Johdanto
Filosofisen taolaisuuden suurimman klassikon nimi 道德經 kirjoitetaan länsimaalaisittain pinyin-tarkejärjestelmän mukaan 'Dao De Jing' ja/tai ’Daodejing’, mutta kenties kaikkein tarkimmin: ’Dàodéjīng', joista tässä tekstissäni itse suosin ensisijaisesti edellä ”keskitiessä” eli toisena mainittua kirjoitusasua. Wade-Giles-tarkejärjestelmän mukaan samaisen teoksen kiinankielinen nimi kirjoitetaan siis tietysti: 'Tao Te Ching' ja/tai ’Tao-Te-King'. Tämän teoksen (legendaarisen?) kirjoittajan nimi 老子kirjoitetaan pinyin-tarkejärjestelmän mukaisesti 'Laozi' , mutta Wade-Giles-tarkejärjestelmän mukaan 'Laotse', 'Lao-Tse' tai 'Lao Tzu'. Lukija huomioikoon, että kungfutselaisuuden perustajan nimi 孔子kirjoitetaan Wade-Giles-tarkejärjestelmän mukaan ’Kung Fu-Tse’, mutta pinyin-tarkejärjestelmän mukaan tämä kirjoitetaan: 'Kongfuzi'. Itse suosin tässä tekstissäni kaikkialla ensisijaisesti pinyin-tarkejärjestelmää, jota nykyisin pidetään tieteellisen sinologian kontekstissa laajamittaisesti standarditarkejärjestelmänä. Merkittävän poikkeuksen tässä muodostavat kuitenkin suorat lainaukset tutkimuskirjallisuudesta, joiden kohdalla olen jäljentänyt kunkin asiantuntijan kulloinkin suosiman tarkejärjestelmän eksaktin sanamuodon ilman muutoksia.
Laozin nimeen liitetystä antiikin filosofisen taolaisuuden keskeisimmästä klassikkoteoksesta道德經 [Dàodéjīng] on toistaiseksi julkaistu ainakin tusina keskeistä suomennosta: Pekka Ervast (1925/2006), Toivo Koskikallio (1950), Pertti Nieminen (1956&1986), Annikki Arponen (1985), Minna Maijala (2001), Kauko Kämäräinen (2004), Pertti Nieminen & Kai Nieminen (2013a/2015), Kai Nieminen(2013b/2015), Toivo Koskikallio & Heikki Saure (2013/2021), Anita Simola(2013), TaoLin (2018/2022).
Teosofi Pekka Ervastin (2006, 12-13) Laozi-suomennoksen esipuheessa on hienosyinen esitys siitä, mitä tarkoittaa Laozin teoksen nimi 'Daodejing', mutta vähintään yhtä ansiokas on Toivo Koskikallion (1950b, 94-96) antama esitys samasta teemasta; heidän mukaansa sana 道 (dào) voidaan usein suomentaa mm. sanoilla ”tie, järki, sana” ja sana 德 (dé) sanalla 'hyve' ja/tai 'oppi' – sanan 經 (jīng) suomenkielinen vastine on toki 'klassikko'. Daodejing-teoksen nimi voidaan siis suomentaa sananmukaisesti: ”Tien ja hyveen klassikko”. Traditionaalisen tulkinnan mukaan Daodejing-teoksen kirjoittajaksi mainittu ’Laozi’ oli Kevättä ja syksyä-kaudella Zhou-valtiossa elänyt mies nimeltä Li Er, jonka kerrotaan olleen kungfutselaisuuden perustaja Kongfuzin (551–479 eaa.) aikalainen. Varmaa on, että samoin kuin historiallisen Buddhan, historiallisen Sokrateen ja historiallisen Jeesus Nasaretilaisen kohdalla, myös Laozin kohdalla hengelliseen elämäkertaan on selvästi sekoittunut legendaarista materiaalia. Yhden tällaisen - kenties pikemminkin legendaarisen - kertomuksen palauttaa mieliin teosofi Pekka Ervast (1925/2006), jonka mukaan ”kerrotaan, että Lao-Tse kirjoitti tuhat teosta, joista 930 kirjaa siveysopista ja uskonnosta ja 70 kirjaa magiasta”. Pekka Ervastin esipuhe kuitenkin jatkaa esitystään aavistuksen verran skeptisin sanamuodoin:
Tavallisesti otaksutaan kumminkin, että hän on jättänyt jälkeensä ainoastaan yhden teoksen, ns. Tao te kingin, joka sisältää hänen oppinsa ytimen ja jota yleisesti pidetään taonuskon pyhänä kirjana. (Ervast 2006, 10).
Pekka Ervastin esitys perustuu selvästi teosofi Helena Petrovna Blavatskyn The Secret Doctrine (1888, suom. ”Salainen Oppi”)-teokseen, jonka 1. osassa Laozista kerrotaan miltei täsmälleen samoin sanamuodoin (Blavatsky 2014, 20).
Toisen legendan kertoo Toivo Koskikallio pastoraaliväitöskirjassaan Johanneksen Logos ja Lao-Tzen Tao (1935). Tämän tarinan mukaan Laozi oli äitinsä kohdussa 80 vuotta ja oli syntyessään jo vanha, lumivalkeine hiuksineen ja partoineen. Pastori Koskikallion mukaan nimitys 'Laozi' voidaankin suomentaa sekä ”vanha viisas” että myös ”vanha lapsi”. Kerrotaan myös, että Laozi olisi elänyt 160 vuotta, tai kenties jopa 200 vuotta: ”Pitkäikäisyyttään hän ravitsi viljelemällä daoa”. Toivo Koskikallio (1935) viittaa myös ”Se-Ma-Tsienin” (pinyin: Sima Qian) Shiji-historiateoksen tarinaperinteeseen, jonka mukaan historiallinen Laozi syntyi Quren-nimisessä kylässä Chu-valtiossa (ts. Luyi’n kunnassa nykyisen Hunanin maakunnan alueella), mikä olisi tapahtunut noin vuonna 604 eaa. Tämän kertoman mukaan Laozi toimi Zhou-valtiossa kuninkaallisena kirjastonhoitajana ja perehtyi syvällisesti entisajan historiaan ja uskonnollisiin katsomuksiin. Hänestä tuli kuuluisa opettaja. Ainoa kirjallinen teos, jonka tämän kertomusperinteen mukaan Laozi on jättänyt jälkimaailmalle, on juuri Daodejing-teos: 81 lukua ja noin 5000 kiinankielistä sanamerkkiä. Laozin kuolinajasta tai paikasta ei ole varmaa tietoa (Nikkilä 2000, 32; vrt. TaoLin 2024, 13-15). Kiinalainen perimätieto tuntee monia ihmeellisiä tarinoina Laozin elämään liittyen, mutta modernit historiallis-kriittiseen tutkimusmetodiikkaan sitoutuneet tutkijat (mm. Itō Rangu, Arthur Waley, Tsuda Sokichi, Hou Wailu, D. C. Lau) ovat yksimielisiä, että historiallisena henkilönä Laozia ei koskaan ollut olemassa (Huang 1996, 118). Radikaalisti toisenlaisen näkökulman on kuitenkin omaksunut moderneista tutkijoista mm. Paulos Huang (1996, 158-159), joka vakaasti uskoo historiallisen Laozin kirjoittaneen hänen nimeensä vanhastaan liitetyn Daodejing-teoksen, - ja vakuuttaa myös Sima Qianin Shiji-teoksen olevan luotettava lähde hänen elämäänsä koskien.
