Askeetit tuntevat askeesin, gnostikot kontemplaation

 

 

 EUAGRIOS 

 

PONTOSLAINEN: 

GNOSTIKOS - GNOSTIKKO

eli hän, 

joka on tiedon arvoinen.

 

Suomennettu vertaillen Theophanes Constantinen ja Luke Dysingerin englanninkielisistä käännöksistä. Viittaukset kreikankielisiin käsitteisiin perustuvat Wilhelm Frankenbergin kreikankieliseen retroversioon, jonka Luke Dysinger on editoinut englanninkielisen käännöksensä vierelle. Suomenkieliset sanat sulkujen sisällä ovat suomentajan omia lisäyksiä, joiden tarkoitus on selventää kontekstia, selittää tekstiä ja parantaa luettavuutta.

Lähteet

Evagrius Ponticus: Gnostikos (The Knower), or the One Who is Worthy of Knowledge.

Translated by Luke Dysinger, O. S. B.

http://www.ldysinger.com/Evagrius/02_Gno-Keph/00a_start.htm

Fr. Theophanes Constantine:

The Psychological Basis of Mental Prayer in the Heart.

Volume 2: Evagrian Ascetical System. Appendix: The Gnostic 1-2 (Text).

http://timiosprodromos2.blogspot.com/2006/01/gnostic-1.html

http://timiosprodromos2.blogspot.com/2006/01/gnostic-2.html

Wilhelm Frankenberg: Evagrius Ponticus.

Abhandlungen der Königlichen Gesellschaft der Wissenschaften zu Göttingen.

Philologisch-Historische Klasse, n.s. 13.2.

Weidmannsche Buchhandlung. Berlin, 1912.

https://archive.org/details/EvagriusPonticus.AbhandlungenDerKniglichenGesellschaftDer/page/n1

1. Askeetit (praktikoi) tuntevat askeesin järkisyyt (logûs) ja gnostikot (gnostikoi) näkevät oivaltamisen (gnôstika).

2. Askeesin suoma vapautuminen (kuolettamisessa) tekee ainoastaan sielun intohimoisen osan kiihkottomaksi.

3. Mutta gnostikko (gnostikos) merkitsee suolaa epäpuhtaille (akatharois) ja valoa puhtaille (katharois).

4. Tieto (gnôsis), joka ilmenee meille ilman (Jumalan armoa), pyrkii sanojen keinoin epäsuorasti opettamaan meille materiaalisia (asioita). Kuitenkin se tieto, joka ilmenee meille Jumalan armosta, palauttaa asiat suoraan mieleen ja katsellessamme niitä järkisielu (nûs) ottaa vastaan niiden järkisyyt (logûs). Harha asettuu ensinnä mainitun vastakohdaksi ja toiseksi mainitun vastakohdaksi asettuu viha ja suuttumus ja ne asiat, jotka niistä seuraa.

5. Kaikki hyveet valmistavat tien gnostikolle, mutta kaikkein ylivertaisimmin juuri vapautuminen vihasta. Todellakin hän, joka on saanut maistaa tietoa, mutta kuitenkin helposti lankeaa vihaan, on kuin mies, joka puhkaisee omat silmänsä rautaisella neulalla.

6. Gnostikko olkoon turvassa nöyrtymisessään ja sitä kautta nöyrtymisestä tulkoon tietämättömienkin tottumus. Hän ponnistelkoon saavuttaakseen kaikki hyveet niin, että hänessä kukin hyve seuraa toinen toistansa hyvässä järjestyksessä sen tähden, että luontaisesti järkisielun (nûs) pettää se, mikä heikentää hyvettä.

7. Kaikkina aikoina gnostikko antaa almuja ja on valmis tekemään hyvää. Ja mikäli hänellä ei ole varallisuutta, hän asettaa oman sielunsa työkalun toimintaan. Sillä hänen luontonsa on tehdä voimavaroillaan kaikenlaista hyvää. Näin eivät menetelleet ne viisi (tyhmää) neitsyttä, joiden lamput sammuivat (Matt. 25:1-13).

