|
Kuva:
Robert Grenville Gayer-Andersonin
Bastet-kissapatsas. British Museum. |
Brittiläinen Sir Ernest Alfred Thompson Wallis Budge (1857-1934) on
varmasti yksi kaikkien aikojen kuuluisimpia egyptologeja. Sir E. A. Wallis
Budge toimi vuosina 1894-1924 Lontoon British Museumin egyptologisen osaston
johtajana. Sir E. A. Wallis Budgen persoonaan liittyy kaikenlaisia, osin jopa
legendaariset mittasuhteet tavoittavia tarinoita, joista yhden kerron pian tässä. Tarina, jonka
aion nyt pian kertoa sinulle, lukijani, koskee paitsi Sir E. A. Wallis Budgea
niin myöskin nk. ”British Museumin kissaa”, jonka nimen pitkään arveltiin
olleen 'Mike'. Mike- kissa viihtyi British Museumissa vuosina 1909-1929, joka
aika sijoittuu yhteen Sir E. A. Wallis Budgen virkakauden kanssa.
Mike tunnettiin äärimmäisenkin itsetietoisena kissana, joka vaati
kaikilta ihmisiltä ehdotonta arvostusta ja kohtelua suorastaan ihmisten
vertaisena – kerrotaan, että joskus se vaati ihmisiltä jopa enemmänkin kuin
vain tämän. Mike- kissa pyydysti hiiriä laaja-alaisesti miltei koko British
Museumin sisätilojen alalla, mutta aivan erityisesti se viihtyi museon
egyptologisella osastolla, jossa se tavallisimmin vietti yönsä. Mike- kissa yhdistettiin erittäin
voimakkaasti Sir E. A. Wallis Budgen persoonaan ja hänen arveltiin omistavan
kissan. Sir E. A, Wallis Budge kuitenkin itse kielsi omistavansa tämän ja sanoi
Mike- kissan olevan ”pikemminkin ystävä”. Sir E. A. Wallis Budge oli
tiettävästi kautta aikojen koko British Museumin henkilökunnasta ainoa, jonka
Mike- kissa salli ruokkivan itseään.
Kerrotaan, että Mike-kissaan liittyi itsetietoisuuden ohella monia
muitakin ihmismäisiä piirteitä. Hämmästyttävimpiä kaikista väitteistä on se,
että Mike- kissa olisi ilmeillään ja eleillään selvästi viestittänyt pystyvänsä
ymmärtämään täydellisesti museon henkilökunnan puhumaa kieltä, englantia, mutta
myös pystyvänsä lukemaan kirjoitettua tekstiä ja jopa: tulkitsemaan
egyptiläisiä hieroglyfejä!! Toinen ällistyttävä, hyvin ihmismäinen piirre Mike-
kissan käytöksessä oli se, että sen kerrottiin osaavan – ihmisten tavoin -
itkeä sekä iloaan että suruaan kyynelein. Merkillinen oli myös tuon
hämmästyttävän kissan asenne suhteessa kuun vaiheisiin: Varsinkin uudenkuun
sirpin ollessa terävimmilään Mike- kissan silmissä nähtiin salaperäisiä
kyyneleitä. Mutta olivatko ne syvän onnen vai vakavan surun kyyneleitä?
Vuonna 1929 , kun Sir Budge oli jo ollut viisi vuotta eläkkeellä, Mike-
kissa katosi mystisesti British Museumista. Kissan arveltiin tuolloin kuolleen
ja sille kirjoitettiin jopa kaksikin muistokirjoitusta Time- lehdessä.
Täsmällisemmin ilmaisten Mike- kissa kuitenkin lähinnä katosi, eikä kukaan
ihminen tiettävästi tiedä sen elämäntarinan jatkoa British Museumin kauden
(1909-1929) jälkeen – näin on ollut näihin päiviin saakka. Emme tiedä, missä
Mike-kissa nykyisin asustelee, mutta aivan hämmästyttävä dokumentti on hiljattain
paljastunut Sir E. A. Wallis Budgen jäämistöistä, joka saattaa kenties
paljastaa jotakin Mike-kissan alkuperästä ennen vuotta 1909, jolloin se ensi
kerran tavattiin British Museumissa.
Yksi nyt löytyneen dokumentin väitteistä on se, että Mike- kissan
alkuperäinen nimi ei olisi ollut 'Mike' vaan 'Nedjem'. Nimi 'Nedjem' on egyptin
kieltä ja tarkoittaa 'Suloinen'. Dokumentti, jota pitkään on pidetty salassa ja
joka toistaiseksi on kulunut vain muutaman tutkijan käsissä, on kuitenkin jo
nyt syvästi kiistelty. Monet pitävät dokumenttia lähinnä väärennöksenä – muiden
muassa tekstikriittisin syin. Toiset tutkijat taas vetoavat siihen, että
dokumentin sisältö on liian uskomaton, että sitä voisi pitää aitona, joten
dokumentin täytyy siis olla lähinnä Sir Budgen omaa sepitelmää. Dokumentin
itsensä mukaan kyseessä on kuitenkin Sir E. A. Wallis Budgen omakätinen,
englanninkielinen käännös aiemmin kokonaan tuntemattomasta egyptiläisestä
hieroglyfipapyruskääröstä, joka sittemmin on ilmeisesti kadonnut. Ohessa suomenkielinen
käännös Sir E. A. Wallis Budgen nimeen liitetystä englanninkielisestä
tekstistä.
