Siipirikon enkelin arvoitus

 

 

(Teosofi 2/2025)

Hugo Simberg maalasi Haavoittunut enkeli-teemasta kaksi versiota: Toisen kankaalle ja toisen freskona Tampereen tuomiokirkon seinään. Onko Simbergin haavoittuneella enkelillä yhtymäkohtaa antiikin Kreikan myyttiin Ikaroksesta ja toisaalta Jesajan kirjan kertomukseen ”Luciferista”, Aamuruskon pojasta? Miten Jeesuksen vertaus Nisun jyvästä täydentää tarinan?

Astun Tampereen tuomiokirkon seinään maalatun Haavoittunut enkeli-freskon eteen. Tiedän maalauksen syntyhistoriasta sen verran, että Hugo Simberg maalasi Haavoittunut enkeli-teemasta ensimmäisen version öljyväreillä kankaalle vuonna 1903 ollessaan toipilaana vakavasta sairaudesta. Alkuperäinen maalaus on parhaillaan Helsingin Ateneumin taidemuseossa. Tampereen tuomiokirkon maalaukset ovat valmistuneet vuosina 1905-1906.

AAMURUSKON POIKA

Edessäni on siipirikko valon sanansaattaja, valkeuden enkeli, jonka siipi on veren tahrima ja otsalla side. Siipirikko enkeli tuo välittömästi mieleen antiikin Kreikasta periytyvän, alunperin Pseudo-Apollodoroksen Bibliotheke(E. 1.12-13)-teoksen kertoman myytin Ikaroksesta, joka isänsä Daidaloksen tekemin vahasiivin nousi korkeuksiin, mutta jonka siivet aurinko sulatti ja niin hän putosi mereen ja hukkui. Antiikin Kreikan myytti tahtoo opettaa meitä: hybristä seuraa nemesis, ylpeyttä seuraa lankeemus. Hieman samankaltainen tarina kuin Pseudo-Apollodoroksen Kirjasto-teoksessa on kerrottu heprealaisen Raamatun Jesajan kirjan kertomuksessa ”kointähdestä, aamuruskon pojasta”, joka viittaa ylpeyttä seuraavaan lankeemukseen. 

 

Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti, aamuruskon poika ! Kuinka olet maahan syösty, sinä kansojen kukistaja! Sinä sanoit sydämessäsi : Minä nousen taivaaseen, Jumalan tähtiä ylemmäs minä korotan istuimeni ja istun ilmestysvuorelle, kaukaiseen Pohjolaan. Minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni Korkeimman vertaiseksi. ” Mutta sinut heitettiin alas hautaan (hepr. Sheol, ”tuonela” ), syvimpään kuiluun. (Jes. 14:12-15)

MISTÄ LUCIFER TULI?

Traditionaalisen kristillisen tulkinnan mukaan (mm. Aphrahat Persialainen, Thedoretos Kyrrhoslainen, Johannes Khrysostomos) Jesajan kirjan ilmaisu ”kointähti, aamuruskon poika” viittaa voitokkaaseen Babylonian kuninkaaseen, eli Nebukadnessar II:een (babyl. Nabu-kudurri-usur, ”Oi jumaluus Nabu, suojele esikoistasi”), jonka hallitseman valtakunnan tuhosta profetoivat myös Vanhan testamentin profeetat Daniel ja Hesekiel. Traditionaalisen kristillisen tulkinnan mukaan Daniel ja Hesekiel olivat Nebukadnessar II: n aikalaisia 600-500-luvuilla eKr., mutta profeetta Jesaja kirjoitti alkaen Juudan kuningas Ussian kuolinvuodesta n. 740 eaa. Nebukadnessar II hallitsi Babyloniaa 605-561 eaa. ja nosti sen uuteen loistoon sotien voitokkaasti Egyptiä, Assyriaa ja Juudaa vastaan. Juudan kansaa vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan jo alkaen vuodesta 605 eaa., näiden ensimmäisten joukossa mm. profeetta Daniel. Nebukadnessar II valloitti Juudan pääkaupungin, Jerusalemin vuonna 597 eaa. Tämän jälkeen pakkosiirtolaisuuteen vietiin toinen aalto, näiden mukana mm. profeetta Hesekiel. Vuonna 586 eaa. babylonialaiset hävittivät kuningas Salomon rakennuttaman Jerusalemin ensimmäisen temppelin. Kuitenkin Babylonian valtakausi Lähi-Idässä loppui lyhyeen, kun Persian kuningas Kyyros II (muinaispersia: Kūruš , ”Auringonkaltainen”) valloitti Babylonian vuonna 539 eaa., jonka jälkeen pakkosiirtolaiset pääsivät palaamaan ja lisäksi Kyyros II.n myötävaikutuksella Jerusalemin toinen temppeli rakennettiin.

Nimitys ”kointähti, aamuruskon poika” on liitetty varhaiskristillisessä perinteessä Venus-planeettaan, mutta myös paholaiseen ja tämän lopulliseen kohtaloon. Kirkkoisä Hieronymus Stridoniumilainen kääntää kristillisen Raamatun latinankielisessä Vulgata-käännöksessään Jesajan kirjan (14:12 ) hepreankielisen ilmaisun ’Hēlēl ben-Shāḥar’ (”kointähti, aamuruskon poika”) latinankielisellä ilmaisulla ’lucifer qui mane oriebaris’ (”Valontuoja, joka aikoinaan nousi varhain”), josta kreikankielinen Septuaginta käyttää ilmaisua ὁ ἑωσφόρος ὁ πρωϊ ανατέλλων (ho heōsfóros ho prōï anatéllōn, ”Aamutähti, aamuvarhain nouseva”). Ensin kirkkoisä Origenes Aleksandrialainen Ezekiel Opera(iii. 356)-teoksessa, sitten kirkkoisä Tertullianus Contra Marcionem(v. 11, 17)-teoksessa ja lopulta kirkkoisä Aurelius Augustinus De Civitate Dei (XI:15, suom. ”Jumalan valtio”)-teoksessa samastivat Jesajan kirjan jakeen 14:12 ’Luciferin’ (Heōsfóros) Saatanaan. Tämä on aatehistoriallinen alkuperä sille, että nimi ’Lucifer’ (”Valonkantaja”) alettiin yhdistää kristillisessä perinteessä Jumalan arkkiviholliseen, Saatanaan. Tästä huolimatta mm. uskonpuhdistajat Martti Luther ja Jean Calvin uupumatta korostivat, että alkujaan hepreankielisessä Raamatussa ja kreikankielisessä Uudessa testamentissa on useita nimiä Satanael-Vastustajalle, mutta nimi ’Lucifer’ ei ole niiden joukossa. Paradoksaalisesti on jopa niin, että kanonisen Uuden testamentin nk. katolisiin kirjeisiin lukeutuvassa Pietarin toisessa kirjeessä (1:19) kirkkoisä Hieronymuksen Vulgata-käännöksen mukaan sana ’lucifer’ selvästi tuntuu olevan symbolinen viittaus Jeesukseen Kristukseen; UT2020-käännöksen mukaan Johanneksen ilmestyksessä (22:16) Kristus sanoo: ”Minä, Jeesus, lähetin viestinviejäni ilmoittamaan tämän kaiken seurakunnille. Olen Daavidin juuresta kasvanut verso ja hänen sukuaan. Olen kirkas aamutähti (Vulgata: stella splendida et matutina, ”loistava, aamuinen tähti”)”.

ENKELTEN SOTA

Paradise Lost (1667, ”Kadotettu Paratiisi”)-runoelmassaan John Milton kertoo tunnetun, juutalais-kristillisen legendan Satanaelin eli Samaelin eli Saatanan enkelillisestä alkuperästä. Tämä tarina ei perustu kristillisen Raamatun kanonisiin teksteihin, vaan sen alkuperä on selvästi Vanhan testamentin apokryfisessa kirjallisuudessa. Tällaisia mytologisia aihelmia löydämme esimerkiksi sellaisista lähteistä kuin ’Adamin ja Eevan elämä’ (ts. Mooseksen ilmestyskirja) ja ’(Slaavilainen) Toinen Eenokin kirja’ (ts. Eenokin salaisuuksien kirja); Juuri Vanhan testamentin apokryfikirjoista juontuu kertomus, jonka mukaan Saatana oli alkujaan Jumalan kirkkain, täydellisin luotu olento, joka lankesi pimeyteen kopeutensa tähden.

Koraanissa tarina Satanelista kerrotaan uudelleen siten, että hänen lankeemuksensa aiheutti haluttomuus kumartaa Adamia, jonka Allah muovasi kaksin käsin savesta ja puhalsi häneen henkäyksensä; Koraani ei sananmukaisesti opeta, että Allah olisi luonut ihmisen omaksi kuvakseen, mutta Pölyä nostattavien suuran mukaan Allah kuitenkin sanoi: ”Olen luonut dzinnit ja ihmiset, / että he palvoisivat minua.” (Kor. 51:56), ja toisaalta Hidzrin suuran mukaan Allah kehotti enkeleitä heittäytymään maahan ja kumartamaan Adamia, ihmisistä ensimmäistä (Kor. 15:28-29). Kumpujen suuran mukaan Paholainen, josta Koraani käyttää arabiankielistä nimitystä ’Iblis’ (”epätoivon aiheuttaja”), perusteli ylenkatsettaan Allahin vaatimusta kohtaan sanoin: ”Minä olen parempi kuin hän; Sinä loit minut tulesta mutta hänet savesta” (Kor. 7:12). Tämän seurauksena Allah vihastui Iblistä kohtaan, karkotti hänet taivaan korkeuksista ja antoi tälle arabiankielisen nimen Shaiṭān (”harhautunut, etäinen”), jonka jälkeen Ibliksestä tuli pahojen djinnien eli pahojen henkien herra. Kumpujen suuran tarina on sanasta sanaan miltei identtinen kuin syyriankielisen ’Aarteiden luolan kirjan’ kertoma tarina, joka hyvin ilmeisesti on sen taustalla.

Varmasti Saatanan lankeemuksen aiheutti juuri kopeus, mutta Simbergin Haavoittunut enkeli-maalauksen enkelihahmo on merkitsevästi vailla hybriksen kopeutta, hän on jotenkin hauraampi, pehmeämpi, oikeastaan nöyristä nöyrin olento verraten hybriksen riivaamaan Ikarokseen tai kopeaan Saatanaan. Johanneksen ilmestyksessä puhutaan enkelten sodasta, joka syttyi taivasten valtakunnassa. 

 

Taivaassa syttyi sota. Miikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan . Lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat, mutta eivät voittaneet , eikä heillä ollut enää sijaa taivaassa. Suuri lohikäärme , se vanha käärme, jota Perkeleeksi ja Saatanaksi kutsutaan , koko maanpiirin villitsijä, heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssaan. Minä kuulin, kuinka taivaassa sanottiin kovalla äänellä:”Nyt on tullut pelastus ja voima , meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Kristuksensa valta , sillä meidän veljiemme syyttäjä , joka yöt ja päivät syytti heitä Jumalamme edessä, on heitetty alas.” (Ilm. 12:7-10)

Kenties Hugo Simbergin maalauksen valkeisiin pukeutunut enkeli on ottanut osaa tähän sotaan Herran vanhurskauden enkelten joukoissa ja tuon taistelun melskeessä saanut haavansa, joka on singonnut sen maahan? Simbergin haavoittunut enkeli ei nosta päätänsä kopeasti, vaan luo katseensa alaspäin kohtaloon alistumisen merkiksi. Näyttää aivan siltä kuin hänen unelmansa olisi murskattu, koska hänen siipensä eivät kantaneet.

NISUN JYVÄ

Hugo Simbergin maalauksen haavoitettu enkeli kantaa kädessään kimpullista valkovuokkoja. Miksi? Mitä taiteilija on halunnut tällä yksityiskohdallaan välittää katsojalle? Valkovuokot ovat keväinen enne lähestyvästä kesästä. Keväällä luonto puhkeaa riemastuttavasti monivärisiin kukintoihin, joita paluumuuttajien suuret joukot, etelästä palaavat suuret lintuparvet säestävät laulullaan. Kevät on luonnon heräämisen ja ilon aikaa, mutta Simbergin Haavoittunut enkeli-maalausta leimaa syvä melankolia. Pojat, jotka kantavat haavoittunutta enkeliä maalauksessa, ovat pukeutuneet tummiin. Ovatko he pukeutuneet surupukuihin? Onko enkeli sitenkin kuollut, eikä vain haavoitettu? Mieleen tulee tässä yhteydessä Johanneksen evankeliumin vertaus nisun jyvästä :

Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää. (Joh. 12:24).

Kevään ja tulevan kesän enteitä kantava, kärsivä, haavoitettu valkeuden enkeli on kiistatta Kristusta muistuttava hahmo. Hänen kohtalonsa tuo mieleen Jesajan kirjan 53. luvun ’Herran kärsivä palvelija’-jakson. Enkeli opettaa meille hiljaisuutta.

Häntä piinattiin , ja hän alistui siihen eikä suutaan avannut. Kuten Karitsa , joka viedään teuraaksi, niin kuin lammas , joka on ääneti keritsijänsä edessä, hän ei suutaan avannut. (Jes. 53:7).

Vaikka Hugo Simbergin maalauksen enkelin olemus on murtunut, valkovuokot hänen kädessään muistuttavat kevääseen kätketystä suuresta ilosta. Ortodoksisen pääsiäistroparin sanoin: ”Kristus nousi kuolleista , kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi!”

Hugo Simbergin maalauksessa esiintyvän, haavoitetun enkelin olemus on hauras. Jotenkin hänen haavoittunut olemuksensa on hauraampi, toisaalta inhimillisempi kuin ”keskivertoenkelten”, joiden ylitarjontaan kristillisessä taiteessa olemme kenties jo kovin tottuneita. Hugo Simbergin enkeli ei kuitenkaan peittele haavoittuvaisuuttaan, ja hänen paljastettu haavansa voi synnyttää maalauksen katsojassa halun lohduttaa enkeliä, halata, rohkaista.

Samassa astun sisälle maalaukseen. Kosketan haavoittuneen enkelin rikottua siipeä, suutelen hänen otsaansa. Hän on rakas sisareni, haavoittunut enkeli.

Taivaallisen valkeuden arvoitus

 

Hugo Simberg haavoitettujen enkeliteologina

Kuva: Kaksoisvalotettu valokuva: 

Hugo Simberg maalamassa enkelten siipivartiota Tampereen Johanneksen kirkon holvivaippaan.

1904. Kuvalähde: Kansallisgalleria.

SISÄLLYS

Johdanto

4

Kuinka olet sinä kaunis kointähti pudonnut taivaasta?

8

AD FONTES

17

Enkelten sota

29

Nisun jyvä

32

Yhteenveto

36

Kirjallisuus

40

JOHDANTO

Tampereen tuomiokirkossa astun samaisen Haavoittunut enkeli-freskon eteen, jonka Hugo Simberg maalasi vuosina 1905-1906. Fresko on uudistettu versio taideteoksesta, jonka idea alkoi kehkeytyä Hugo Simbergin mielessä jo vuonna 1898 ja jonka hän viimeisteli öljyvärimaalauksena kankaalle ollessaan toipilaana vakavasta sairaudesta perheensä sukutilalla Niemenlautassa kesällä vuonna 1903. ¹Alkuperäinen Haavoittunut enkeli-öljyvärimaalaus kuuluu Helsingin Ateneumin taidemuseon peruskokoelmaan. Se on suomalaisille hyvin rakas ja samalla eräs tunnetuimpia suomalaisia maalauksia maailmalla. Hugo Simberg (1873-1917) oli kaksikielinen, suomenruotsalainen kuvataiteilija aikana, jolloin Suomen valtiollisesta itsenäistymisestä vasta haaveiltiin. Hugo Simberg ei kenties ollut aivan yhtä kiihkeä fennomaani kuin oppimestarinsa Akseli Gallen-Kallela (1865-1931), mutta nykyisin myös hänen taideteoksensa tunnetaan maassamme merkitsevän usein juuri suomenkielisillä nimillä. Hugo Simbergin elinaikana taideteoksen nimeäminen suomeksi oli selkeän poliittinen kannanotto, joten voisiko Haavoittunut enkeli-öljyvärimaalauksen ajatella olevan eräitä edustavimpia esimerkkejä tästä? Jostain syystä Hugo Simberg itse kuitenkin halusi jättää juuri tämän taideteoksensa nimeämättä ja merkitsi sen selitteeksi näyttelyluetteloon vain kaksi ajatusviivaa.² Uskontotieteilijä Nina Kokkinen (2013, 246-266; 2019, 188-) on esittänyt, että Hugo Simbergin yksityiselämään kuului intoilu enemmän tai vähemmän selvästi swedenborgilaisuudelta vivahtavan esoterismin parissa, mutta tähän olettamukseen suhtautuu skeptisesti taidehistorioitsija Marja Lahelma (2017, 40), jonka mukaan ”Simbergin kiinnostuksesta ruotsalaisen mystikon ajatuksiin on hyvin vähän konkreettista näyttöä”. Nykyisin on hyvin yleisesti tunnettua, että Hugo Simbergillä oli taipumus tulkita kristillistä traditiota ilkikurisen karnevalistisesti, mutta pian saatamme kuitenkin huomata, että hänen enkelitaiteestaan hehkuu myös syvällinen rakkaus ja ymmärrys kristillistä traditiota kohtaan.

