EUAGRIOS PONTOSLAINEN:
PRAKTIKOS - MUNKKI
ELI
TUTKIELMA
ASKEETTISESTA ELÄMÄSTÄ.
 |
Kuva: Pyhän Johannes Siinailaisen taivaalliset tikkaat-ikoni. Pyhän Katariinan luostari: Siinaivuori, Egypti. |
Suomennettu
vertaillen Robert E. Sinkewiczin, Theophanes Constantinen ja Luke
Dysingerin englanninkielisistä käännöksistä. Viittaukset
kreikankielisiin käsitteisiin perustuvat Wilhelm Frankenbergin
kreikankieliseen retroversioon, jonka Luke Dysinger on editoinut
englanninkielisen käännöksensä vierelle. Suomenkieliset sanat
sulkujen sisällä ovat suomentajan omia lisäyksiä, joiden
tarkoitus on selventää kontekstia, selittää tekstiä ja parantaa
luettavuutta.
Lähteet
Evagrius
Ponticus: Praktikos.
Translated
by Luke Dysinger, O. S. B.
http://www.ldysinger.com/Evagrius/01_Prak/00a_start.htm
Evagrius
of Pontus: The Greek Ascetic Corpus.
”The
Monk: A Treatise on the Practical Life”.
Translated
with Introduction and Commentary by Robert E. Sinkewicz.
Oxford
Early Christian Studies. Oxford Univeristy Press. 2003, 91-114.
Filokalia:
Kokoelma pyhien kilvoittelijaisien kirjoituksia.
Koonneet
pyhät Makarios Notaras ja Nikodeemus Athosvuorelainen.
Vanhasta
kreikasta suomentanut sisar Kristoduli.
Toimittanut
Irinja Nikkanen.
Valamon
ystävät r.y. Sisälähetyksen kirjapaino Raamattutalo. Pieksämäki,
1994.
Osa
I, 89-90: ”Poimintoja hengellistä raittiutta käsittelevistä
kirjoituksista” (Munkki Eaugrios).
Fr.
Theophanes Constantine:
The
Psychological Basis of Mental Prayer in the Heart.
Volume
2: The Evagrian Ascetic System.
I:
Treatise on the Practical Life – Text.
http://timiosprodromos2.blogspot.com/2006/01/tpl-text-1.html
http://timiosprodromos2.blogspot.com/2006/01/tpl-text-2.html
http://timiosprodromos2.blogspot.com/2006/01/tpl-text-3.html
http://timiosprodromos2.blogspot.com/2006/01/tpl-text-4.html
http://timiosprodromos2.blogspot.com/2006/01/tpl-text-5.html
http://timiosprodromos2.blogspot.com/2006/01/tpl-text-6.html
http://timiosprodromos2.blogspot.com/2006/01/tpl-text-7.html
http://timiosprodromos2.blogspot.com/2006/01/tpl-text-8.html
http://timiosprodromos2.blogspot.com/2006/01/tpl-text-81.html
http://timiosprodromos2.blogspot.com/2006/01/tpl-text-9.html
http://timiosprodromos2.blogspot.com/2006/01/tpl-text-10.html
Wilhelm
Frankenberg: Evagrius Ponticius.
Abhandlungen
der Königlichen Gesellschaft der Wissenschafen zu Göttingen.
Philologisch-Historische
Klasse, n. s. 13.2.
Weinmannsche
Buchhandlung. Berlin, 1912.
https://archive.org/details/EvagriusPonticus.AbhandlungenDerKniglichenGesellschaftDer/page/n1
ESIPUHE
Kirja
Anatoliokselle
1.
Rakas veli Anatolios, pyhältä Vuorelta kantautuu luokseni
asuinsijalleni Sketiksessä pyyntösi selittää Egyptin munkkien
symbolista tottumusta. Olet arvellut, että se ei ole sattuman
kauppaa, etkä myöskään pinnallisesti ilmaissut, että heidän
pukeutumisensa on sangen poikkeava suhteessa muihin ihmisiin. Nyt
siis kerromme kaiken sen, mitä olemme oppineet pyhiltä isiltä sitä
koskien.
2.
Kûkûllion-huppu on Vapahtajamme
armon symboli, joka suojaa munkkien mieltä (hegêmonikon)
ja hoivaa heidän lapsenkaltaista suhdettaan Kristukseen ilmaisten
vastalauseen niille, jotka pyrkivät pahoinpitelemään ja
haavoittamaan heitä. Siksi he, jotka kantavat tätä yllään,
laulavat iloiten näin: ”Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen
rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele,
niin turhaan vartija valvoo. ” (Ps. 127:1). Sellaiset sanat
juurruttavat nöyryyttä ja kitkevät ylpeyden, sen muinaisen paheen,
joka syöksi maahan Luciferin, joka ”nousee lähellä aamunkoittoa”
(Jes. 14:12).
3.
Käsien paljaana pitämisen on tarkoitus olla vertauskuva elämästä
ilman teeskentelyä, sillä turhamaisuus on viekas peittämään ja
hämärtämään hyveet ja ainaisesti metsästämään ihmisistä
tulevaa kunniaa ja häätämään uskon. Sillä kirjoituksissa on
sanottu: ”Kuinka te voisittekaan uskoa! Te kärkytte kunniaa
toisiltanne ettekä etsi sitä kunniaa, joka tulee yhdeltä ja
ainoalta Jumalalta. ” (Joh. 5:44). Kun hyvä asia valitaan, se
tulee valita sen itsensä tähden, eikä jostain muusta syystä.