Nimeni on Nedjem
Olet kohdellut minua vertaisenasi, rakas
ystäväni Budgie, ja tästä kiitollisena olen vihdoin päättänyt kertoa sinulle
salatun elämäntarinani. Kerron tarinani sinulle egyptiläisin hieroglyfein,
joita jo vuosia olet tottunut lukemaan. Itse opin lukemaan hieroglyfeja
äidiltäni – vuosituhansia sitten, mutta taito on minulla yhä hallussani. Monen
mielestä olen nykyisin kai vain takkuturkkinen kollikissa, joka saa ravintonsa
pyydystämällä hiiriä tämän museon käytävillä, mutta nyt minä kerron sinulle: En
ole mikä tahansa kissa. Olen Kuolematon Kissa, kissojen valtakunnan salainen
kuningas Egyptien maasta. Oikea nimeni on 'Nedjem' – Se on egyptin kieltä ja
tarkoittaa 'Suloinen'. Olen kuolematon, olen elänyt jo tuhansia vuosia.
Muinaisina aikoina turkkini oli musta, mutta nyt se on harmaantunut
vuosituhansien painosta. Vuodatan kyyneleeni uudenkuun sirpille, koska kerran
muinaisina aikoina se merkitsi käännekohtaa elämässäni.
Muinaisina aikoina asuin kaukaisessa Egyptin
maassa, jolle Niili antoi vuosi toisensa
jälkeen viljavan sadon. Elin siellä tuhansia vuosia ja hallitsin
oikeamielisesti valtakuntaani, joka oli kasvoi mahtavuudessa ihmisten valtakunnan
kaltaiseksi. Noihin aikoihin kaikki kissat puhuivat egyptin kieltä ja kävelivät
kahdella jalalla. Kissat kävivät kauppaa
ihmisten kanssa, samanaikaisesti kun ihmiset raatoivat pelloilla ja käsitöissä
ja rakennustöissä. Faarao hallinnoi
ihmisten töitä Egyptin maassa samanaikaisesti kuin minä, Nedjem, hallinnoin
kissojen kaupankäyntiä.
Vuosi vuodelta näin valtani kasvavan.
Kuninkaallisen linnoitukseni aarrekammiossani oli smaragdeja ja timantteja ja
rubiineja ja safiireja ja helmiä ja oikeastaan aivan kaikenvärisiä jalokiviä. Puolisollani
Bastetilla, Sothis-tähden Neidolla, jota pidettiin Egyptissä tuohon aikaan ilon
jumalattarena, oli tapana uida
pelkästään helmistä koostuvassa kylvyssä. Ihmiset kunnioittivat ja pelkäsivät
meitä.
Lopulta valtakuntani mahtavuus Egyptin maassa
alkoi olla jopa suurempi kuin ihmisten valtakunnan mahtavuus, jota faarao
yksinvaltaisesti hallitsi. Kun faarao havaitsi tämän, hänen sydämessään syttyi
viha. Hän ajatteli, että Egyptin maassa voi olla vain yksi mahtava kuningas ja
tietysti hän ajatteli, että sen täytyi olla yksin hän, faarao. Samanaikaisesti
hiirien määrä faaraon kuninkaallisissa
viljasiiloissa, joiden viljasta ihmiset tekivät leipää, oli ihmisten
kannalta vaarallisesti alkanut lisääntyä
Egyptin maassa. Niinpä sangen viekas ajatus virisi faaron ikivanhassa
mielessä, jolla hän päätti ratkaista kaksi ongelmaa kerralla. Hän alkoi juonia
kissojen valtakunnan kuninkaan, Nedjemin pään menoksi.
Minun itseni tavoin faaraon Ba- sielu oli
kuolematon ja hänenkin Ka-henkensä oli elänyt jo tuhansia vuosia. Tämän
johdosta faaraon ensimmäinen hallitsijanimi oli Elävä Horus, Osiriksen Poika,
Kuolematon. Mutta Egyptin maan ihmisten
valtakunnan hallitsijalla, faaraolla oli aivan erityinen ominaisuus:
Vuosien ja vuosikymmenten kuluessa hänen
luillaan oli tapana käydä raihnaiseksi ja
silloin hänen ruumiinsa alkoi kaivata haudan lepoon. Mutta koska faaraon
Ba-sielu ja Ka-henki halusivat kuitenkin yhä elää tässä maailmassa, ne
vaelsivat ruumiista ruumiiseen ja niin faarao vaihtoi vuosituhansien kuluessa
lukemattomia kertoja kasvoja kuin ikivanha käärme, joka luo nahkansa yhä
uudelleen ja uudelleen. Tai kuten Feenix-lintu, joka nousee uudelleen ja
uudelleen tuhkasta.
Ruumiillisen kuoleman kohdatessa faraota,
faraon Ba-sielu vaelsi linnun hahmossa samalla kun hänen Ka-henkensä vaelsi
varjona vierellä toiseen , uuteen ja nuoreen ruumiiseen , joka oli
tavallisimmin yksi faaraon pojista ja asettui sinne asumaan kun taas faaraon
pojan Ba-sielu pakeni linnun hahmossa siitä hetkestä lähtien ruumiistaan
Manalaan, kuolleiden asuinsijoille. Koska faarao oli tällä tavalla osittain
kuolematon ja osittain kuolevainen, hänen toinen hallitsijanimensä oli Ran
Poika, Auringon Poika, koska hän aina vanhuuden illan tullen katosi elävien
kirjoista, mutta nousi taas nuoruuden aamun riemulla seuraavana päivänä kuten Aurinko laskee vanhana illalla
ja nousee uutena aamulla.
Tämä johdosta faaraolla oli aina kolmaskin
hallitsijanimi, joka oli aina sen faaraon pojan nimi, johon faaraon Ba- sielu
ja Ka-henki asettuivat kulloinkin asumaan. Se oli siis faaraon silloisen kehon
nimi, mutta ei hänen kuolemattoman Ba- sielunsa ja Ka-henkensä nimi. Sen
faaraon pojan kehon nimi, jonka aikana faaraon sydämessä syttyi viha kissojen
valtakunnan mahtavuutta kohtaan, oli Thutmosis III.
Faarao Thuthmosis III teki mahtavia sotilaallisia urotöitä ja
sankaritekoja ja valloitti suuria maa-alueita, joiden johdosta Egyptin maa
nousi mahtavimmaksi ihmisten valtakunnaksi Välimeren piirissä. Mutta mahtavaa
kissojen valtakuntaa, joka ei käynyt sotaa vaan harjoitti vain rauhanomaista
kauppaa, faarao ei voinut asein alistaa valtansa alle, koska Egyptin maan
temppeleiden mahtavat papit kielsivät koskemasta väkivalloin sellaiseen, joka
ei itse osallistunut väkivaltaan. Niinpä faarao päätti käyttää oveluutta tähän
tarkoitukseen ja päätti haastaa kissojen valtakunnan kuninkaan, siis minut,
Kuolemattoman Kissan, vedonlyöntiin, joka käytiin kunniasta: Kumpi oli
viisaampi Egyptin maassa, faarao vai Nedjem? Koska pidin itseäni viisaudessa
mahtavampana kuin faarao, suostuin tähän
vedonlyöntiin.
Kuninkaallinen palatsini sijaitsi tuolloin
Memfiissä, Ala-Egyptissä, Niilin alajuoksulla. Faaraon kuninkaallinen palatsi
sijaitsi taas Thebassa, Ylä-Egyptissä, Niilin yläjuoksulla. Faarao lähetti
viestinviejänsä Thebasta tuomaan minulle papyrukselle kirjoitetun kirjeen
Memfiiseen. Kirje oli kirjoitettu hieroglyfein, joita osasin tietysti tulkita.
Kirjeessä sanottiin , että kuningas halusi tavata minut mitä pikimmin ja että
asia oli tärkeä. Samalla hän ehdotti tapaamisen ajankohdaksi hetkeä juuri ennen
sitä hetkeä, jolloin kuun sirppi oli seuraavan kerran yöllä terävimmillään.
Hyväksyin ehdotuksen ja lähetin oman viestinviejäni edeltä käsin viemään sanan
faaraolle.
Viikset
vai parta?
Kun uudenkuun alku lähestyi, lähdin matkaan. Matkustin
hyvän ystäväni, Niilin vanhan krokotiilin, Sebekin selässä Niilin yläjuoksua
kohti. Matkan aikana varoimme virtahepoja, jotka edustivat noihin aikoihin
kaaosvoimia niin ihmisille kuin kissoillekin. Matkan aikana panin merkille,
että Niilin sammakot kurnuttivat vimmatusti.
“Tietää ukonilmaa”, huomautti Sebek matkamme edetessä.
Perillä Thebassa, jonne saavuin juuri ennen
uuden kuun alkua, faarao seisoskeli mietteliäänä palatsinsa edustalla
tutkiskellen tähtien liikkeitä ja asemia. Sebek vajosi Niilin syvyyksien
pyörteisiin samalla kun minä nousin
kuivalle maalle ja astelin faaraota kohti äänettömin kissanaskelin. Kun
faarao havaitsi minut ilmielävänä edessään, hän
vaikutti ensin yllättyneeltä, mutta tervehti minua sitten
ystävällisesti.
-Oi Sinä
Kuolematon Kissa, Nedjem, Sinä, joka olet Itse Suloisuus, Sinä, jonka askeleet
ovat vilkkaat ja notkeat, turkkisi on kuin Kuutamon kiillottama Musta Helmi, ja
silmäsi ovat kuin smaragdit, viiksesi ovat timanttia, kielesi on rubiinia, Sinä
viekastakin viekkaampi pyydystäjä, Sinä, joka teroitat kyntesi timanttiin ja
syöt ahnaasti makupalan, Sinä, jonka naukaisu saa aikaan Sothiksen heliaakkisen
nousun, Sinä, joka lumoat tähdetkin,
Sinä-joka-rakastat-rauhaa-enemmän-kuin-mitään-muuta, Sinä Ylä- ja Ala-Egyptin
Mahtavin Kauppias, Sinä Korkea ja Kunnianarvoisa Jumaluus, minä tervehdin
sinua!
Vastasin hänelle vähintäänkin samalla mitalla:
-Oi sinä
vahva sonni, joka nousit Thebassa, Sinä, joka menet taisteluun etkä koskaan
peräänny, Sinä, jonka käsi tarttuu jouseensa ja jonka nuolet aina osuvat
kohteeseensa , Sinä, joka pysyt pystyssä valtavan rohkeutesi tähden, Sinä, joka
tallot muut kuninkaat sandaaliesi alle, Sinä, jonka silmä tutkii kaikki
olennot, sinä pysyvä hallitsija kuten Ra taivaassa, Kultainen Horus, vahva
voimassa, pysyvä näkyvyydessä, Ylä- ja Ala-Egyptin kuningas, Menkheperra,
Thutmosis, totuuden rakastaja, Amun-Ran rakastettu, minä tervehdin sinua!
-Kiitän sinua, oi Kuolematon Kissa. Nyt kerron syyn
sinulle, miksi halusin tavata sinut tänä uudenkuun yönä, farao lausui.
-Kerro
pois vain, Oi Ran Poika, vastasin uteliaana.
-Egyptin
maassa on virinnyt väittely, kumpi on viisaudessa mahtavampi, ihmisten kuningas
faarao vai kissojen kuningas Nedjem. Meidän on määrä käydä mittelyyn
viisaudessamme ja todistaa toiselle, kumpi meistä on viisaampi. Kilpailu
käydään kolmen minun esittämäni arvoituksen voimalla, joihin sinun on
tiedettävä oikeat vastaukset. Väärä
vastaus tuomitaan aina tappioksi. Jos taas tiedät oikean vastauksen, se
tuomitaan minulle tappioksi. Palkintona voittanut osapuoli saa toisen viisauden
ja voiman sinetin kun taas hävinnyt osapuoli joutuu häpeään.
-Tapahtukoon
siis niin, jos se on tahtosi , Oi Elävä Horus. Mutta mikä on tämän sinetin
määrä olla?
-Ensimmäisen arvoituksen kohdalla sinetti on joko
viikset tai parta. Jos sinä voitat, leikkautan minä partani. Jos minä voitan,
leikkautat sinä viiksesi, vastasi farao.
-Tapahtukoon
siis niin, jos se on tahtosi. Käykäämme mittelöön. Kerro ensimmäinen
arvoituksesi, Oi Ran Poika, vastasin faaraolle ilman pelkoa.
-Pian sytytetään uhrituli kuunjumala Khonsulle
läheisen temppelin alttarilla. Tämä tapahtuu juuri silloin kun uuden kuun
terävin sirppi ilmestyy pilvien kätköistä. Ensimmäinen tehtäväsi on määritellä, nouseeko savu uhritulesta alas
maan päälle vai nouseeko savu korkeuksiin, Oi Kuolematon Kissa.
-Tehtäväsi
on harvinaisen helppo. Matkallani tänne Thebaan havaitsin, että Niilin sammakot
kurnuttivat vimmatusti. Se tarkoittaa pian tulevaa ukonilmaa. Sateen ja
varsinkin ukonilman edellä savu laskeutuu aina maan päälle eikä nouse
korkeuksiin, Oi Elävä Horus.
-Onko
tämä vastauksesi, Oi Kuolematon Kissa?, kysyi faarao.
-Vastaukseni
on: Savu laskeutuu maan päälle.
-Katsotaan,
vastasi faarao.
Samassa uudenkuun terävin sirppi ilmestyi
taivaalle ja uhrituli sytytettiin. Savu laskeutui maan päälle.
-Havaitsen
, että olet juuri menettänyt partasi, Oi Ran Poika, huomautin faaraolle.
-Olet
oikeassa, Oi Kuolematon Kissa., vastasi faarao ja sivalsi samassa partansa
tikarilla poikki.
-Parraton
faarao!, ehdin minä jo hieman nauraa. Mutta samassa faarao asetti
kuninkaallisen tekoparran leikatun parran tilalle. Sitten hän virkkoi tuima
katse silmissään.
-Seuraava mittely viisaudessa käydään seuraavan uuden
kuun sirpin ollessa terävimmillään. Pyydän sinua ilmestymään myös tuolloin
paikalle, Oi Kuolematon Kissa. Näkemiin ja hyvää yötä.
Näin lausuttuaan faarao katosi kuninkaallisen
palatsinsa kätköihin ja siinä silmänräpäyksessä ukonilma rankkasateineen
alkoi. Hetkeä myöhemmin Sebek nousi
Niilin syvyyksien virtauksista rantatörmälle.
Suupielessään sillä oli sateenvarjo, jonka se oli taitellut
papyruksista. Asetin sateenvarjon pääni päälle ja lähdin matkaamaan vanhan
ystäväni Sebekin selässä Niilin
myötävirtaan kohti palatsiani Memfiissä.
Vanha velho
Muutaman viikon kuluttua tapaamisestamme faarao
lähetti viestinviejänsä uudelleen luokseni papyruskirjeineen, jossa hän
kirjoitti seuraavan arvoituksen olevan
vaativampi kuin edellinen. Myös panokset olivat tällä kertaa suuremmat,
hän kirjoitti papyruskirjeessään
hieroglyfein: Voittaja voittaa koko kansakunnalleen ja kaikille sen
jäsenille yhdeksän elämää, mutta hävinnyt häviää kuolemattomuuden. Vasta nyt
todella ymmärsin, että tässä kilpailussa oli tosi kyseessä. En voinut enää perääntyä , koska sitä olisi
pidetty pelkuruutena ja sitä en voinut hyväksyä.
Keskustelin asiasta vanhan ystäväni Sebekin
kanssa ja hän ehdotti, että seuraavalla kerralla käyttäisimme varmuuden vuoksi
neuvonantajaa arvoituksen ratkaisemiseen. Hän kertoi tuntevansa ikivanhan velhon
, joka asusteli autiolla saarella Niilin varrella, peninkulman päässä Khmunin
kaupungista , jota kreikkalaiset kutsuivat sittemmin nimellä Hermopolis. Tämä
kaupunki sijaitsi Niilin varrella juuri puolimatkassa Memfiin ja Theban
välillä.
Hyväksyin Sebekin ehdotuksen, sillä pidin
neuvonantajan käyttämistä tässä yhteydessä sallittuna. Viisauttahan on myös
ympäröidä itsensä toisten viisaudella. Sebek kertoi vielä, että vanhan velho
oli yksi seitsemästä viisaasta, jotka perivät ihmiskunnan viisauden aikojen
alussa. Niilin rannoilla kerrottiin myös, että vanha velho sai ohjausta
ennustuksiinsa itseltään viisauden jumala Thothilta, Kuninkaalliselta
Ibis-linnulta. Lähdimme siltä istumalta matkustamaan vanhan ystäväni Sebekin
kanssa Niilin vastavirtaan kohti vanhan velhon saarta.
Saavuimme perille keskiyöllä kun täysikuu oli
korkeimmillaan. Nousin Sebekin selästä saaren rantatörmälle äänettömin
kissanaskelin kun kaunis kuutamo kiillotti mustaakin mustempaa turkkiani.
Lähestyin vanhan velhon majaa ja samassa olinkin jo sen ovella. Koputin ovea ja
samassa ääni sisältä kehotti minua astumaan sisään majaan. Niin teinkin.
Sisällä askeettisessa majassa vanha
velho istui lattialla. Hän oli pukeutunut nuhjuiseen riepuun, joka peitti hänen
kasvonsa. Kerrottiin, että hän ei
milloinkaan antanut kenenkään nähdä kasvojaan. Vanha velho tervehti minua
sisällä ystävällisesti ja kehotti minua istumaan itseään vastapäätä. Tervehdin
häntä ystävällisesti ja istuuduin alas.
-Mikä
saattelee sinut tänne, oi Kuolematon Kissa?, velho aloitti keskustelun.
Kerroin tilanteeni totuudenmukaisesti vanhalle
velholle ja pyysin oraakkelia, joka kertoisi oikean vastauksen faaraon seuraavaan arvoitukseen. Velho istui hetken mietteliääni. Sitten hän
tarttui akasiapuun varpuun, jonka piikillä hän pisti itseään sormeen. Sormesta
valuvan veripisaran hän pisti suuhunsa. Tämän johdosta hän sai ilmeisesti
ilmestyksen. Sitten hän lausui sanat:
-Yön
siivet suunnistavat äänen heijastuksien perusteella, eivät silmien
heijastuksien perusteella.
Kiitin vanhaa velhoa oraakkelista ja poistuin
majasta kuutamoyön sydämeen.
Kuolemattomuus
Kun uudenkuun alku alkoi lähestyä lähdimme
vanhan ystäväni Sebekin kanssa palatsistani Memfiistä kohti faaraon palatsia
Thebassa Niilin yläjuoksulla. Matkustin jälleen Sebekin selässä. Matkan aikana
varoimme virtahepoja. Samalla kun matka eteni panin merkille, kuinka lepakot
kiertelivät ilmassa vimmatusti ja pyydystelivät sudenkorentoja. Tässä lajissa ne olivat varsin taitavia.
Muistin sen , mitä vanha velho oli sanonut ja aavistin jo, että toinen arvoitus
koskisi juuri noita yön siivekkäitä olentoja.
Juuri ennen seuraavan uudenkuun sirpin
ilmestymistä Sebek saatteli minut rantakaislikkoon faaraon kuninkaallisen
palatsin lähistöllä. Minun noustua maihin Sebek vajosi taas Niilin syvyyksien
pyörteisiin. Astelin kohti faaraota äänettömin kissanaskelin ja taas löysin
hänet tarkkailemasta tähtitaivaan asemia
ja liikkeitä. Hän näytti tälläkin kerralla ikään kuin yllättyneeltä nähdessään
minut ilmielävänä edessään. Vaihdoimme
ystävälliset tervehdykset. Sitten faarao lausui seuraavat sanat.
-Olen
kutsunut sinut tänä yönä tänne mahtavaan mittelöön, oi Kuolematon Kissa.
Hävinnyt osapuoli häviää kuolemattomuutensa, mutta voittaja voittaa
kansakunnalleen ja jokaiselle sen jäsenelle yhdeksän elämää. Oletko valmis
tähän mittelöön? Oletko valmis kuulemaan toisen arvoituksen?
-Olen valmis. Kerro arvoituksesi, vastasin.
Samassa faarao napsautti sormiaan ja hänen
palvelijansa toi paikalle taitellun kangasnyytin. Sitten faarao lausui
seuraavat sanat.
-Totisesti
tiedän, että sinulla on hämärännäköä, oi Kuolematon Kissa! Smaragdinvihreille silmillesi tämä yö on
kirkas kuin valkein päivä. Mutta katsopas tätä nyyttiä, oi Kuolematon
Kissa! Nyytti sisältää lepakon, jonka
palvelijani on pyydystänyt elävänä.
Lepakon silmät ovat sidotut tiiviisti kangaspalalla ja narulla. Kun uudenkuun terävin sirppi ilmestyy pilvien
takaa, palvelijani avaa tuon nyytin. Toinen arvoitukseni on seuraava: Uskotko
jos vakuutan, että kun palvelijani avaa tämän nyytin, lepakko sen sisällä
nousee siivilleen ja pyydystää sudenkorennon ilmasta ilman että kukaan poistaa
sidettä sen silmiltä? Miten arvaat, oi
Kuolematon Kissa?
Muistin vanhan velhon sanat ja vastasin:
-Uskon sinua, oi Kuolematon Horus. Tiedän, että
lepakoilla on tällainen salainen kyky. Yön siivet suunnistautuvat äänen
heijastuksien perusteella, eivät silmien heijastuksien perusteella.
-Tämäkö
on vastauksesi?, faarao kysyi.
-Vastaukseni
on: Lepakko, jonka silmät ovat sidotut, pyydystää kyllä sudenkorennon.
-Katsotaaan,
sanoi faarao.
Samassa uudenkuun terävin sirppi ilmestyi
pilvien kätköstä ja faaraon palvelija avasi nyytin. Sen sisällä oli tosiaankin
lepakko, jonka silmät olivat sidotut kangaspalalla ja narulla. Ja siinä samassa
silmänräpäyksessä lepakko nousi siivilleen ja pyydysti ilmasta sudenkorennon.
-Olen
voittanut!, huudahdin.
-Totta
tosiaankin, oi Kuolematon Kissa. Olet ansainnut kansallesi yhdeksän elämää., vastasi faarao tähän.
-Totta
virkot , oi kuolevainen Ran Poika. Yhtä totta kuin tuo kuu, joka ensin kasvaa,
saavuttaa täyden loiston ja sitten pimenee. Yhtä totta kuin, että aurinkosi on
kerran laskeva taivaanrannan taakse, oi kuolevainen Ran Poika. Yhtä totta kuin,
että ruumiisi on kerran kaipaava haudan lepoon ja silloin Ba - sielusi erkanee
sinusta linnun hahmossa samalla kun Ka-henkesi vaeltaa varjona vierellä ja ne
molemmat pyrkivät lentäen vaikeakulkuisen tien perille Amentiin, vainajien
asuinsijoille Lännen Maassa. Jos sen taipaleen tästä maailmasta Imentetin luo
taiten taitat, olet perillä yhtyvä Osiriksen Ba-sieluun ja Ka-henkeen. Mutta
varo vain, etten ole lähelläsi silloin kun ruumiisi kaipaa haudan lepoon, sillä
kissojen luonnossa on pyydystää lintuja!
-Totta
virkot, oi kuolematon Kissa! Luuni ovat jo nyt vanhat vuosikymmenten painosta
ja tiedän, että minulla ei ole enää kovin paljon aikaa tässä maailmassa. Mutta
siitä huolimatta kerron sinulle nyt, että seuraava mittely viisaudessa
välillämme käydään juuri hetkeä ennen seuraavan uuden kuun sirpin ollessa
terävimmillään. Pyydän sinua ilmestymään myös tuolloin paikalle, Oi Kuolematon
Kissa. Näkemiin ja hyvää yötä.
Näin lausuttuaan faarao katosi palvelijoineen
kuninkaallisen palatsinsa kätköihin ja hetkeä myöhemmin Sebek nousi Niilin
syvyyksien virtauksista rantatörmälle. Nousin taas Sebekin selkään ja lähdimme
saman tien matkaan Niilin myötävirtaan kohti palatsiani Memfiissä. Matkan
aikana lepakot kiertelivät vimmatusti ilmassa pyydystellen sudenkorentoja. Kuun
terävin sirppi ja taivaalle juuri tuona yönä noussut kirkas Sothis-tähtönen,
egyptiläisten rakas Aamutähti, jota kreikkalaiset kutsuivat Siriukseksi, valaisivat
matkamme kulkua.
Toinen oraakkeli
Muutaman viikon kuluttua tapaamisestamme faarao
lähetti viestinviejänsä kolmannen kerran luokseni papyruskirjeineen, jossa hän
kirjoitti seuraavan arvoituksen olevan
edellistäkin vaativampi. Myös panokset olivat tällä kertaa
entisestäänkin suurentuneet, hän kirjoitti papyruskirjeessään hieroglyfein: Voittaja voittaa ylivallan koko
Egyptin maassa ylitse hävinneen
kuninkaan valtakunnan kun taas hävinnyt häviää koko valtakuntansa rikkauksineen
päivineen. Hävinneen osapuolen on myöskin jäätävä palvelijaksi voittaneen
osapuolen palatsiin tahtoi hän sitä tai ei. Luvassa oli siis totinen mittelö!
Lähdimme siltä istumalta matkustamaan vanhan
ystäväni Sebekin kanssa Niilin vastavirtaan kohti vanhan velhon saarta.
Saavuimme perille vanhan velhon saareen täysikuun ollessa taas korkeimmillaan.
Saaressa vanha velho otti minut majassaan taas ystävällisesti vastaan. Kun
pyysin uutta oraakkelia, velho otti taas akasiapuun varvun ja pisti itseään
sormeen sen piikillä. Sormesta valuvan veripisaran hän pisti suuhunsa. Näin hän
sai kai tälläkin kerralla ilmestyksen. Sitten hän lausui seuraavat sanat.
-Vasen
puoli hopeinen vähenee, oikea puoli kultainen
ojentautuu.
Ymmärsin heti, mihin vanha velho viittasi ja
huudahdin: “Kuu!”. Tiesin nimittäin,
että kuu oli Egyptin maassa aina
vasemmalta puoleltaan valkea kun se väheni, mutta kasvava uusikuu oli
valkea oikealta puolelta. Näin oli ollut jo aikojen alusta. Faaraon viimeinen
kysymys koskisi siis varmasti kuuta ja sen vaiheita, päättelin mielessäni.
Tunsin suurta voitonvarmuutta samalla kun kiitin velhoa oraakkelista ja tein jo
lähtöä. Mutta ennen kuin ehdin poistua majasta, vanha velho lisäsi vielä:
-Varokin,
että et kompastu omaan nokkeluuteesi, oi Kuolematon Kissa!
Sanat kaikuivat mielessäni kun tähystin
eteenpäin ja Sebek ui Niilin myötävirtaan kohti Memfistä.
Valta Egyptin maassa
Kun uudenkuun alku alkoi lähestyä lähdimme
vanhan ystäväni Sebekin kanssa palatsistani Memfiistä kohti faaraon palatsia
Thebassa Niilin yläjuoksulla. Matkustin jälleen Sebekin selässä. Matkan aikana
varoimme virtahepoja. Tarkkailin
taivasta, mutta kuu oli tuolloin pilvessä. Tiesin kuitenkin , että uudenkuun
terävimmän sirpin hetki oli lähellä, sillä kolmaskymmenes päivä oli tullut umpeen.
-Kauho rivakammin! Hetki on lähellä!, käskin Sebekiä. Ja Sebek teki työtä käskettyä.
Matkamme kuluessa ryhdyin pohtimaan vanhan
velhon oraakkelia. Mitä enemmän asiaa pohdin, sitä suurempi epäilys valtasi
mieleni. Voisiko vanha faarao olla todellakin niin yksinkertainen näin
vakavassa mittelössä, että hän kysyisi yksinkertaisesti, kummalta puolelta uusi
kuu nousee? Ja mitä enemmän asiaa pohdin, sitä enemmän olin vainuavinani vanhan
faaraon juonikkuuden. Entäpä jos vanha velho oli samassa juonessa faaraon
kanssa? Pystyinkö lopulta luottamaan edes Sebekiin? Kenties faarao, joka hänkin
hallitsi magian salat, oli päättänyt taikuuden keinoin kääntää kuunkierron
suunnan? Näin pohdiskelin mielessäni kun
matkamme päämäärä lähestyi.
Juuri ennen uudenkuun sirpin ilmestymistä Sebek
saatteli minut rantakaislikkoon faaraon kuninkaallisen palatsin lähistöllä.
Minun noustua maihin Sebek vajosi taas Niilin syvyyksien pyörteisiin. Astelin
kohti faaraota äänettömin kissanaskelin ja löysin hänet tarkkailemasta pilvistä
yötaivasta. Ilma väreili jännityksestä. Faaroa näytti tälläkin kerralla ikään
kuin yllättyneeltä nähdessään minut ilmielävänä edessään. Vaihdoimme ystävälliset tervehdykset. Sitten
faarao lausui seuraavat sanat.
-Oi
Kuolematon Kissa! Tänä yönä ratkaistaan
kansakuntiemme ja kuninkuutemme kohtalot! Astu lähemmäs Oi Kuolematon
Kissa! Kuule viimeinen arvoituksistani! Vai pelkäätkö?
-En
pelkää, vastasin faaraolle, Kerro
viimeinenkin arvoituksistasi, Oi Ran Poika.
-Suuntaa
katseesi pilviin, oi Kuolematon Kissa. Siellä pilviverhon takana uuden kuun
terävin sirppi on juuri kehkeytymässä.
Sinun tehtäväsi on arvata, Oi Kuolematon Kissa, kummalta puolelta
uudenkuun sirppi kehkeytyy tänä yönä, vasemmalta vai oikealtako. Miten arvaat ,
Oi Kuolematon Kissa?
Haistoin faaraon juonen kuin mädäntyneen kalan.
Faaraon ääni uhkui itsevarmuutta. Olin jo täysin varma, että faarao oli taikuudella muuttanut asioiden
luonnollisen kulun. Siksi vastasin:
-Vasemmalta,
oi Ran Poika. Tämä kuu pilkottaa vasemmalta ja oikea puoli on varjossa.
-Tämäkö
on vastauksesi, oi Kuolematon Kissa?,
kysyi faarao.
-Tämä.
Kuu nousee tänä yönä vasemmalta, vastasin.
-Katsotaan,
sanoi faarao.
Samassa pilviverhot alkoivat taivaalla
hälventyä. Lukemattomat sadattuhannet yötaivaan tähdet paljastivat sinä hetkenä
surumieliset silmänsä minulle. Kirkkaimpana yötaivaan tähdistä loisti Sothis,
kreikkalaisten Sirius. Mutta kuu loisti
poissaolollaan yötaivaan kirkkaiden tähtien seassa.
-Oletko
taikonut kuun näkymättömiin?, ehdin jo sanoa faaraolle.
-En,
kyllä se ilmaantuu vielä, vastasi faarao tähän.
Samassa uuden kuun terävin sirppi ilmaantui
taivaankannen laitaan pilviverhon takaa. Ällistykseni oli tuolloin suuri kun
huomasin, että Kuun kultainen sirppi oli oikealla puolella. Uuden kuun vasen
puoli oli varjoisa puoli. Faarao siis ei ollut syyllistynyt magiaan, eikä
luonnon järjestystä ollut rikottu.
Sitten faarao lausui seuraavat sanat.
-Kuten
huomaat , oi Kuolematon kissa, Uusi kuu nousee aina oikealta puolelta. Vasen
puoli hopeinen vähenee, oikea puoli kultainen
ojentautuu. Tämän johdosta olet juuri hävinnyt koko valtakuntasi ja
voimasi ja kuninkuutesi minulle ja sinun itsesi on puolisoinesi tästä päivästä
lukien palveltava minua palatsissani siihen päivään saakka, jolloin ruumiini
kuolee. Sen jälkeen kun Ba-sieluni eroaa ruumiistani ja Ka-henkeni kulkee
varjona vierellä, olet vapaa.
-Oi ja
voi!, huudahdin.