Suuri osa Laozin nimeen liitetyn Daodejing-teoksen retorisesta voimasta perustuu aivan varmasti suggestiiviseen toistoon. Voidaan siis nähdä, että Daodejing-teokselle on leimallista vain kourallinen avainkäsitteitä/avainteemoja, joita se toistaa yhä uudelleen ja uudelleen. Daodejing-teoksen keskeisiä avainkäsitteitä/avainteemoja ovat ainakin seuraavat yhdeksän:
1. Anti-kieli-teema: Ihmisten käyttämät sanat ja kieli voivat olla parhaimmillaankin vain aavistus mystisen Daon absoluuttisesta olemuksesta. On tunnustettava inhimillisen kielen ja sanojen riittämättömyys - ja on myös välttämätöntä kulkea niiden tuolle puolen (samasta teemasta myös mm. Ludwig Wittgenstein: Tractatus logico-philosophicus. 6.54).
2. Oppi dualismin näennäisyydestä eli nk. taolainen Advaita Vedanta: Dualismin vavisuttava näennäisyys absoluuttisen tietoisuuden näkökulmasta ja maailman kaikkein antagonistisimpien dikotomioidenkin taustalla häämöttävä vastakohtien pohjimmainen ykseys. Vastakohdat tarvitsevat toinen toisiaan ollakseen mitä ovat.
3. ”Paluu on Daon mystinen liike”: Daon olemukseen kuuluva syklinen aikakäsitys ja luonnossa vallitseva ikuisen paluun teema (luvut 16, 25, 28, 34, 40).
4. Daon vertauskuvia: Luonto, vesi, feminiinisyys, vastasyntynyt/lapsi, Daon mukaan elävä viisas.
5. Daon mukaan elävän viisaan ominaisuuksia: Hiljaisuus, nöyryys, yksinkertaisuus, luonnollisuus, kohtuullisuus (”keskitie”), epäitsekkyys, tyytyväisyys, harmonia, väkivallattomuus, rakkaus (vrt. Gal. 5:22-26)
6. Tekojen paradoksaalinen käänteisyys ja moralismin ironinen absurdius: Kun vallanpitäjät ja/tai moraalinvartijat yrittävät vahvistaa kansan lainkuuliaisuutta ja/tai moraalista käytöstä normatiivisten ohjeiden ja säännösten keinoin, niiden käytännöllinen seuraus on pyrkimyksille vastakkainen. Taolainen viisas sen sijaan ei moralisoi tai saarnaa sanoin, vaan hän opettaa hiljaisesti hyvän esimerkkinsä voimalla.
7. Taolaisen viisaan ihmisen erityinen toimintatapa ja mielentila: 無為 , wúwéi eli ”teoton toiminta”. ”tekemättä tekeminen”, ei-tekemisen taito ts. meditaation mielentila.
8. Sokraattinen Gnothi seauton: ’Tunne itsesi’-teema (luvut 33, 54, 71, 72).
9. Valaistuminen hengellisen polun täydellistymänä ja päätepisteenä (luvut 16, 33, 55, 58).
Tässä kirjoituksessa pyrin tarjoamaan avaimia Laozin Daodejing-teoksen edustaman filosofisen taolaisuuden ymmärtämiseen käsitehistoriallisen analyysin keinoin. Erityisesti olen tässä keskittynyt valottamaan Laozin elämänfilosofian keskeisimpiin ja mystisimpiin kuuluvaa käsitettä ’Dao’ (道, ”tie, polku, reitti, periaate, taito, taide”). Matkan varrella vertailen Laozin mietelmiä mm. itämaisen ja länsimaisen uskontofilosofian klassikoiden ajatuksiin. Laozin klassikon suorien suomenkielisten lainauksien kohdalla olen ensisijaisesti suosinut Pertti Niemisen suomennosta Laotse: Tao Te Ching (1987), jonka perustana on toiminut Laozin Daodejing-teoksen nk. Wáng Bì-kommentaarikäsikirjoitus 200-luvulta j.Kr., mutta paikoin olen tukeutunut myös muihin suomennoksiin. Jonkin verran olen vilkuillut myös Hilmar Alquirosin toimittamaa Daodejing-teoksen kiina-englanti-saksa-interlineaarilaitosta The Mystical Way - Der Mystische Weg-sivustolla, jota olen tutkinut mm. MDBG: Chinese Dictionary-sivuston sanakirjan avulla.
Anti-kieli-teema
Eräs Daodejing-teoksen mystisimpiä piirteitä on nk. ”Sanojen avulla sanojen tuolle puolen”-teema. Tällä tarkoitetaan siis pyrkimystä vihjata sanojen avulla jotakin niin valtavaa ja mystistä, että se on pohjimmiltaan sanoinkuvaamatonta. Tämä ajatus kiteytetään jo 1. luvussa.
Tao, joka voidaan sanoin ilmaista, ei ole muuttumaton Tao. / Nimi, joka voidaan määritellä, ei ole muuttumaton nimi. / Nimettömästä taivas ja maa syntyvät, / nimeäminen on kymmenentuhannen olion äiti. / Totisesti himoton näkee salaisuuden; / se, jolla on aina pyyteitä, näkee ulkonaiset tulokset. / Näiden kahden synty on sama, / mutta kuitenkin niillä on eri nimet / Tätä samuutta sanon mysteeriksi, / mysteerien mysteeriksi, / kaikkien salaisuuksien oveksi. /
Ludwig Wittgensteinilla (1889-1951) on hieman samansuuntainen oppi Tractatus logico-philosophicus-teoksessaan, jossa hän kirjoittaa:
Lauseeni selventävät siten, että se, joka minut ymmärtää, huomaa lauseitteni olevan mielettömiä, noustuaan niitä pitkin – niiden päällä – niiden yläpuolelle. (Hänen on niin sanoakseni heitettävä pois tikkaat kiivettyään niillä ylös.) Hänen on voitettava nämä lauseet, sen jälkeen hän näkee maailman oikein. (Wittgenstein 1997, 88).
Varsin samansuuntaista ajatusta julistetaan mm. Daodejing-teoksen 73. luvussa:
Taivaan Tao ei taistele, mutta voittaa sittenkin; / se ei puhu, ja kuitenkin vastaa; / ei kutsu, ja silti kaikki tulevat itsestään; / suunnittelee, vaikka ei puhu. / Taivaan verkko on ääretön ja sen silmät karkeat, / mutta mikään ei siitä karkaa. /
Vaikka Wittgensteinin filosofialla on hyvin ilmeisiä yhtymäkohtia lukuisten itämaisen uskonnollisen filosofian suuntauksien edustajien ajatteluun (mm. Laozi, Nāgārjuna, Eihei Dōgen), tutkijat eivät ole kyenneet osoittamaan näiden suoraa aatehistoriallista yhteyttä Wittgensteiniin.
Dualismin näennäisyys
Uskonnon olemus on tunnetusti paradokseissa - näin myös Laozin Salaisuuksien tien (Dàodéjīng) kohdalla. Daodejing-teos sisältää paljon paradoksaalista ajattelua, joiden joukossa eräs keskeisimpiä on miete, jota voidaan nimittää taolaiseksi ei-dualismiksi. Taolainen ei-dualismi on yksi Laozin Salaisuuksien tien huomattavimpia ajatuksia, sillä esimerkiksi Pertti Niemisen (1987) Wáng Bì-suomennoksessa se toistetaan peräti 28:ssa tämän mystisen teoksen 81:sta luvusta.
Taolaisen Advaita Vedanta-opin eli ei-dualismin luonnetta voidaan kenties osuvimmin aloittaa hahmottamaan palauttamalla mieliin sille vastakkaisen filosofis-teologisen aatesuuntauksen eli nk. Dvaita Vedanta-opin eli dualismin erityispiirteet. Tämä johdattaa meidät muinaiseen Persiaan: Eräs vanhimpia dualismin leimaamia ihmiskunnan uskontoja on nimittäin persialaista alkuperää oleva zarathustralaisuus, joka näkee maailman ehdottomasti hyvän jumalallisen periaatteen ja ehdottomasti pahan demonisen periaatteen välisenä kosmisena taistelutantereena; Zarathustralaisuudessa hyvä periaate henkilöityy avestaksi nimellä Ahura Mazda (Ohrmazd) kutsuttuun jumalalliseen hahmoon ja paha periaate henkilöityy avestaksi nimellä Angra Mainyu (Ahriman) kutsuttuun demoniseen hahmoon. Persialaisen zarathustralaisuuden dualistinen maailmankuva syntyi, kasvoi ja kehittyi osin itsenäisesti omaa polkuaan kulkien, mutta hyvin ilmeisesti osin myös vuorovaikutuksessa Lähi-Idässä syntyneiden abrahamilaisten uskontojen (juutalaisuus, kristinusko, gnostilaisuus, islam) edustajien ja heidän kannattamiensa maailmanselityksien kanssa ja voimme nähdä, että yhä tänäkin päivänä kunkin abrahamilaisen pyhien kirjoitusten vanhin kerrostuma näkee maailman zarathustralaisuuden tavoin dualistisesti: hyvän Jumalan ja pahan Saatanan välisenä taisteluna, jossa hyvän henkilöitymä eli Jumala vie lopulta voiton ja pahan henkilöitymä eli Saatana kärsii tappion (Foltz 2004, 25-; Carus 1900, 50-).
Zarathustralaisuudesta ja abrahamilaisista uskonnoista poiketen itämaisia uskontoja leimaa usein sen sijaan pikemminkin ei-dualismi eli mieliykseys-oppi, jossa dikotomioiden eli antagonististen vastakkainasetteluiden sijaan maailman todellisen luonteen oivaltajan tietoisuutta on nähty leimaavan mystinen mieliykseys ja ”ei-kaksi”-gnôsis. Itämaisen ajattelun mukaan antagonistiset dikotomiat ovat silkkaa rationaalisen ajattelun tuotetta ja niiden pätevyysalue päättyy korkeimmassa mystis-hengellisessä kokemuksessa eli valaistumisessa, jonka nähdään olevan olennaisesti kielellisten ilmaisujen ja rationaalisen käsityskyvyn tuolla puolen. Adi Shankaran (n. 700-750 jaa.) perustama hindulaisuuden Advaita Vedanta-koulukunta on edustava esimerkki itämaisesta mieliykseys- eli ei-dualismi-opista, sillä sen mukaan valaistuneen mielen (moksha, vimoksha, vimukti, mukti) keskeisin oivallus on se, että inhimillisen yksilön sielu (Atman) ja Jumalan sielu (Brahman) ovat olennaisesti yhtä. Sanskritinkielisen sanan moksha (”vapautuminen”) kirjaimellinen merkitys viittaa syntymän, kuoleman ja jälleensyntymisen kehästä (Samsara) vapautumiseen, jonka hindulaisuuden mukaan ihmisyksilön mystinen valaistuminen mahdollistaa. Kannattaa huomata, että Madhvan (n. 1238-1317) perustama Dvaita Vedanta-koulukunta syntyi kritiikkinä Advaita Vedanta-koulukuntaa vastaan ja se korostaa merkitsevästi pikemminkin Jumalan sielun ja inhimillisen sielun olennaista dualismia, kun taas Ramanujan (1017–1137) perustama Vishishtadvaita-koulukunta kannattaa ”varauksellista dualismia” eli se siis edustaa eräänlaista siirtymävaihetta ja/tai välittävää kantaa näiden kahden hindulaisen koulukunnan välillä. Mainittava on myös, että jotkut uskontotieteilijät ovat nähneet hindulaisuuden vanhimmat pyhät tekstit eli nk. veda-kirjallisuuden luonteeltaan dualistisina; Upaniṣad-tekstien ja vedanta-filosofian sen sijaan on toisinaan nähty olevan luonteeltaan enemmänkin dualismin kritiikkiä(esim. Pappas 2016, 488). Upaniṣad-tekstit koostuvat siis olennaisesti vedoihin perustuvista filosofisista ja mystisistä päätelmistä sekä opetuksista; Vedanta-filosofia sen sijaan koostuu olennaisesti upaniṣad-tekstien kommentaareista (Asko Parpola, Petteri Koskikallio & Jaakko Hämeen-anttila: ”Uskonto ja filosofia”. 2005; Intian kulttuuri, Asko Parpola (toim.). 2005, 95-97, 126-); Madame Blavatskyn (2007, 120-121) käyttämän allegorian mukaan: ”Vedat ovat intialaisten Toora, Brahmasūtrat (ks. keskeisimpiä Upaniṣad-tekstejä) heidän Talmud ja Vedanta: kabbala”. Useimmat indologian nykytutkijat kuitenkin korostavat veda-kirjojen ja upaniṣad-tekstien välisen filosofisen ristiriidan olevan näennäinen, sillä näistä molemmista voidaan esittää sekä dualistisia että ei-dualistisia tulkintoja (esim. Wikipedia: ”Advaita Vedanta”; Hajime Nakamura: A History of Early Vedanta Philosophy. 1983, Part I: 94, 119, 285-288, 445; B. N. K. Sharma: History of the Dvaita School of Vedanta and its Literature - From the Earliest Beginnings to Our Own Times. 1960, Vol. I: 90-, 190-). Sanskritin vedaḥ tarkoittaa sananmukaisesti ”tieto, tiede, totuus” ja vedānta tarkoittaa samaa kuin ”vedojen huipentuma”; Sanskritin upaniṣad tarkoittaa sananmukaisesti ”lähelle istuutuminen”, joka taustalla on viittaus hengellisen oppilaan konkreettisesta istuutumisesta kuulemaan viisauden sanoja hengellisen ohjaajansa läheisyyteen; Sanskritin Dvaita tarkoittaa taas samaa kuin ”dualismi” ja täten Advaita tarkoittaa toki samaa kuin ”ei-dualismi, ei-kaksinaisuus, mieliykseys”.
Hindulaisuuden ohella Advaita Vedanta-opin kaltaista mystistä ykseyttä ja dualismin näennäisyyttä korostavia piirteitä on näkyvästi esillä siis myös mm. buddhalaisuudessa, tantrassa, taolaisuudessa ja zenissä, mutta hindulaisuuden kaltaista siirtymää ei-dualismista dualismiin ja/tai päinvastoin näiden kohdalla ei kuitenkaan ole nähtävissä, sillä niiden pyhät kirjoitukset ovat kauttaaltaan mystisen ykseyden ja dualismin näennäisyyden ajatuksen kyllästämiä. Alexander L. Pappasin teoksen Heaven and Nirvana: Duality and Nonduality in the World Religions (2016) mukaan ei-dualismi on olennaisesti löydettävissä myös kaikkien abrahamilaisten uskontojen esoteerisista mystisistä traditioista: sufilaisuudesta, kabbalasta ja kristillisestä mystiikasta(mm. Juliana Norwichlainen ja Mestari Eckhart). Ei-dualismin kaltaisia elementtejä on löydetty myös mm. apokryfisestä Tuomaan evankeliumista ja Plotinuksen uusplatonismista, mutta modernin länsimaisen filosofian piirissä dualismin ylittämiseen ja mystiseen ykseyteen ovat pyrkineet mm. Baruch Spinoza, G. W. F. Hegel, Arthur Schopenhauer sekä amerikkalaiset transkendentalistit.
Kullakin uskonnolla on omat erityispiirteensä samoin kuin kunkin uskonnon versiolla mieliykseys-opista on omat erityispiirteensä, joten Daodejing-teoksen ei-dualismi on toki leimallisen taolainen. Laozin taolaisen mieliykseys-filosofian mukaan kaikkien maailmaamme ja tietoisuuttamme leimaavien dikotomioiden – esim. pimeys/valo, hyvä/paha, kaunis/ruma, nainen/mies, hallitsija/alamainen, heikko/vahva - taustalla on pohjimmainen mystinen ykseys, sillä maailman kaikki vastakohtaparit tarvitsevat toinen toistansa ollakseen mitä ovat. Taolaista Advaita Vedanta-oppia saarnataan mm. Daodejing-teoksen 2. luvussa seuraavin sanoin:
Kun jokainen taivaan alla tietää kauniin kauniiksi, / on rumakin olemassa. / Kun jokainen taivaan alla tietää hyvän hyväksi, / on pahakin olemassa. / Totisesti, / oleva ja olematon synnyttävät toinen toisensa, / vaikea ja helppo täydentävät toisiaan, / lyhyt ja pitkä verrataan toisistaan, / korkea ja matama mitataan toisillaan, / sävelen ja hälyn ero on sointuvuudessa, / jälkimmäinen seuraa edellistä. / Sen vuoksi Viisas / toimii ilman tekoja ja opettaa ilman sanoja. / Kymmenentuhatta oliota hän nostaa tyhjyydestä, / eikä niitä kiellä, / hän synnyttää elämää, mutta ei sitä omista, / toimii, mutta on siitä riippumaton. /
Syklinen aikakäsitys
(luvut 16, 25, 28, 34, 40).
Syklinen aikakäsitys ja siihen liittyvä ”ikuinen paluu”-teema ovat Daodejing-teoksen keskeisimpiin kuuluvia aatteita. Palautetaan tässä yhteydessä mieliin Georg Wilhelm Friedrich Hegelin (1770-1831) historianfilosofisten luentojen erottelu ”Feenix-historia” (ks. "itämainen historia”), joka on leimallisemmin syklinen, ja sen kontrasti: "Tulemisen historia" (Hengen historia – ks. ”länsimainen historia”), joka on lineaarisesti edistyvä (Löwith 1949, 53; Hegel 2004, 73). Voidaan nähdä, että Daodejing-teoksen historia- ja aikakäsitys on varmasti G.W.F. Hegelin erittelyn valossa nimenomaisesti juuri ”itämainen”: syklinen. Daodejing-teoksen 40.luvun sanoin kerrottuna:
Taon liike on palaamista. / Taon toiminta myötenantamista. / Kaikki oliot taivaan alla syntyvät olevasta, / mutta oleva syntyy olemattomasta. /
Luonnossa vallitseva ikuisen paluun teema toistuu taolaisen viisaan elämänkulussa, kertoo 28.luku.
Joka tietää, mikä on uros, ja kuitenkin pysyy naarassa, / on kuin sola, joka sisältää kaiken taivaan alla, / ja koska hän on tällainen sola, Te ei häntä milloinkaan jätä. / Hän palaa takaisin lapsuuden tilaan. / Joka tietää, mikä on valkea, mutta kuitenkin pysyy mustassa, / on kuin mitta, jolla kaikki taivaan alla mitataan, / ja koska hän on tällainen mitta, hänellä on Te, / joka ei koskaan erehdy. / Hän palaa takaisin rajoittamattomaan. / Joka tuntee kunnian ja kuitenkin pysyy häpeässä, / on kuin laakso, joka sisältää kaiken taivaan alla; / tällaisena laaksona hänellä on Te, joka riittää ikuisesti. / Hän palaa veistemättömän puun tilaan. /
Laozin 25. luku osoittaa, että myös syklinen aikakäsitys sisältää paradoksaalisia aineksia.
En tiedä, mikä sen todellinen nimi on, / mutta nimitän sitä Taoksi. / Jos minut pakotetaan antamaan sille nimi, / sanon sitä Suureksi. / Suuri merkitsee samaa kuin ”kulkea eteenpäin”;/ tämä merkitsee samaa kuin ”kulkea kauas”, /”kulkea kauas” merkitsee samaa kuin ”palata takaisin”. /
Pimeys/valo-dialektiikka
Daodejing-teoksen mystisiin piirteisiin kuuluu myös nk. pimeys/valo-dialektiikka, joka yhdistetään tässä mystisen Daon salaperäiseen olemukseen. Daon olemukseen liittyvää pimeys/valo-dialektiikkaa Daodejing-teoksessa voi luonnehtia siten, että joskus Dao on valoisa/kirkas 光 (guāng) (4. luku), joskus hämärä/pimeä: 玄 (xuán, ”musta, mystinen”) (1. luku) ja joskus jotakin siltä väliltä: esim. himmeä 恍 (huǎng) (14. luku). Johanneksen evankeliumin ensimmäisen luvun nk. Logos-hymnin 'Logos' (”Sana, Järki, Mieli”) ei ole käsitteenä täysin yhdenmukainen Laozin käsitteen 'Dao' kanssa, minkä Toivo Koskikallio (1935) on osoittanut pastoraaliväitöskirjassaan Johanneksen Logos ja Lao-Tzen Tao; Kaisa Nikkilä (2000, 33) kiteyttää Toivo Koskikallion oivalluksen, jonka mukaan Johanneksen evankeliumin teologiassa ’Logos’ merkitsee ainaisesti valon ja elämän lähdettä, jolle pimeys ja kuolema ovat vieraita, joten ristiriita valon ja pimeyden välillä on tässä sovittamaton. Näin ei ole asianlaita Laozin Daon kohdalla:
(Laozin) Tao on dualistisena sekä valon että pimeyden alkulähde. Taolaisuudessa valo ja pimeys tarvitsevat toisiaan ja toimivat keskinäisessä yhteisymmäryksessä. Taon olentoon kuuluu myös elämä ja kuolema (Nikkilä 2000, 33).
Daodejing-teoksessa Daon olemukseen liittyvään pimeys/valo- dialektiikkaan kuuluu myös paradoksaalisuus – kuten ilmenee mm. seuraavassa 41.luvun katkelmassa:
Valossa Tao näyttää tummalta, / eteenpäin kulkeva Tao näyttää peräytyvän; / tasainen Tao näyttää epätasaiselta; / ylin Te on niin kuin laakso; / suurin valkeus näyttää likaiselta; / laajin Te näyttää riittämättömältä; / vankin Te näyttää hauraalta; / todellisin aine näyttää häipyvältä; / suurimmassa nelikulmiossa ei ole kulmia; / suurin astia täytyy hitaimmin; / suurimmalla musiikilla on hienoimmat sävelet; / Suuri Muoto on muotoa vailla./ Tao on kätketty ja nimetön, / mutta vain Tao antaa ja tekee täydelliseksi. /
Olemme edellä käsitelleet eräitä Laozin Daodejing-teoksen avainteemoja: Anti-kieli-teemaa, dualismin näennäisyyttä & mieliykseys-teemaa, syklistä aikakäsitystä & ikuisen paluun teemaa, pimeys/valo-dialektiikkaa. Käsittelen seuraavaksi symboleita, joilla Laozin Daodejing-teoksen metaforisessa kielessä viitataan Daon mystiseen olemukseen. Tällaisia symboleita ovat esimerkiksi: Luonto, vesi, feminiinisyys, vastasyntynyt/lapsi, Daon mukaan elävä viisas. Katsotaanpa lähemmin.
Luonto
Laozin käsite 自然 [zìrán], joka voidaan suomentaa sanoin ”Luonto, spontaaninen, luonnonmukainen” (luvut 17, 23, 25, 51, 64), tarkoittaa sananmukaisesti ”itsensä-kautta, itsekseen, itsestään, itse-niin”. Nykykiinassa zìrán tarkoittaa "luontoa" (kasveja, eläimiä, ekosysteemiä), mutta Laozilla se viittaa etenkin asioiden sisäiseen toimintatapaan ja spontaaniuteen. Luku 25:
Suuri tarkoittaa pois vetäytyvää.
Pois vetäytyvä tarkoittaa etääntymistä.
Etääntyminen tarkoittaa palaamista.
Siten Tao on suuri,
Taivaalla on suuruutensa, maalla on suuruutensa ja samoin valtiaalla.
Maailmankaikkeudella on neljää suuruutta ja valtiaan on yksi niistä.
Ihmisen oleminen määräytyy maan mukaan,
maa oleminen taivaan mukaan, taivas Taon mukaan
ja Tao itsensä mukaan (道 法 自然 , dào fǎ zìrǎn).
Laozin Daodejing-teos viittaa luontoon usein eufemismeillä. Laozin Daodejing-teoksessa luontoon viittaavia kiertoilmaisuja ovat mm. ”taivas ja maa” sekä ”kymmenentuhatta oliota”. Näiden ilmaisujen semantiikka on miltei täysin identtinen. Toisinaan nämä ilmaisut esiintyvät Laozilla rinta rinnan - näin esimerkiksi 1. luvussa:
Nimettömästä taivas ja maa syntyvät, / nimeäminen on kymmenentuhannen olion äiti. /
Samoin tapahtuu 5. luvussa:
Taivas ja maa eivät tunne sääliä. / kymmenentuhatta oliota ovat niille kuin olkiset uhrikoirat. /
Laozin Daodejing-teoksessa ’taivas ja maa’ (天地, tiāndì) tarkoittaa käytännössä synonyymiä sanalle "universumi" tai "kaikki oleva". Käsite edustaa dualistista perusvoimien liittoa: tiān (taivas) symboloi luovaa yang-voimaa ja dì (maa) vastaanottavaista yin-voimaa. Niiden yhteispeli mahdollistaa kaiken elollisen syntymisen. Kun Laozi puhuu tiāndìsta, hän viittaa koko luonnonjärjestykseen, joka toimii itsestään (zìrán) ilman tietoista pakottamista. Laozin kielessä ’kymmenentuhatta oliota’ (万物, wànwù,) tarkoittaa käytännössä samoin kaikkea olemassa olevaa, koko luotua maailmankaikkeutta ja kaikkia sen ilmiöitä – ’kymmenentuhatta oliota’ ei viittaa tarkalleen lukuun 10 000, vaan symboloi ääretöntä määrää; Se kattaa kaiken elollisen ja elottoman: eli mm. ihmiset, eläimet, kasvit, kivet, joet, tähdet jne. Laozin Dao on luomakunnan kaikkien elävien olentojen hoivaaja ja varjelija, mutta Dao ei ole täysin identtisesti sama asia kuin luonto itse, sillä pikemminkin Dao on luomakunnan myyttinen alkuäiti. Daon ja luonnon läheinen suhde toinen toisiinsa on ilmaistu kauniisti esimerkiksi 34. luvussa:
Suuri Tao on kuin tulvavesi: oikealla ja vasemmalla se on.
Kymmenentuhatta oliota se pitää yllä
eikä niitä kiellä;
se tekee ne täydellisiksi, mutta ei omista niitä;
kymmenentuhatta oliota se vaatettaa ja ravitsee,
mutta ei ole niiden herra
eikä vaadi niiltä milloinkaan mitään.
Sitä voidaan sanoa pieneksi.
Kaikki oliot palaavat siihen,
vaikka se ei ole niiden herra,
ja sen takia sitä voidaan sanoa suureksi.
Sama ajatus Daosta luomakunnan myyttisenä esiäitinä toistuu 42. luvussa. TaoLin suomentaa:
Tao synnyttää yhden,
yksi synnyttää kaksi,
kaksi synnyttää kolme,
kolme synnyttää kymmenentuhatta oliota.
Kymmenentuhatta oliota kantavat yiniä
ja syleilevät yangia
yhdistyvät qihin ja tulevat sopusointuisiksi.
Samoin 51. luvussa, joka seuraavaksi kokonaisuudessaan Pertti Niemisen (1987) suomentamana.
Tao synnyttää ne, /Te kasvattaa, / antaa niille materiassa muodon / ja voiman, joka tekee ne täydellisiksi. / Sen vuoksi kymmenentuhannen olennon joukossa ei ole yhtäkään, / joka ei kunnioittaisi Taoa ja pitäisi Tetä arvossa. / Taon kunnioitus ja Ten arvossapito / eivät johdu kenenkään käskystä, / vaan aina itsestään (自然, zìrán) on ollut niin. / Sillä / Tao synnyttää ne, / Te kasvattaa ne, / antaa niiden lisääntyä, / ravitsee ne, kohottaa ja suojelee niitä. / ”Synnyttää omistamatta, / toimia riippumattomana, / olla johtaja hallitsematta: / Tätä sanotaan Mystiseksi Voimaksi.” /
Vesi
(luvut 8, 32, 34, 61, 66, 78).
Vesi on Laozille nöyryyden ja pehmeyden vertauskuva – täten se on hänelle myös oiva Daon vertauskuva. Luku 8:
Korkein hyvä on niin kuin vesi. / Veden hyvyys: se hyödyttää kymmentätuhatta oliota; / kuitenkaan se ei pyri ylöspäin, vaan pysyttelee paikossa, / joita kaikki muut vihaavat. / Se vuoksi se on lähellä Taoa. /
Luku 61.
Suuri valtakunta on kuin alamaa, johon joet virtaavat; se on kuin paikka, missä kaikki olennot lähestyvät toisiaan; se on kuin naaras. Naaraana se aina voittaa uroksen hiljaisuudellaan; hiljaisuudellaan se saattaa itsensä alemmaksi.
Luku 78:
Taivaan alla ei ole mitään vettä pehmeämpää ja taipuisampaa, mutta mikään ei voi sitä vastustaa, kun se hyökkää kovaa ja jäykkää vastaan, sillä tämä ei voi muuttaa sitä miksikään. Myötenantava voittaa jäykän ja pehmeä kovan; kaikki Taivaan alla tietävät tämän, mutta kukaan ei pysty käyttämään sitä hyödyksi. Sen vuoksi Viisas sanoo: ”Joka ottaa vastaan valtakunnan tomut, on Herrra Maan ja Viljan alttarilla; se joka ottaa vastaan valtakunnan huonot enteet, on kuningas Taivaan alla.” Suorat sanat näyttävät paradoksilta.
Feminiinisyys
(luvut 6, 10, 20, 25, 28, 59, 61).
Laozin mukaan Dao on leimallisesti feminiininen.
Luku 6:
Laakson henki ei kuole. / Sitä sanotaan mystiseksi naaraaksi. / Mystisen naaraan portti on taivaan ja maan alku. / Loppumatta se on: / käytät sitä, eikä se ehdy. /
Luku 25.
On jotakin jolla ei ole muotoa,/ ennen taivasta ja maata. / Äänetön se on, aineeton, / yksinäinen, muuttumaton, / kaikkialle tunkeutuva, mutta tyhjentymätön. / Sitä voidaan sanoa kaiken äidiksi taivaan alla. / En tiedä, mikä sen todellinen nimi on, / mutta nimitän sitä Taoksi. /
Vastasyntynyt/lapsi
(luvut 10, 20, 28, 49, 55, 76).
Eräs keskeisimpiä Jeesus Nasaretilaisen sanoihin viittaavista alluusioista Daodejing-teoksessa on lapsen/lapseuden/lapsenmielisyyden ja pyhyyden samaistaminen, joka toistetaan Daodejing-teoksen luvuissa 10, 20, 28, 49, 55, 76. Jeesushan opetti: ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. ” (vrt. Matt. 18:3; Mark. 10:14; Luuk. 10:21; 18:16). Pyhän/viisaan elämän vertauskuvana lapsi/vastasyntynyt on Laozille myös Daon vertauskuva. Daodejing-teoksen 49. luvussa sama ajatus on ilmaistu näin:
Viisaan sydän ei kiinny, / hän tekee kansan sydämen omakseen. / ”Hyvää kohtelen hyvin ja pahaa kohtelen myös hyvin: / siten hyvyys saavutetaan. / Uskolliselle olen uskollinen ja uskottomalle olen myös / uskollinen: / Siten luottamus saavutetaan.” / Maailmassa Viisas on kuin pelästynyt: /hän saattaa sydämensä hämmennyksiin. / Kansa kiinnittää kaikkeen korvansa ja silmänsä, / mutta Viisas on kuin lapsi./
Luku 76.
Syntyessään ihminen on pehmeä ja taipuisa; kuollessaan hän on muuttunut kovaksi ja kankeaksi. Kymmenentuhatta oliota, ruoho ja puut ovat eläessään pehmeitä ja taipuisia, mutta kuoltuaan ne muuttuvat hauraiksi ja koviksi. Totisesti, kovuus ja kankeus ovat kuoleman seuralaisia; pehmeys ja notkeus seuraavat elämää. Sen vuoksi ”ase, joka on liian jäykkä, katkeaa; puu, joka on liian kova, murtuu.” Kova ja mahtava alennetaan, mutta pehmeä ja taipuisa ylennetään.
Daon mukaan elävä viisas
Eräs Laozin Daodejing-teoksen keskeisimmästä käsitteistä on 聖 [shèng], jonka Toivo Koskikallio (1950) suomentaa systemaattisesti sanalla ’pyhä’ , mutta Pertti Nieminen (1987) sanalla ’viisas’. Laozin käsite De (德, "hyve, voima, laatu") sen sijaan tarkoittaa luontaista, sisäistä voimaa tai hyvettä, joka ilmenee elävässä olennossa, kun hän elää harmoniassa Daon (道, ”tie, polku, reitti, periaate, taito, taide”) kanssa. Mystisen Daon mukaan elävä viisas (shèng) ilmentää elämällään Den olemusta. Näin ollen hän on myös eräs Mystisen Daon vertauskuvista. Luku 16:
Paluu alkuun on nimeltään Hiljaisuus.
Hiljaisuus on nimeltään Kohtalon tahtoon jättäytyminen;
Kohtalon tahtoon jättäytyminen on nimeltään
Niin on aina oleva;
joka tuntee tämän, on valaistu;
joka ei tunne, kulkee sokeasti onnettomuuteen.
Joka tuntee, on kaiken sisältävä;
kaiken sisältävänä hän on puolueeton;
puolueettomana hän on kuin kuningas;
sellaisena hän on Taivaasta;
taivaallisena hän on Taon oma.
Koska hän on Taon oma, hän pysyy;
vaikka hänen ruumiinsa katoaa, hän ei katoa.
KIRJALLISUUS
-Alquiros, Hilmar (toim.) 2018. 老子 道德經. Lǎozĭ Dàodéjīng: Chinese-English-German-interlinear. The Mystical Way: Der Mystische Weg. https://www.tao-te-king.org/ (28.8. 2025).
-Blavatsky H. P. 2007. Intian filosofian sanakirja. Käännös: Biokustannuksen käännösryhmä. Koottu tekijän teoksesta Teosofinen sanakirja (Alkuteos: Theosophical Glossary, 1892). Helsinki: Biokustannus.
-Blavatsky, H.P. 2014. Salainen oppi – tieteen, uskonnon ja filosofian synteesi. I osa: Maailman synty (Alkuteos: The Secret Doctrine, - the Synthesis of Science, Religion and Philosophy. Volume I: Cosmogenesis. 1888). Suomentaneet V..H.V. ja P.E. Uudelleen muokannut suomennoksen ja vuoden 1888 englanninkielisen alkutekstin pohjalta Pirkko Carpelan. e-Kirja. Kerava.
http://www.teosofia.net/e-kirjat/Salainen_oppi_1.pdf (31.3.2017).
-Carus, Paul 1900. History of the Devil and the Idea of Evil from Earliest Times to the Present Day. Chicago: The Open Court Publishing Company.
https://archive.org/details/historyofdevilid1900caru/page/n5/mode/2up (25.11. 2025).
-Ervast, Pekka 2006 (1925). Tao-Te-King. Teoksessa Lao-Tse: Tao-Te-King. Suomentanut Pekka Ervast. Biokustannus Oy, 7-13.
-Foltz, Richard 2004. Spirituality in the Land of the Noble: How Iran Shaped the World’s Religions. Oxford: Oneworld Publications.
https://archive.org/details/spiritualityinla0000folt_f0c9 (18.2. 2025).
-Hegel, Georg Wilhel Friedrich 2004 (1956). The Philosophy of History (Alkuteos: Vorlesungen über die Philosophie der Weltgeschichte, 1837). Introduction and Translation by J. Sibree. Dover Publications, Inc. -Hegel, G. W. F. 1994 (1978). Järjen ääni – historianfilosofian luentojen johdanto (Alkuteos: Vorlesungen über die Philosophie der Weltgeschichte, 1837). Suomentanut Mauri Noro. Oy Gaudeamus Ab.
-Huang, Paulos 1996. 老子 Lao Zi: The Book and the Man. Helsinki: Studia Orientalia. Vol. 79.
-Koskikallio, Toivo 1950a. Lao-Tsen elämästä. Teoksessa Lao-Tse: Salaisuuksien tie – Tao-Te-King. Suomentanut Toivo Koskikallio. Werner Söderström Osakeyhtiö, 6-8.
-Koskikallio, Toivo 1950b. Lao-Tsen oppi. Teoksessa Lao-Tse: Salaisuuksien tie – Tao-Te-King. Suomentanut Toivo Koskikallio. Werner Söderström Osakeyhtiö, 93-96.
-Kropotkin, Pjotr 2009. Anarkismi (Alkuteos: Anarchism, 1910). Teoksessa Pjotr Kropotkin: Kapinahenki – kirjoituksia anarkismista. Suomentanut Juha Kulmala. Turku: Savukeidas, 308-327.
-Lao-Tse 2006 (1925). Tao-Te-King (Alkuteos: 道德經). Suomentanut Pekka Ervast. Biokustannus Oy.
-Lao-Tse 1950. Salaisuuksien tie – Tao-Te-King (Alkuteos: 道德經). Suomentanut Toivo Koskikallio. Werner Söderström Osakeyhtiö.
-Laotse 1985. Dao De Jing – Salaisuuksien tie: Laotsen elämänviisautta (Alkuteos: 道德經). Toimittaneet Gia-Fu Feng & Jane English. Kiinan kielestä suomentanut ja selityksin varustanut Annikki Arponen. Werner Söderström Osakeyhtiö.
-Laotse 1987 (1986). Tao Te Ching (Alkuteos: 道德經). Suomentanut Pertti Nieminen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.
-Laotse 2013a. Tao Te Ching – kirja Taon toteutumisesta (Alkuteos: 道德經). Suomentaneet Pertti Nieminen ja Kai Nieminen. Basam Books Oy.
-Laotse 2013b. Salaisuuksien tie (Alkuteos: 道德經). Suomentanut Toivo Koskikallio. Toimittanut Heikki Saure. Kustannusosakeyhtiö Sammakko.
-Laotse 2013c. Tao Taivaallinen tie (Alkuteos: 道德經). Kanavoinut Anita Simola. Aurinko-Maa.
-Laotse 2018. Tao Te Ching (Alkuteos: 道德經). Suomentanut TaoLin. Arktinen Banaani.
-Laozi 2001. De Dao Jing – perustuu Mawangduin teksteihin (Alkuteos: 道德經). Toimittanut Robert G. Henricks. Suomentanut Minna Maijala. Art House.
-Lawrence, Paul 2011. Raamatun Atlas (Alkuteos: The Lion Atlas of Bible History, 2006). Suomennos: Sini Luoma. Ryttylä: Kustannus Oy Uusi Tie.
-Löwith, Karl 1949. Meaning in History – Theological Implicatons of the Philosophy of History. The University of Chigaco Press.
-MDBG: Chinese Dictionary. https://www.mdbg.net/chinese/dictionary (28.8. 2025).
-Nikkilä, Kaisa 2000. Kristillinen usko ja Kiinan salattu viisaus – Toivo Koskikallion teologia ja sen kiinalainen konteksti. Yliopistopaino: Helsinki.
https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/d9eb75ce-069b-4046-80a8-69c6d671e0ac/content (3.11. 2025).
-Pappas, Alexander L. 2016. Heaven and Nirvana: Duality and Nonduality in the World Religions. George Ohsawa Macrobiotic Foundation.
-Parpola, Asko, Petteri Koskikallio & Jaakko Hämeen-anttila 2005. Uskonto ja filosofia. Teoksessa: Intian kulttuuri, Asko Parpola (toim.). Otava, 67-159.
-Platon 1999(1977). Teokset I – Apologia eli Sokrateen puolustuspuhe (Alkuteos: Ἀπολογία Σωκράτους). Suomentanut Marianna Tyni. Helsinki: Otava, 7-37.
-Platon 1999(1977). Teokset I – Kharmides (Alkuteos: Χαρμίδης ). Suomentanut Marianna Tyni. Helsinki: Otava,147- 179.
-Rousseau, Jean-Jacques 2000. Tutkielma ihmisten välisen eriarvoisuuden alkuperästä ja perusteista (Alkuteos: Discours sur l’origine et les fondements de l’inégalite parmi les hommes, 1755). Suomentanut Ville Keynäs. Osuuskunta Vastapaino.
-Sharma, B. N. K. 1960. History of the Dvaita School of Vedanta and its Literature - From the Earliest Beginnings to Our Own Times. Vol. I-II. Bombay: Booksellers’ Publishing Co.
https://archive.org/details/in.ernet.dli.2015.128197/mode/2up (24.11. 2025).
https://archive.org/details/in.ernet.dli.2015.135151 (24.11. 2025).
-Suomen kansan Raamattu 2013. Raamattu kansalle ry.
-Suzuki, Shunryu 1995. Zen-mieli, aloittelijan mieli – opetuksia meditaatiosta (Alkuteos: Zen mind, beginner's mind, 1970). Suomentanut Tae Hye (Mikael Niinimäki). Unio Mystica.
-TaoLin 2025 (2024). Laozi ja tekemättömyyden taito. Aviador Kustannus.
-UT2020. Nykysuomenkielinen Uusi testamentti. Suomen Pipliaseura.
https://raamattu.fi/ (11.5. 2023).
-Wikipedia. ”Advaita Vedanta”.
-Wittgenstein, Ludwig: Tractatus logico-philosophicus - eli Loogis-filosofinen tutkielma. Suom. Heikki Nyman. Werner Söderström Osakeyhtiö. 1997.
-Woodcock, George 1962. Anarchism – A History of Libertarian Ideas and Movements. Cleveland, Ohio: The World Publishing Company.
http://www.ditext.com/woodcock/anarch.html (24.7. 2025).