Tässä kirjoituksessani luotaan Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli-maalausten teologisia merkityksiä kristillisen tradition kontekstissa etenkin niiden symbolisten yksityiskohtien synnyttämien eksegeettisten mielleyhtymien valossa. Lähestyn näitä aihelmia lähinnä hermeneuttisen tutkimusmetodin keinoin. Hermeneutiikka merkitsee teoriaa tulkinnasta. Sanan/käsitteen ’hermeneutiikka’ etymologia on palautettavissa kreikkalaisen Hermes-jumaluuden nimeen: Hermes toimi jumalien viestien välittäjänä ja tulkitsijana. Hermeen uskottiin pilailevan vastaanottajien kustannuksella, muuttavan joskus viestejä ja vaikuttavan niiden tulkintaan. Toisaalta Hermeen uskottiin olevan psykhopompos, sielujen opas ja ”Hyvä Paimen”, joka kuoleman jälkeen ohjasi vainajan sielun matkaa Manalaan. Nimen ’Hermes’ etymologinen alkuperä on arveltu olevan kreikan sana ἕρμα (herma), joka tarkoittaa ”kiviröykkiö, hautakumpu”. Käsitteen ’hermeneutiikka’ taustalla on kreikan verbi hermēneúō (”julistaa, kääntää, sanoa”). Platonin filosofiassa ’hermeneuttinen taito/tulkinnan taito’ (kreikk. hermēneutike tekhnē) tarkoitti taitoa, joka selittää jumalten tahtoa ihmisille. Luukkaan evankeliumin (24:27) mukaan Jeesus Nasaretilainen suorittaa hermeneuttista tehtävää (diermēneuen) kun hän selittää Vanhan testamentin lakia hämmentyneille opetuslapsille Emmauksen tiellä. Apostoli Paavalin Ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä (12:10, 30, 14:5, 13, 26-28) käsitettä hermēneía (f.) (”tulkinta, selitys”) ja sen johdannaisia käytetään kielilläpuhumisen armolahjan yhteydessä; Henkilö, joka kykenee tulkitsemaan Pyhän Hengen inspiroimaa kielilläpuhumista, on hermēneutēs (m.) ( ”selittäjä, kääntäjä, tulkki”). ³

Länsimaisen hermeneutiikan alkuperä voidaan jäljittää kahtaalle. Antiikin Kreikassa reetorit tutkivat kirjallisuutta, ja tutkimusta kehitettiin erityisesti Aleksandriassa. Samaan aikaan hellenistisen kulttuurin kanssa kehittyi Raamatun eksegetiikka, aluksi juutalaisten Midrash-tulkintojen ja myöhemmin myös kristillisten kirkkoisien harjoittamana. Nykyaikaisen hermeneutiikan perustajana pidetään saksalaista Wilhelm Diltheytä (1833–1911), joka laajensi hermeneutiikan aluetta edelleen liittämällä tulkitsemisen kirjallisten tekstien lisäksi kaikkeen historiallisiin kohteisiin ja kaikkeen inhimilliseen toimintaan. Hänen filosofiassaan hermeneutiikka on ”eläytyvää ymmärtämistä”, jossa ymmärryksen tuli siirtyä inhimillisen toiminnan ja tuotteliaisuuden ulkoisista ilmentymistä kohti niiden sisäistä merkitystä. Eläytyvä ymmärtäminen on Wilhelm Diltheyn mukaan menetelmä, joka erottaa niin sanotut hengentieteet (saks. Geisteswissenschaften) eli ihmistieteet luonnontieteistä (saks. Naturwissenschaften). Teksti on nykyaikaisen hermeneutiikan keskeinen käsite. Sillä tarkoitetaan paitsi kirjallisia tekstejä, myös mitä tahansa merkitysten kokonaisuutta, joka vaatii tulla ymmärretyksi. Näin kyseessä voi olla paitsi taideteos, kuten sävelteos tai kuvataiteen teos, myös esimerkiksi historia tai yhteiskunta. ⁴

Friedrich Schleiermacherista (1768-1834) alkaen filosofisessa hermeneutiikassa tutkimuskohteen ymmärtämisen on ajateltu etenevän hermeneuttisessa kehässä, jossa oivallukset syvenevät vähitellen. Hermeneuttisen säännön mukaan kokonaisuuden ymmärtäminen lähtee yksittäisestä, joka kuitenkin on osa kokonaisuutta. Filosofiassa loogisena virheenä ajatteluketjussa nähdään kehäpäätelmä, jossa johtopäätös sisältyy premisseihin ja joka perustelee näin itse itsensä. Hermeneuttisessa kehässä ei kuitenkaan ole kysymyksessä kehäpäätelmä, vaikka yksittäinen, josta lähdetään liikkeelle, kuuluu kokonaisuuteen ja ohjaa sen ymmärtämistä. Kysymyksessä on paremminkin jonkinlainen ennakkonäkemys, jonka tiedostaminen on osa kokonaisvaltaisen ymmärryksen ennakoimista.⁵ Hans-Georg Gadamer (1900-2002) näkee hermeneuttisen kehän prosessina, jossa merkitysten tulkinta annetaan aina toisilla merkityksillä, jotka tulkitaan toisilla merkityksillä ja niin edelleen. Merkitysten kokonaisuudella ei ole kivijalkaa, joka antaisi sille tukevan perustan reaalitodellisuudessa. Teoreettinen ajattelu erotetaan esiteoreettisesta käytännöstä ja tulkitseminen liikkuu kehässä teoreettisen ymmärtämisen ja esiteoreettisen eli praktisen ymmärtämisen välillä. Kehässä liikkuminen ei ole kuitenkaan paikallaan polkemista, sillä Gadamer korostaa kehää spiraalinomaisena prosessina. Se on eräänlainen vuoropuhelu tulkinnan kohteen ja tulkitsijan välillä.⁶ Hermeneuttisessa kehässä etenevä tutkimus saavuttaa yhä syveneviä ymmärryksen tasoja tutkimuskohteestaan, mutta lopullisen ratkaisun saavuttaminen jää aina tavallaan kesken: Lopullista ja tyhjentävää tulkintaa tarkastelun kohteena olevasta tekstistä/ taideteoksesta ei milloinkaan täysin saavuteta, - eikä sitä kenties ajatella olevan edes olemassakaan.

Olen tässä tekstissäni pyrkinyt jäljittämään Hugo Simbergin raamattutietämyksen alkujuuria valottamalla 1800-luvun jälkipuoliskolla ja yhä 1900-luvun alussa maassamme ajankohtaista kirkkopoliittista keskustelua ruotsin- ja suomenkielisistä raamatunkäännöksistä. Samalla olen tietoisesti pyrkinyt perehdyttämään lukijani Hugo Simbergin elinaikana vakiintuneina pidettyjen raamatunkäännösten kielellisiin nyansseihin valikoitujen käännösnäytteiden pohjalta. Etenkin olen painottanut tässä Haavoittunut enkeli-teeman tulkinnan kannalta olennaisia raamatunkohtia. Samalla olen pyrkinyt vertailemaan käännösvariantteja kristillisen Raamatun alkuteksteihin ja sivumennen viitannut myös nykyisin vakiintuneina pidettyjen raamatunkäännösten tulkintaeroihin. Tekstini sisintä ydintä edustavien raamattusitaattien kohdalla en ole painottanut mitään yksittäistä raamatunkäännöstä vaan pikemminkin olen pyrkinyt ammentamaan mahdollisimman laajasti vakiintuneiden raamatunkäännösvarianttien runsaudensarvesta. Mahdollisuuksien mukaan olen myös pyrkinyt kulkemaan eriävien raamatunkäännösvarianttien käännösmetodia koskevien, enemmän tai vähemmän selvästi ideologisten koulukuntakiistojen tuolle puolen.

Keisarinna Elizabethin Raamatusta periytyvän, kirkkoslaavinkielisen Jesaja-lainauksen ymmärtämisen ja kääntämisen osalta kiitän avusta Ukrainan Odessassa asuvaa ystävääni Svetlanaa.

Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli-teeman luonnostelussa hyödyntämiä valokuvia. 

Kuvalähde: Kansallisgalleria.

KUINKA OLET SINÄ KAUNIS KOINTÄHTI PUDONNUT TAIVAASTA?

Edessäni on valkeuden lähettiläs, ihmeellinen Jumalan kirkkauden enkeli. Veri on tahrinut hänen siipensä ja sideharso hänen otsallaan miltei peittää silmät. Syvän melankolian vallitessa kaksi vaitonaista poikaa kantaa siipirikkoa paareilla. Poikien vaatetuksesta syntyy vaikutelma, että he kuuluvat kansan köyhälistöön: Etummaisella pojalla on liian isot saappaat, jälkimmäisellä liian pieni takki; Varallisuutta hankkia hyvin istuvia vaatteita heillä kenties ei ole, joten heidän on tyydyttävä siihen, mitä on saatavilla. ⁷ Ensivaikutelma on, että enkeli on pukeutunut valkeaan albaan kuten rippikoulusta juuri valmistunut nuori konfirmaatiojuhlassa, mutta lähemmin tarkastellen tällä vaatteella on korostuneen pitkä laahus, joka luo vaikutelman pikemminkin morsiamen häämekosta. Taustan maisemassa likaisen kellertävällä nurmella kasvaa hentoja kukkarykelmiä ja puron varren kituliaassa pensaassa on vain aavistus lehdistä tai kukinnoista. Nurmikko yhdistyy taka-alalla hivenen utuiseen vesistöön, kenties järveen tai mereen, jonka takana häämöttää sinertävänharmaa vastaranta. Freskossa etummainen rantaviiva kiemurtelee käärmeenä, mutta takimmainen on suora, horisontaalinen jana; Öljyvärimaalauksessa molemmat rantaviivat ovat jokseenkin suoria. Freskon yksityiskohtiin kuuluu myös kaukana vastarannalla ylös taivaisiin kurkottavat (Finlaysonin?) tehtaan savupiiput, jotka alkuperäisestä öljyvärimaalauksesta puuttuvat.

Hugo Simbergin haavoittunut enkeli tuo välittömästi mieleen antiikin Kreikan myytin Ikaroksesta, jonka alun perin Pseudo-Apollodoros kertoi Bibliotheke (”Kirjasto”)-teoksessaan. Publius Ovidius Nason Muodonmuutoksia (viii: 170-240)-teoksessa kertoman version mukaan nerokas keksijä Daidalos suunnitteli Kreetan kuningas Minokselle labyrintin, johon kuningas vangitsi tyttärensä Ariadnen ja Minotaurus-hirviön, jolla oli ihmisen ruumis ja härän pää. Kun Daidalos auttoi Minoksen tytärtä Ariadnea ja tämän rakastajaa Theseusta surmaamaan Minotauruksen ja pakenemaan labyrintistä, kuningas Minos raivostui ja vangitsi vuorostaan Daidaloksen ja tämän pojan, Ikaroksen labyrinttiin. Neuvokas Daidalos-isä keksi kuitenkin valmistaa vahasta ja sulista siivet itselleen ja Ikaros-pojalleen niin, että he pystyivät pakenemaan labyrintistä lentämällä. Ennen lähtöä Daidalos kuitenkin varoitti poikaansa lentämästä liian korkealla, sillä tällöin aurinko voisi sulattaa vahasiivet, tai liian lähelle merta, sillä tällöin vesi voisi irrottaa sulat siivistä. Daidalos onnistui lentämään turvaan, mutta uudesta kyvystään hurmioitunut Ikaros unohti varoitukset ja lensi aivan liian korkealle, jolloin aurinko sulatti hänen vahasiipensä. Tämä seurauksena Ikaros putosi mereen ja hukkui.⁸ Kreikkalainen tarinaperinne tahtoo opettaa meitä: Hybristä seuraa nemesis, ylpeyttä seuraa lankeemus. Tarinan kopeutta seuraavasta lankeemuksesta kertoo myös heprealaisen Raamatun Jesajan kirja. Lainaan seuraavaksi Jesajan kirjan katkelman kieleltään vanhahtavasta, ruotsinkielisestä Kaarle XII:n Biblia 1703-raamatunkäännöksestä, joka oli Hugo Simbergin kuolinvuoteen 1917 saakka yhä täysin virallinen, hänen kotikielellään julkaistu Kirkkoraamattu. ⁹

12. Huru äst tu af himmelen fallen tu skiöna morgonstierna? Huru äst tu til jordena fallen, tu som förswagade Hedningarna?

13. Tänckte tu doch vthi titt hierta: jagh wil stiga vp i himmelen, och förhöija min stool vp öfwer Gudz stiernor: jagh wil sättia migh på witnesbyrdsens berg, på then sidon norr vth.

14. Jagh wil fara öfwer the höga skyyr; och wara then Alrahögsta lijk.

15. Ja, til helwetes faar tu widh kulones sido.

16. Then tigh seer, han skal skåda tigh, och see vppå tigh (och säija:) Är thet then man som werldena skälfwande giorde, och Konungariken bäfwande:

17. Then ther jordenes kretz öde lade, och städerna ther inne nederslog, och gaf icke sina fångar lösa?

18. Allesamman Hedningarnas Konungar liggia doch medh ähro, hwar och en i sitt huus:

19. Men tu äst förkastad vthu tine graf, såsom en förderfwad green, såsom the slagnas klädnat, som medh swärd ihiäl stungne äro, hwilke nederfara til helwetes stenar, såsom ett förtrampat aas.

20. Tu skalt icke såsom the begrafwen warda; ty tu hafwer förderfwat titt land, och slaget titt folck: ty man skal aldrig tänckia på then ondskofulla sädena.

 

(Karl XII:s Bibel 1703: Then Propheten Esaia,14:12-20).

Kaarle XII (1682-1718), jonka suostumuksella ja myötävaikutuksella tämä raamatunkäännös on julkaistu, oli täsmälleen sama sotaisa Ruotsin kuningas, jonka ruotsalainen henkiennäkijä Emanuel Swedenborg uskoi olleen diabolisen kunnianhimon riivaama paholainen ja sen johdosta päätyneen tuonpuoleisessa helvettiin (Kokkinen 2013, 248).¹⁰ Hugo Simbergin elinaikana edelleen tuorein yleisen hyväksynnän saavuttanut, suomenkielinen Kirkkoraamattu oli kuitenkin nk. Biblia 1776-raamatunkäännös. On mahdollista ellei suorastaan todennäköistä, että kaksikielinen Hugo Simberg oli jokseenkin perehtynyt sekä ruotsinkieliseen Kaarle XII:n Biblia 1703:een että suomenkieliseen Biblia 1776:een, ja on täysin mahdollista, että hänellä oli myös sekä kyky että tahto vertailla näiden kieltä keskenään. Seuraavaksi lainaan vastaavan katkelman suomenkielisestä Biblia 1776-raamatunkäännöksestä kuin edellä ruotsinkielisestä Kaarle XII:n Biblia 1703:sta.

12 Kuinka sinä kaunis kointähti olet pudonnut taivaasta? kuinkas olet maan päälle langennut, joka pakanat teit heikoksi?

13 Vaan sinä ajattelit sydämessäs: minä astun taivaaseen, ja korotan istuimeni Jumalan tähtien ylitse: minä istutan itseni todistuksen vuorelle, sille puolelle pohjaa päin.

14 Minä tahdon vaeltaa korkeiden pilvien päällä, ja olla kaikkein Korkeimman vertainen.

15 Kuitenkin sinä sysätään helvettiin, luolan puolelle.

16 Joka sinun näkee, hänen pitää katseleman sinua ja katsoman päälles, (ja sanoman): onko tämä se mies, joka maailman saatti värisemään, ja valtakunnat vapisemaan?

17 Joka maan piirin autioksi saatti, ja kukisti siellä kaupungit, ja ei päästänyt vankejansa kotia?

18 Kaikki pakanain kuninkaat makaavat kuitenkin kunnialla, jokainen huoneessansa;

19 Mutta sinä olet hyljätty haudastas niinkuin kauhia vesa, niinkuin lyötyin vaatteet, jotka miekalla ovat kuoliaaksi pistetyt, jotka menevät alas kivikuoppaan, niinkuin tallattu raato.

20 Ei sinua pidä niin haudattaman kuin ne; sillä sinä olet hävittänyt maas, ja tappanut kansas; sentähden ei pidä ikänä muistettaman ilkiäin siementä.

(Biblia 1776: Jes. 14:12-20).

Dynaamisen vastaavuuden käännösperiaatteeseen sitoutunut vuoden 1992 Uusi Kirkkoraamattu kertoo olennaisesti saman tarinan, mutta selvästi aavistuksen verran eriävin sanavalinnoin:

12 Voi, sinä putosit taivaalta, sinä Kointähti, sarastuksen poika! Alas maahan sinut survaistiin, sinä kansojen kukistaja."

13 Etkö juuri sinä sydämessäsi sanonut: "Minä tahdon nousta taivaisiin! Minä pystytän valtaistuimeni Jumalan tähtiä korkeammalle, minä tahdon istua jumalten vuorella kaukana pohjoisessa,

14 minä nousen pilviä ylemmäksi, olen korottava itseni Korkeimman vertaiseksi."

15 Mutta tuonelaan sinut on syösty, sen pohjimmaiseen kuiluun.

16 Jokainen, joka sinut näkee, jää katsomaan, tuijottaa sinua ihmetellen: "Tämäkö on se maailman järkyttäjä, valtakuntien vapisuttaja,

17 joka hävitti maanpiirin autioksi ja murskasi sen kaupungit eikä päästänyt vankeja koskaan kotiin?"

18 Kansojen kuninkaat lepäävät kunniassa kukin omassa kammiossaan,

19 mutta sinut on viskattu kauas haudastasi kuin kelvoton villiverso¹¹, sinä lojut surmattujen, miekan lävistämien peitossa manalan kuilun pohjakivillä kuin tallattu raato.

20 Et pääse haudassa liittymään vertaistesi seuraan, koska olet hävittänyt maasi ja tuhonnut kansasi. Eikä kukaan enää koskaan mainitse rikoksentekijäin jälkeläisten nimiä.

(UKR 1992: Jes. 14: 12-20).

Vielä neljännen version tästä tarinasta kertoo Raamattu kansalle ry:n sanatarkkuuteen eli formaaliseen ekvivalenssiin pyrkivä Suomen kansan Raamattu-käännös vuodelta 2013.

12. Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti, aamuruskon poika? Kuinka oletkaan maahan syösty, sinä kansojen valtias!

13. Sinä sanoit sydämessäsi: ’Minä nousen taivaaseen, minä korotan istuimeni Jumalan tähtiä korkeammalle ja istun kokoontumisvuorelle, perimmäiseen pohjolaan.

14. Minä nousen pilvien yläpuolelle, teen itseni Korkeimman veroiseksi.’

15. Mutta tuonelaan sinut syösty, perimmäiseen kuiluun.

16. Ne. jotka sinut näkevät, katsovat sinua pitkään, tarkastelevat sinua: ’Onko tämä se mies, joka järisytti maata, vapisutti kansakuntia,

17. joka teki maanpiirin autiomaaksi ja hävitti sen kaupungit eikä päästänyt vankeja kotiin?’

18. Kaikkien kansojen kuninkaat lepäävät kunniassa, kukin kammiossaan.

19. Mutta sinut on viskattu kauas haudastasi kuin inhottu vesa. Olet peittynyt surmattujen, miekalla lävistettyjen ja kiviseen kuoppaan suistuneiden alle. Sinä olet kuin tallattu raato.

20. Et sinä saa liittyä heihin haudassa, sillä sinä olet maasi hävittänyt, kansasi tappanut. Ei ikinä enää mainita pahantekijöiden siementä.

(Suomen kansan Raamattu 2013, 793: Jes. 14:12-20).

Viidennen tulkinnan tarjoilee Jerusalemin raamatuntutkijat ry:n Mirja Ronning työryhmineen:

12. Kuinka oletkaan pudonnut taivaalta, kointähti, aamunkoiton poika,

kuinka sinut onkaan kaadettu maahan, kansakuntien kukistaja!

13. Sinähän sanoit sydämessäsi: ”Minä nousen taivaisiin, minä korotan

valtaistuimeni Jumalan tähtien yläpuolelle

ja istun kohtaamisvuorelle pohjoisen perukoilla.

14. Minä nousen pilvien korkeuksiin,

olen Korkeimman kaltainen. ”

15. Mutta sinut syöstäänkin tuonelaan, syvän kuopan perukoille!

16. Ne, jotka näkevät sinut, tarkastelevat sinua ja katselevat sinua tarkkaan:

”Tämäkö mies järisytti maata ja järkytti kansakuntia,

17. teki maanpiirin autiomaaksi ja hajotti kaupungit

eikä päästänyt vankejaan kotiin?”

18. Kaikki kansakuntien kuninkaat – he kaikki -

makaavat kunniassa, kukin kammiossaan,

19. mutta sinut viskataan pois haudastasi kuin inhottava vesa, kuin

surmattujen, miekalla lävistettyjen vaatteet,

niiden, jotka suistuvat syvän kuopan kiviin, kuin tallattu raato.

20. Sinua ei haudata yhdessä heidän kanssaan, sillä sinä olet turmellut maasi,

surmannut kansasi.

Pahantekijäin jälkeläisiä ei enää milloinkaan mainita.

(Profeetta Jesaja puhuu : käännös hepreasta suomeksi tutkimuksen valossa. 2014, 66: Jes. 14:12-20).

Vaikka tieteellinen eksegetiikka ja eksegeetikot eivät enää ole vastaavaa aina täysin valmiita myöntämään, myöhäisantiikin kristittyjen teologien (mm. Aphrahat Persialainen, Thedoretos Kyrrhoslainen, Johannes Khrysostomos) hengellisen tradition valossa heprealaisen Raamatun Jesajan kirjan ilmaus ’Kointähti, sarastuksen poika’ on nähty profetaalisena viittauksena Lähi-Idän muinaisaikojen voitokkaaseen kuninkaaseen, Nebukadnessar II:een (akkadi: Nabû-kudurri-uṣur, ”Oi jumaluus Nabu, suojele esikoistasi”), joka hallitsi Uusbabylonialaista valtakuntaa vuosina 605-562 eaa. ¹² Nebukadnessar II:n hallitseman valtakunnan sekä kukoistuksesta että perikadosta profetoivat heprealaisen Raamatun sivuilla myös mm. Danielin ja Hesekielin kirjat. Profeetat Daniel ja Hesekiel on traditionaalisesti nähty Nebukadnessar II:n aikalaisina 500-600-luvuilla eKr., mutta heprealaisen Raamatun Jesajan kirjan itsensä mukaan kirjan kirjoittaja Jesaja (hepr. יְשַׁעְיָהוּ, Yəšaʿyāhū , ”Herra on Pelastus”) aloitti kirjoittamaan profetioitaan jo vuonna 740 eaa., jolloin Juudan kuningas Ussia (עֻזִּיָּהוּ , ‘Uzzīyyāhū, "Herra on väkevyyteni”) eli Asarja (עֲזַרְיָה, ‘Ǎzaryāh, "Herra antoi avun”) kuoli. ¹³ Historiallis-kriittiseen suuntaukseen sitoutunut raamatuntutkimus kuitenkin olettaa, että historiallinen profeetta Jesaja on itse kirjoittanut ainoastaan Jesajan kirjan nk. ”Protojesajan” (luvut 1-39), jolloin teoksen myöhemmät luvut periytyvät huomattavasti myöhemmältä ajanjaksolta; Nykyisin monet tutkijat yhä olettavat luterilaisen Bernhard Lauardus Duhmin (1847-1928) eksegeettisiin teorioihin perustuen, että Jesajan kirjan lukujen 40-50 kirjoittaja on tuntemattomaksi jäänyt Deuterojesaja 500-luvulla eKr. ja lukujen 50-66 tuntemattomaksi jäänyt Tritojesaja, joka kirjoitti juutalaisten palattua Babylonian orjuudesta. ¹⁴

Historia tuntee Nebukadnessar II:n kuninkaana, joka voitokkailla valloitussodillaan Egyptiä, Assyriaa ja Juudaa vastaan kohotti Uusbabylonialaisen valtakunnan lähes kiistattoman hegemoniseen asemaan muinaisessa Lähi-Idässä.¹⁵ Saavutettuaan omana aikanaan huomattavaa mainetta sotilaallisena ylipäällikkönä voitokkailla valloitusretkillään Juudaa vastaan kuningas Nebukadnessar II pakotti tämän alueen juutalaisia siirtymään orjikseen alkaen vuodesta 605 eaa., joka käynnisti Juudan juutalaisten Babylonian pakkosiirtolaisuuden ensimmäisen aallon tapahtumasarjan.¹⁶ Traditionaalisen tulkinnan mukaan heprealaisen Raamatun Danielin kirjan Daniel (hepr. דָּנִיֵּאל , Dānīyyēʾl, "Jumala on Tuomarini”) kuului tähän Babylonian juutalaisten pakkosiirtolaisten ensimmäiseen ryhmään.¹⁷ Nebukadnessar II:n sotilaiden valloitettua Juudan pääkaupungin Jerusalemin sittemmin vuonna 597 eaa. käynnistettiin Babylonian pakkosiirtolaisuuden toinen aalto. Tuolloin Jerusalemin juutalaisten eliitit ja tiettävästi myös mm. profeetta Hesekiel (hepr. יְחֶזְקֵאל Yəḥezqēʾl , "Jumala vahvistaa ”) näiden joukossa pakotettiin orjuuteen Babyloniassa.¹⁸ Vuonna 586 eaa. Nebukadnessar II kylvi yhä kauhistuttavampaa tuhon siementä kun hänen babylonialaiset sotajoukkonsa hävittivät käytännöllisesti katsoen maan tasalle tuon ajan juutalaisuuden hengellisessä keskuksena toimineen Jerusalemin temppelivuoren nk. ensimmäisen temppelin (hepr.בֵּית-הַמִּקְדָּש הָרִאשׁוֹן , Bēṯ hamMīqdāš hāRīʾšōn, "Ensimmäinen Pyhäkkötalo”), jonka Israelin (Yhdistyneen) kuningaskunnan kuningas Salomo oli aikoinaan rakennuttanut 900-luvulla eKr. ¹⁹ Tämä Salomon temppeli oli samainen, jossa Heprealaisen Raamatun hengellisen tradition mukaan Dekalogin eli Herran Kymmenen Käskyn (עֲשֶׂרֶת הַדִּבְּרוֹת, Aseret ha'Dibrot, sananamukaisesti: ”kymmenen asiaa/sanaa”) kiviset laintaulut sisältävää liitonarkkia (hepr. אֲרוֹן הַבְּרִית ,ʾĂrōn haBrīṯ, "liitonarkku"; kreikk. Κιβωτὸς τῆς Διαθήκης, Kibōtòs tês Diathḗkēs, ”liitonlaatikko”, ge’ez: ታቦት, tābōt, “arkki” ) aikoinaan säilytettiin.²⁰ Heprealaisen Raamatun kirjojen ’Exodus’ (20:1-7) ja ’Deuteronomium’ (5:4-21) kertomusten valossa Mooses sai Herralta Kymmenen Käskyn kiviset laintaulut kahdesti myyttisellä Horebin vuorella, ”Jumalan vuorella” (הַר הָאֱלֹהִים, Har haʾÄlohīm) juutalaisen kansan Siinain erämaavaelluksen aikoina.

Danielin kirjan valossa Nebukadnessar II:n hallitseman valtakunnan keskiössä ollut Babylon-kaupunki nähdään synnin pääkaupunkina ja sen hallitsija itsepäisenä tyrannina, joka ei suostu tunnustamaan israelilaisten Jumalan voimaa - ennen kuin hänen mielenterveytensä musertuu.

Kun kuningas kahdentoista kuukauden kuluttua oli kävelemässä kuninkaallisen palatsinsa kattotasanteella Babylonissa, hän sanoi: "Tämä on se suuri Babylon, jonka minä olen väkevällä voimalla rakentanut kuninkaalliseksi kaupungikseni ja omalle mahdilleni kunniaksi!" Sana oli vielä kuninkaan huulilla, kun taivaasta kuului ääni: "Tämä sana on sinulle, kuningas Nebukadnessar: Olet menettänyt valtakuntasi! Ihmisten joukosta sinut ajetaan pois, sinä olet asuva eläinten parissa, saat syödä ruohoa kuin härät, ja seitsemän vuotta on vierivä ylitsesi, kunnes opit tietämään, että Korkein on hallitsija ihmisten valtakunnassa ja että hän antaa sen kuninkuuden kenelle tahtoo." Se sana kävi heti toteen: Nebukadnessar ajettiin pois ihmisten joukosta, ja hän söi ruohoa kuin härät ja hänen ruumiinsa kastui yökasteesta. Hänen partansa ja hiuksensa kasvoivat tuuheiksi ja pitkiksi kuin kotkan sulat ja hänen kyntensä pitkiksi kuin lintujen kynnet.(UKR 1992: Dan. 4:29- 33).

Vaikka heprealaisessa Raamatussa Nebukadnessar II:n esitetäänkin tyrannimaisena ja jumalattomana hallitsijana, Jeremian kirjan (25:8-12; 27:6; 43:10) ilmestysten mukaan Herra Sebaot kutsuu häntä paradoksaalisesti ”minun palvelijakseni”,sillä Israelin Jumala itse on antanut hänellä vallan kurittaa juutalaista kansaa sen tottelemattomuuden tähden. Heprealaisen Raamatun mukaan Herra kuitenkin lopulta armahtaa juutalaisia, rakasta omaisuuskansaansa, ja päästää heidät Babylonin orjuuden ikeen alta - kunhan se on ensin oppinut nöyrtymään Kaikkivaltiaan edessä. ²¹ Hesekielin kirja täydentää apokalyptisten näkyjen sarjan profetioillaan Gogin ja Magogin sodasta (38-39), joka huipentuu Herran yliluonnollisen myötävaikutuksen seurauksena jumalattomien tappioon, Jerusalemin temppelivuoren ikuisen (tulevan?) temppelin rakentamiseen (40-44) ja Jumalan Shekhinan (”Läsnäolo, Immanenssi”) paluuseen, jolloin Kuollutmerikin virkoaa ihmeellisesti eloon (47:1-12).²²

Heprealaisen Raamatun profetiat näyttävät käyneen toteen kun vuonna 539 eaa. Persian kuningas Kyyros II (muinaispersia: Kūruš , ”Auringonkaltainen”) komensi väkivahvat sotajoukkonsa valloittamaan Babylonian. Babylonian vastarinnan kukistuttua vahvemman edessä Kyyros II armeliaasti salli juutalaisen kansan palaavan Babyloniasta kotikonnuilleen ja hänen suopeutensa johdosta myös Jerusalemin temppelivuoren nk. toisen temppelin rakennustyöt käynnistettiin – aivan kuten heprealaisen Raamatun Jesajan kirja (44:26-45:25) vaikuttaa ennustavan.²³ Vuonna 515 eaa käyttöön vihitty Jerusalemin toinen temppeli eli nk. Serubbabelin temppeli oli mittasuhteiltaan samankokoinen kuin Salomon temppeli, mutta ei niin loistelias kuin edeltäjänsä. Heprealaisen Raamatun Esran kirjan (3:10-13) mukaan ne iäkkäät juutalaiset, jotka olivat nähneet Salomon temppelin kaikessa loistossaan, kuitenkin itkivät ilosta nähdessään Serubbabelin temppelin valmistuvan, sillä he kokivat Herran vastanneen heidän rukouksiinsa. Tästä huolimatta jokin oli kuitenkin peruuttamattomasti toisin: Akasiapuusta valmistettu liitonarkki laintauluineen ja niitä vartioivat kultaiset kerubit olivat poissa; Temppelivuoren temppelin Kaikkein Pyhin oli tyhjä. ²⁴

 

Hugo Simberg maalaa Tampereen Johanneksen kirkon kattoa. 1904.

Kuvalähde: Kansallisgalleria.

 

Hugo Simberg: Kaksi luonnosta Tampereen tuomiokirkon (Johanneksen kirkko) keskiholvin käärmeseen. Lyijykynä, paperi, tussi, vesiväri. Kuvalähde: Kansallisgalleria.

Tampereen tuomiokirkon sisätilojen koristuksiin kuuluu Hugo Simbergin holvikaarien korkeimpaan kohtaan sijoittama fresko siivekkäästä käärmeestä, jolla on hampaissaan omena. Tämä taideteos on nähty Simbergin ofilais-esoteeris-gnostilaisena manifestina, mutta kiistatta se tuo mieleen myös Jeesuksen sanat Johanneksen evankeliumissa: Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. (Joh. 3:14-16; vrt. Num. 21:8). Eija Kämäräinen (2005, 114-115) on nähnyt Simbergin Paratiisikäärme-freskon symboloivan muinaisaikojen shamanistista viisautta (vrt. Matt. 10:16), mutta Nina Kokkinen (2019, 238-) korostaa Genesiksen syntiinlankeemuskertomuksen ja kristillisen perisyntiopin merkityksiä.

AD FONTES

12

אֵ֛יךְ נָפַ֥לְתָּ מִשָּׁמַ֖יִם הֵילֵ֣ל בֶּן־שָׁ֑חַר נִגְדַּ֣עְתָּ לָאָ֔רֶץ חֹולֵ֖שׁ עַל־גֹּויִֽם׃

13

וְאַתָּ֞ה אָמַ֤רְתָּ בִֽלְבָבְךָ֙ הַשָּׁמַ֣יִם אֶֽעֱלֶ֔ה מִמַּ֥עַל לְכֹֽוכְבֵי־אֵ֖ל אָרִ֣ים כִּסְאִ֑י וְאֵשֵׁ֥ב בְּהַר־מֹועֵ֖ד בְּיַרְכְּתֵ֥י צָפֹֽון׃

14

אֶעֱלֶ֖ה עַל־בָּ֣מֳתֵי עָ֑ב אֶדַּמֶּ֖ה לְעֶלְיֹֽון׃

15

אַ֧ךְ אֶל־שְׁאֹ֛ול תּוּרָ֖ד אֶל־יַרְכְּתֵי־בֹֽור׃

16

רֹאֶ֙יךָ֙ אֵלֶ֣יךָ יַשְׁגִּ֔יחוּ אֵלֶ֖יךָ יִתְבֹּונָ֑נוּ הֲזֶ֤ה הָאִישׁ֙ מַרְגִּ֣יז הָאָ֔רֶץ מַרְעִ֖ישׁ מַמְלָכֹֽות׃

17

שָׂ֥ם תֵּבֵ֛ל כַּמִּדְבָּ֖ר וְעָרָ֣יו הָרָ֑ס אֲסִירָ֖יו לֹא־פָ֥תַח בָּֽיְתָה׃

18

כָּל־מַלְכֵ֥י גֹויִ֖ם כֻּלָּ֑ם שָׁכְב֥וּ בְכָבֹ֖וד אִ֥ישׁ בְּבֵיתֹֽו׃

19

וְאַתָּ֞ה הָשְׁלַ֤כְתָּ מִֽקִּבְרְךָ֙ כְּנֵ֣צֶר נִתְעָ֔ב לְב֥וּשׁ הֲרֻגִ֖ים מְטֹ֣עֲנֵי חָ֑רֶב יֹורְדֵ֥י אֶל־אַבְנֵי־בֹ֖ור כְּפֶ֥גֶר מוּבָֽס׃

20

לֹֽא־תֵחַ֤ד אִתָּם֙ בִּקְבוּרָ֔ה כִּֽי־אַרְצְךָ֥ שִׁחַ֖תָּ עַמְּךָ֣ הָרָ֑גְתָּ לֹֽא־יִקָּרֵ֥א לְעֹולָ֖ם זֶ֥רַע מְרֵעִֽים׃

(Lähde: Raamattu – Uskonkirjat.net: ”Biblia Hebraica; Jes. 14:12-20”).

12“How you are fallen from heaven,
O Day Star, son of Dawn!
How you are cut down to the ground,
you who laid the nations low!
13You said in your heart,
‘I will ascend to heaven;
above the stars of God
I will set my throne on high;
I will sit on the mount of assembly
in the far reaches of the north;^c
14I will ascend above the heights of the clouds;
I will make myself like the Most High.’
15But you are brought down to Sheol,
to the far reaches of the pit.
16Those who see you will stare at you
and ponder over you:
‘Is this the man who made the earth tremble,
who shook kingdoms,
17who made the world like a desert
and overthrew its cities,
who did not let his prisoners go home?’
18All the kings of the nations lie in glory,
each in his own tomb;^d
19but you are cast out, away from your grave,
like a loathed branch,
clothed with the slain, those pierced by the sword,
who go down to the stones of the pit,
like a dead body trampled underfoot.
20You will not be joined with them in burial,
because you have destroyed your land,
you have slain your people.

(Lähde: Bible Hub: ”English Standard Version: Isaiah 14:12-20”).

12πῶς ἐξέπεσεν ἐκ τοῦ οὐρανοῦ ὁ ἑωσφόρος ὁ πρωὶ ἀνατέλλων; συνετρίβη εἰς τὴν γῆν ὁ ἀποστέλλων πρὸς πάντα τὰ ἔθνη.

13σὺ δὲ εἶπας τῇ διανοίᾳ σου Εἰς τὸν οὐρανὸν ἀναβήσομαι, ἐπάνω τῶν ἀστέρων τοῦ οὐρανοῦ θήσω τὸν θρόνον μου, καθιῶ ἐν ὄρει ὑψηλῷ ἐπὶ τὰ ὄρη τὰ ὑψηλὰ τὰ πρὸς βορρᾶν,

14ἀναβήσομαι ἐπάνω τῶν νεφῶν, ἔσομαι ὅμοιος τῷ ὑψίστῳ.

15νῦν δὲ εἰς ᾅδην καταβήσῃ καὶ εἰς τὰ θεμέλια τῆς γῆς.

16οἱ ἰδόντες σε θαυμάσονται ἐπὶ σοὶ καὶ ἐροῦσιν Οὗτος ὁ ἄνθρωπος ὁ παροξύνων τὴν γῆν, σείων βασιλεῖς,

17ὁ θεὶς τὴν οἰκουμένην ὅλην ἔρημον, καὶ τὰς πόλεις αὐτοῦ καθεῖλεν, τοὺς ἐν ἐπαγωγῇ οὐκ ἔλυσεν.

18πάντες οἱ βασιλεῖς τῶν ἐθνῶν ἐκοιμήθησαν ἐν τιμῇ, ἄνθρωπος ἐν τῷ οἴκῳ αὐτοῦ·

19σὺ δὲ ῥιφήσῃ ἐν τοῖς ὄρεσιν, ὡς νεκρὸς ἐβδελυγμένος, μετὰ πολλῶν τεθνηκότων ἐκκεκεντημένων μαχαίραις καταβαινόντων εἰς ᾅδου. ὃν τρόπον ἱμάτιον ἐν αἵματι πεφυρμένον οὐκ ἔσται καθαρόν,

20οὕτως οὐδὲ σὺ ἔσῃ καθαρός, διότι τὴν γῆν μου ἀπώλεσας καὶ τὸν λαόν μου ἀπέκτεινας· οὐ μὴ μείνῃς εἰς τὸν αἰῶνα χρόνον, σπέρμα πονηρόν.

 

(Lähde: Bible Hub: ”Swete's Septuagint; Isaiah 14:12-20”).

12. How is fallen from heaven

the Day Star, which used to rise early in

the morning!

He has been crushed into the earth

who used to send light all the

nations!

13. You said in your mind,

”I will ascend to heaven;

I will set my throne

above the stars of the God;

I will sit in a lofty mountain,

upon the lofty mountains towards the

north;

14. I will ascend above the clouds;

I will be like the Most High.”

15. But now you will descent into Hades

and into the foundations of the earth.

16. Those who see you will marvel at you and

say:

”Is this the man who troubles the earth,

shaking kings!”

17. The man who made the whole earth

desolate

and overthrew the cities

has not released those who are in

misery.

18. All the kings of the nations have fallen

asleep in honor,

a man in his own house,

19. but you will be cast out on the mountains,

like an abominable corpse,

with many dead, those pierces with daggers,

who go down into Hades.

As a cloak stained with blood will not be

clean,

20. so neither will you be clean,

because you have destroyed my land

and killed my people.

(Lähde: Moisés Silva (käännös): ”Esaias. 14:12-20”. 2007; A New English Translation of the Septuagint, Albert Pietersma & Benjamin G. Wright (toim.). 2007, 835-836).

Jesajan kirjan ilmaus ’Kointähti, aamuruskon poika’ on varhaiskristillisessä traditiossa yhdistetty salaperäiseen ’Luciferiin’ , mutta muista yksityiskohdista eksegeetikkojen keskuudessa ei ole täydellistä yksimielisyyttä. Heprealaisen raamatun masoreettinen teksti käyttää jakeessa Jesaja 14:12 ilmaisua הֵילֵ֣ל בֶּן־שָׁ֑חַר (helel ben-shachar, ”aamutähti, sarastuksen poika”; ”Helel, Shahar-jumaluuden poika”) ja The Dead Sea Scrolls Bible (1999, 292)-käännös tulee melko lähelle tätä ilmaisullaan: ”How you are fallen from heaven, O day-star, son of the morning!” (suom. ”Kuinka olet sinä langennut taivaasta, oi kointähti, aamun poika!”). Kreikankielinen Septuaginta turvautuu tässä jakeessa kuitenkin sellaiseen ilmaisuun kuin:ὁ ἑωσφόρος ὁ πρωϊ ανατέλλων (ho heôsfóros ho prôï anatéllôn; Sir Lancelot C. L. Brenton (2007, 849) on kääntänyt tämän ilmaisun englanniksi: ”Lucifer that rose in the morning” (”Valonkantaja, joka nousi aamuvarhain”). Tulkinta, jonka mukaan sekä Biblia Hebraican että Septugaintan ilmaisu on tässä kohtaa ironinen, on mahdollinen; Näin ollen jakeen ilmaisu voidaan ymmärtää myös sanoin ”mukamas Valonkantaja (Lucifer)”. Peshittan syyriankielinen sanavalinta kuitenkin merkitsevästi siirtää ironian kokonaan syrjään:

12

ammed anreum aerab tlpn arpub llya ayms Nm tlpn ankya

13

lyad yhwbkwk Nm lelw aymsl qoa Kblb trma tna

aybrg ylwpsbd amr arwjb btaw yorwk Myra

14

aylel amdtaw anned amwr le qoaw

15

abwgd htsalw twxt lwysl lykm

16

Nwrmanw Nwlkton Kbw Nwqydn Kyle Kyyzx lk

atwklm eyzaw aera awh rmrmd arbg wnh

17

ars al yhwryoaw Pxo ayrwqw arbdm Kya lybt brxaw

18

htybb sna arqyab wbks ammed aklm Nwhlk

19

alyjqd aswbl aylom abrwn Kya Krbq Nm tydtsa tnaw

atsyd adls Kya abwgd apakb Nytxnd apyob Nylyjqd

20

ljm arbqb Nwhme adxt alw

aerz Mlel Mwqn al tljq Kmew tlbx Kerad

Peshitta: Isaiah 14:12-14.

Peshittan käännösvariantti perustuu Biblia Hebraicaan, johon se kuitenkin selvästi tekee pieniä muutoksia. Peshittan jakeet Jesaja 14:12-20 siis suomeksi perustuen BibleHub.com- lähteeseen Glenn David Bauscher (käännös) & Timothy Mitchell (toim.), Peshitta Holy Bible Translated(2020, 405):

12. Kuinka oletkaan langennut taivaasta! Vaikeroi aamuvarhain! Olet kaatunut maahan, sinä kansojen pahennus!

13. Sydämessäsi olet lausunut: ”Minä nousen taivaisiin asti, Jumalan tähtiäkin korkeammalle minä kohotan valtaistuimeni ja tulen istumaan korkealla vuorella, joka sijaitsee Pohjolan jyrkkien rinteiden keskellä!

14. Minä nousen ylhäisiä pilviä korkeammalle ja tulen olemaan kaikkein Ylhäisimmän kaltainen”.

15. Sen tähden sinun tulee vajota Sheoliin, kuilun pohjalle.

16. Jokainen, joka sinuun katsoo, näkee ja tunnistaa sinut ja he tulevat sanomaan: ”Tämä on se mies, joka raivostutti Maan piirin ja järkytti kansakuntia!

17. Hän hävitti maailman autiomaaksi ja raunioitti kaupunkeja, eikä päästänyt vankejaan vapauteen.”

18. Kaikkien kansakuntien kuninkaat ovat nukkuneet pois kunniallisesti, kukin omassa talossaan.

19. Mutta sinut on karkotettu haudastasi kuin torjuttu verso, joka hylättiin kuten niiden miekan surmaamien vaatekappaleet, jotka vajoavat kiviseen kuiluun kuin tallotut raadot.

20. Heidän seurassaan sinun ei anneta iloita edes haudassa, sillä sinä olet autioittanut maasi ja surmannut kansasi, pahan siemenen ei enää anneta nousta.

Koptin sahidinmurteinen Jesaja (14:12-20) kuitenkin valikoi tässä sanansa seuraavalla tavalla:

[12] ⲛⲁϣ ⲛϩⲉ ⲁⲡⲥⲟⲩ ⲛϩⲧⲟⲟⲩⲉ ϩⲉ ⲉⲃⲟⲗ ϩⲛⲧⲡⲉ ⲡⲉⲧϣⲁ ⲉϩⲧⲟⲟⲩⲉ ⲁϥⲟⲩⲱϣϥ ⲉϩⲣⲁⲓ ⲉϫⲙⲡⲕⲁϩ ⲡⲉⲧϫⲟⲟⲩ ϣⲁⲛϩⲉⲑⲛⲟⲥ ⲧⲏⲣⲟⲩ [13]ⲛⲧⲟⲕ ⲇⲉ ⲁⲕϫⲟⲟⲥ ϩⲙⲡⲉⲕϩⲏⲧ ϫⲉϯⲛⲁⲃⲱⲕ ⲉϩⲣⲁⲓ ⲉⲧⲡⲉ ϯⲛⲁⲕⲱ ⲙⲡⲁⲑⲣⲟⲛⲟⲥ ϩⲓϫⲛⲛⲥⲓⲟⲩ ⲛⲧⲡⲉ ϯⲛⲁϩⲙⲟⲟⲥ ϩⲙⲡⲧⲟⲟⲩ ⲉⲧϫⲟⲥⲉ ⲉϫⲛⲛⲧⲟⲟⲩ ⲉⲧϫⲟⲥⲉ ⲙⲡⲉⲙϩⲓⲧ [14] ϯⲛⲁⲁⲗⲉ ⲉϩⲣⲁⲓ ⲉϫⲛⲛⲉⲕⲗⲟⲟⲗⲉ ϯⲛⲁϣⲱⲡⲉ ⲉⲓⲉⲓⲛⲉ ⲙⲡⲉⲧϫⲟⲥⲉ [15] ⲧⲉⲛⲟⲩ ⲇⲉ ⲕⲛⲁⲃⲱⲕ ⲉⲡⲉⲥⲏⲧ ⲉⲁⲙⲛⲧⲉ ⲁⲩⲱ ⲉⲛⲥⲛⲧⲉ ⲙⲡⲕⲁϩ [16] ⲛⲉⲧⲛⲁⲩ ⲉⲣⲟⲕ ⲛⲁⲣ ϣⲡⲏⲣⲉ ⲉϩⲣⲁⲓ ⲉϫⲱⲕ ⲛⲥⲉϫⲟⲟⲥ ϫⲉⲡⲁⲓ ⲡⲉ ⲡⲣⲱⲙⲉ ⲉⲧϯ ⲛⲟϭⲥ ⲙⲡⲕⲁϩ ⲡⲉⲧⲛⲟⲉⲓⲛ ⲛⲛⲣⲣⲱⲟⲩ [17] ⲡⲉⲛⲧⲁϥⲕⲱ ⲛⲧⲟⲓⲕⲟⲩⲙⲉⲛⲏ ⲧⲏⲣⲥ ⲛϫⲁⲓⲉ ⲁⲩⲱ ⲁϥϣⲟⲣϣⲣ ⲛⲙⲡⲟⲗⲓⲥ ⲙⲡⲉϥⲃⲱⲗ ⲇⲉ ⲉⲃⲟⲗ ⲛⲛⲉⲧϩⲛ ϩⲛⲥⲛⲁⲩϩ [18] ⲁⲛⲉⲣⲣⲱⲟⲩ ⲧⲏⲣⲟⲩ ⲛⲛϩⲉⲑⲛⲟⲥ ⲛⲕⲟⲧⲕ ϩⲛⲟⲩⲧⲁⲉⲓⲟ ⲡⲣⲱⲙⲉ ϩⲙⲡⲉϥⲏⲓ [19] ⲛⲧⲟⲕ ⲇⲉ ⲥⲉⲛⲁⲛⲟⲕϫ ϩⲛⲛⲧⲟⲟⲩ ⲛⲧϩⲉ ⲛⲟⲩⲕⲱⲱⲥ ⲉϥⲃⲏⲧ ⲙⲛⲟⲩⲙⲏⲏϣⲉ ⲉⲩⲙⲟⲟⲩⲧ ⲉⲩⲕⲟⲛⲥ ϩⲛⲧⲥⲏⲃⲉ ⲉⲩⲃⲏⲕ ⲉϩⲣⲁⲓ ⲉⲁⲙⲛⲧⲉ ⲛⲧϩⲉ ⲅⲁⲣ ⲛⲟⲩϣⲧⲏⲛ ⲉⲥⲧⲟⲗⲙ ⲛⲥⲛⲟϥ ⲉⲛⲥⲛⲁϣⲱⲡⲉ ⲁⲛ ⲉⲥⲟⲩⲁⲁⲃ [20] ⲧⲁⲓ ϩⲱⲱⲕ ⲧⲉ ⲧⲉⲕϩⲉ ⲉⲛⲅⲛⲁϣⲱⲡⲉ ⲁⲛ ⲉⲕⲟⲩⲁⲁⲃ ϫⲉⲁⲕⲧⲁⲕⲟ ⲙⲡⲕⲁϩ ⲁⲩⲱ ⲁⲕϩⲱⲧⲃ ⲙⲡⲁⲗⲁⲟⲥ ⲛⲛⲉⲕϣⲱⲡⲉ ϣⲁⲉⲛⲉϩ ⲛⲟⲩⲟⲉⲓϣ ⲡⲉⲥⲡⲉⲣⲙⲁ ⲙⲡⲟⲛⲏⲣⲟⲛ

Lähde: Coptic SCRIPTORIUM: ”(Sahidic) Old Testament. Isaiah 14”. Koptilainen Raamattu perustuu siis olennaisesti Septuagintaan. Coptic SCRIPTORIUM-sivustolla tämän koptin sahidinmurteisen Jesaja-jakson vierelle on toimitettu Sir Lancelot C. L. Brentonin (2007, 849-850) vastaava englanninkielinen Septuaginta-käännös, joka voidaan suomentaa jokseenkin näin:

12. Kuinka Lucifer, joka nousi aamuvarhain, on langennut taivaasta! Hän, joka käskytti²⁵ kaikkia kansoja, on murskattu maahan. 13. Sinä olet lausunut sydämessäsi: Minä nousen taivaaseen, minä asetan valtaistuimeni taivaan tähtien yläpuolelle: Minä tulen istumaan ylhäisellä vuorella, pohjoisen ylevien vuorten tienoilla. 14. Minä kuljen pilvien yläpuolelle: Minä tulen olemaan kaikkein Korkeimman kaltainen. 15. Mutta nyt tiesi kulkee alas helvettiin, jopa maan pohjalle saakka. 16. He tulevat näkemään sinut ja kummastelevat osaasi ja sanovat: Tämä on se mies, joka vaivasi koko maan piiriä, ja sai kuninkaat vapisemaan; 17. Hän, joka autioitti koko maailman ja hävitti sen kaupungit; Hän ei vapauttanut heitä, jotka vankeudessa viruivat. 18. Kaikkien kansakuntien kuninkaat lepäävät kunniakkaina, kukin herrana talossaan. 19. Mutta sinut oksennetaan vuorille kuin inhottu haaska, kuten nekin lukuisat miekalla lävistetyt, jotka hautaan vajoavat. 20. Kuten verellä tahrittua vaatetta ei enää saa puhtaaksi, täten sinäkään et enää puhtaaksi tule; Koska sinä olet hävittänyt minun maani ja teurastanut kansani: mutta ikuisesti et kestä sinäkään, pahan siemen.

Kirkkoslaavinkielinen keisarinna Elizabethin Raamattu (Елизаветинская Библия) vuodelta 1757 valikoi sanansa tässä kohtaa (Jes. 14:12-20) kuitenkin seuraavasti:

12. Ка́кѡ спадѐ съ небесѐ денни́ца восходѧ́щаѧ заѹ́тра; сокрѹши́сѧ на землѝ посыла́ѧй ко всѣ҄мъ ѩ҆зы́кѡмъ.

13. Ты́ же ре́клъ є҆сѝ во ѹ҆мѣ̀ твое́мъ: на не́бо взы́дѹ, вы́ше ѕвѣ́здъ небе́сныхъ поста́влю престо́лъ мо́й, сѧ́дѹ на горѣ̀ высо́цѣ, на гора́хъ высо́кихъ, ѩ҆̀же къ сѣ́верѹ:

14. взы́дѹ вы́ше ѡ҆́блакъ, бѹ́дѹ подо́бенъ вы́шнемѹ.

15. Нн҃ѣ же во а҆́дъ сни́деши и҆ во ѡ҆снѡва́нїѧ землѝ.

16. Ви́дѣвшїи тѧ̀ ѹ҆дивѧ́тсѧ ѡ҆ тебѣ̀ и҆ рекѹ́тъ: се́й человѣ́къ раздража́ѧй зе́млю, потрѧса́ѧй цари҄,

17. положи́вый вселе́ннѹю всю̀ пѹ́стѹ и҆ гра́ды є҆ѧ̀ разсы́па, плѣне́ныхъ не разрѣшѝ.
18. Всѝ ца́рїе ѩ҆зы́кѡвъ ѹ҆спо́ша въ че́сти, кі́йждо въ домѹ̀ свое́мъ.

19. Ты́ же пове́рженъ бѹ́деши въ гора́хъ, ѩ҆́кѡ мертве́цъ ме́рзкїй со мно́гими мертвєцы̀ и҆зсѣ́чеными мече́мъ, сходѧ́щими во а҆́дъ.

20. ѩ҆́коже ри́за въ кро́ви намоче́на не бѹ́детъ чиста̀, та́кожде и҆ ты̀ не бѹ́деши чи́стъ, занѐ зе́млю мою̀ погѹби́лъ є҆сѝ и҆ лю́ди моѧ҄ и҆зби́лъ є҆сѝ: не пребѹ́деши въ вѣ́чное вре́мѧ, сѣ́мѧ ѕло́е.

Paul W. Espositon toimittamassa The Apostles Bible: A Modern English Translation of the Greek Septuagint (2004)-raamatunkäännöksessä tämä Jesajan kirjan jakso on käännetty englanniksi Alfred Rahlfsin editoiman Septuagintan kriittisen edition (1935) mukaan, joka voidaan suomentaa näin:

12. Kuinka on Lucifer, joka nousi aamuvarhain, langennut taivaasta! Hän, joka lähetti kaikille kansakunnille, on nyt murskattu maahan. 13. Vaikka sinä sanoit sydämessäsi, että nousen taivaaseen, asetan valtaistuimeni taivaan tähtien yläpuolelle; Minä istuudun ylevälle vuorelle, pohjoisen ylevien vuorten tienoille; 14. Minä kohoan pilvien yläpuolelle; Tulen olemaan kuten korkeista Korkein. 15. Mutta nyt sinut syöstään alas helvettiin, jopa maan alisten perustuksien keskuuteen! 16. He, jotka tulevat näkemään sinut, ihmettelevät sinua ja he sanovat: Tämä on se mies, joka vaivasi koko maan piiriä ja sai kuninkaat vapisemaan; 17. Hän, joka autioitti koko maailman ja tuhosi sen kaupungit; Vankeudessa olevia hän ei vapahtanut. 18. Kaikkein kansakuntien kuninkaat ovat kunnioitettuja omassa talossaan. 19. Mutta sinut on hylätään vuorille kuten iljettävä raato, kuten myös ne lukuisat miekkojen lävistämät, jotka alas hautaan matkaavat. 20. Kuten veren tahrima vaate ei tule puhtaaksi, et sinäkään puhtaaksi tule; sillä sinä olet hävittänyt Minun maani, olet surmannut Minun kansani; ikuisesti et kuitenkaan kestä sinäkään, pahan siemen.

Tässäkin jaksoissa kirkkoslaavinkielinen keisarinna Elizabethin Raamattu mukailee selvästi Septuagintan sanamuotoja, mutta Hieronymus Stridoniumilaisen (n. 347–420) latinakielisen Vulgata-raamatunkäännöksen Biblia Hebraicaan perustuva sanavalinta ei ole siitä kaukana:

12. quomodo cecidisti de caelo lucifer qui mane oriebaris corruisti in terram qui vulnerabas gentes.

13. qui dicebas in corde tuo in caelum conscendam super astra Dei exaltabo solium meum sedebo in monte testamenti in lateribus aquilonis

14. ascendam super altitudinem nubium ero similis Altissimo

15. verumtamen ad infernum detraheris in profundum laci

16. qui te viderint ad te inclinabuntur teque prospicient numquid iste est vir qui conturbavit terram qui concussit regna

17. qui posuit orbem desertum et urbes eius destruxit vinctis eius non aperuit carcerem

18. omnes reges gentium universi dormierunt in gloria vir in domo sua

19. tu autem proiectus es de sepulchro tuo quasi stirps inutilis pollutus et obvolutus qui interfecti sunt gladio et descenderunt ad fundamenta laci quasi cadaver putridum

20. non habebis consortium neque cum eis in sepultura tu enim terram disperdisti tu populum occidisti non vocabitur in aeternum semen pessimorum

Vulgatan englanninkielinen Douay-Rheims-käännös (Jes. 14:12-20) voidaan suomentaa näin:

12. Kuinka olet sinä taivaista langennut, oi Valonkantaja, joka nousit aamuvarhain? Kuinka oletkaan kaatunut maahan sinä, joka haavoitit kansakuntia? 13. Vaikka sinä sanoit sydämessäsi: Minä nousen taivaaseen, kohotan valtaistuimeni Jumalan tähtiä ylemmäs, minä tulen istumaan liitonvuorella, pohjoisen reunamilla.14. Minä nousen pilvien korkeuksia ylemmäs, tulen olemaan kuten Korkein kaikista. 15. Mutta sinut kuitenkin noudetaan alas helvettiin, kuilun syvyyksiin. 16. He tulevat näkemään sinut ja kääntymään puoleesi ja ihmettelemään sinua. Onko tämä se mies, joka vaivasi koko maan piiriä ja järkytti valtakuntia; 17. Hän, joka autioitti maailman ja hävitti sen kaupungit, eikä avannut vankilan ovia sen vangeille? 18. Kaikkien valtakuntien kuninkaat ovat nukkuneet pois kunniakkaina, kukin omassa talossaan.19. Mutta sinut karkotetaan haudastasi kuin hyödyttömänä tahrittu oksa ja sinut kiedotaan niiden miekalla surmattujen kylkeen, joiden osa on mennä kuilun pohjaan, kuin mädäntynyt raato. 20. Mutta edes haudassa et saa heistä seuraa: sillä sinä olet hävittänyt maasi ja surmannut kansasi: pahuuden siementä ei ikuisesti mainita nimeltä.

Vaikka latinan ilmaus ’Lucifer’ (”Valonkantaja”) on näin hyvin väkevästi samastettu Jesajan kirjan jakeen 14:12 ”kointähteen/ aamutähteen”, monien muiden teologien ohella reformaattorit Martti Luther ja Jean Calvin uupumatta korostivat, että vaikka Satanaelille on kristillisen Raamatun alkukielisissä teksteissä lukuisia nimityksiä, ilmaus ’Lucifer’ merkitsevästi ei ole niiden joukossa. Tästä huolimatta tosiseikkana pysyy, että arvoituksellinen ’aamutähti/ kointähti’ on eräs klassisen kristillisen tradition paradoksaalisimpia symboleja, sillä tässä kontekstissa se on nähty sekä Paholaisen että Kristuksen vertauskuvana; Esimerkiksi Origenes Aleksandrialainen Ezekiel Opera ( iii. 356)-teoksessaan ja Tertullianus Contra Marcionem (v. 11, 17)-teoksessaan pitivät Jesajan 14:12 jakeen ilmaisua helel ben-shachar (LXX: ho heôsfóros ho prôï anatéllôn) vertauskuvallisena viittauksena Satanaeliin, mutta Jeesuksen Kristuksen ilmestys Johanneksen mukaan eli Uuden testamentin viimeisenä kirjana esiintyvä Ilmestyskirja kertoo vähintäänkin yhtä selvin sanoin:

Ἐγὼ Ἰησοῦς ἔπεμψα τὸν ἄγγελόν μου μαρτυρῆσαι ὑμῖν ταῦτα ἐπὶ ταῖς ἐκκλησίαις.

ἐγώ εἰμι ἡ ῥίζα καὶ τὸ γένος Δαυείδ, ὁ ἀστὴρ ὁ λαμπρός, ὁ πρωϊνός.

(Novum Testamentum Graece; ΑΠΟΚΑΛΥΨΙΣ ΙΩΑΝΝΟΥ, 22:16).

 

I Jesus have sent mine angel to testify unto you these things in the churches.

I am the root and the offspring of David, and the bright (ho lamprós) and morning

(ho prôïnós, ”the early”, ”the dawning”) star. (KJV 1611: Rev. 22:16).

Jagh Jesus sände min Ängel, at han skulle betyga eder thetta i församlingarna:

Jagh är Davidz root och slächte, een klar morgonstierna.

(Karl XII:s Bibel 1703; S. Johannis Theologi Vppenbarelse, 22:16).

Minä Jesus lähetin minun enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa.

Minä olen Davidin juuri ja suku, se kirkas kointahti (ho astêr ho lamprós, ho prôïnós, 

 ”se kirkas ja varhainen tähti ”). (Biblia 1776: Ilm. 22:16).

Merkitsevästi myöskin Pietarin toinen kirje liittää aamutähden symbolin Kristukseen Jeesukseen:

Kun julistimme teille Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemista, emme suinkaan lähteneet toistamaan mitään huolella sepitettyjä satuja. Me olemme nähneet hänen suuruutensa omin silmin. Kristus sai Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden, kun Korkeimman Kirkkauden ääni sanoi hänelle: »Tämä on minun rakas Poikani, johon olen kiintynyt.» Tämän äänen mekin kuulimme kantautuvan taivaasta, kun olimme Jeesuksen kanssa pyhällä vuorella. Niinpä me vahvistamme entisestään profeettojen sanomaa. Tekin teette hyvin, jos käännätte katseenne siihen kuin pimeässä loistavaan lyhtyyn, kunnes päivä koittaa ja aamutähti (φωσφόρος, fôsfóros; Vulgata: lucifer) nousee sydämessänne. Ennen kaikkea teidän on syytä tietää, ettei mitään pyhien kirjoitusten profetiaa voi tulkita omin päin. Ei yhtäkään profetiaa ole annettu meille ihmisten tahdosta, vaan Pyhän Hengen johdattamat ihmiset ovat puhuneet sen, minkä ovat Jumalalta saaneet. (UT2020: 2. Piet. 1: 16-21).

Aamutähden/kointähden symboli esiintyy myös Johanneksen ilmestyksen toisessa luvussa. Seuraavaksi kuitenkin muutama sananen 1800-luvun jälkipuoliskon Suomessa ajankohtaisena, kirkkopoliittisena kysymyksenä velloneesta raamatunkäännöksiä koskevasta kiistasta. Vuonna 1859 julkaistiin uusi, suomenkielinen raamatunkäännös, joka tunnetaan nk. Koetusraamattuna. Käännöksen nimi tulee teoksen myynnissä ensisivulle lisätystä lapusta, jossa luki aavistuksen verran pilkallisesti/väheksyvästi ’Koetus-käännös’. Koetusraamatun 1859 kieliasun viimeistelystä vastanneen Anders Wilhelm Ingmanin (1819-1877) kutsumus oli modernisoida Biblia 1776:n kieltä. Bibliaan (1776) tehdyt muutokset otettiin maassamme vastaan ristiriitaisin tuntein, eikä Koetusraamattu-käännös koskaan saavuttanut yleistä hyväksyntää maassamme; Koetusraamattu-käännöstä syytettiin varsinkin herätysliikkeiden keskuudessa mm. tyylitajuttomasta ja ”yltiökalevalaisesta” kielestä ja julkisuudessa sitä pidettiin jo julkaisuhetkellään vanhentuneena. Siitä huolimatta teosta kunnioitettiin lukuisilla painoksilla ja vuonna 1864 A. W. Ingman sai myös viran Helsingin keisarillisen Aleksanterin-yliopiston eksegetiikan professorina.²⁶ Hugo Simbergin elinvuosina Koetusraamattu-kiistan aiheuttaman trauman seuraukset olivat maassamme yhä käsinkosketeltavia: Herätysliikkeiden piirissä katseltiin kauhun ja inhon sekaisin tuntein kun Britannian ja ulkomaan raamattuseuran kustantamat Koetusraamattu-käännöksen massapainokset seurasivat toinen toistaan loputtomalta tuntuvana sarjana, jonka kappaleet myös löysivät tiensä koteihin. Seuraavaksi lainaan vuoden 1913 nk. väliaikaista Uuden testamentin käännöstä, joka vielä 1920-luvulla oli tapana painaa kiistellyn Koetusraamatun Vanhan testamentin käännöksen rinnalle.

Ja joka voittaa ja loppuun asti ottaa minun teoistani vaarin, sille minä annan vallan pakanoita hallita, ja minä olen kaitseva (ποιμανεῖ , poimaneῖ, ”paimentava”) heitä rautaisella sauvalla, niinkuin saviastiat heidät särjetään – niinkuin minäkin sen vallan Isältäni sain, ja minä annan hänelle kointähden (τὸν ἀστέρα τὸν πρωϊνόν, tón astèra tón prôïnón, ”aamun tähti”, ”varhainen tähti”). Jolla on korva, hän kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.

(Uusi testamentti; Väliaikainen käännös 1913: Ilm. 2:26-29).

Hugo Simbergin syntymävuonna 1873 julkaistiin ruotsiksi kieleltään modernisoidumpi versio virallisena, ruotsinkielisenä Kirkkoraamattuna pidetystä Kaarle XII:n Biblia-raamatunkäännöksestä. Lainaan seuraavaksi tätä Kaarle XII:n Biblia-käännöksen modernisoitua versiota vuodelta 1873.

Och den der vinner, och håller min verk intill ändan, honom skall jag gifva magt öfver Hedningarna; Och han skall regera (ποιμανεῖ) dem med jernris; och han skall sönderkrossa dem såsom en pottomakares käril; Såsom jag ock fått hafver af minom Fader, och vill gifva honom morgonstjernona (τὸν ἀστέρα τὸν πρωϊνόν). Den der öra hafver, han höre hvad Anden säger församlingarna. (Karl XII:s Bibel 1873: Uppenbarelseboken 2:26-29).

Saattaa olla huomionarvoisa näkökohta, että tässä jakeessa ’aamutähti/kointähti’ ei tarkalleen ottaen ole Kristus itse vaan pikemminkin lahja, jonka Kristus lupaa antaa sille, joka ” voittaa ja loppuun asti ottaa minun teoistani vaarin”. Tämä ei kuitenkaan alkuunkaan häivytä sitä massiivisen paradoksaalista seikkaa, että klassisen kristillisen tradition kontekstissa ’aamutähti/kointähti’ on sekä kuolemanenkeli Samaelina ( סַמָּאֵל, sammāʾēl, ”Jumalan myrkky”) tunnetusta Saatanasta (שָׂטָן, śāṭān, ”vastustaja”, ”syyttäjä”) eli Satanaelista että hänen jokseenkin täydellisestä vastakohdastaan – eli: Herrastamme Kristuksesta Jeesuksesta – käytetty kuvaannollinen ilmaus/ vertauskuva/ symboli. Olemme nimittäin edellä huomanneet, että sekä kristillisen Raamatun alkuteksteissä jakeet Jesaja 14:12 ja Johanneksen ilmestys 22:16 selvästi käyttävät ilmaisuja, jotka molemmat ovat semanttisesti ymmärrettävissä ilmaisulla ’aamutähti/ kointähti’. Miten näin valtava paradoksi on selitettävissä? Etsiessämme vastauksia, meidän on ensinnä syytä huomata, että Biblia Hebraican Jesajan kirjan ilmaus helel ben-shachar (”aamutähti, sarastuksen poika”; LXX: ho heôsfóros ho prôï anatéllôn) ja Ilmestyskirjan ilmaus ho astêr ho lamprós, ho prôïnós, (”se kirkas ja varhainen tähti ”) eivät välttämättä tarkoita täsmälleen samaa kointähteä/aamutähteä. Itseasiassa antiikin Välimeren korkeakulttuurien piirissä, jossa kristillisen Raamatun tekstit ovat olennaisesti alun perin syntyneet, käsite ’kointähti/aamutähti’ ymmärrettiin monin eri tavoin. Esimerkiksi antiikin Kreikassa sekä käsite ’aamutähti’ (Φωσφόρος, fôsfóros, “valonkantaja”) että myös ‘iltatähti’ (Ἕσπερος, Hésperos, “hämäränkantaja”) ymmärrettiin olevan sama asia kuin Afroditelle omistettu Venus-planeetta, mutta muinaisessa Egyptissä käsite ‘aamutähti’ merkitsi pikemminkin kaikkien kirkkaiden taivaankappaleiden joukossa pikemminkin Sopdet- eli Sothis-tähteä (Sirius). ²⁷ Palautetaan mieliin, että myös heprealaisen Raamatun Jobin kirjan mukaan aamutähtiä on useita. ²⁸

Then the LORD answered Job out of the whirlwind, and said, Who is this that darkeneth counsel by words without knowledge?Gird up now thy loins like a man; for I will demand of thee, and answer thou me. Where wast thou when I laid the foundations of the earth? declare, if thou hast understanding. Who hath laid the measures thereof, if thou knowest? or who hath stretched the line upon it?Whereupon are the foundations thereof fastened? or who laid the corner stone thereof; When the morning stars (plural: כּ֣וֹכְבֵי בֹ֑קֶר) sang together, and all the sons of God shouted for joy? (KJV 1611: Job. 38:1-7).

Ja Herra vastasi Jobia tuulispäästä ja sanoi:Kuka on se, joka taidossansa niin eksyy ja puhuu niin taitamattomasti? Vyötä nyt kupees niin kuin mies: Minä kysyn sinulta, opeta minua. Kussas silloin olit, koska minä maan perustin? Ilmoita se, jos sinulla se ymmärrys on. Tiedätkös, kuka hänen määränsä asettanut on? eli kuka on vetänyt ojennusnuoran hänen päällensä? Mihinkä ovat hänen jalkansa vajotetut, eli kuka on hänen kulmakivensä laskenut? Kuin aamutähdet (monikko: כּ֣וֹכְבֵי בֹ֑קֶר) ynnä minua kiittivät, ja kaikki Jumalan lapset riemuitsivat. (Biblia 1776: Job. 38:1-17).

And after Elius had ceased from speaking, the Lord spoke to Job through the whirlwind and clouds, saying, Who is this that hides counsel from me, and confines words in his heart, and thinks to conceal them from me? Gird thy loins like a man; and I will ask thee, and do thou answer me. Where wast thou when I founded the earth? tell me now, if thou hast knowledge, who set the measures of it, if thou knowest? or who stretched a line upon it? On what are its rings fastened? and who is he that laid the corner-stone upon it? When the stars (plural: άστρα) were made, all my angels praised me with a loud voice. (Lancelot C. L. Brenton: Septuagint with Apocrypha: Greek and English. 2007 (1851), 693: Job. 38:1-7).

Ja Herra vastasi Jobia tuulispäästä ja sanoi: Kuka on se, joka pimentää neuvoni laittamattomalla puheella? Niin vyötä kupeesi kuin mies! Minä kysyn sinulta, opeta sinä minua! Missä olit silloin kun Minä maan perustin? Ilmoita se, jos sinulla se ymmärrys on! Kuka on pannut sen määrän, tiedätkö? Tahi kuka on vetänyt mittanuoran sen päälle? Mihinkä ovat sen pohjaperustukset upotetut, tahi kuka on sen kulmakivet laskenut, kun aamutähdet (monikko: כּ֣וֹכְבֵי בֹ֑קֶר) ynnä iloitsivat ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat? (Koetusraamattu 1859: Job. 38:1-7).

Och Herren svarade Job uti ett väder, och sade: Hvilken är den som i sina tankar så fela vill, och talar så med oförnuft? Gjorda dina länder såsom en man; jag vill fråga dig: Säg, äst du så klok? Hvar vast du, då jag grundade jordena? Säg mig: Vetst du, ho henne hafver satt sitt mått; eller ho hafver dragit något snöre öfver henne? Eller hvaruppå står hennes fotafäste; eller ho hafver henne en hörnsten lagt; Då morgonstjernorna (plural: כּ֣וֹכְבֵי בֹ֑קֶר) tillsammans lofvade mig, och all Guds barn fröjdade sig? (Karl XII:s Bibel 1873: Job 38:1-7).

Kuvalähde: Kansallisgalleria. Hugo Simberg: Kuoleman puutarha. 

Guassi ja akvarelli. 1896. Ateneumin taidemuseo/Helsinki.

Kuvalähde: Kansallisgalleria. Hugo Simberg: Kuoleman puutarha. 

Fresko. 1906. Tampereen tuomiokirkko/Johanneksen kirkko.

ENKELTEN SOTA

Paradise Lost (1667, ”Kadotettu Paratiisi”)-runoelmassaan John Milton kertoo tunnetun, juutalais-kristillisen legendan Satanaelin eli Samaelin eli Saatanan enkelillisestä alkuperästä. Tämä tarina ei perustu kristillisen Raamatun kanonisiin teksteihin vaan sen alkuperä on selvästi Vanhan testamentin apokryfisessa kirjallisuudessa. Tällaisia mytologisia aihelmia löydämme esimerkiksi sellaisista lähteistä kuin ’Adamin ja Eevan elämä’ ja ’(Slaavilainen) Toinen Eenokin kirja’; ’Adamin ja Eevan kirja’ (ספר אדם וחוה , SeferʾAdam waHewā) tunnetaan myös nimellä ’Mooseksen ilmestyskirja’ (Αποκάλυψις Μωυσέως, Apokalypsis Mōuseōs) ja Toisella Eenokin kirjalla on myös nimi ’Eenokin pyhien salaisuuksien kirja’ (Книги сти^х таинь Енохо^в,, Knigi stikh tainʹ Yenokhov). ²⁹Myytti, jonka mukaan Saatana oli alun perin kaikkien älykkäin ja täydellisin kaikista Jumalan enkeleistä, mutta hän kuitenkin lankesi tästä korkea-arvoisesta kirkkaudestaan ylpeytensä tähden, perustuu selvästi näihin ja vastaaviin Vanhan testamentin apokryfisiin lähteisiin.

Koraanissa tarina Satanelista kerrotaan uudelleen siten, että hänen lankeemuksensa aiheutti haluttomuus kumartaa Adamia, jonka Allah muovasi kaksin käsin savesta ja puhalsi häneen henkäyksensä; Koraani ei sananmukaisesti opeta, että Allah olisi luonut ihmisen omaksi kuvakseen, mutta Pölyä nostattavien suuran mukaan Allah kuitenkin sanoi: ”Olen luonut dzinnit ja ihmiset. / että he palvoisivat minua.” (Kor. 51:56), ja toisaalta Hidzrin suuran mukaan Allah kehotti enkeleitä heittäytymään maahan ja kumartamaan Adamia, ihmisistä ensimmäistä (Kor. 15:28-29). Kumpujen suuran (arab. سورة الأعراف, Al-A’raf , ”Korkeudet”) mukaan Paholainen, josta Koraani käyttää arabiankielistä nimitystä ’Iblis’ (إِبْلِيس‎, ’iblīs, ”epätoivon aiheuttaja”), perusteli ylenkatsettaan Allahin vaatimusta kohtaan sanoin: ”Minä olen parempi kuin hän; Sinä loit minut tulesta mutta hänet savesta” (Kor. 7:12).Tämän seurauksena Allah vihastui ja karkotti Ibliksen taivaan korkeuksista ja antoi tälle arabiankielisen nimen Shaiṭān (شَيْطٰان, ”harhautunut, etäinen”), jonka jälkeen Ibliksestä tuli pahojen djinnien (جن, jinn) eli pahojen henkien herra.³⁰ Kumpujen suuran tarina on sanasta sanaan miltei identtinen kuin syyriankielisen ’Aarteiden luolan kirjan’ (AazG traM , Me`ârath Gazzê) kertoma tarina, joka hyvin ilmeisesti on sen taustalla. ³¹

Kristillisessä kontekstissa ei vielä ollut yleistä, että nimi ’Lucifer’ yhdistettiin Paholaiseen kun kirkkoisä Aurelius Augustinus toimi Hippon piispana 400-luvulla jKr.  Tilanne kuitenkin muuttui hyvin merkittävällä tavalla, kun Augustinuksen latinankielinen De Civitate Dei (n. 413-426, ”Jumalan valtio”)-teos tuli tunnetuksi kristikunnassa, sillä tässä teoksessaan (XI:15) kirkkoisä näkee aikaisempaan, kreikankieliseen patristiikkaan perustuen, että Vulgatan Jesajan kirjan jakeen 14:12 ’Lucifer’ on olennaisesti sama asia kuin ’Saatana’ ja että juuri kopeus aiheutti Saatanan lankeemuksen. ³² Olennaisesti samoin tästä aihepiiristä ajattelivat mm. kirkkoisät Hieronymus Stridoniumilainen, Origenes Adamantios, Eusebius Kesarealainen, Ambrosius Milanolainen, Cassianus Roomalainen.³³ Hippolytus Roomalainen lisäsi tähän vielä tulkinnan, jonka mukaan Jesajan 14. luvun Babylonian kuningas on olennaisesti Anti-Kristus. ³⁴ Hugo Simbergin työstäessä Haavottunut enkeli-maalauksiaan hänellä on todellakin saattanut olla mielessään klassisen mytologian tarina Ikaroksesta mutta merkitsevästi sillä erotuksella, että maalauksissa kuvatun siipirikon enkelin olemus on merkitsevästi vailla diabolisen hybriksen tunnusmerkkejä; Kohtaamme hänessä pikemminkin nöyristä nöyrimmän olennon kuin röyhkeän Saatanan tai väkivaltaisen Anti-Kristuksen. Todellakin löydämme hänessä pikemminkin syvästi hauraan, herkän ja pehmeän sankarittaren kuin diabolisen mahtailijan ja/tai Jumalan tahdon kopean uhmaajan. Kaikki tämä tuo mieleen tarinan enkelten sodasta, joka Johanneksen ilmestyksen mukaan syttyi taivaassa.

Taivaassa syttyi sota. Miikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan. Lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat, mutta eivät voittaneet, eikä heillä ollut enää sijaa taivaassa. Suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota kutsutaan Perkeleeksi ja Saatanaksi, koko maanpiirin villitsijä, heitetiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssaan. Minä kuulin, kuinka taivaassa sanottiin kovalla äänellä: ”Nyt on tullut pelastus ja voima, meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Kristuksensa (τοῦ Χριστοῦ αὐτοῦ, tû Khristû autû, ”hänen Voideltunsa”) valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä, joka yöt ja päivät syytti heitä Jumalamme edessä, on heitetty ulos. (Uuras Saarnivaara (toim.), Jumalan kansan Pyhä Raamattu selityksin 1993, 419: Ilm. 12:7-10).

Onko Hugo Simbergin maalausten haavoittunut enkeli muotokuva valkeuden enkelistä, joka oli ottanut osaa tähän sotaan Herran vanhurskauden enkelten joukoissa, mutta saanut taistelussa kohtalokkaan iskun ja haavoittunut? Hugo Simbergin haavoittunut enkeli ei nosta päätänsä kopeasti vaan luo katseensa alas maahan henkisen murtumisen ja alistumisen merkiksi. Todellakin vaikuttaa siltä, että tämän taivaallisen olennon unelma on murskattu, koska sen siivet eivät kantaneet.

Hugo Simberg: Haavoittunut enkeli, - maisemaluonnos. Öljyvärimaalaus kankaalle. 1902. Kuvalähde: Kansallisgalleria.

 

Hugo Simberg: Eläintarhan kevättä. 1901. Ateneumin taidemuseo/Helsinki.

Kuvalähde: Marko Leppänen: ”Maalaukseen astuminen - Haavoittunut enkeli Eläintarhassa”.

Esoteerinen maantiede ja periferiaterapia. http://esoteerinenmaantiede.blogspot.com/2010/04/ (Luettu 2.8. 2022).

 

NISUN JYVÄ

Haavoittunut enkeli-öljyvärimaalauksen taustamaisema on selvästi ja tunnistettavasti Helsingin Töölönlahden Eläintarhan puisto, jota Marjatta Levanto (2000, 107) pitää ”jokaisen helsinkiläisen tuntemana”. Mutta miksi juuri tämä maisema on valittu? Eläintarhan puiston läheisyydessä sijaitsevassa Diakonissalaitoksen sairaalassa Hugo Simberg oli puolisen vuotta hoidettavana talvikaudella vuosina 1902-1903 - eli vain vähän ennen ko. öljyvärimaalauksen viimeistelyä. Hugo Simbergin elinaikana Eläintarhan puisto oli monella tavoin leimautunut köyhälistön ja vähäosaisten kansoittamaksi alueeksi; Eläintarhan puisto oli Zacharias Topeliuksen aloitteesta ja Henrik Borgströmin kustannuksella perustettu helsinkiläisen työväestön virkistysalue. Siinä missä herrasväki kansoitti Kaivopuiston, työväenkaupunginosien väestö retkeili Eläintarhan puistossa. 1890-luvun kuluessa Eläintarhan puiston lähialueille oli alettu sijoittaa erilaisia sosiaalisia hoitokoteja, sairaaloita, asuntoloita. Kun Hugo Simberg kulki alueella ja dokumentoi sen maisemia 1800-1900-lukujen taitteessa, hän kohtasi todennäköisesti paitsi iloisesti leikkiviä työväenlapsia myös toipilaita, sokeita ja raajarikkoja.³⁵ Marjatta Levanto (2000, 108-109) näkee Hugo Simbergin teoksen miljöön tietoisena valintana, jolla oli sosiaalinen sanoma. Hänen mukaansa pojat kuljettavat loukkaantunutta kohti hoitokoteja. Nina Kokkinen (2019, 188) summaa: 

Kuvatessaan työväen lapsia siipeensä saanutta enkeliä kantamassa Simberg halusi painottaa myötätuntoisen ja ymmärtäväisen suhtautumisen tärkeyttä ja samalla nostaa esiin yhteiskunnan vähempiosaisten todellisuutta.  

Nina Kokkinen lisää tähän vielä, että haavoittuneen enkelin freskoversiossa ”osa yhteiskunnallisesta sanomasta katoaa kun maisema muuttuu tunnistamattomaksi".

Hugo Simbergin haavoitettu enkeli kantaa kädessään kimpullista valkovuokkoja. Miksi? Mitä taiteilija on halunnut tällä yksityiskohdallaan välittää katsojalle? Suomen luonnossa kukkivat valkovuokot ovat keväinen enne lähestyvästä kesästä. Keväällä luonto puhkeaa riemastuttavasti monivärisiin kukintoihin, joita paluumuuttajien suuret joukot, etelästä palaavat suuret lintuparvet säestävät laulullaan. Kevät on luonnon heräämisen ja ilon aikaa, mutta Simbergin Haavoittunut enkeli-maalauksia leimaa syvä melankolia. Pojat, jotka kantavat haavoittunutta enkeliä maalauksessa, ovat pukeutuneet tummiin. Ovatko he pukeutuneet surupukuihin? Onko enkeli sittenkin kuollut, eikä vain haavoitettu? Mieleen tulee tässä yhteydessä Jeesuksen vertaus nisun jyvästä: 

 

Minä vakuutan teille: Jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää yksin. 

Mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon. (UT2020: Joh. 12:24).

Kevään ja tulevan kesän enteitä kantava, kärsivä, haavoitettu valkeuden enkeli on kiistatta Kristusta muistuttava hahmo. Hänen kohtalonsa tuo mieleen heprealaisen Raamatun Jesajan kirjan 53. luvun jakson ”Herran kärsivä palvelija”. Enkeli opettaa meille hiljaisuutta.

Kuin hän rangaistiin ja vaivattiin, niin ei hän suutansa avannut;                         niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, ja niinkuin lammas,                                 joka keritsiänsä edessä vaikenee, niin ei hänkään suutansa avannut.

 

(Biblia 1776: Jes. 53:7).

Hugo Simberg maalasi haavoittuneen enkelinsä syvästi myötäeläen ja näin hän myös opettaa meille kristillisen sururakkauden hyveitä, agapên siunattuja paradokseja: Enkeli, joka kristillisessä traditiossa on tavallisimmin ymmärretty ihmisten tukena ja turvana, onkin tällä kertaa inhimillisen myötätunnon ja rakkaudellisen avun tarvitsijan roolissa. Vaikka Hugo Simbergin maalauksen enkelin olemus on murtunut, valkovuokot hänen kädessään muistuttavat kevääseen kätketystä suuresta ilosta. Ortodoksisen pääsiäistroparin sanoin: ”Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi!”. Hugo Simbergin maalauksissa esiintyvän, haavoitetun enkelin olemus on kristillisen mielenmuutoksen (μετάνοια, metánoia) iloa-kantavan-surun kyynelten hauras vertauskuva. Jotenkin tämän enkelin haavoittunut olemus on hauraampi, toisaalta inhimillisempi kuin ”keskivertoenkelten”, joiden ylitarjontaan kristillisessä taiteessa olemme jo kenties kovin tottuneita. Kyynelehtivä ja tuskainen enkeli ei kuitenkaan peittele haavoittuvaisuuttaan ja hänen paljastettu haavansa voi synnyttää maalauksen katsojassa halun lohduttaa enkeliä, halata, rohkaista.

Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.

(Ps. 34:18).

 

Hugo Simberg: Haavoittunut enkeli. Öljyvärimaalaus kankaalle. 1903. 

Ateneumin taidemuseo/Helsinki. Kuvalähde: Kansallisgalleria.

 

Hugo Simberg: Haavoittunut enkeli. Fresko. 1905-1906. 

Tampereen tuomiokirkko/Johanneksen kirkko. Kuvalähde: Kansallisgalleria.

YHTEENVETO

Tämän kirjoituksen pääasiallinen tarkoitus on selvittää Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli-teemaan perustuvien maalausten teologisia merkityksiä kristillisen tradition kontekstissa etenkin niiden symbolisten yksityiskohtien synnyttämien eksegeettisten mielleyhtymien valossa. Tutkimuskohteen ymmärtäminen on tässä tekstissä edennyt hermeneuttisen tutkimusmetodin sallimassa viitekehyksessä, jossa oivallukset syvenevät vähitellen ymmärryksen spiraaliksi kutsutussa hermeneuttisessa kehässä. Hermeneuttisen säännön mukaan kokonaisuuden ymmärtäminen lähtee yksittäisestä, joka kuitenkin on osa kokonaisuutta; Yksittäinen, josta lähdetään liikkeelle, kuuluu kokonaisuuteen ja ohjaa sen ymmärtämistä. Kysymyksessä on ennakkonäkemys, jonka tiedostaminen on osa kokonaisvaltaisen ymmärryksen ennakoimista. Edellä totesimme myös, että Hans-Georg Gadamer näkee hermeneuttisen kehän prosessina, jossa merkitysten tulkinta annetaan aina toisilla merkityksillä, jotka tulkitaan toisilla merkityksillä ja niin edelleen. Teoreettinen ajattelu (gnôsis) erotetaan esiteoreettisesta käytännöstä (praxis) ja tulkitseminen liikkuu kehässä teoreettisen ymmärtämisen ja esiteoreettisen eli praktisen ymmärtämisen välillä. Se on eräänlainen vuoropuhelu tulkinnan kohteen ja tulkitsijan välillä.

Eräs tämän tekstin kannalta keskeinen näkökohta, jossa esiteoreettisen käytännön ja teoreettisen ymmärtämisen välillä tieteellisessä eksegetiikassa voidaan havaita luovaa hierrettä ja kitkaa, on kiistat raamatuntulkinnoista traditionalistisen eli ”supranaturalistisen” ja historiallis-kriittisen eli ”naturalistisen” koulukunnan välillä. Ylimalkaisesti voidaan kenties sanoa, että traditionalistinen tulkintamalli perinteisesti edustaa ”praktista eli esiteoreettista ymmärrystä” ja historiallis-kriittinen tulkintamalli edustaa ”teoreettista ymmärrystä”, mutta lähemmin tarkastellen todellisuus on mutkikkaampi. Yleisesti ottaen tieteellisen eksegetiikan voidaan parhaillaan nähdä olevan – tieteenfilosofi Thomas Kuhnin The Structure of Scientific Revolutions (1962, ”Tieteellisten vallankumousten rakenne”)-teoksessaan käyttämää ilmaisua lainaten - ”paradigmaattisessa vaiheessa”, jota dominoi vahvasti historiallis-kriittisesti painottunut raamatuntutkimus. Tavallisesti historiallis-kriittistä tutkimusta toteutetaan sitoutuneena naturalistiseen maailmankuvaan, jossa oletetaan, että mitään yliluonnollista ei ole olemassa tai että mikään yliluonnollinen ei voi ainakaan olla osa asioiden tieteellistä kuvausta. Naturalistisen lähestymistavan valta-asemaa on pyritty vahvistamaan enemmän tai vähemmän selvästi hegemoniaan pyrkivillä julistuksilla, mistä esimerkkinä voidaan nähdä Heikki Räisäsen Miten ymmärrän Raamattua oikein (1981, 11) -teoksen tarkoin harkittu sanavalinta: ”Muunlaista vakavasti otettavaa raamatuntutkimusta kuin historiallis-kriittinen ei kuitenkaan ole olemassa. Kirjani on kirjoitettu tämän väitteen todistamiseksi.” Tämä näkökulma ei kuitenkaan ota huomioon, että supranaturalistinen lähestymistapa hallitsi kristillistä eksegetiikkaa vuosisatojen ajan aivan kristinuskon syntyajoista alkaen aina 1700-luvun valistuksen aikaan saakka ja merkitsevästi myös sen jälkeen on vaikuttanut huomattavia supranaturalistisia eksegeettejä ja raamattuteologeja. Heidän ajattelussaan on suuria eroja siinä, miten johdonmukaisesti he soveltavat supranaturalistista lähtökohtaa, mutta yleensä he ainakin torjuvat dogmaattisen naturalismin, joka kieltää yliluonnollisen todellisuuden kokonaan.

Voimme havaita, että joissakin tapauksissa historiallis-kriittiseen lähestymistapaan sitoutunut raamatuntutkimus esittää oman näkökulmansa ainoana oikeana lähestymistapana Raamatun teksteihin, mikä joissakin tapauksissa saattaa todellisuudessa olla sangen epäkriittistä. Tällaisissa tapauksissa saattaa olla tyypillistä, että historiallis-kriittisesti asennoituneessa raamatuntutkimuksessa esiteltyjen teorioiden syntyhistoriaa, historiallinen kontekstia ja alkuperäistä tendenssiä ei paljasteta, jolloin teorioiden oletetaan olevan ikään kuin ylihistoriallisia tosiseikkoina, jotka jokaisen oletetaan hyväksyvän ilman suurempia vastalauseita. Joskus tapahtuu myös, että tällaisessa tieteellisessä tutkimuksessa ja/tai tieteen popularisoinnissa kaikki historiallis-kriittiseen tulkintamalliin kohdistettu kritiikki sivuutetaan. Valitettavan edustava esimerkki tällaisesta on tämän tekstin kirjoitushetkellä Encyclopedia Britannican uusimpaan internetversioon hyväksytty artikkeli Robert L. Faherty: ”Daniel – Hebrew Prophet”. Tämän artikkelin esittämän historiallis-kriittisen tulkinnan mukaan heprealaisen Raamatun Danielin kirja on täysin fiktiivinen teos, joka ei ole kirjoitettu juutalaisten Babylonian pakkosiirtolaisuuden vuosina (kuten teos itse tuntuu väittävän itsestään) vaan pikemminkin vasta seleukidisukuisen Syyrian kuninkaan, Antiokhos IV Epifanesin käskystä Palestiinassa tapahtuneiden juutalaisvainojen aikoihin 160-luvulla eKr. Tämä artikkeli merkitsevästi kuitenkin jättää kertomatta, että kyseinen teoria perustuu antiikin pakanallisen uusplatonistifilosofi Porfyrios Tyroslaisen (n. 232-304) Kristittyjä vastaan (Κατὰ Χριστιανῶν, Kata Khristianōn)-teoksessa esittämiin ajatuksiin, joiden tendenssi on syvästi vihamielinen kristinuskoa kohtaan. Mutta lieneekö historiallis-kriittisen tulkintamallin paradigmaattinen vaihe eksegetiikassa nyt jo pikku hiljaa siirtymässä syrjään? Tällaisen vaikutelman saa esimerkiksi palkitusta teoksesta Graig S. Keener & John H. Walton (toim.), NIV: Cultural Backgrounds Study Bible (2017), joka selvästi pyrkii olemaan sensitiivinen traditionalistista tulkintamallia kohtaan, mutta samalla välttämään muitakin liian ehdottomia tulkintoja. Selvästi traditionalistiseen tulkintaan taipuvainen sen sijaan on esimerkiksi suomalainen raamattuteologi Pekka Eskelinen (2001; 2006; 2016).

Olen tässä tekstissäni pyrkinyt jäljittämään Hugo Simbergin raamattutietämyksen alkujuuria valottamalla 1800-luvun jälkipuoliskolla ja yhä 1900-luvun alussa maassamme ajankohtaista kirkkopoliittista keskustelua ruotsin- ja suomenkielisistä raamatunkäännöksistä. Samalla olen tietoisesti pyrkinyt perehdyttämään lukijani Hugo Simbergin elinaikana vakiintuneina pidettyjen raamatunkäännösten kielellisiin nyansseihin valikoitujen käännösnäytteiden nojalla. Etenkin olen painottanut tässä Haavoittunut enkeli-teeman tulkinnan kannalta olennaisia raamatunkohtia. Samalla olen pyrkinyt vertailemaan käännösvariantteja kristillisen Raamatun alkuteksteihin ja sivumennen viitannut myös nykyisin vakiintuneina pidettyjen raamatunkäännösten tulkintaeroihin. Erityistä huomiota olen tässä tekstissä kiinnittänyt heprealaisen Raamatun Jesajan kirjan 14. luvun jaksoon, jossa käsitellään aamutähdeksi/kointähdeksi kutsutun Babylonian kuninkaan hybristä ja lankeemusta. Olen huomioinut, että Biblia Hebraica käyttää tässä aamutähdestä/ kointähdestä hepreankielistä ilmaisua הֵילֵ֣ל בֶּן־שָׁ֑חַר (Helel ben-Shahar , ”aamutähti, sarastuksen poika”) kun taas Septuagintan valitsema ilmaus on ὁ ἑωσφόρος ὁ πρωϊ ανατέλλων (ho heôsfóros ho prôï anatéllôn, ”Valonkantaja, joka nousi varhain”). Graig S. Keener & John H. Walton (2019, 1143) ovat tehneet kiinnostavan havainnon, että tässä jakeessa ilmenevä hepreankielinen sana ’helel’ on ainoa kerta, jossa tämä ilmaus ilmenee nimisanan ominaisuudessa heprealaisessa Raamatussa, mutta sen taustalla on selvästi raamatunheprean hll-verbijuuri, jonka merkityksiä ovat ”loistaa, leimahtaa, välähtää” (Liljeqvist 2004, 119). Olen myös huomioinut, että heprealaisen Raamatun jakeessa Jesaja 14:12 viittaus aamutähteen/ kointähteen saattaa olla ironinen, jolloin ilmaus voidaan ymmärtää myös sanoin ”mukamas Valonkantaja”. Ilmaus ’Shahar’ sen sijaan saattaa olla viittaus muinaiskanaanilaiseen aamunsarastuksen Shahar-jumalaan, joka tunnetaan mm. Ugaritin teksteistä (Keener & Walton 2019, 1143). Septuagintaan perustuva Keisarinna Elizabethin raaamatunkäännös käyttää aamutähdestä/kointähdestä tässä kohtaa kirkkoslaavinkielistä sanaa денни́ца (Dennitsa) kun taas sahidinmurteinen koptilainen Jesaja suosii ilmaisua ⲁⲡⲥⲟⲩ ⲛϩⲧⲟⲟⲩⲉ (apsû nhtowe). Hieronymuksen latinankielisen Vulgata-käännöksen valitsema sanamuoto on lucifer qui mane oriebaris (”Lucifer, joka nousi varhain”), mutta Biblia Hebraicaan perustuva syyriankielinen Peshitta-käännös tässä kohtaa merkitsevästi pidättäytyy ironisena pidettävästä sanavalinnasta.

Vanhan testamentin apokryfikirjoissa kuten ’Adamin ja Eevan elämä’ ja ’(Slaavilainen) Toinen Eenokin kirja’ on kerrottu tarina Saatanan enkelillisestä alkuperästä. Tämä tarinaperinne limittyy Koraanin Kumpujen suuran tarinaan kopean Ibliksen lankeemuksesta, jonka taustalla selvästi näyttää olevan Aarteiden luolan kirjan tarina Saatanan hybriksestä ja lankeemuksesta. Aurelius Augustinus näkee De Civitate Dei (n. 413-426, ”Jumalan valtio”)-teoksessaan, että latinankielisen Vulgata-raamatunkäännöksen Jesajan kirjan jakeen 14:12 ’Lucifer’ on olennaisesti sama asia kuin ’Saatana’ ja että juuri kopeus aiheutti Saatanan lankeemuksen. Samoin tästä aihepiiristä ajattelivat mm. kirkkoisät Origenes Adamantios, Hieronymus Stridoniumilainen, Eusebius Kesarealainen, Ambrosius Milanolainen, Cassianus Roomalainen. Hippolytus Roomalainen lisäsi tähän vielä tulkinnan, jonka mukaan Jesajan 14. luvun Babylonian kuningas on olennaisesti Anti-Kristus. Hugo Simbergin työstäessä Haavoittunut enkeli-teemaisia maalauksiaan hänen mielessään on saattanut olla antiikin klassisen mytologian tarina Ikaroksesta, mutta voimme kuitenkin havaita, että näiden maalausten naispäähenkilön enkeliolemus on merkitsevästi vailla diabolisen hybriksen tunnusmerkkejä. Todellakin löydämme Hugo Simbergin enkelissä pikemminkin nöyristä nöyrimmän olennon kuin röyhkeän Saatanan tai väkivaltaisen Anti-Kristuksen. Kaikki tämä tuo mieleen tarinan enkelten sodasta, joka Johanneksen ilmestyksen mukaan syttyi taivaassa. Onko Hugo Simbergin maalausten haavoittunut enkeli muotokuva valkeuden enkelistä, joka oli ottanut osaa tähän sotaan Herran vanhurskauden enkelten joukoissa, mutta saanut taistelussa kohtalokkaan iskun ja haavoittunut? Tämä jää katsojan ratkaistavaksi.

Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli-maalausten hahmojen vaatetus on antanut aihetta monenlaisiin tulkintoihin. Se tosiseikka, että enkelin vaatetus on juuri valkea, tukee tulkintaa, että kyseessä on juuri Herran vanhurskauden enkeli. Enkelin vaatetus muistuttaa samanaikaisesti rippikoululaisen konfirmaatiojuhlassaan käyttämää albaa ja toisaalta morsiamen häämekkoa. Voiko näistä mielleyhtymistä löytää avaimia teoksen tulkintaan? Kenties siipirikon enkelin vaatetus paljastaa jotakin hänen kärsimyksensä ja/tai haavojensa luonteesta? Onko Simbergin haavoittunut enkeli esimerkiksi uskonnollisen ja/tai seksuaalisen väkivallan traumatisoima? Voisiko kyseessä olla moralistisen hyökkäyksen ja/tai pedofilian uhri? Symboloiko Simbergin enkelihahmo kenties nuorta, joka alaikäisyydestään huolimatta ja ilmeisen vastentahtoisesti on pakotettu avioliittoon? Tulkintaa, jonka mukaan kyseessä on juuri henkirikoksen uhri, tukee tosiseikka, että Simberg itse viittasi tähän maalaukseen merkitsevästi nimellä ’Haavoitettu enkeli’. Hugo Simbergin oma näkemys siis oli, että hänen siipirikko enkelinsä on väkivallan uhri; Joku tai jokin on siis ilmeisen tahallaan vahingoittanut häntä (Levanto 2000, 110, 117-). Mahdollinen on myös tulkinta, jonka mukaan maalausten enkeli on haavoittunut kuolettavasti ja täten psykhopompoksen roolia näyttelevät pojat kantavat häntä tuonpuoleiseen. Venny Soldan-Brofeldt esitti ensimmäisenä tulkinnan, jonka mukaan Hugo Simbergin haavoittunut enkeli on profetia Suomi-neidosta, jonka kohtalo oli jo nuorena tulla sisällissodan traumojen haavoittamaksi (Ruuska 2018, 230). Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli-maalauksia leimaa syvä melankolia ja siipirikkoa enkeliä kantavat pojat ovat pukeutuneet tummiin surupukuihin kuin hautajaisia varten. Kimppu valkovuokkoja haavoitetun enkelin kädessä on arvoituksellinen symboli, joka paradoksaalisesti kuitenkin enteilee kevään suuresta ilosta ja ihmeestä. Vaikuttaa siltä, että kaikki toivo ei ole menetetty.

”Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.”

KIRJALLISUUS

-Aland, Barbara, Kurt Aland, Eberhard Nestle & Erwin Nestle (toim.) 2001 (1979). Novum Testamentum graece. Stuttgart: Deutsche Bibelgesellschaft.

-Albani, Matthias 2004. The Downfall of Helel, The Son of Dawn: Aspects of Royal Ideology in Isa 14:12–13. Teoksessa Fall of the Angels, Christoph Auffarth & Loren T. Stuckenbruck (toim.). Themes in Biblical Narrative, Volume 6. Leiden & Boston: Brill, 62-86.

-Ali, Mona Ezz: ”Goddess Sopdet in Ancient Egyptian Religion”. Journal of Association of Arab Universities for Tourism and Hospitality. Vol. 20 No. 3 (2021), 15-42. https://jaauth.journals.ekb.eg/ (Luettu 26.7. 2022).

-Allen, James & Peter Der Manuelian (toim.) 2005. The Ancient Egyptian Pyramic Texts. Society of Biblical Lit.

-Allen, Leslie C. 2018a (1987). Ezekiel 1-19 (Word Biblical Commentary Volume 28). Grand Rapids, Michigan: Zondervan.https://www.scribd.com/read/352640756/Ezekiel-1-19-Volume-28# (Luettu 28.7. 2022).

-Allen, Leslie C. 2018b (1990). Ezekiel 20-48 (Word Biblical Commentary Volume 29). Grand Rapids, Michigan: Zondervan. https://www.scribd.com/read/352569480/Ezekiel-20-48-Volume-29# (Luettu 28.7. 2022).

-Ancient Egypt Online. ”Sopdet”.https://ancientegyptonline.co.uk/sopdet/ (19.4. 2022).

-ApoWiki. ”Historiallis-kriittinen raamatuntutkimus”. https://apowiki.fi/wiki/Historiallis-kriittinen_raamatuntutkimus (Luettu 14.8. 2022).

-Bannister, Andrew G. 2014. An Oral-Formulaic Study of the Qur'an. Lexington Books.

-Bauscher, Glenn Alexander (käännös) 2020. The Holy Peshitta Translated – ”The God is Love” Edition. Edited by Timothy Mitchell. Lulu Publishing.

-Benz, Ernst 2002. Emanuel Swedenborg – Visionary Savant in the Age of Reason (Alkuteos: Emanuel Swedenborg – Naturforscher und Seher, 1948). Swedeborg Studies No. 14. Translation by Nicholas Goodrick-Clarke. West Chester, Pennysylvania: Swedenborg Foundation Press.

-Bible Hub. ”ABP:Apostolic Bible Polyglot”; ”DRB:Douay-Rheims Bible”; ”Interlinear Bible” ; ”KJV: King James Bible”; ”LXX: Swete’s Septuagint ”; ”Parallel Bible”; ”.”ARA:The Peshitta Holy Bible Translated”. Luettu 19.4. 2022.

-Библия на церковно-славянском языке - Church Slavonic Bible. Esaias - Isaiah. https://pomog.org/bible_slav/isaiah.pdf (29.4. 2022).

-Библия онлайн. Библия в синодальном, современном и других переводах. «Исаия 14 стих 12: Сравнение русских переводов, параллельные ссылки, текст с номерами Стронга.» https://bible.by/verse/23/14/12/ (27.5. 2022).

-Библия церковно-славянском языке - Church Slavonic Elizabeth Bible 2021 (1757). Книга пророка Исаии 14:12 – Isaiah 14:12. Aionian Bible. https://www.aionianbible.org/Bibles/SlavonicChurch---Church-Slavonic-Elizabeth/Isaiah/14/12 (29.4.2022).

-Blau, Ludwig 1906. ”Samael”. Jewish Encyclopedia.https://www.jewishencyclopedia.com/articles/13055-samael (26.4. 2022).

-Block, Daniel I. 1997. The Book of Ezekiel – Chapters 1-24 (New International Commentary on the Old Testament). Grand Rapids, Michigan/Cambridge, UK: William B. Eerdmans Publishing Company. https://www.scribd.com/read/482220657/The-Book-of-Ezekiel-Chapters-1-24# (Luettu 28.7. 2022).

-Block, Daniel I. 1998. The Book of Ezekiel – Chapters 25-48 (New International Commentary on the Old Testament). Grand Rapids, Michigan/Cambridge, UK: William B. Eerdmans Publishing Company. https://www.scribd.com/read/482220541/The-Book-of-Ezekiel-Chapters-25-48# (Luettu 28.7. 2022).

-Brenton, Sir Lancelot C. L. (käännös ja toimitus) 2007 (1851). The Septuagint with Apocrypha: Greek and English. Hendrickson Publishers.

-Calvin, Jean. ”Calvin’s Commentary on the Bible. Isaiah 14:12”. StudyLight.org. https://www.studylight.org/commentaries/eng/cal/isaiah-14.html (Luettu 26.7. 2022).

-Castrén, Paavo 2017. Antiikin myytit. Helsingissä Kustannusosakeyhtiö Otava.

-Collins, John Joseph 1984. Daniel - With an Introduction to Apocalyptic Literature. Grand Rapids, Michigan: William. B. Eerdmans Publishing Co.

-Cool Catholics: ”Explaining the Use of the Word ‘Lucifer’ in the Catholic Easter Vigil”. September 7, 2021. https://www.coolcatholics.org/explaining-the-use-of-the-word-lucifer-in-the-catholic-easter-vigil/ (Luettu 26.7. 2022)

-Coptic SCRIPTORIUM - Old Testament. ”Isaiah 14: Sahidica Chapter View & Analytic Visualization”.http://data.copticscriptorium.org/texts/old-testament/23_isaiah_14/sahidica (19.4. 2022).

-Crum, Walter Ewing (toim.) 2005 (1939). A Coptic Dictionary. With a new foreword by James M. Robinson. Ancient Language Resources. Wipf and Stock Publishers: Eugene, Oregon.

http://e.copticbook.net/copticdictionary.php (19.4. 2022).

https://archive.org/details/CopticEnglishDictionary (19.4. 2022).

http://www.tyndalearchive.com/TABS/Crum/index.htm (19.4. 2022).

-Currid, John D. & David W. Chapman (toim.) 2016. ESV: English Standard Version - Archeology Study Bible. Wheaton, Illinois: Crossway.

-Denova, Rebecca 2022. ”Ezekiel”. World History Encyclopedia. Julkaistu 9.3. 2022. https://www.worldhistory.org/Ezekiel/ (Luettu 16.7. 2022).

-Digital Edition of the Coptic Old Testament: ”The Coptic Old Testament”. https://coptot.manuscriptroom.com/coptic-bible (Luettu 6.8. 2022).

-Encyclopedia Britannica. ”Isaiah – Biblical Literature”;”Charles XII Bible”; ”Daniel: Hebrew Prophet”; ”Sirius – Star”; ”Venus – Roman goddess”. 

https://www.britannica.com/topic/biblical-literature/Isaiah (Luettu 20.7. 2022).  

https://www.britannica.com/topic/Charles-XII-Bible (Luettu 16.7. 2022).

https://www.britannica.com/topic/biblical-literature/Daniel (Luettu 20.7. 2022). 

 https://www.britannica.com/place/Sirius-star (Luettu 26.7. 2022).

https://www.britannica.com/topic/Venus-goddess (19.4. 2022).

-English Translation of the Greek Septuagint Bible. The Translation of the Greek Old Testament Scriptures, Including the Apocrypha. Compiled from the Translation by Sir Lancelot C. L. Brenton 1851.http://www.ecmarsh.com/lxx/Genesis/index.htm (19.4. 2022).

-Eskelinen, Pekka 2001. Maailmanvaltojen nousu ja tuho – ahaa-elämyksiä Danielin kirjan äärellä. Helsinki:Uusi Tie.

-Eskelinen, Pekka 2006. Jumalan suunnitelma toteutuu – ahaa-elämyksiä Jesajan kirjan äärellä. Helsinki: Uusi Tie.

-Eskelinen, Pekka 2016. Hunajainen kirjakäärö – ahaa-elämyksiä Hesekielin kirjan äärellä. Helsinki: Uusi Tie.

-Esposito, Paul W. (toim.). 2004. The Apostles Bible: A Modern English Translation of the Greek Septuagint.Authorhouse. https://www.stepbible.org/?q=version=CSlElizabeth|version=AB|reference=Isa.14&options=VNUGHV&display=INTERLEAVED (5.4. 2023).

-Gilbrant, Thoralf, David A. Polfus, Valtter Luoto & Pekka Nieminen (toim.). 1988-1992. Iso Raamatun tietosanakirja. (Alkuteos: Illustrert Bibelleksikon, 1965-1969). Osat 1-8. Ristin Voitto ry.

-greekmythology.com. ”Aphrodite – Greek Goddess of Love and Beauty”.https://www.greekmythology.com/Olympians/Aphrodite/aphrodite.html (19.4. 2022).

-Gadamer, Hans-Georg 2005. Hermeneutiikka – Ymmärtäminen tieteissä ja filosofiassa. Valikoinut ja suomentanut Ismo Nikander. Tampere: Vastapaino.

-Geller, Florentina Badalanova. ”2 (Slavonic Apocalypse of) Enoch: Text and Context”. Academia.edu. Published 2010. https://www.academia.edu/2070816/2_Slavonic_Apocalypse_of_Enoch_Text_and_Context (Luettu 21.7. 2022).

-Graves, Robert 1992 (1955). The Greek Myths – Complete Edition. London & New York: Penguin Books.

-Hamblin, William J. & David Rolph Seely 2007. Solomon’s Temple – Myth and History. London: Thames & Hudson.

-Heikkilä, Elina 2015. ”Kurkistus vanhaan Bibliaan, osa 2”. Kotimaisten kielten keskus – Institutet för de inhemska språken. 24.6.2015. https://www.kotus.fi/nyt/kotus-blogi/satunnaisesti_kirjoittava_kotuslainen/kurkistus_vanhaan_bibliaan_osa_2.18724.blog (Luettu 16.7. 2022).

-Heiser, Dr. Mike. ”The Morning Star”. Miqlat.org.https://www.miqlat.org/ (19.4. 2022).

-Henrikson, Alf 1993 (1963). Antiikin tarinoita 1-2 (Alkuteos: Antikens historier 1-2, 1958). Suom. Maija Westerlund. Porvoo, Helsinki & Juva: WSOY.

-Hirsch, Emil G., Thomas Kelly Cheyne, Isidore Singer, Isaac Broydé 2021 (1906). ”Isaiah”. Teoksessa The Jewish Encyclopedia, Isidore Singer at al. (toim). 1906. Vol. 6: 635-636.https://www.jewishencyclopedia.com/articles/8235-isaiah (Luettu 17.7. 2022).

-Hannah, Hunt 2004. Joy-bearing Grief: Tears of Contrition in the Writings of the Early Syrian and Byzantine Fathers. Series: The Medieval Mediterranean, vol. 57. Leiden: Brill,

-Hämeen-anttila, Jaakko 2004. Islamin käsikirja. Helsinki: Otava.

-Janatuinen, Mailis 2005. Itkevä pronssimuuri – Profeetta Jeremian elämäkerta. Helsinki: Uusi Tie.

-Karjalainen, Urpo 2016. Ihmeellinen neuvonantaja – Jesajan kirjan historia. Lapua: Herättäjä-Yhdistys.

-Karl XII:s Bibel 1703. Pastor Christian Mölk: Bibeln online på svenska.

https://www.stepbible.org/?q=version=SweKarlXII| (26. 4. 2022).

-Karl XII:s Bibel 1873. Pastor Christian Mölk: Bibeln online på svenska.

https://www.bible.com/bible/161/gen.1.sk73 (26.4. 2022).

-Kastor, Frank S. 2005. The Satanic Pattern. Teoksessa Satan (Bloom’s Major Literary Characters), Harold Bloom(toim.). ‎ Chelsea House Publishers, 55-70.

-Keener, Graig S. & John H. Walton (toim.) 2019. NRSV: New Revised Standard Version - Cultural Background Study Bible. Grand Rapids, Michigan, USA: Zondervan.

-Kelly, Joseph Francis 2002. The Problem of Evil in the Western Tradition: From the Book of Job to Modern Genetics. Collegeville, Minnesota: ‎ Liturgical Press.

-Kohler, Kaufmann 1906. ”LUCIFER (Φωσφόρος)”. Jewish Encyclopedia. https://www.jewishencyclopedia.com/articles/10177-lucifer (19.4. 2022).

-Kokkinen, Nina 2013. Hugo Simberg’s Art and the Widening Perspective into Swedenborg’s Ideas. Teoksessa Emanuel Swedenborg - Exploring a "World Memory": Context, Content, Contribution, Karl Grandin (toim.). Swedenborg Foundation Publishers, 246-266. https://www.academia.edu/5167432/Hugo_Simberg_s_Art_and_the_Widening_Perspective_into_Swedenborg_s_Ideas (Luettu 27.7. 2022).

-Kokkinen, Nina 2019. Totuudenetsijät - Esoteerinen henkisyys Akseli Gallen-Kallelan, Pekka Halosen ja Hugo Simbergin taiteessa. Vastapaino: Tampere.

-Kusch, Martin 1986. Ymmärtämisen haaste. Oulu: Kustannusosakeyhtiö Pohjoinen.

-Kämäräinen, Eija 2005. merenpoika hugo simberg. Werner Söderström Osakeyhtiö: Helsinki.

-Lacroix, Len: ”The Natzrati is the Nêtzer from Netzarit”. Yeshua Messiah. Posted 22nd June 2017. http://yeshua-the-messiah.blogspot.com/2017/06/the-natzrati-is-netzer-from-netzarit.html (Luettu 20.9. 2022).

-Lahelma, Marja 2017. Hugo Simberg – Ateneumin taiteilijat. Atenemin julkaisut no. 94. Ateneumin taidemuseo/ Kansallisgalleria, Helsinki.

-Layton, Bentley 2005 (2000). Coptic Grammar with Chrestomathy and Glossary - Sahidic Dialect. Porta. Second Edition, Revised adn Expanded. Linguarum Orientalium. Harrassowitz Verlag: Wiesbaden. https://ml.coptic-treasures.com/book/a-coptic-grammar-sahidic-dialect-layton/ (19.4. 2022).

-Leppälahti, Merja 2004. Hermeneutiikkaa suomeksi. Elore 2/2004 . https://journal.fi/elore/article/view/78480/39379 (Luettu 26.7. 2022).

-Leppänen, Marko 2010. ”Maalaukseen astuminen - Haavoittunut enkeli Eläintarhassa”. Esoteerinen maantiede ja periferiaterapia. http://esoteerinenmaantiede.blogspot.com/2010/04/ (Luettu 2.8. 2022).

-Levanto, Marjatta 2000. Hugo Simberg ja Haavoittunut enkeli. Teoksessa Piru, kuolema ja enkeli ateljeessa, Hanna-Leena Paloposki (toim.). Helsinki : Valtion taidemuseo / Suomen taiteen museo Ateneum, 89-121.

-Levänen, Tuomas (käännnös) 2018. Toinen Eenokin kirja. Teoksessa Neljä Eenokin kirjaa, Timo Suutari (toim.). Pyhän Maan Kristityt ry.

-Liddell, Henry George & Robert Scott 1997. An Intermediate Greek-English Lexicon founded Upon the Seventh Edition of Liddell and Scott’s Greek-English Lexicon (1889). Oxford: Clarendon Press.

-Liljeqvist, Matti 2004. Heprea-suomi/Aramea-suomi - Vanhan testamentin sanakirja. Aikamedia Oy.

-Liljeqvist, Matti 2001. Kreikka-suomi – Uuden testamentin sanasto. Aika Oy Kristilliset Kirjat.

-Lindqvist, Herman 2003. Ruotsin historia - Jääkaudesta tulevaisuuteen (Alkuteos: Historien om Sverige : från istid till framtid, 2002). Suomentanut Seppo Hyrkäs. WSOY.

-Little, Timothy Allen 2020. Israel’s Eschatological Enemy - The Identity of the King of Babylon in Isaiah 14: 4-21. Wipf and Stock; Eugene, Oregon. https://www.scribd.com/read/463599092/Israel-s-Eschatological-Enemy-The-Identity-of-the-King-of-Babylon-in-Isaiah-14-4-21 (14.7. 2022).

-Luther, Martin 1969. Luther’s Works, Jaroslav Pelikan, Hilton S. Oswald & Helmut T. Lehmann (toim.). Volume 16: Lectures on Isaiah 1-39. Philadelphia : Fortress Press.

-Marjanen, Antti 1999. Johdatus koptin kieleen. Suomen egyptologinen seura – Egyptologiska Sällskapet Finland ry.

-Mark, Joshua J. ”Nebuchadnezzar II”. World History Encyclopedia. Julkaistu 7. 11. 2018. https://www.worldhistory.org/Nebuchadnezzar_II/ (Luettu 16.7. 2022).

-McCoy III, R. Michael 2022. Interpreting the Qurʾān with the Bible (Tafsīr al-Qurʾān bi-l-Kitāb). Biblia Arabica Volume: 7. Leiden & Boston: Brill.

-Muraoka, Takamitsu 2005 (1997). Classical Syriac – A Basic Gramman with Chrestomathy. Second, Revised Edition.Porta Linguarum Orientalium. Harrasowitz Verlag: Wiesbaden.

-Murtorinne, Eino. ”Ingman, Anders Wilhelm (1819 – 1877)”. Kansallisbibliografia. Julkaistu 28.2.2001 (päivitetty 28.11.2014). https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/3492 (Luettu 26.7. 2022).

-Mythological. Developmental. Information. Website. ”Lucifer”. https://mdiw.weebly.com/lucifer.html (19.4. 2022).

-Nijssen, Daan 2018. ”Cyrus the Great”. World History Encyclopedia. Julkaistu 21. 2. 2018. https://www.worldhistory.org/Cyrus_the_Great/ (Luettu 16.7. 2022).

-Nuorteva, Jussi 1992. Suomalainen Raamattu 350 vuotta. Teoksessa Biblia 350 – Suomalainen Raamattu ja suomalainen kulttuuri, Jussi Nuorteva (toim.). SKS: Helsinki, 20-34.

-Olsson, Birger 2005. Den gamla översättningen 1703-1868. Teoksessa Den gamla översättningen : Karl XII:s bibel och dess receptionshistoria : föredrag vid en konferens i Lund den 21-25 februari 2003 anordnad av Kungl. Humanistiska Vetenskapssamfundet i Lund, Tord Larsson & Birger Olsson (toim.).Almqvist & Wiksell International, 21-40.

-Oswalt, John N. 1986. The Book of Isaiah - Chapters 1–39 (New International Commentary on the Old Testament). Grand Rapids, Michigan: Wm. B. Eerdmans Publishing Co.https://www.scribd.com/read/482220773/The-Book-of-Isaiah-Chapters-1-39 (Luettu 28.7. 2022).

-Oswalt, John N. 1998. The Book of Isaiah - Chapters 40–66 (New International Commentary on the Old Testament). Grand Rapids, Michigan: Wm. B. Eerdmans Publishing Co.https://www.scribd.com/read/482220548/The-Book-of-Isaiah-Chapters-40-66# (Luettu 28.7. 2022).

-Ovidius Naso, Publius 2018 (1997). Muodonmuutoksia (Alkuteos: Metamorphoseon libri I–XV, 8 jaa.) Suomennos, esipuhe ja hakemisto Alpo Rönty. Werner Söderström Osakeyhtiö.

-Пешитта: Перевод Танаха на сирийский язык (”Peshitta: Tanakhin syyriankielinen käännös”). http://khazarzar.skeptik.net/biblia/peshitta/vt/index.htm (19.4. 2022).

-Pihlajamaa, Lauri 2006. Anders Wilhelm Ingman - Elämä ja kirjallinen työ. Tukholma: Terttu Pihlajamaa Förlag.

-PIPLiA: ”Suomalaiset Raamatut”. https://www.piplia.fi/raamattu/raamattu-suomessa/kaannostyo-suomessa/ (Luettu 25.7. 2022).

-Profeetta Jesaja puhuu – Käännös hepreasta suomeksi tutkimuksen valossa. 2014. Suomentanut Mirja Ronning ja käännöstyöryhmä.Hämeenlinna: Päivä Osakeyhtiö.

-Pyhä Raamattu 1928 (1861/1913). Vanha ja Uusi testamentti. Britannian ja Ulkomaan Raamattuseura: Helsinki.

-Quack, Joachim Friedrich: ”The Planets in Ancient Egypt”. Oxford Research Encyclopedias: Planetary Science. Published online: 23 May 2019. https://oxfordre.com/planetaryscience/view/10.1093/acrefore/9780190647926.001.0001/acrefore-9780190647926-e-61 (Luettu 26.7. 2022)

-Raamattu – Uskonkirjat.net: “Biblia Hebraica”; “Biblia 1776”; “Raamattu 1933/1938”;” “Raamattu 1992”; “Textus Receptus”.https://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible (28.4. 2022).

-REV - Revised English Version: “Bible and Commentary; Isaiah 14:12”. https://www.revisedenglishversion.com/Isaiah/chapter14/12 (Luettu 21.7. 2022).

-Ruokanen, Miikka 1987. Hermeneutica moderna – Teologinen hermeneutiikka historiallis-kriittisen raamatuntutkimuksen aikakaudella. Helsinki: Gaudeamus.

-Russell, Jeffrey Burton 1987. Satan: The Early Christian Tradition. Ithaca & London: Cornell University Press.

-Russell, Jeffrey Burton 1990. Mephistopheles: The Devil in the Modern World. Ithaca & London: Cornell University Press.

-Ruuska, Helena 2018. Hugo Simberg – Pirut ja enkelit. Werner Söderström Osakeyhtiö: Helsinki.

-Rytkönen, Jussi 2016. “Maailman raamatunkäännökset löytyvät verkosta”. Kotimaa 8.12.2016. https://www.kotimaa.fi/artikkeli/maailman-raamatunkaannokset-loytyvat-verkosta/ (Luettu 16.7. 2022).

-Räisänen, Heikki 1981. Miten ymmärrän raamattua oikein. Kirjapaja.

-Saarnivaara, Uuras (toim.) 2014 (1993). Jumalan kansan Pyhä Raamattu selityksin. Helsinki: Uusi Tie.

-Saint Augustine 2003 (1972). Concerning the City of God against the Pagans. Translated by Henry Bettelson. With New Introduction by G. R. Evans. Penguin Books.

-Seppälä, Johannes (käännös) 1982. Mooseksen ilmestyskirja. Ortodoksinen kirjallisuusyhdistys Ortokirja.

-Silva, Moisés (käännös) 2007. ”Esaias. 14:12-20”. Teoksessa A New English Translation of the Septuagint, Albert Pietersma & Benjamin G. Wright (toim.). Oxford & New York: Oxford University Press, 823-875.

-Smith, Jessie Payne (toim.) 1999 (1902). A Compendious Syriac Dictionary. Founded Upon THESAURUS SYRIACUS Of R. Payne Smith, D. D. Edited by J. Payne Smith's (Mrs. Margoliouth) . Ancient Language Resources. Wipf and Stock Publishers: Eugene, Oregon.

https://www.dukhrana.com/lexicon/PayneSmith/ (19.4. 2022).

https://archive.org/details/ACompendiousSyriacDictionary (19.4. 2022).

-Stewen, Riikka 1989. Hugo Simberg – Unien maalari. Helsingissä Kustannusosakeyhtiö Otava.

-Suomen kansan Raamattu 2013. Raamattu kansalle ry.

-Theoi Greek Mythology. ”Eosphorus & Hesperus”; ”Hermes”.

https://www.theoi.com/Titan/AsterEosphoros.html (Luettu 25.7. 2022).

https://www.theoi.com/Olympios/Hermes.html (Luettu 5.8. 2022).

-The Aramaic-English Interlinear Peshitta Holy Bible The Old Testament. Translated with notes and commentary by Rev. Glenn David Bauscher. Edited by Timothy Mitchell. Lulu Publishing, 2017. https://toaz.info/doc-viewer (19.4. 2022).

-The Book of the Cave of Treasures. Translated from the Syriac by E. A. Wallis Budge. London: The Religious Tract Society. 1927. https://www.sacred-texts.com/chr/bct/index.htm (19.4. 2022).

-The Dead Sea Scrolls Bible - The Oldest Known Bible Translated for the First Time into English. Translated and with Commentary by Martin Abegg Jr. , Peter Flint and Eugene Ulrich. New York: HarperSanFrancisco. 1999.

-Tieteen termipankki: ”Hermeneuttinen kehä”. https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:hermeneuttinen_keh%C3%A4 (Luettu 26.7. 2022).

-UT2020. Nykysuomenkielinen Uusi testamentti. https://raamattu.fi/ (26.4. 2022).

-VULGATE - The Holy Bible In Latin Language With Douay-Rheims English Translation. ”Isaias – Chapter 14”. Vulgate.org. https://vulgate.org/ot/isaiah_14.htm (19.4. 2022).

-Wikipedia. ”Aphrodite”; ”Ark of the Covenant”; ”Attar (god)”; ”Azariah”; ”Babylonian captivity”; ”Bible translations into Church Slavonic”; ”Book of Daniel”; "Book of Isaiah”; ”Cave of Treasures”; ”Cyrus the Great”; ””Daniel (biblical figure)”; ”devil”; ”Ezekiel”;”heliacal rising”; ”Hermeneutiikka”; ”Hermes”; ”Iblis”; ”Icarus”; ”Isaiah”; ”Jeremiah”; ”Karl XII:s Bibel”; ”Koetusraamattu”;”Life of Adam and Eve”; ”Lucifer”; ”Nebuchadnezzar II”; ”Orion: mythology & astronomy”; ”Peshitta”; ”Shahar(god)”; ”Samael”; ”Satan”; ”Sirius”; ”Solomon’s Temple”; ”Sopdet”; ”Sothic cycle”;”Ten Commandments”; ”The Structure of Scientific Revolutions”; ”Thomas Kuhn”; ”Uzziah”; ”Venus: mythology & astronomy”; ”2 Enoch”. Luettu 27.7. 2022.

-World History Encyclopedia. ”Venus”.https://www.worldhistory.org/venus/ (19.4. 2022).

-Zellentin, Holger 2017. Trialogical Anthropology: The Qurʾān on Adam and Iblis in View of Rabbinic and Christian Discourse. Teoksessa The Quest for Humanity – Contemporary Approaches to Human Dignity in the Context of the Qurʾānic Anthropology, Rüdiger Braun and Hüseyin Çiçek (toim.). Cambridge Scholars Press, 54-125. Academia.edu.

-Öztürk, Mustafa 2009. ”The Tragic Story of Iblis (Satan) in the Qur'an”. Journal of Islamic Research. Vol. 2: No. 2. December 2009, 128-144. https://www.academia.edu/37861568/The_Tragic_Story_of_Iblis_Satan_in_the_Quran (Luettu 21.7. 2022).

LÄHDEVIITTEET

1 Levanto 2000, 94, 103; Ruuska 2018, 218-231.

2 Lahelma 2017, 9; Ruuska 2018, 218.

3Kusch 1986, 13-14; Ruokanen 1987, 10; Liljeqvist 2001, 52, 79; Theoi: ”Hermes”; Wikipedia: ”Hermes”.

4Kusch 1986, 45-; Ruokanen 1987, 103-; Wikipedia: ”Hermeneutiikka”.

5 Merja Leppälahti: ”Hermeneutiikkaa suomeksi”. Elore 2/2004.

6 Tieteen termipankki: ”Hermeneuttinen kehä”.

7 Kokkinen 2019, 185-186.

8 Graves 1992, 312-313; Henrikson 1993, 351-352; Castrén 2017, 101-.

9 Vrt. Olsson 2005, 21-; Heikkilä 2015; Rytkönen 2016.

10 Ernst Benz (2002, 73-95, 232-233) kertoo, että Ruotsin kuningas Kaarle XII oli Emanuel Swedenborgin (1688-1772) tieteellisen uran merkittävä tukija, mutta Swedenborg vastusti Kaarle XII:n edustamaa absolutismia.

11Heprealaisen Raamatun masoreettinen teksti käyttää tässä kohden hepreankielistä ilmausta כְּנֵ֣צֶר נִתְעָ֔ב [kenêtser nit’av], ”kuin kammottava verso” . Tässä jakeessa Jes. 14.19 tällä sanalla נֵצֶר (netser, ”verso, oksa, vesa, jälkeläinen”) viitataan pahuuden henkilöitymään, mutta jakeessa Jes. 11:1 sama sana on paradoksaalisesti yksi Messiaan epiteeteistä:”Iisain kannosta nousee verso (חֹטֵר , choter), vesa (נֵצֶר , netser) puhkeaa sen juuresta (שֶׁרֶשׁ , shoresh) ja kantaa hedelmää. ” (UKR 1992: Jes. 11:1). Vrt. myös Jesajan kirjan messiaanisen ”Herran kärsivä palvelija”-jakson jae 53:2: ”Hän kasvoi Herran edessä kuin vähäinen verso (יוֹנֵק , joneq), kuin vesa (שֶׁרֶשׁ , shoresh, ”juuri”) kuivasta maasta. Ei hänellä ollut vartta, ei kauneutta, jota olisimme ihaillen katselleet, ei hahmoa, johon olisimme mieltyneet. ” (UKR 1992: Jes. 53:2). Vrt. myös Jer. 23:5; 33:15; Sak. 3:8; 6:11-12; Room. 15:12; Ilm. 5:5. Galilean Nasaretin kaupungin hepreankielisen nimen on uskottu olleen aikoinaan Netzarit , ”Verson kaupunki”. Vrt. Matt. 2:23. Len Lacroix: ”The Natzrati is the Nêtzer from Netzarit”. Yeshua Messiah. Posted 22nd June 2017. http://yeshua-the-messiah.blogspot.com/2017/06/the-natzrati-is-netzer-from-netzarit.html (Luettu 20.9. 2022).

12 Little 2020, 12; Mark 2018.

13 Jes. 6:1. Vrt. esim. Gilbrant, Polfus, Luoto & Nieminen 1989, 2: 256-257; Eskelinen 2001, 10; Eskelinen 2006, 7-; Eskelinen 2016; Keener & Walton 2019, 1105, 1108-1110, 1123-.

14Encyclopedia Britannica: ”Isaiah – Biblical Literature”. https://www.britannica.com/topic/biblical-literature/Isaiah (Luettu 20.7. 2022). Samoin Urpo Karjalainen Ihmeellinen neuvonantaja – Jesajan kirjan historia. 2016, 20-. Näitä ja vielä radikaalimpiakin historiallis-kriittisen raamatuntutkimuksen Jesaja-tulkintoja esittelee ja kritisoi mm. John N. Oswalt: The Book of Isaiah, Chapters 1–39. 1986, 37; Thoralf Gilbrant, David A. Polfus, Valtter Luoto & Pekka Nieminen (toim.), Iso Raamatun tietosanakirja. 1992, 8: 87-89. Vrt. Eskelinen 2006, 7-11. .

15 Currid & Chapman 2016, 1200-1201.

16 Keener & Walton 2019, 1240.

17Gilbrant, Polfus, Luoto & Nieminen 1988, 1:197-198: ”Daniel”. Esimerkiksi teoksen John Joseph Collins: Daniel - With an Introduction to Apocalyptic Literature (1984) esittämän historiallis-kriittisen tulkinnan mukaan Danielin kirja on kuitenkin täysin fiktiivinen ja se on kirjoitettu vasta noin 160-luvulla eKr. - ts. seleukidisukuisen Syyrian kuninkaan, Antiokhos IV Epifanesin käskystä tapahtuneiden juutalaisvainojen aikoihin. Samoin esim. Robert L. Faherty: ”Daniel – Hebrew Prophet”. Encyclopedia Britannica. https://www.britannica.com/topic/biblical-literature/Daniel (Luettu 20.7. 2022). Tämä näkemys perustuu antiikin antikristillisen uusplatonistifilosofi Porfyrios Tyroslaisen (n. 232-304) teoksessa Kristittyjä vastaan (Κατὰ Χριστιανῶν, Kata Khristianōn) esittämiin ajatuksiin, joita kritisoi mm. Thoralf Gilbrant, David A. Polfus, Valtter Luoto & Pekka Nieminen (toim.), Iso Raamatun tietosanakirja. 1992, 8: 94-95.

18 Keener & Walton 2019, 1338; Allen 2018a, 56-; Block 1997, 32-; Gilbrant, Polfus, Luoto & Nieminen 1989, 2:92-93 ”Hesekiel”.

19 Hamblin & Seely 2007, 38-39, 150-151; Currid & Chapman 2016, 478-479; Keener & Walton 2019, 1421; Vrt. Jer. 39; Hes. 8-11; 2. Kun. 25.

20 Hamblin & Seely 2007, 18, 22-23, 127-129. Vrt. 1. Kun. 6:1-13; 8:1-.; 2. Sam. 2: 26.

21 Janatuinen 2016, 102-103; Gilbrant, Polfus, Luoto & Nieminen 1989, 2:247-248: ”Jeremia”.

22 Denova 2022; Allen 2018b; Eskelinen 2016; Saarnivaara 2014, 1055-,1069-; Block 1998; Gilbrant, Polfus, Luoto & Nieminen 1989, 2:92-93: ”Hesekiel”.

23 Nijssen 2018; Eskelinen 2006, 216-; Oswalt 1998, 283-; Gilbrant, Polfus, Luoto & Nieminen 1989, 2: 256-257: ”Jesaja”.

24 Hamblin & Seely 2007, 41.

25Lancelot C. L. Brentonin (2007, 849) Septuaginta-käännöksen mukaan ennen luhistumistaan Lucifer ’lähetti määräyksiä kansankunnille’ (sent orders to nations), mutta Moisés Silvan (2007, 835) Septuaginta-käännöksen mukaan hänellä pikemminkin ’oli tapana lähettää valoa kaikille kansoille’ (used to send light all the nations). Todellisuudessa jakeessa Jes. 14: 12 Septuaginta ei spesifioi, mitä Lucifer lähetti kansakunnille, vaan käyttää lakonista sanamuotoa: ὁ ἀποστέλλων πρὸς πάντα τὰ ἔθνη , ”(hän, joka) lähetti kaikille kansoille/pakanoille”. Biblia Hebraican sanamuoto on tässä kohtaa: חֹולֵ֖שׁ עַל־גֹּויִֽם , ”(hän, joka) masensi/teki heikoiksi kansakunnat/pakanat”.

26 Nuorteva 1992, 31-; Pihlajamaa 2006, 72-84; Murtorinne 2014; PIPLiA: ”Suomalaiset Raamatut”.

27 Theoi Greek Mythology: ”Eosphorus & Hesperus”; Allen & Der Manuelian 2005, 441. Vrt. Encyclopedia Britannica: ”Sirius – Star”. https://www.britannica.com/place/Sirius-star (Luettu 26.7. 2022). Toisin Mona Ezz Ali (2021), jonka mukaan myös muinaisessa Egyptissä käsite ’aamutähti’ viittasi Venus-planeettaan, mutta Joachim Fredrick Quack (2019) täsmentää, että näin tapahtui muinaisessa Egyptin vasta myöhäiskaudella (n. 664-332 eaa.).

28 Vrt. Dr. Mike Heiser: ”The Morning Star”. Miqlat.org. https://www.miqlat.org/ (19.4. 2022).

29 Seppälä 1982; Geller 2010; Levänen 2018 107-141. Vrt. Wikipedia: ”Life of Adam and Eve”; ”2 Enoch”.

30 Öztürk 2009, 128-144; Hämeen-Anttila 2004, 155–157.

31 Vrt. esim. Bannister 2014, 5-7; Zellentin 2017, 68-; McCoy 2022, 160. .

32 Russell 1987, 186-; Saint Augustine 2003, 446-447; Kastor 2005, 57.

33 REV - Revised English Version: “Bible and Commentary; Isaiah 14:12”. https://www.revisedenglishversion.com/Isaiah/chapter14/12 (Luettu 21.7. 2022).

34 Little 2020, 12.

35 Kokkinen 2019, 188.