamasta, sillä minun isäni on kuolematon!”
96. Kun yksi veljistä kysyi yhdeltä vanhimmista, saisiko hän luvan ruokailla äitinsä ja sisartensa kanssa kun hän vieraili näiden kodissa, vanhin vastasi: ”Älä ruokaile naisväen kanssa. ”
97. Yksi veljistä ei omistanut mitään muuta kuin Evankeliumikirjan ja hän myi sen ruokkiakseen köyhiä, jolloin hän sanoi jotakin muistamisen arvoista: ”Olen myynyt kirjan, joka sanoi minulle: mene ja myy, mitä sinulla on, ja anna köyhille” (Matt. 19:21).
98. Aleksandrian lähistöllä on saari, joka sijaitsee Maria-nimisen järven pohjoisosassa, ja siellä on munkki, jolla on hyvin merkittävä hengellinen kokemus gnostikkojen (gnostikoi) armeijan joukossa. Hän määritteli, että kaikki, mitä munkit tekevät, perustuu viiteen syyhyn: Jumala, luonto, tapa, välttämättömyys ja ruumiillinen työ. Sama henkilö sanoisi myös, että hyve on luonnostaan yhtenäinen, mutta se ottaa sielun voimissa erilaisia ilmenemismuotoja, sillä se on kuin auringonvalo, joka luonnollisesti on muotoa vailla, mutta luonnostaan se ottaa sen ikkunan muodon, jonka läpi se käy sisään.
99. Sitten toinen munkeista sanoi: ”Juuri tästä syystä kuoletan nautinnot, että poistaisin sielun kiivaan osan (thymikon) verukkeet. Tiedän, että viha ainaisesti kamppailee saavuttaakseen nautintoja ja vaivaa mieltä karkottaakseen tiedon (gnôsis). Yksi vanhimmista sanoi, että rakkaus ei tiedä, miten säilyttää rahan tai ruoan varmuusvarastoja. Sama henkilö sanoi vielä: Tietääkseni en ole tullut demonien pettämäksi kahdesti samassa asiassa.
100. Ei ole mahdollista rakastaa kaikkia veljiä tasa-arvoisesti, mutta on mahdollista kohdata heidät kaikki kiihkottomasti ja vapautuneena vääryyden ja vihan muistelemisesta. Kunkin tulisi rakastaa pappeja Herramme tähden, sillä he puhdistavat meitä pyhien sakramenttien välityksellä ja rukoilevat meidän puolestamme. Meidän tulisi kunnioittaa vanhimpia kuin enkeleitä, sillä he voitelevat meidät taisteluihin ja parantavat villipetojen aiheuttamat haavat.
Jälkisanat
Tässä siis se, mitä minulla nyt on sanottavaa askeettisen elämän aihepiiristä, rakas veljeni Anatolios. Tässä se, mitä me olemme löytäneet Pyhän Hengen armosta kypsyvien viinirypäleiden satokauden lävitse keräten kulkiessamme. Mutta kun Vanhurskauden Aurinko loistaa yllämme (Mal. 3:20) ja rypäleet kypsyvät, me tulemme juomaan viiniä, joka ilahduttaa ihmisen sydäntä (Ps. 104:15) rukousten ja esirukousten ansiosta, joita uhrasi Oikeamielinen Gregorius, joka istutti minut, ja pyhät isät, jotka ravitsevat minut kasteellaan, ja Herramme Jeesus Kristus, jonka väkevyys sallii minun kasvaa. Herrallamme Jeesukselle Kristuksella olkoon kunnia ja valta ikuisuudesta ikuisuuteen. Aamen.
 |
| Todellisen munkin elämä: "Koska Kristus ristiinnaulittiin, niin minutkin." |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti