 |
| Kuva: Joseph-Marie Vien: Avilan Pyhä Teresa. |
Suomennettu teoksesta The Collected Works of St. Teresa of Avila.
Volume Three: The Book of Her Foundations, Minor Works.
Translated by Kieran Kavanaugh, O.C.D. and Otilio Rodriguez, O.C.D.
ICS Publications. Institute of Carmelite Studies. Washington D. C. 1985.
JOHDATUS JEESUKSEN TERESAN LYRIIKKAAN
Kenen tahansa, joka lukee Ristin Johanneksen hengellisiä tutkielmia, täytyy lukea myös hänen runojaan, sillä hänen proosateoksensa ovat läheisesti yhteydessä hänen runouteensa. Pyhä Teresa sen sijaan piti hengelliset tutkielmansa erillään runoudestaan, minkä seurauksena on, että viimeksi mainittu on kärsinyt tietynlaisesta neglektoinnista.
Teresan kutsumuksesta kirjoittaa runoutta on säilynyt hänen merkittävä lausunto hänen Elämäni-teoksessaan: ”Voi Jumala, auta minua! Millaista sielun onkaan kun se on tässä tilassa! Se haluaisi olla kaikkina kielinä ylistääkseen Herraa...Tunnen henkilön, jota ei pidetty runoilijana, mutta joka loihti yllättäin joitakin syvältä kouraisevia säkeitä, joissa hän ilmaisi vaikuttavasti tuskansa. Hän ei sepittänyt noita säkeitä älynsä keinoin vaan pikemminkin hän sai nauttia niin suloisen tuskan lahjoittamasta kirkkaudesta, että matkallaan kohti Jumalaa hän valitti sitä näin”(Luku 16, no. 4). Rakkauden impulssit, kipu rakastetun poissaolosta, ilo hänen läsnäolostaan, kuolemankaipuu ja jopa viha elämää kohtaan: Nämä kaikki ovat yleisiä teemoja rakastajien keskuudessa ja erityisesti mystikkojen, suurten Jumalan rakastajien keskuudessa. Kiihkeiden rakkauden hetkiensä aikana Teresa ei ollut kiinnostunut kirjoittamaan runoja häntä itseään varten; Hän kirjoitti ne mystisen tulen purkauksina, joita hän ei kyennyt enää pidättelemään sydämessään.
Mutta tämä ei ole ainoa niistä olosuhteista, joiden vallitessa hän tunsi tarvetta ilmaista itseään säkein. Hänen lyyris-mystillisten runoutensa ohella Pyhä Teresa kirjoitti myös didaktis-hengellistä runoutta. Sanalla sanoen hän hyödynsi runoutta keinona hänen hengellisten tytärtensä kasvatustyössä. Syvästi herkistyneenä tuhansiin tapahtumiin ympärillään hän nautti oivallustensa ilmaisemisesta säkein. Hän ymmärsi runouden ja sen rytmien sekä äänteiden vangitsevan ja suggestiivisen voiman ja käytti sitä tehdäkseen vaikutuksen hengellisten tytärtensä sydämiin syvällisillä uskonnollisen ja hengellisen elämän opetuksillaan. Samalla hän ilahdutti heitä sanataiteen rytmiikkaan ja soinnin tajullaan. Teresa siis ymmärsi, että runous voi olla jotakin nautittavaa. Hän kiitti veli Lorenzoa tämän lähettämistä säkeistä ja virkistyksestä, jonka hän löysi lukiessaan hänen riimejään. Teresa oli erityisen iloinen kun nunnat muunsivat hänen omat säkeensä musiikiksi ja lauloivat niitä hartaina.
Tuttaviensa mielissä Teresa oli oivallinen runoilija. Padre Julián de Avila, joka kulki Teresan matkassa monilla hänen läpi Espanjan, kirjoitti siitä, kuinka Teresa toistuvasti viihdytti matkatovereitaan sepittämällä runoja ja hänen mukaansa nämä runot olivat mitä hienoimpia. Lähestyessämme kriittistä arviota Teresan runojen ansioista, nykyisin kuitenkin löytyy myös mielipiteiden eroavuuksia. Esimerkiksi kaksi kirjallisuuskriitikkoa, jotka hiljattain ovat lähestyneet tätä kysymystä, on tullut täysin erilaisiin johtopäätöksiin Teresan runoudesta. Angel Custodio Vega uskoo, että mystisessä runoudessaan Teresa on saavuttanut subliimeja korkeuksia, mutta Victor de la Conchan mukaan Teresa on runoilijana mitä keskinkertaisin. Mitä tahansa ajattelemmekin Teresan runoudesta, varmaa kuitenkin on, että hän on kirjoittanut helposti lähestyttävään ja kansantajuiseen tyyliin, joka merkillepantavan yksinkertainen ja spontaani.
Kun esitetään kysymys, kuinka monta runoa Madre Teresa sepitti, voidaan vastaukseksi esittää ainoastaan spekulointia. Aivan varmasti kaikki Teresan runoista ei ole säilynyt meidän päiviimme, emmekä varmuudella tiedä edes säilyneiden runojen tarkkaa lukumäärää. Ne Teresan runot, jotka ovat nyt varmuudella tiedossamme, muodostavat suhteellisen pienen lukumäärän verrattuna siihen, mikä olisi niiden lukumäärä tuntiessamme ne kaikki. Mariá de San Josén mukaan Teresa sepitti monia balladisia runoja niistä moninaisista tapahtumista, joita sattui hänen matkoillaan luostareiden perustamiseksi. Ana de la Encarnación todistaa, että Teresa suhtautui pyhimyksiin hartaudella ja sepitti säkeitä laulettavaksi heidän muistopäivinään. Ana de Jesús vakuuttaa, että joulun pyhien aikana Teresa sepitti sanoja lauluihin nunnien laulettavaksi. Tähän voidaan lisätä, että luultavimmin lukuisia Teresan runoja ei oltu alunperin kenties kirjoitettu ylös lainkaan vaan hän sepitti ne saman tien välitettäväksi eteenpäin suullisena perimätietona ja täten hän osallistui omalla panoksellaan kunkin muistojuhlan viettoon.
Ne paperipalat, joille Teresan runot kirjoitettiin, olivat sekä helppoja levittää että helppoja kadottaa. Näin ollen meillä ei enää juurikaan ole Teresan runojen alkuperäisiä käsikirjoituksia. Hiljattain kuitenkin Teresa-tutkija Tomás Alvarez löysi joistakin italialaisista luostareista ensimmäiset nykyisin tunnetut käsikirjoitusfragmentit Teresan runoista. Tämä löydös valaa tutkijoihin uskoa, että vielä lisää samanlaista saattaa löytyä.
Mitä tulee kopioihin, merkittävimpiä niistä ovat ne, jotka laati Padre Andrés de la Encarnación ja joita säilytetään käsikirjoituksena no. 1400 Biblioteca Nacional de Madridissa. Padre Andrésille annettiin vuonna 1754 tehtäväksi etsiä käsiinsä kaikki Teresan kirjoitukset Espanjan arkistoista ja kirjastoista. Modernit editiot Teresan runoista perustuvat juuri Padre Andrésin laatimaan kopioon. Alkuperäisten käsikirjoitusten puuttuminen ja Teresan runouden sekoittuminen toisten karmeliittojen runouteen ovat nostaneet esiin kysymyksen Teresaan yhdistettyjen kirjoitusten autenttisuudesta, mikä koskee varsinkin joidenkin runojen autenttisuutta. Kriitistä tutkimusta tämän kysymyksen parissa on syytä edelleen tehdä. Me olemme valikoineet tähän käännökseen ne runot, jotka Tomás Alvarez sisällytti espanjankieliseen editioonsa, ja olemme kiitollisia isä Adrian J. Clooneylle hänen panoksestaan tämän niteen runojen englanninkielisten tulkintojen suhteen. Sen sijaan, että uhraisimme käännöksessä säkeiden semantiikan espanjankielisistä runoista löytyvän metriikan ja riimityksen hyväksi, kääntäjä on pyrkinyt tarjoamaan tulkinnan, joka sekä semanttisesti tarkka että lyyrinen.
K.K.
1.
Toiveissa ikuinen elämä
Elän elämättä itsessäni
ja sillä tavoin elän toivossa,
kuolen koska en kuole.
Koska ollessani erossa rakkaudesta
kuolen rakkauden tähden,
elän nyt Herrassa,
joka haluaa minut itselleen.
Hän kaiversi sydämeeni
kun annoin sen Hänelle:
Kuolen koska en kuole.
Tässä jumalaisessa rakkauden
vankilassa, jossa elän,
Jumalani on vankini.
Sydämeni on vapaa
näkemään vangitsija-Jumalani
ja innoitus pulppuilee sydämessäni,
kuolen koska en kuole.
Oi, kuinka väsynyt olen elämään!
Tämä pakolaisuus on niin raskasta!
Tämä vankeus ja nämä kahleet,
joilla sielu on kahlittu!
Kaipaus kulkea vain eteenpäin
tuo tullessaan niin hirvittävän murheen,
kuolen koska en kuole.
Voi, kuinka katkeraa on elämä
kun Herrasta ei riemuita!
Rakkaus on suloinen,
mutta pitkä odotus ei ole.
Oi Jumala, ota pois tämä taakka,
joka on raskaampi kuin teräs.
Kuolen koska en kuole.
Ainoastaan tällä varmuudella
kuolen, että eläisin,
sillä kuolemisessani
minun toivoni elää on vahva.
Kuolema, joka tuo elämän,
älä enää odotuta, vaikka minä odotan:
Kuolen koska en kuole.
Näe, kuinka väkevä on rakkaus.
Elämä, älä vaivaa minua.
Näe, kuinka kaikki mikä jää,
hukkaa sinut saadakseen sinut.
Tule siis, suloinen kuolema,
joka kostat lempeästi,
kuolen koska en kuole.
Tämä elämä ylhäällä
on todellinen elämä,
mutta elämästä ei nautita
ennen kuin se kuolee.
Kuolema, älä ole nuiva;
Kuolemalla elämä on taas mahdollinen,
kuolen koska en kuole.
Elämä, mitä voin antaa
Jumalalleni, joka elää minussa,
ellen juuri luopua sinusta
kokonaan Hänen hyväkseen?
Kuolemalla tahdon saavuttaa
Hänet,
joka on ainoa etsimäni:
Kuolen koska en kuole.
2.
Jumalan käsissä
Olen Sinun ja syntynyt Sinua varten,
mitä tahdot minua koskien?
Majesteetillinen Hallitsija,
Rajaton viisaus,
Lempeys, joka miellyttää sieluani;
Ylhäinen Jumala, Hyvyyden Olento,
katso tähän niin viheliäiseen.
Hän laulaa rakkaudesta sinuun:
Mitä tahdot minua koskien?
Sinun, sinä minut teit.
Sinun, sinä minut pelastit.
Sinun, sinä minut kestit.
Sinun, sinä minut kutsuit.
Sinun, sinä minua odotit.
Sinun, en kulkenut harhaan.
Mitä tahdot minua koskien?
Hyvyyden Herra, mitä minusta tahdot?
Mitä tämän poloisen on määrä tehdä?
Mikä on se työ,
jonka tämän syntisen orjan on lupa tehdä?
Katso minuun, Suloinen Rakkaus,
Suloinen Rakkaus, katso minuun.
Mitä tahdot minua koskien?
Sinun käteesi
asetan sydämeni,
kehoni, elämäni ja sieluni,
syvät tunteeni ja kiintymykseni,
Puoliso – Vapahtaja suloinen,
itseni nyt uhraan sinulle,
mitä tahdot minua koskien?
Anna minulle kuolema ja elämä,
sairaus ja terveys anna,
anna kunnia ja häpeä,
sota tai hyrskyinen paikka,
heikkous tai täysi voima.
Kyllä, näiden vuoksi kysyn:
Mitä tahdot minua koskien?
Anna minulle rikkaus tai puute,
ilo tai tuska,
onnellisuus tai synkkyys,
taivas tai helvetti,
suloinen elämä, alaston aurinko,
annan Sinulle kaiken.
Mitä tahdot minua koskien?
Suo minulle rukous jos tahdot niin
tai jos et niin tahdo: Sitten aavikko;
Anna minun elää hartauden yltäkylläisyydessä
tai anna minun elää kuivuudessa.
Yksin sinussa, Kaikkivaltias Majesteetti,
löydän rauhan,
mitä tahdot minua koskien?
Anna minulle viisautta
tai, jos rakkaus niin vaatii, tietämättömyyttä,
yltäkylläisyyden vuosia
tai vuosia nälän ja hädän.
Pimeys tai auringonvalo,
siirrä minut tänne tai sinne:
Mitä tahdot minua koskien?
Jos tahdot minun levätä,
kaipaan
sitä rakkauden tähden;
Tai jos tahdot minun uurastavan,
kaipaan
kuolla työtä tehden:
Suloinen rakkaus sanoo
missä, miten ja milloin.
Mitä tahdot minua koskien?
Golgata tai Kirkastusvuori minulle anna,
autiomaa tai hedelmällinen maa;
Kärsivän Jobin kohtalo
tai rintaasi vasten painautuva Johannes;
Katkeraa tai hedelmäistä viiniä,
mitä ikinä Sinä vain tahdotkin:
Mitä tahdot minua koskien?
Voin olla Joosef kahleissa
tai Egyptin maaherra,
Daavid kipujen keskellä
tai korkeuksiin kohotettuna,
meren nielemä Joona
tai pelastettu Joona:
Mitä tahdot minua koskien?
Voin olla hiljainen tai puhuva,
hedelmällinen tai maho,
voin kärsiä Lain osoittamista haavoistani
tai iloita lempeässä Ilosanomassa;
Kuljenpa murhetta kantaen tai ylistäen,
Sinä yksin asut minussa:
Mitä tahdot minua koskien?
Olen Sinun ja Sinua varten olen syntynyt:
Mitä tahdot minua koskien?
3.
Sanoista ”Dilectus Meus Mihi”
Antautuneena ja itseni antaneena
saan vastalahjaksi tämän:
Rakkaani on minun
ja minä hänen.
Minun sieluni lankesi
kun lempeä saalistaja
haavoitti ja kukisti minut
rakkauden käsivarsillaan:
Uuden elämän saaden
tein vaihtokaupan:
Rakkaani on minun
ja minä hänen.
Sillä nuolella, jonka hän jännitti jousellaan
rakkautta täynnänsä,
minun sieluni
yhdistyi Luojaansa.
Mitään muuta rakkautta en tahdo.
Rakkaani on minun
ja minä hänen.
4.
Rakkaudellinen keskustelu
Jos lempeä Sinulla on minulle,
se on kuin lempeni Sinulle.
Jumalani, mikä pidättelee minua?
Voi, mikä viivyttää Sinua?
-Sielu, mikä on kaipauksesi minua koskien?
-Jumalani, ei mikään muu kuin nähdä Sinut.
-Mitä pelkäät enemmän kuin itseäsi?
-Eniten pelkää Sinun menettämistäsi.
Jumalaan kätkeytynyt sielu,
mitä se voi enää kaivata
paitsi rakastaa yhä enemmän ja enemmän
ja rakkauteen kaikkensa kätkeneenä
yhä uudelleen ja uudelleen rakastaa Sinua?
Kaikkea vallitsevalta rakkaudelta anon:
Jumalani, johon sieluni on keskittynyt,
voinko tehdä Sinusta ihanan pesän,
miellyttävän levollisen paikan?
5.
Iloinen rakastunut sydän
Iloinen rakastunut sydän,
yksin Jumalaan keskittynyt ajatus,
joka luopuu jokaisesta olennosta
Hänen hyväkseen,
ja löytää Hänessä kunnian ja
tyytyväisyyden.
Elämällä itsensä unohtaen
ja Jumala läsnä jokaisessa aikeessa
onnellisena ja niin iloisena se matkaa
läpi myrskyisen meren aaltojen.
6.
Jumalan ylivertainen Kauneus
Oi Kauneus, joka ylittää
kaikki muut kauneudet!
Haavoittamatta Sinä teet kipeää
ja kivutta Sinä hävität
olentojen kiintymykset.
Oi solmu, joka sitoo
nuo kaksi niin erilaista,
miksi Sinä tulet avatuksi
ja vahvistut tiukasti kiinnipitäen
tehden ruhjeet miellyttäviksi?
Sido yhteen olento olematon
ja Olento ääretön;
Vie päätökseen viemättä päätökseen.
Rakasta ilman pakkoa rakkauteen,
tee mitättömyydestämme suuruutta.
7.
Pakolaisen huokauksia
Jumalani, kuinka murheellinen
onkaan elämä ilman Sinua!
Sinun näkemistäsi kaivaten
unelmoin kuolemasta.
Tämä maallinen vaellus,
kuinka pitkä se onkaan;
Olemassaolo kipua täynnänsä,
kolkko pakolaisuus.
Oi palvottu Mestari,
vie minut pois!
Sinun näkemistäsi kaivaten
unelmoin kuolemasta.
Ankeaa on elämä,
niin katkeraa kuin olla ja voi:
Sielu elämää vailla
on erossa Sinusta.
Oi suloinen Hyvyyteni,
kuinka onneton olenkaan!
Sinun näkemistäsi kaivaten
unelmoin kuolemasta.
Oi sävyisä kuolema,
vapauta näistä tuskista!
Lempeitä ovat sinun iskusi,
jotka vapauttavat sielun.
Oi, Rakkaani, mikä ilo
olisikaan yhdistyä Sinuun!
Sinun näkemistäsi kaivaten
unelmoin kuolemasta.
Maailmallinen rakkaus
kiintyy tähän elämään,
mutta Jumalallinen rakkaus
huokailee tuolle puolen.
Ikuinen Jumala, miten kukaan
voikaan elää ilman Sinua?
Sinun näkemistäsi kaivaten
unelmoin kuolemasta.
Tämä maallinen elämä
on loputon murhe:
Todellinen elämä löydetään
taivaasta ainoastaan,
Jumalani, sallli
minun asua siellä.
Sinun näkemistäsi kaivaten
unelmoin kuolemasta.
Kuka enää pelkäisi
kehonsa kuolemaa,
mikäli juuri siten voi saada
niin suuren nautinnon?
Oi, rakastan Sinua
ainaisesti, Jumalani!
Sinun näkemistäsi kaivaten
unelmoin kuolemasta.
Tuskissaan sieluni
huokailee ja riutuu.
Voi, kuinka kukaan kestää
olla erossa Rakkaastaan?
Oi! Saata loppuunsa jo nyt
tämä kärsimykseni.
Sinun näkemistäsi kaivaten
unelmoin kuolemasta.
Kala, joka kivuissaan
on koukun saaliina:
Kuoleman syleilyssä
sen tuskat päättyvät.
Voi, miten kärsinkään
ilman Sinua, Rakkaintani.
Sinun näkemistäsi kaivaten
unelmoin kuolemasta.
Mestari, sieluni etsii Sinua,
mutta turhaanko?
Ainaisesti näyttäytymättä
Sinä jätät minut kaipaamaan
ahdistuksen keskellä.
Voi! Se kaipaus polttaa rintaani
kunnes huudan jo ääneen:
Sinun näkemistäsi kaivaten
unelmoin kuolemasta.
Jumalani, kun vihdoin astut
sisälle sydämeeni,
silloin suurin pelkoni on
ainostaan Sinun lähtösi.
Tuska koskettaa sisintäni
ja pakottaa minut sanomaan:
Sinun näkemistäsi kaivaten
unelmoin kuolemasta.
Herra, lopeta nyt
tämä pitkä kurjuus.
Lohduta palvelijasi,
joka huokailee Sinun tähtesi.
Murskaa nämä kahleet
ja anna hänen iloita.
Sinun näkemistäsi kaivaten
unelmoin kuolemasta.
Voi ei, Rakas Mestari,
kärsin vain ja ainoastaan
sovittaakseni syntini,
sillä syyllisyyteni on rajaton.
Voi! Jospa kyyneeleni saisivat
sinut kuulemaan minua:
Sinun näkemistäsi kaivaten
unelmoin kuolemasta.
8.
Jumalaa etsimässä
Sielu, sinun täytyy etsiä itseäsi Minussa
ja itsessäsi sinun täytyy etsiä Minua.
Sellaisella taidolla, sielu,
rakkaus kykenee piirtämään sinut Minussa,
että edes nerokkainkaan maalari
ei koskaan pystyisi esittämään
niin taidokasta muotokuvaa.
Rakkauden tähden eläväksi olennoksi
sinut kirjoitettiin kauniisti ja rehellisesti,
sisäänkäynniksi minun kirjoitukseeni;
Vaikka menettäisin sinut, rakkaani,
Sielu, etsi Minua itsessäsi.
Tiedä tarkoin, että sinä löydät
sydämestäni sinun muotokuvasi
niin eläväisesti piirrettynä,
että on ilo nähdä itsensä
sellaisena taideteoksena.
Ja mikäli et tietäisi lainkaan,
mistä etsiä Minua,
älä
harhaile sinne tänne;
Sillä jos tahdot löytää Minut,
etsi Minua vain itsestäsi.
Koska olet huoneeni, sielu,
olet taloni ja asuinsijani
ja jos milloinkaan
löydän ovesi lujasti lukossa
sinun varomattomuutesi tähden,
älä etsi Minua itsesi ulkopuolelta,
sillä jo Minun kutsuminen
riittää Minun löytämiseen,
sillä tulen niin nopeasti kuin suinkin,
etsi Minua vain itsestäsi.
9.
Kärsivällisyyden voima
Älä anna minkään huolettaa sinua,
älä anna minkään pelottaa sinua.
Kaikki on katoavaista.
Jumala yksin on muuttumaton.
Kärsivällisyys
saavuttaa kaiken.
Kenellä on Jumala,
häneltä ei mitään puutu.
Yksin Jumala on riittävästi.
10.
Matkalla kotia kohti
Sallittakoon meidän matkata taivasta kohti,
Karmelin nunnat.
Kuoletettuina, nöyrinä, halveksittuina
kävelkäämme.
Lohdutukset syrjään sysättyinä,
Karmelin nunnat.
Ilman vastalauseita sallittakoon meidän kulkea
kohti luvattua kuuliaisuutta,
meidän lohdullista päämääräämme,
Karmelin nunnat.
Köyhyys on polkumme,
sillä juuri sitä tietä pitkin tuli Hän,
meidän Taivaallinen Keisarimme,
Karmelin nunnat.
Äärettömästi meitä rakastava
Jumalamme kutsuu:
Luottavaisina Häntä seuratkaamme,
Karmelin nunnat.
Rakkaus itsensä korvensi,
Hän, joka syntyi väristen
ja verhoutui ihmisyyteemme,
Karmelin nunnat.
Kiiruhtakamme tähän runsauteen,
jossa puutetta ja murhetta
ei ikinä enää ole,
Karmelin nunnat.
Elia, meidän isämme, johtaa meitä
ja itsemme kieltäen me seuraamme häntä
väkevästi ja innoittuneina,
Karmelin nunnat.
Oman tahtomme hyläten
me unelmoimme saavamme
Elisan kaltaisen hengen,
Karmelin nunnat.