8. Gnostikon on häpeällistä olla osallisena oikeusjutussa, mikäli hän on siinä (hyvitystä vaativan) vääryyden kärsijän tai vääryyden tekijän ominaisuudessa. Mikäli hän on siellä (hyvitystä vaativan) vääryyden kärsijän ominaisuudessa, se on hänelle häpeäksi, sillä hän ei ole harjoittanut kärsivällistä kestävyyttä. Mikäli hän on siellä vääryyden tekijän ominaisuudessa, se on hänelle häpeäksi, sillä hän ei ole toiminut oikeudenmukaisesti.¹

9. Kun tietoa vaalitaan, se opettaa sen omistajalla myös, kuinka sitä voidaan varjella ja edistää leviämään.

10. Kunpa gnostikko vain voisi opettaessaan olla vapaa vihasta, katkeruudesta, masennuksesta, ruumiillisesta kärsimyksestä ja huolista!

11. Ennenkuin olet tullut täydelliseksi sinun on syytä välttää tapaamasta liian suurta määrää ihmisiä tai vierailemasta usein heidän luonaan, ettei mielesi täyttyisi mielikuvista.

12. Aina kuolemaan saakka meitä on kutsuttu soveltamaan niitä etiikan (praktikê), luonnonfilosofian (physikê) ja teologian (theologikê) aihepiireihin kuuluvia asioita, jotka ovat hyödyllisiä pelastumisemme kannalta. Sen sijaan niistä asiosta, jotka ovat (pelastumisemme kannalta) yhdentekeviä, meidän ei ole syytä puhua tai soveltaa (käytäntöön), sillä ihmiset sortuvat helposti uskomaan ja levittämään ilkeitä huhuja.

13. On asiallista puhua munkeille ja maallikoille asianmukaisesta elämäntavasta kuten myös selittää luonnonfilosofian ja teologian aloihin kuuluvia oppeja, sillä ”ilman sitä kukaan ei ole näkevä Herraa” (Hepr. 12:14).

14. Vastatkaa ainoastaan papeille ja niille, jotka ovat (hengellisesti) edistyneimpien joukossa, mikäli teille esitetään kysymys, mitä symboloivat heidän toteuttamansa sisällistä ihmistä puhdistavat mysteerit: Asiat, jotka he vastaanottavat, merkitsevät sielun intohimoista ja rationaalista osaa. Sama koskee niiden erottamatonta sekoitusta, kumpaisenkin kykyjä sekä näkökulmaa yksittäisen päämäärän saavuttamisesta molempien toiminnoilla. Kertokaa heille myös, mikä on nämä asiat täydelliseksi tekevän vertauskuva ja keitä ovat he, jotka heidän seurassaan kavahtavat niitä, jotka asettavat esteitä raittiin käytöksen eteen. Kertokaa myös, että jotkut elävien joukossa vaalivat muistoa (Kristuksesta), mutta eivät kaikki.

15. Opi tuntemaan (teologiset) perustelut (logûs) sekä (soveliaiden) aikojen lainalaisuudet, (soveliaat) elämäntavat ja ammatit, että kykenet vaivattomasti kertomaan kullekin, mikä on hänelle (hengellisesti) hyödyllistä.

16. On välttämätöntä, että sinulla on sisältöä selitystä varten, mitä (pyhissä kirjoituksissa) on sanottu ja että sinä hyväksyt kaiken (samaisissa), vaikka et kaikkea ymmärtäisikään. Sillä todellakin on enkelille soveliasta, että mikään maanpäällinen ei jää häneltä huomiotta.

17. On välttämätöntä tuntea myös asioiden ja varsinkin hyveiden ja paheiden määritelmät; Tämä todellakin on sekä tiedon että tietämättömyyden alku ja juuri, sekä taivaan valtakunnan että kärsimyksen valtakunnan alku ja juuri.

18. Siksi onkin välttämätöntä tutkia (pyhien kirjoitusten) allegorisia ja kirjaimellisia jaksoja, jotka ovat keskeisiä tietämyksellemme etiikasta (praktikê), luonnosta (physikê) ja teologiasta (theologikê).

Mikäli jakso on keskeinen tietämyksellemme etiikasta (praktikê), meidän tulisi selvittää, käsitteleekö se intosielua (thymos) ja sitä, mikä siitä juontuu, vai pikemminkin himosielua (epithymia) ja sitä, mikä siitä seuraa, vai jälleen kerran järkisielua (nûs) ja sen liikettä. Mikäli jakso liittyy luonnontieteeseen (physikê), on välttämätöntä huomata, tekeekö se tunnettavaksi jonkin luontoa koskevan opin ja jos tekee, niin minkä. Mikäli kyseessä on teologiaa (theologikê) koskeva jakso, on välttämätöntä selvittää niin pitkälle kuin suinkin, esittääkö se tietoa Pyhästä Kolminaisuudesta ja nähdäänkö se (tässä jaksossa) kaikessa yksinkertaisuudessaan vai nähdäänkö se Ykseytenä. Mutta mikäli tuo jakso ei kuulu mihinkään näistä (kategorioista), se on (tyypillisimmin) yksinkertainen mietiskely tai kenties tekee tunnettavaksi jonkin profetian.

19. On hyvä tuntea myös pyhien kirjoitusten totunnaiset (tulkinnan) tavat ja niin pitkälle kuin suinkin osoittaa ne todeksi perusteluin.

20. On välttämätöntä tietää tämä: Kaikki etiikkaa koskevat tekstit eivät sisällä etiikkaa koskevaa mietiskelyä kuten kaikki luontoa koskevat tekstit eivät sisällä luontoa koskevaa mietiskelyä; Mutta sellainen (teksti), joka kuuluu eetillisen luonteen omaaviin (teksteihin, saattaa) sisältää luontoa koskevaa mietiskelyä; Ja sellainen (teksti), joka käsittelee luontoa, (saattaa) sisältää etiikkaa koskevaa mietiskelyä ja samainen teologiaa koskevaa mietiskelyä.

Tästä johtuu että ne jaksot, joissa (Raamatussa) kerrotaan Jerusalemin aviorikoksesta (Hes. 16:15-34), kuivan maan ja vesien eläimistä ja linnuista, puhtaista ja epäpuhtaista (Lev. 11:2-19), auringosta, joka ”nousee ja laskee ja kiiruhtaa sille sijalleen, josta se jälleen nousee” (Saarn. 1:5), kuuluvat ensinnä teologian alaan, toiseksi etiikan alaan ja kolmanneksi luonnontieteen alaan. Sillä ensimmäinen jakso kuuluu etiikan alaan ja kaksi jälkimmäistä luonnontieteen alaan.

21. Älä näe vertauskuvallisena moitittavien henkilöiden sanoja, äläkä näe heissä mitään hengellistä paitsi mikäli jumalallinen suunnitelma on toteutunut heidän välityksellään kuten Bileamin (Num. 24:17-19) ja Kaifaksen (Joh. 11:49-51) tapauksissa tapahtui, sillä ensinnä mainittu ennusti Vapahtajan syntymän ja jälkimmäinen kuoleman.

22. On välttämätöntä, että gnostikko ei ole sen enempää synkkä kuin pelottavakaan. Sillä ensinnä mainittu on tietämättömyyttä olemassa oleviksi tulleiden asioiden järkisyistä kun sen sijaan jälkimmäinen ei rohkaise toivoa, että ”kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden” (1. Tim. 2:4).

23. On joskus välttämätöntä teeskennellä olevansa tietämätön, sillä kysymyksen asettajat eivät (aina) ole vastaamisen arvoisia. Ja näin menetellessäsi pysyt totuudessa, sillä olet liitossa (Kristuksen) ruumiin kanssa, vaikka et olekaan saavuttanut täydellistä tietoa (gnôsis).

24. Pidä huoli, ettet koskaan (taloudellisen) hyödyn, helpotuksen tai katoavaisen maineen tähden puhu niistä salatuista asioista, jotka tulisi jättää paljastamatta, ja sen johdosta tule ajetuksi pyhyyden piirin ulkopuolelle kuten he, jotka myivät kyyhkysiä (Jerusalemin) temppelissä (Matt. 21: 12-13).

25. Koskien heitä, jotka väittelevät, vaikka eivät ole saavuttaneet tietoa (gnôsis). On välttämätöntä saada heidät lähestymään totuutta, mutta niin ei tule tehdä (aloittaen esitys totuuden) päätepisteestä vaan pikemminkin sen alusta. Gnostikkojen ei ole välttämätöntä kertoa aloittelijoille mitään (kontemplatiivisesta tiedosta eli jumalallisesta teoriasta), eikä rohkaista heitä koskemaan tämänkaltaisiin kirjoihin, sillä heillä ei ole kykyä vastustaa lankeemuksia, joita tällainen mietiskely tuo mukanaan. Tästä syystä on välttämätöntä puhua niille, jotka ovat yhäti intohimojen ahdistamia, vähemmän rauhan sanoin ja enemmän (sotaisasti) siitä, miten he kykenevät kukistamaan vastustajansa (eli demonit). Kuten Saarnaaja sanoo: Ei ole vapautusta (asepalevelusta) sodan päivinä (Saarn. 8:8). Siksi he, jotka ovat intohimojen ahdistamia ja tähyilevät sekä ruumiillisten että hengellisten ideoiden (logoi) suuntaan, ovat kuin raihnaiset, jotka edistävät keskustelua terveydestä (, vaikka eivät itse sitä omista). Sillä sielu kutsutaan maistamaan hunajan suloisia juovia vasta silloin kun vaikeuksien kautta se onnistuu karistamaan intohimonsa.

26. Selittämisen hetki ei ole sama asia kuin keskustelun hetki. Ja on syytä nuhdella heitä, jotka ennenaikaisesti esittävät vastalauseita, sillä juuri niin harhaoppiset ja riidankylväjät menettelevät.

27. Älä milloinkaan (ilman huolellista pohdintaa) puhu Jumalasta, äläkä varsinkaan määrittele Häntä; Sillä (päteviä) määritelmiä voidaan laatia ainoastaan luotuihin kuuluvista asioista eli niistä asioista, jotka ovat jaollisia.

28. Pidä mielessäsi (syntisten ajatusten) hylkäämisen viisi syytä, että voisit rohkaista heitä, jotka ovat kärsimyksen runtelemia. Hylkääminen todellakin paljastaa hyveen. Kun hyvettä laiminlyödään, hylkääminen (kuitenkin) vakiinnuttaa (hyveen) uudelleen (syntisiä ajatuksia) seuraavan rangaistuksen kautta. Ja niin hylkäämisestä tulee pelastuksen lähde toisille. Ja kun hyveestä on tullut ylivertainen, se opettaa nöyryyttä (niillekin), jotka omistavat sen vain puolittain. Hän, jolla on kokemusta hylkäämisestä, todellakin vihaa pahuutta. Niinpä kokemus on hylkäämisen lapsi ja hylkääminen on mielenrauhan (apatheia) tytär.

29. (Älä ylennä itseäsi, sillä on sopivaa, että) he, joita opetat, sanovat sinulle näin: ”Ystävä, astu korkeammalle!”. Todellakin olisi sinulle häpeäksi antaa kuulijoidesi langettaa sinut takaisin alas, mikäli (kerran) olet noussut (korkeammalle) (Luuk. 14:8-11).

30. Ahneus ei perustu rahan omistamiseen vaan sen himoitsemiseen. On sanottu, että (hyvä) taloudenhoitaja on kukkaro, joka on varustettu järjellä.

31. Kehota varttuneempia hallitsemaan vihansa ja nuoria hallitsemaan vatsansa. Sillä ensinnä mainittuja vastaan taistelevat sielun demonit ja jälkimmäistä vastaan ruumiin demonit.

32. Sulje niiden suut, joiden kuulet herjaavan. Äläkä ylläty kun tulet monien syyttämäksi, sillä tämä on demonien aikaansaama kiusaus. Sillä gnostikon on välttämätöntä olla vapaa vihasta ja vääryyden muistelemisesta jopa silloinkin kun hänen tahtonsa ohjaa vastakkaiseen suuntaan.

33. Herran voimasta toisia parantava on itse parantunut, vaikka hän ei sitä itse tiedä. Sillä gnostikon tarjoama lääke mahdollisesti parantaa lähimmäisen, mutta väistämättä se parantaa hänet itsensä.

34. Sinun ei tule tulkita hengellisesti kaikkea sitä, mikä soveltuu allegoriaksi, vaan ainoastaan sen, mikä on soveliasta (kuhunkin) aihepiiriin nähden. Sillä mikäli et menettele näin, vietät paljon aikaa Joonan laivassa selittäen sen takiloita. Näin lähinnä nauratat kuulijoitasi sen sijaan, että olisit heille hyödyllinen: Kaikki he, jotka istuvat kuulijoinasi, muistuttavat sinua siitä tai tuosta takilasta ja naurullaan he muodostavat sen takilan, jonka olet unohtanut.

35. Toivota luoksesi tulleet askeetit tervetulleiksi puhumaan askeesista, mutta älä toivota heitä tervetulleiksi puhumaan dogmatiikasta, elleivät he sitten ole löytäneet jonkun, joka on omistautunut (molemmille) näille aiheille.

36. Sinun tulee säilyttää salaisuutena maallikoilta ja aloittelijoilta (Viimeistä) tuomiota koskeva ylevä oppi, sillä tämä (opinkappale) helposti synnyttää ylenkatsetta: He eivät (vielä) ymmärrä järkisielun kärsivän sen tähden, että se on tuomittu tietämättömyyteen.

37. Pyhä Paavali kuritti kehoaan kuolettamalla sitä (1. Kor. 9: 27). Täten sinun tulee noudattaa (tarkkaa) dieettiä läpi koko elämäsi, eikä laiminlyödä sitä; Älä häpäise mielentyyneyttä (apatheia) nöyryyttämällä sitä lihotetulla keholla.

38. Älä kanna huolta ruoasta tai vaatteista (Matt. 6:25). Muista Abner Leeviläinen, joka vastaanotettuaan Liiton Arkin muuttui köyhästä rikkaaksi ja halveksittuna oltuaan uudistui.

39. Gnostikon omatunto on hänelle itselleen katkera syyttäjä, eikä hän voi salata siltä mitään, sillä se näkee sydämen salaisen tiedon sisälle.

40. Ole varuillasi koskien sitä tosiseikkaa, että kutakin luotua asiaa koskien ei ole vain yhtä järkisyytä vaan pikemminkin suuri joukko niitä kunkin (luodun asian) ominaislaadun mukaisesti. Sillä ainoastaan pyhyyden vallat saavuttavat objektien todelliset järkisyyt, mutta niistä ensimmäisen tuntee (perinpohjaisesti) ainoastaan Kristus.

41. Jokainen olettamus sisältää perustelun tai kategorian tai määritelmän tai ominaislajin tai ominaisuuden tai ilmenemismuodon tai sen, mikä on muodostettu näistä asioista. Siunatun Kolminaisuuden kohdalla mikään mainituista ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Tulkoon sanoinkuvaamaton palvotuksi hiljaisuudessa.

42. Gnostikon kiusaus on järkisieluun (nûs) asettunut väärä käsitys, joka esittää sellaisen olemattomana, joka todellisuudessa on olemassa, tai sellaisen olemassa olevana, joka todellisuudessa ei ole olemassa, tai olemassa olevan jollakin sellaisella tavalla olemassa olevana, miten se todellisuudessa ei ole olemassa.

43. Gnostikon synti on väärä tieto (gnôsis) koskien asioita itseään tai niiden mietiskelyä, minkä saattaa aiheuttaa mikä tahansa intohimo tai se, että tämä ei lukeudu sen pätevän (tiedon) näköpiirin, jota hän sillä hetkellä tarkastelee.

44. Oikeamielisen Gregoriuksen opetuksen mukaan on olemassa neljä kontemplaatiolle välttämätöntä hyvettä: Harkitsevaisuus, rohkeus, kohtuullisuus ja oikeudenmukaisuus. On sanottu, että harkitsevaisuuden työ on mietiskellä hengellisiä ja pyhiä voimia irrallaan niiden perusteluista (logoi), sillä vastaanottamamme tradition mukaan perusteluiden mietiskely kuuluu ainoastaan viisaudelle. Rohkeus on järkkymätöntä periksiantamattomuutta totuudessa silloinkin kun sitä vastaan soditaan kuten myös kieltäytyminen antautumasta siihen, mikä ei ole todella olemassa (toisin sanoen pahuuteen). Gregoriuksen tulkinnan mukaan itsehillinnän työ on ensimmäisen kylväjän siemenen vastaanottaminen ja seuraavaksi kylvetyn siemenen hylkääminen. Oikeamukaisuuden tavoite on antaa kullekin perustelut (logoi) ansionsa mukaan julistaen joitakin asioita yksille hämärästi vertauksia käyttäen ja toisaalla toisille selviä määritelmiä käyttäen yksinkertaisia hyödyttääkseen.

45. Tuo totuuden pylväs Basilides Kappadokialainen on sanonut: Tutki ja harjoita yhtäällä tietoa (gnôsis), joka juontuu ihmisistä, mutta toisaalla Jumalan armosta juontuvaa (tietoa), jota on oikeudenmukaisuus, vapautuminen vihasta ja armollisuus. Ensinnä mainitun tiedon mitan voivat saavuttaa hekin, jotka ovat intohimojen heiteltävissä, mutta jälkimmäisen tiedon mitan voivat saavuttaa ainoastaan he, jotka ovat saavuttaneet mielenrauhan (apatheia) ja jotka rukouksen hetkinä kykenevät näkemään yllään loistavan järkisen sielun (nûs) synnynnäisen kirkkauden.

46. Egyptin pyhä valonlähde Athanasios sanoi: ”Mooses vastaanotti käskyn asettaa pöytä pohjoissivulle” (Exodus 26:35). Gnostikkojen on syytä tietää, kuka puhaltaa heitä vastaan. Heidän on seisottava vakaana kaikkia kiusauksen lajeja vastaan ja kiihkeällä innolla (armollisesti) ravittava kaikkia (vähäosaisia), jotka häntä lähestyvät.

47. Thumiksen kirkon enkeli Serapion sanoin, että hengellistä tietoa (gnôsis) juonut mieli (noûs) on kokonaan puhdistettu; Rakkaus (agapê) parantaa (vihasta) palavat sielun osat ja itsehillintä pysäyttää pahojen mielihalujen virtaukset.

48. Suuri gnostikko ja opettaja Didymus sanoi: ”Mietiskele alituisesti kaitselmuksen ja tuomion ideoita (logûs) kun olet itseksesi ja ponnistele sen eteen, että kantaisit muistissasi niiden materiaaliset (ilmentymät), sillä miltei kaikki horjuvat tässä kohtaa. Sinä saat löytää tuomion ideat (logûs) olentojen ja maailmojen moninaisuudessa ja kaitselmuksen (ideat) siinä tavassa, jolla me palaamme paheesta ja tietämättömyydestä hyveeseen ja tietoon (gnôsis).

49. Askeesin (praktikê) päämäärä on puhdistaa mieli ja tehdä se kiihkottomaksi (apatheia). Luonnonfilosofian (physikê) päämäärä on paljastaa kaikkiin olentoihin kätketty totuus, mutta mielen etäännyttäminen materiasta ja sen kääntäminen kohti Ensimmäistä Liikuttajaa on teologian (theologikê) lahja.

50. Ponnistele ainaisesti kuvien (eikonas) piirtämisessä katse arkkityyppiin (arkhetypon) kiinnittyneenä, äläkä laiminlyö mitään niistä asioista, jotka hyödyttävät kadotetun kuvan (uudelleeen) saavuttamista.

1Euagrioksen oppi, jonka mukaan rikoksen uhri ei saisi vaatia hyvitystä, perustuu toki Jeesuksen Vuorisaarnan opetukseen ”älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin ” (Matt. 5:39). Jostain syystä Euagrios ei tässä yhteydessä huomioi, että myös viaton voi saada syytteet ja myös oikeuden tuomion, vaikka itse Kristuskin tuomittiin ja ristiinnnaulittiin syyttömänä. Vai onko tämä seikka ollut Euagriokselle niin itsestäänselvä asia, että hänen mielestään se ei ole mainitsemisen arvoinen? Suom. huom.