Sillä mikäli näin ei tapahdu, tuo jokin muu asia esiintyy
korkea-arvoisempana kuin se hyvä, joka huomataan. Tämä
mielettömyys tarkoittaa jonkin asian mieltämistä ja esittämistä
suurempana kuin Jumala.
4.
Villainen analabos-vaate, joka on ristin muotoinen ja
taitellaan hartioiden yli, symboloi uskoa Kristukseen, joka kannustaa
lempeitä (Ps. 146:6) ja ainaisesti kukistaa heidän vastustajansa ja
raivaa heidän toimintansa esteet.
5.
Vyö, joka on kiristetty munuaisten ympärille, torjuu kaiken
epäpuhtaan ja julistaa: ”Miehen on kyllä hyvä olla koskematta
naiseen” (1. Kor. 7:1).
6.
He pitävät yllään melote-viittaa ja kantavat aina
ruumiissaan Jeesuksen kuolemaa (2. Kor. 4:10) vaientaen kehon
järjettömät intohimot ja osallisuudellaan hyvään hukuttavat
sielun paheet; Köyhyyttä rakastaen he väistävät ahneuden, joka
on epäjumalanpalveluksen äiti (Kol. 3:5).
7.
Sauva on (viisauden symbolina) ”Elämänpuu niille, jotka siihen
tarttuvat” (San. 3:18) ja vahva tuki niille, jotka siihen
tukeutuvat kuten Herraan tukeutuvien tapana on.
8.
Lyhyesti ilmaisten nämä ovat symbolista tottumusta koskevat asiat
ja nämä ovat pyhien isien iäisesti lausumat sanat niitä koskien.
Lapseni, Jumalan pelko vahvistaa uskoa ja raittius vahvistaa Jumalan
pelkoa ja kärsivällinen kestävyys ja toivo tekevät raittiuden
horjumattomaksi ja näistä syntyy mielentyyneys (apatheia),
jonka lapsi on rakkaus; Rakkaus on ovi luonnolliseen tietoon
(gnôsis), jota seuraa teologia ja korkein siunattuna
oleminen.
9.
Niin on lausuttu tällä erää riittävästi pyhästä tottumuksesta
ja vanhinten sanoista (sitä koskien). Nyt meidän on määrä
keskustella askeetin elämästä ja gnostikon elämästä, muttei
kuitenkaan paljastaa kaikkea sitä, minkä olemme nähneet ja
kuulleet, vaan ainoastaan sen sen, minkä isät ovat opettaneet
meille soveliaaksi toisille kerrottavaksi. Olemme tiivistäneet ja
jakaneet opetuksen askeetin elämästä sataan lukuun ja opetuksen
gnostikon elämästä viiteenkymmeneen lukuun, joihin on lisätty
kuusisataa lukua. Olemme salanneet asioita ja hämärtäneet toisia,
ettemme antaisi ”pyhää koirille ja heittäisi helmiä sioille”
(Matt. 7:6). Mutta nämä asiat näyttäytyvät selvinä heille,
jotka ovat ryhtyneet kulkemaan tätä samaista polkua.
Sata
lukua
Rukoilen,
että veljet, jotka tulevat tämän kirjan ääreen ja haluavat
kopioida sen, eivät liittäisi lukuja toinen tosiinsa, eivätkä
liittäisi juuri kirjoitettua riviä juuri kirjoitetuksi tulevaan
riviin vaan pikemminkin antaisivat kunkin luvun alkaa omalla
aloituslauseellaan noudattaen (pedanttisesti) jaottelua, jonka me
olemme merkinneet myös numeroin. Sillä näin menetellen lukujen
järjestys voidaan säilyttää ja se, mitä (kirjoituksessa)
sanotaan, on selvää. Aloitamme ensimmäisessä luvussa siitä, mitä
kristinusko on, ja me olemme ehdottaneet määritelmää, että se on
yhtä kuin Vapahtajamme Kristuksen opetukset, jotka koostuvat
askeettisesta (praktikê), luonnonfilosofisesta
(physikê) ja teologisesta (theologikê)osasta.
1.
Kristinusko on Vapahtajamme Kristuksen oppi. Se koostuu
askeettisesta, luonnonfilosofisesta ja teologisesta osasta.
2.
Taivasten valtakunta on mielenrauhaa (apatheia) olentoja
koskevan toden tiedon (gnôsis) kanssa.
3.
Jumalan valtakunta on tieto Pyhästä Kolminaisuudesta, joka on yhtä
ulottuvainen kuin mielen (nûs) olemus, mutta
tuo tieto ylittää mielen lahjomattomalla virheettömyydellään.
4.
Ihminen kaipaa ylitse muiden sitä, mitä hän rakastaa; Ja sitä,
mitä hän kaipaa, hän taistelee saavuttaakseen. Niinpä kaipaus on
kaiken nautinnon alkuperä ja aistimus synnyttää kaipauksen. Sillä
hän, joka on vapaa aistimuksesta, on vapaa myöskin kaipauksesta.
5.
Demonit taistelevat suoraan yksinäisyyteen vetäytyneitä
anakoreetteja vastaan, mutta niitä kenobiittejä kohtaan, jotka
harjoittavat hyveellistä elämää luostareissa ja muissa
yhteisöissä, ne varustavat aseillaan yhteisön kaikkein
huolimattomimmat jäsenet. Nyt näemme, että tämä toinen
sodankäynnin muoto on miedompi kuin ensimmäinen, sillä maan päältä
ei löydy ihmistä, joka olisi katkeroituneempi kuin demonit, tai
henkilöä, joka voisi lainkaan omaksua kaiken niiden
pahantahtoisuuden.
Kahdeksasta
ajatuksesta
6.
Kaikki tavalliset syntisten ajatusten (logismoi) tyypit
kuuluvat kahdeksaan kategoriaan, joihin siis kaikki syntiset
ajatukset sisältyvät. Ensimmäinen on mässäily (gastrimargias,
”ylensyönti”), sitten seksuaalinen moraalittomuus (porneias,
”irstaus”, ”riettaus”), kolmanneksi ahneus (filargyrias,
”rahanhimo”), neljänneksi synkkyys (lypês,
”epätoivo”, ”melankolia”), viidenneksi viha (orgês,
”kiivailu”, ”kiihkoilu” ), kuudenneksi laiskuus (acedías,
”välinpitämättömyys”, ”penseys”), seitsemänneksi
turhamaisuus (kenodoksias, ”kunnianhimo”),
kahdeksanneksi ylpeys (hyperêfanís, ”ylimielisyys”). Se,
että ahdistavatko nämä syntiset ajatukset sielua vai eikö, ei ole
meidän vallassamme, mutta se, asettuvatko ne meihin asumaan ja
lietsovatko ne meissä intohimoja, on meidän päätäntävallassamme.
7.
Ylensyönnin (gastrimargias) ajatus ehdottaa
munkille hänen askeesinsa nopeaa perikatoa. Se kuvailee hänelle
hänen vatsansa, maksansa ja pernansa, turvonneen ja pidentyneen
sairauden, välttämättömyyksien niukkuuden ja lääkärin
poissaolon. Aika ajoin se saa hänet muistamaan jonkun veljeskunnan
jäsenen, joka on jäänyt näiden kärsimysten saaliiksi. Joskus se
houkuttelee heitä, jotka kärsivät sairauksista, vierailemaan
pidättyvyyttä harjoittavien luona kertomassa, millaisia
vastoinkäymisiä heillä on, ja kuinka ne ovat (heidän mielestään)
seurausta askeesista.
8.
Riettauden (porneias) demoni pakottaa yksilöä
himoitsemaan monia kehoja. Se hyökkää kahta kiivaammin juuri heitä
kohtaan, jotka harjoittavat pidättyväisyyttä, sillä niiden toive
on saada heidät lopettamaan pidättyväisyytensä ja uskomaan, että
hei eivät ole saavuttaneet mitään. Tahrattuaan sielun demoni
taivuttelee sitä häpeällisiin tekoihin ja antaa sen puhua ja
kuulla tiettyjä (harhaisia) asioita aivan kuin niiden (kuviteltu)
kohde olisi näkyväinen ja läsnä.
9.
Rahan rakastaminen (filargyrias) puolustelee
itseään pitkäikäisyydellä, kyvyttömyydellä ruumiilliseen
työhön, kaikilla tulevilla nälänhädillä, köyhyyden kovilla
realiteeteilla, ja (kuvitteellisella) häpeäntunteella, joka
(mukamas) seuraa perustarpeita vastaavien hyödykkeiden
vastaanottamisesta (toisten armeliaisuudesta).
10.
Epätoivo (lypês) esiintyy
toisinaan silloin kun koetaan turhautuminen omia tarpeita koskien ja
toisinaan se on vihan läheinen seuraus. Kun se esiintyy omia
tarpeita koskevan turhautumisen kautta, se esiintyy yleensä
seuraavalla tavalla. Kun tietyt (syntiset) ajatukset (logismoi)
saavat vallan (munkissa), se saa sielun muistelemaan kotia ja
vanhempia ja edellistä elämää. Silloin se havaitsee, että sielu
ei vastustele vaan seuraa mukana ja näin se hajaantuu
nautinnollisiin ajatuksiin. Sen jälkeen sielusta tiiviisti kiinni
pitäen ne syöksevät sen raskasmielisyyteen ymmärryksellä, jonka
mukaan mennyttä ei enää ole, eikä sitä voida saada takaisin
johtuen nykyisestä elämäntavasta. Ja mitä enemmän epätoivoinen,
onneton sielu sallii itsensä hajaantua edellä mainittuihin
(nautinnollisiin) ajatuksiin, sitä enemmän se tulee viimeksi
mainittujen (raskasmielisten) ajatusten piirittämäksi ja
nöyryyttämäksi.
11.
Viha (orgês) on tunne, joka nousee hyvin nopeasti. Todellakin
siihen viitataan sielun kiivaan puolen (thymos) ylitse
kiehumisena ja virtauksena vahinkoa tehnyttä osapuolta kohti tai
sellaista osapuolta kohti, jonka uskotaan tehneen vahinkoa. Kaiket
päivät se tekee sielun raivokkaaksi, mutta varsinkin rukouksen
aikana se valtaa mielen ja esittää sille hänen kasvonsa, joka on
loukannut sitä. Joskus tämä jatkuu hetken aikaa ja muuttuu
halveksunnaksi lietsoen häiriötä yöaikaan, joiden seuralaisia
ovat ruumiillinen heikkous ja kalpeus kuten myös häijyjen
villipetojen hyökkäykset. Kuka tahansa voi nähdä nämä neljä
(vihan) merkkiä, jotka seuraavat myös monia syntisiä ajatuksia
(logismoi).
12.
Laiskuuden (acedías) demoni, jota kutsutaan myös keskipäivän
demoniksi (vrt. Ps. 91:6), on kaikista demoneista sortavin. Se
hyökkää munkin kimppuun aamulla neljännen tunnin koittaessa (ts.
klo 10:00) ja piirittää sielua kahdeksanteen tuntiin (ts. klo
14:00) saakka. Kaikista ensimmäisimpänä se saa näyttämään,
että aurinko liikkuu hitaasti tai ei lainkaan ja että päivä on
viisikymmentä tuntia pitkä. Sitten se pakottaa munkin alinomaan
katsomaan ikkunoita kohti ja hyppimään ulos keljosta nähdäkseen,
kuinka kaukana aurinko on yhdeksännestä tunnista (ts. klo 15:00) ja
katsellen tähän tapaan joka suuntaan, onko kukaan veljistä
tavattavissa. Ja edelleen se iskostaa munkkiin vastenmielisyyden
asuinsijaansa kohtaan ja elämänsä vallitsevaa tilannetta kohtaan
sekä ruumiillista työtä kohtaan ja myöskin se juurruttaa häneen
ajatuksen, että rakkaus on kadonnut veljien keskuudesta, eikä ole
ketään, joka voisi häntä lohduttaa. Ja mikäli joku näinä
päivinä loukkaa munkkia niin tätäkin demoni käyttää hyväkseen
lisätäkseen hänen vastenmielisyyttään (näitä asioita kohtaan).
Se saa hänet kaipaamaan toisia paikkoja, joissa hän saattaisi
helpommin tyydyttää tarpeensa, ja harjoittaa helpompaa ja
miellyttävämpää ammattia. Tähän hän lisää olettamuksen, että
Herran miellyttämisessä ei ole kysymys jossakin tietyssä
(säädetyssä) paikassa olemisesta: Sillä kirjoitusten mukaan
jumaluutta voidaan palvoa kaikkialla (vrt. Joh. 4:21-23). Hän yhtyy
näihin ehdotuksiin muistoista koskien hänen läheisiä
ihmissuhteitaan ja edellistä elämäänsä; Se väittää hänellä
olevan vielä pitkä elämä edessään ja tuo hänen silmiensä
eteen askeesin taakat. Ja kuten sanonta sanoo, se ottaa käyttöön
jokaisen apuvälineen saadakseen munkin jättämään keljonsa ja
pakenemaan (hengellisen kilvoituksen) stadionista. Mikään toinen
demoni ei välittömästi seuraa tätä yhtä demonia: Sielussa
koetaan sanoinkuvaamaton ilo ja rauha sen jälkeen kun munkki
onnistuu voittamaan tämän taistelun.
13.
Kunnianhimon (kenodoksias) demoni on kaikista
syntisistä ajatuksista hienosyisin ja hivuttautuu hyveellisen
henkilön sisimpään aikomuksenaan saattaa julkisuuteen hänen
kilvoittelunsa ja metsästää ihmisiltä tulevaa arvonantoa (vrt. 1.
tess. 2:6). Se sepittää huutavia demoneja, parannetuksi tulleita
naisia ja väkijoukon, joka (tahtoo) koskettaa hänen vaatteitaan
(vrt. Matt. 9:20, Mark. 5:27). Se ennustaa hänelle jopa, että
lopulta hän tulee saavuttamaan pappeuden; Se saa ihmiset etsimään
häntä hänen oveltaan ja kahlitsemaan hänet (vaatimuksillaan),
vaikka hän olisi tähän haluton. Kun tämä ajatus on ensin
nostanut hänet korkeuksiin turhin toivein, se lentää pois jättäen
hänet joko ylpeyden demonin tai melankolian demonin kiusattavaksi,
jotka tuovat mukanaan lisää hänen toiveilleen vastakkaisia
ajatuksia. Joskus se luovuttaa haureuden demonille miehen, josta vain
vähän aikaisemmin oli väkipakolla tehty pyhä pappi.
14.
Hybriksen (hyperêfanís) demoni saattelee sielun kaikkein
raskaimpaan lankeemukseen. Se saa sielun kieltäytymään
tunnustamasta, että Jumala on auttaja, ja se saa ajattelemaan, että
se itse on kaikkien ansiokkaiden saavutustensa perustava syy, ja
ottamaan ylimielisen kannan veljistään, jonka mukaan he ovat
typeriä kun eivät jaa samaa näkemystä hänestä itsestään. Viha
ja synkkämielisyys seuraavat läheisesti tätä demonia kuten myös
äärimmäinen pahuus, mielen häiriintyneisyys, (suoranainen)
mielipuolisuus ja näky demonien väenpaljoudesta ilmassa.
 |
| Calugarul rastignit - Ristiinnaulittu munkki. Romanialainen painokuva. |
Parannuskeinoja
kahdeksaa ajatusta vastaan
15.
Kun mieli (nûs) vaeltelee, (pyhien
kirjoitusten) lukeminen, (hengellinen) valvominen ja rukous saavat
sen pysähtymään. Kun intohimo (epithymia) syttyy palamaan,
paasto, ahkerointi ja yksinäisyyteen vetäytyminen sammuttavat sen.
Kun sielun kiivas osa (thymos) tulee kiihotetuksi, psalmien
laulaminen, kärsivällisyys ja armollisuus tyynnyttävät sen. Mutta
näihin käytäntöihin on syytä ryhtyä asiaankuuluvaan aikaan ja
asiaankuuluvalla mitalla, sillä se, mitä ei ole tehty
asiaankuuluvalla mitalla ja suosiollisella hetkellä, kestää vain
hetken ja se, mikä on väliaikaista, on enemmän haitallista kuin
hyödyllistä.
16.
Silloin kun sielu kaipaa ruokien moninaisuutta, rajoita ruokavaliosi
leipään ja veteen niin, että sielu on kiitollinen pienestä
murustakin. Sillä kylläisyys kaipaa kaikenlaisia ruokia, mutta
nälkä pitää kylläisyyttä jo pelkästään leivästä autuutena.
17.
Veden rajoitettu käyttö hyödyttää siveyttä paljon. Niin
vakuuttavat sinulle ne kolmesataa Gideonin seurassa ollutta
israelilaista, jotka kukistivat Midianin (Tuom. 7:5-7).
18.
Kuten elämä ja kuolema eivät voi asua samanaikaisesti samassa
persoonassa, niin ei rakkauskaan voi asua vaurauden keskellä. Sillä
rakkaus ei ainoastaan lahjoita pois rikkauksiaan, mutta se antaa pois
myös itse katoavaisen elämämme.
19.
Se, joka pakenee maailmallisia nautintoja, on valloittamaton
linnoitus melankolian demonille. Sillä raskasmielisyyteen kuuluu
nautintoon liittyvä turhautuminen, olipa tuo nautinto läsnä tai
ainoastaan toiveissa. Ja mikäli olemme kiintyneet johonkin
maailmalliseen objektiin, on mahdotonta karkottaa tätä vastustajaa,
sillä se virittää ansansa ja aiheuttaa raskasmielisyyden
täsmälleen juuri siellä, missä olemme erityisen taipuvaisia
(nautintoihin).
20.
Viha ja suuttumus lisäävät kiivautta, mutta myötätunto ja
lempeys vähentävät sitäkin (vihaa), joka on jo herätetty.
21.
”Älkää antako auringon laskea vihanne yli” (Ef. 4:26), sillä
juuri öisin demonit tulevat luoksemme iskemään pelkoa sieluihimme
ja tekemään mieliämme pelkurimaisiksi huomisen (hengellisen)
taistelun suhteen. Pelokkaiden (ajatusten) ilmaantuminen nousee
yleensä juuri sielun kiivaan osan (thymos) häiriöstä.
Todellakaan mikään ei saa mieltä niin taipuvaiseksi (hengelliseen)
rintamakarkuruuteen kuin sielun kiivaan osan häiriö.
22.
Samalla hetkellä kun verukkeen valtaansa saama sielun kiivas osa
(thymikon) on ongelmissa demonit vakuuttavat meille, että
(yksinäisyyteen) vetäytyminen on hieno asia, ettemme ratkaisisi
raskasmielisyytemme syytä ja vapautuisi häiriöstä. Mutta kun
sielun himokas osa (epithymikon) tulee palavaksi, silloin
demonit yrittävät saada meidät sosiaalisiksi kutsuen meitä
ankariksi ja epäkohteliaiksi (mikäli emme tottele niitä), että me
kehoja ikävöiden etsisimme kohtaamisia kehojen kanssa. Meidän ei
tule totella niitä vaan tehdä juuri päinvastoin.
23.
Älä antaudu vihan ajatukselle taistellen älylläsi sinua
loukannutta henkilöä vastaan, äläkä lankea haureuden ajatukseen
alituisesti kuvitellen nautintoja. Ensinnä mainittu tuo pimeyden
sieluun ja viimeksi mainittu kutsuu sen kokemaan himojen lieskat:
Molemmat tahraavat sinun mielesi (nûs). Ja kun
elättelet sellaisia mielikuvia rukouksen hetkinä, etkä tarjoa
rukoustasi Jumalalle puhtaana, lankeat välittömästi saaliiksi
laiskuuden (acedías) demonille, joka hyppii erityisesti
tällaisten taipumusten yllä ja repii sielun kappaleiksi kuin
kauriinvasan surmaava koira.
24.
Sielun kiivaan osan luonnollinen olemus on taistelu demoneja vastaan
ja kaikkien (maailmallisten) hedonismin muotojen kukistaminen. Niinpä
enkelit toisaalta ehdottavat meille hengellistä nautintoa sekä
siitä seuraavaa autuutta ja rohkaisevat meitä kääntämän sielun
kiivaan osan taisteluun demoneja vastaan. Toisaalta demonit raahaavat
meitä kohti maailmallisia nautintoja ja taivuttelevat meitä
luontomme vastaisiksi taistelemaan kanssaihmisiämme vastaan niin,
että mieli pimentyy ja tiedosta (gnôsis) langenneena se
tulee hyveiden pettäjäksi.
25.
Ole huolellinen, ettet koskaan yllyttäisi yhtäkään veljistä
jättämään (luostaria) sen seurauksena, että kiihotit hänet
vihaan. Sillä sellaisen tapahtuman seurauksena et koko elinikänäsi
kykene pakenemaan melankolian demonilta, joka ainaisesti on esteenäsi
rukouksen hetkinä.
26.
Lahjat hävittävät halveksunnan: Anna Jaakobin esimerkin vakuuttaa
sinut tästä, sillä hän lumosi lahjoillaan Eesaun kun tämä oli
tulossa neljänsadan miehen kanssa uhkaamaan häntä (Gen. 32:7).
Mutta koska olemme köyhiä, hyvittäkäämme puutteellisuutemme
vieraanvaraisuudella pöydässämme.
27.
Kun me asetumme vastustamaan välinpitämättömyyden (acedías)
demonia, jakakaamme kyyneleisen sielumme kahtia niin, että toinen
puoli tarjoaa lohdutuksen ja toinen puoli vastaanottaa lohdutuksen.
Ja kylväen itseemme säädyllisiä toiveita laulakaamme pyhän
Daavidin sanoin: ”Miksi murehdit, sieluni, ja olet levoton minussa?
Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä hänen
kasvojensa avusta” (Ps. 42:5).
28.
Sinun ei pidä jättää keljoa kiusauksen hetkellä muotoillen
itsellesi näennäisen järkeviä tekosyitä. Pikemminkin sinun tulee
pysyä sisällä pitkäjänteisyyttä harjoittaen ja rohkeasti
kohdattava kaikki hyökkääjät, varsinkin laiskuuden (acedías)
demoni, joka on demoneista kaikkein sortavin ja näin ollen
koettelee sielua kaikkein korkeimmalla tasolla. Sellaisten
taistelujen jättäminen ja kiertäminen totuttaa sielun
avuttomuuteen, pelkuruuteen ja karkuruuteen.
29.
Meidän pyhimysmäisellä opettajallamme, joka omisti syvällisen
kokemuksen askeesista, oli tapana sanoa: Munkin on pidettävä
itsensä vakaana kuin hänen olisi määrä kuolla jo huomenna ja
samalla kohdeltava kehoaan kuin hänen olisi määrä elää
vuosikausia. Hän sanoisi, että ensimmäinen ajatus hukuttaa
laiskuuden (acedías) ajatukset tehden munkista innoittuneen;
Jälkimmäinen käytäntö pitää ruumiin terveenä ja ainaisesti
säilyttää sen itsehillinnän tasapainossa.
30.
On vaikea paeta turhamaisuuden (kenodoksias)
ajatusta, sillä (usein) se, mitä teet vapautuaksesi turhamaisuuden
ajatuksesta, tulee sinulle uudeksi turhamaisuuden lähteeksi. Ei ole
ainoastaan niin, että demonit vastustavat kaikkia asianmukaisia
ajatuksiamme, sillä joskus on myös niin, että (pienetkin)
henkilökohtaiset paheet ovat niille vastakkaisia.
31.
Olen huomannut, että kunnianhimon (kenodoksias)
demonia seuraavat miltei kaikki muut demonit, mutta seuraajien
tullessa kukistetuiksi se itse astuu häpeämättömästi esiin
kehuen munkkia hänen hyveidensä suuruudesta.
32.
Kun henkilö on saavuttanut tiedon (gnôsis) ja nauttii sen
aikaansaamasta hedelmästä, sitä ei enää seuraa kunnianhimon
demoni, vaikka se toisi hänen eteensä kaikki maailman nautinnot.
Sillä mitä kukaan enää voisikaan luvata, joka olisi parempaa kuin
hengellinen kontemplaatio? Silloinkin kun me emme ole vielä saaneet
maistaa tietoa (gnôsis), meidän tulee kuitenkin innokkaasti
työskennellä askeesissa osoittaen Jumalamme olevan kaikkien
toimiemme päämäärä hänen tietonsa (gnôsis) tähden.
33.
Muista entinen elämäsi ja vanhat syntisi ja se, kuinka intohimojen
saaliiksi jäätyäsi kuitenkin siirryit mielentyyneyteen (apatheia)
Kristuksen armosta, ja se, kuinka jätit maailman, joka aiheutti
sinulle lukuisia ja toistuvia nöyryytyksiä. Harkitse tätä minun
neuvostani. Kuka oli hän, joka suojeli sinua autiomaassa? Ja kuka
oli hän, joka ajoi pois sinua vastaan hampaitaan nirskuttavat
demonit? Sellaiset ajatukset juurruttavat nöyryyttä ja kieltävät
sisäänpääsyn ylpeyden demonilta.
Intohimoista
34.
Kun meillä on intohimoisia muistoja tietyistä asioista, se johtuu
siitä, että ajattelemme niiden objekteja intohimolla. Toisaalta,
mikäli meillä on intohimoisia ajatuksia joistakin objekteista,
silloin meillä on myös intohimoisia muistoja niitä koskien. Näin
ollen henkilö, joka on voittanut tällaisia asioita aktivoivat
demonit, on myös saattanut valoon ne asiat, jotka niitä aktivoivat.
Sillä hengellinen sodankäynti on paljon vaikeampaa kuin
materiaalinen sodankäynti.
35.
Sielun intohimojen alkuperä löytyy ihmisistä. Ruumiillisten
intohimojen alkuperä on ruumiissa. Itsehillintä leikkaa pois
ruumiilliset intohimot. Hengellinen rakkaus leikkaa pois sielun
intohimot.
36.
Ne demonit, jotka kanavoivat sielun intohimoja, pysyvät (sotapolulla
sielua vastaan) kuolemaan saakka. Ne demonit, jotka kanavoivat
ruumiin intohimoja, vetäytyvät (sotapolulta sielua vastaan)
kuitenkin paljon aikaisemmin. Kun muut demonit ovat kuin aurinko,
joka nouse ja laskee, ja koskettavat vain yhtä sielun osaa,
keskipäivän demoni on tottunut saartamaan koko sielun ja
kuristamaan mielen. Niinpä yksinäisyyteen vetäytyminen on suloista
sen jälkeen kun intohimot on kukistettu, sillä silloin muistot ovat
vain muistoja ja munkin taistelu (demoneja vastaan) ei ole enää
ainoastaan pelkkää taistelua vaan hänelle on nyt mahdollista
siirtyä myös taistelun hengelliseen mietiskelyyn.
37.
Joko mielikuva laittoi intohimot liikkeelle tai intohimot laittoivat
mielikuvan liikkeelle. Jotkut ihmiset ovat päätyneet ensinnä
mainittuun näkemykseen, ja jotkut toiset ihmiset ovat päätyneet
jälkimmäiseen näkemykseen.
38.
Tavallisesti juuri aistit laittavat intohimot liikkeelle. Kuitenkin
kun rakkaus ja pidättyvyys ovat läsnä, intohimot eivät lähde
liikkeelle. Tai kun ne eivät ole läsnä, intohimot sen sijaan
lähtevät liikkeelle. Sielun kiivas osa (thymos) tarvitsee
enemmän parannuskeinoja kuin sielun himokas osa (epithymia)
ja juuri siksi rakkautta on kutsuttu suurimmaksi (1. Kor. 13:13),
sillä se suitsii vihaa. Pyhä Mooses antoi tutkielmassaan luonnosta
rakkaudelle symbolisen nimen ’heinäsirkka’ (Lev. 11:22; LXX:
Kreikk. ofiomakhus, sananmukaisesti ”Käärmettä vastaan
taistelija”).
39.
Yleensä sielun sytyttää kiivauteen kiusaavia ajatuksia (logismoi)
vastaan demonien keskuudessa vallitseva löyhkä, sillä sielu
havaitsee niiden lähestymisen kuhunkin demoniin liittyvän intohimon
vaikutuksen kautta.
 |
| Η κλίμακα των αρετών - Hyveiden portaat. |
Ohjeita
40.
Ei ole mahdollista kaikissa tilanteissa noudattaa totunnaista
luostarisääntöä, mutta on syytä kiinnittää huomiota
tilanteisiin ja olosuhteisiin ja pyrkiä parhaansa mukaan
noudattamaan niitä (luostarisäännön) kohtia, joita meidän on
mahdollista noudattaa. Sillä demonit eivät ole tietämättömiä
näistä tilanteista ja olosuhteista ja täten (tietoisena) ne
tekevät siirtonsa meitä vastaan estäen meitä tekemästä sitä,
mikä voidaan tehdä, ja usuttavat meitä yrittämään sitä, mikä
ei ole mahdollista. Ja niin demonit myös estävät sairaita
kiittämästä kärsimyksistään ja estävät heitä toimimasta
kärsivällisesti hoitajiaan kohtaan. Sen sijaan demonit rohkaisevat
heitä paastoamaan, vaikka he ovat heikkona, ja lausumaan psalmeja
seisaaltaan, vaikka heidän olisi parempi pysyä makuulla.
41.
Kun me viivähdämme ajanjaksoja kaupungeissa tai kylissä, meidän
on syytä erityisen tarmokkaasti pitää kiinni pidättyväisyyden
käytännöstä kun olemme maallikkojen seurassa, ettei mielemme
tulisi karkeaksi, jolloin meiltä ryöstetään se luontainen
määrätietoisuus ja niin me tulemme demonien iskujen pakoon
ajamiksi.
42.
Kun koet kiusauksen, älä rukoile ennen kuin olet suunnannut joitain
vihaisia sanoja sitä demonia kohtaan, joka aiheuttaa kiusauksen.
Sillä jos mielesi on syntisten ajatusten (logismoi)
vaikutuspiirissä, siitä seuraa, että rukouksesi ei ole puhdas.
Mutta jos puhumme kiivaita sanoja niitä vastaan, sinä tyrmistytä
ja karkotat pois vastústajista tulevat mielikuvat. Juuri tämä on
vihan luonnollinen tehtävä jopa hyvienkin mielikuvien tapauksessa.
43.