-Koska
minulla on nyt valta yli kissojenkin, annan minä nyt kissoja koskevan
mahtikäskyni. Ensimmäinen kansakuntaasi koskeva määräykseni on , että kissat
eivät enää saa kävellä kahdella jalalla Egyptin valtakunnassa eivätkä käydä
kauppaa. Heidän on käveltävä tästä päivästä lukien nelinkontin , sillä se on
heille sopivampaa. Heidän tehtävänsä on nimittäin tästä päivästä lukien asua
ihmisten kodeissa ja pyydystää siellä hiiriä, jotka ovat Egyptin maan
todellinen riesa. Sinusta , Nedjem, minä teen kuninkaallisen palatsini
hiirenpyydystäjien kenraalin. Mitäs tähän sanot?
-Oi ja
voi!, huudahdin toisen kerran.
-Jos taas
kissan isäntä tai emäntä kuolee ennen aikojaan, on kissa kaikinpuolin vapaa
kulkemaan missä lystää. Mutta olipa kissa vapaa tai kotitalouden jäsen, hänen
on tästä lähtien aina pyydystettävä hiiriä. Kissat eivät saa enää puhua Egyptin
ihmisten kieltä, sillä he kuitenkin käyttäisivät sitä vain väärin
juoruillakseen keskenään ihmisten asioista. Hieroglyfien tulkitsemisen taidon
he sen sijaan saavat säilyttää, mutta he pitäköön tämän taidon kaikilta
salassa!
-Oi ja voi!, huudahdin kolmannen kerran.
-Mutta
kuolemattomuutesi saat säilyttää Oi Kuolematon Kissa. Ja koska kissat olivat
kerran mahtavia silmäätekeviä Egyptin maassa, annan kuninkaallisen määräykseni
varjella ja kunnioittaa kissojen henkeä
kaikissa olosuhteissa. Kissat saavat säilyttää yhdeksän henkeään, koska sen
sinä heille rehellisesti ansaitsit, mutta kun kissa menettää viimeisenkin
hengistään, kaipaa hänenkin Ba- sielunsa Manalaan. Mutta se ihminen, joka
riistää kissalta tämän yhdeksännen hengen, sitä on rangaistava kuolemalla ja
hänen muistonsakin on pyyhittävä aikakirjoista. Voi häntä! Tämä olkoon tästä
lähtien Maat Egyptin maassa niin totta kuin minä olen faarao.
Tämän lausuttuaan faarao oli vaiti. Samoin
vaiti olin minä. Samassa uhrituli kuunjumala Khonsulle sytytettiin läheisen
temppelin alttarilla.
Thoth ja profetia
Kun uhrituli sytytettiin kuunjumala Khonsulle
läheisessä temppelissä, lankesin minä nelinkontin faaraon mahtikäskyn voimasta
ja ymmärsin, että näin oli minun tästä lähtien kuljettava elämäni jokaisena
päivänä. Faarao suki tyytyväisenä tekopartaansa. Samassa vanha velho ilmestyi
vanhoissa rääsyissään uhrisavun patsaasta ja asteli savupatsaan keskeltä minua
ja faaraota kohti. Kun velho oli astellut eteemme, hän riisui peittävän rääsyn kasvojensa edestä niin, että näimme
hänen salatut Ibis-kasvonsa.
-Thoth!
Itse Kuninkaallinen Ibis-lintu, Viisauden Herra!, huudahti faarao , joka
oli yhä vierelläni. Omasta suustani en saanut aikaiseksi kuin surkean
naukaisun. Sitten Thoth lausui seuraavat sanat.
-Voi
sinua Kuolematon Kissa! Etkö kuunnellut viisauden ääntä? Katso nyt, minkä sait
aikaan itsellesi! Kompastuit kerrankin omaan viekkauteesi! Hallitsit kerran
mahtavaa imperiumia, mutta nyt se katoaa kuin usva tuulen tieltä. Olet kuin
Aamuruskon Poika, kirkas Kointähti:
Taivastakin ylemmäs kurkotit, mutta alas maan päälle lankesit! Totisesti putoat
korkealta! Silmäsi ovat herkät pimeässä, mutta etkö näe sitä, mitä tapahtuu
kirkkaassa päivänvalossa aivan edessäsi? Etkö tiennyt, että vanhojen jumalien
mahti on heikentymässä? Emme voi enää vaikuttaa taivaankappaleiden liikkeisiin.
-Egyptin ja koko maailman tulevaisuus on kolmen
profeetan käsissä, jotka kukin omalla tavallaan todistavat Yhden Jumalan
voimasta. Heidän nimensä ovat Mooses, Jeesus ja Muhammad. Mooses profetoi
hepreaksi, Jeesus arameaksi ja Mohammad arabiaksi. Mooses johtaa juutalaista
kansaa, Jeesus lohduttaa kristityiksi kutsutut ja Muhammad asustaa muslimien
sydämessä. Heillä kullakin on oleva pyhät kirjoituksensa: Mooseksen
kirjoituksia tullaan kutsumaan Tooraksi, Jeesuksesta tulevat todistamaan
kristityt evankelistat ja Muhammadin kirjoittama pyhä kirja on oleva nimeltään
Koraani. Omalla tavallaan kukin heistä ohjaa ihmiskuntaa oikeamielisyyteen,
rauhaan ja pyhyyteen, vaikka maailma, Perkele ja liha kiskovat ihmiskuntaa
vastakkaiseen suuntaan: itsekkyyteen, sotaan ja levottomuuteen.
Tämän lausuttuaan Thoth käveli takaisin savupatsaaseen
ja katosi.