On myös välttämätöntä tunnistaa demonien väliset eroavuudet ja
huomata niihin liittyvät olosuhteet. Me tunnemme ne syntisten
ajatusten (logismoi) perusteella ja syntiset ajatukset
tunnemme niiden kuvaamien objektien perusteella, joiden perusteella
tiedostamme, mitkä demonit ovat harvinaisia ja sortavampia, mikä
demonien laji on itsepintainen, mutta helpompi kantaa, mitkä
hyökkäävät kimppuumme yllättäin ja johdattelevat mielemme
rienaukseen. On välttämätöntä tietää nämä asiat niin, että
kun syntiset ajatukset ryhtyvät asettamaan niihin liittyvän
materiaalin liikkeelle, voimme sanoa joitakin sanoja niitä vastaan
estäen omasta asianmukaisesta tilastamme karkotetuksi tulemisen ja
näin voimme tuomita kulloinkin kyseessä olevan demonin. Näin
voimme Jumalan auliisti avustamana edistyä ja pakottaa demonit
pakenemaan hämmästyttäen ja tyrmistyttäen niitä.
44.
Kun demonit näyttävät voimattomilta taistelussa munkkeja vastaan,
ne vetäytyvät hieman ja tarkkailevat, mikä hyve on laiminlyöty
sillä välin, ja sitä kautta ne hankkivat äkkiä arvaamatta
sisäänpääsyn ja repivät rikki onnettoman sielun.
45.
Ilkeät demonit houkuttelevat avukseen vielä ilkeämpiä demoneja ja
vaikka ne asettuisivatkin luonteineen toinen toistansa vastaan, ne
kuitenkin ovat yksimielisiä yhteisestä tavoitteestaan, joka on
sielun hävitys.
46.
Älkäämme antako mielen Jumalan rienaamiseen johdattavien demonien
kiskoa itseämme ja kuvitella asioita, joita en rohkene pukea
kirjoitukseksi: Älkäämme antako tämän demonin rikkoa
sitoumustamme. Sillä Herra ”tuntee ihmisten sydämet” (Ap.t
1:24). Hän tietää, että edes silloin kun elimme vielä maailmassa
emme harjoittaneet sellaista järjettömyyttä. Demonin päämäärä
on saada meidät lopettamaan rukoilemisen niin, että emme saata
kestää Herran Jumalamme edessä emmekä ojenna käsiämme Häntä
kohti, sillä olemme elätelleet sellaisia ajatuksia Häntä vastaan.
47.
Jokin esitetty sana tai kehosta lähtevä liike voivat olla merkkejä
sielussa läsnä olevista intohimoista. Näiden perusteella
sielunviholliset tarkkailevat, takerrummeko ja ravitsemmeko niiden
syntisiä ajatuksia (logismoi) vai ajammeko ne syrjään
kantaen huolta pelastuksestamme. Sillä ainoastaan Jumala, joka on
luonut meidät, näkee mielemme syvyyteen suoraan, eikä täten
tarvitse merkkejä siitä, mikä on kätketty sydämeemme.
48.
Demonit sotivat maallikkojen kanssa enemmän (materiaalisten)
objektien kautta, mutta munkkien kohdalla pikemminkin syntisten
ajatusten (logismoi) kautta, sillä heidän yksinäisyytensä
poistaa (materiaalisten) objektien läsnäolon. Etenkin siitä
syystä, että on helpompi tehdä syntiä ajatuksissa kuin teoissa,
sodankäynti (demoneja vastaan) on vaikeampaa ajatuksissa kuin se
sodankäynti, joka toimeenpannaan (materiaalisten) objektien
välityksellä. Sillä mieli saatetaan helposti liikkeeseen ja sitä
on vaikea pitää sitä aloillaan kun se kohtaa syntisiä
fantasioita.
49.
Meitä ei ole kutsuttu työskentelemään, valvomaan ja paastoamaan
kaikkina aikoina, mutta meille on ojennettu lakkaamattoman rukouksen
laki (1. Tess. 5:17). Sillä kolme ensinnä mainittua asiaa, jotka
parantavat sielun intohimoista osaa, vaativat myöskin kehon
asettamista toimintaan, mutta se on synnynnäisesti liian heikko
näille töille. Rukous sen sijaan tekee mielen vahvaksi ja puhtaaksi
taistelua varten, sillä mieli on luonnollisesti luotu juuri rukousta
varten ja sille on luonnollista taistella demoneja vastaan kaikkien
sielun voimien puolesta – jopa ilman kehoakin.
50.
Mikäli joku munkeista haluaa hankkia kokemusta julmien demonien
suhteen ja oppia tuntemaan niiden taidot, tarkkailkoon hän
ajatuksiaan (logismoi) ja pankoon merkille niiden enemmän tai
vähemmän intensiiviset vaiheet, niiden keskinäiset suhteet, ja
hetket, jolloin en tekevät sitä tai tuota, tai se erityinen asia,
mikä demoni seuraa kutakin toista demonia, ja mikä ei seuraa
toista; Hän etsiköön Kristuksesta selitystä (logoi)
kaikille näille asioille. Sillä demonit ovat raivoissaan niitä
kohtaan, jotka lähestyvät askeettista elämää enemmän gnostikon
tavoin, ja ne ovat halukkaita ”jännittämään jousensa ja
ampumaan jokaista oikeamielistä sydämeen pimeässä” (Ps. 11:2).
51.
Tarkkailemalla tulet havaitsemaan, että kaksi demonia ovat erityisen
nopeita, itseasiassa niin nopeita, että ne ovat miltei kykeneviä
valloittamaan mielemme liikkeen; Etenkin haureuden demoni ja se
demonia, joka kiskoo meitä herjaamaan Jumalaa. Mutta toiseksi
mainittu on kestävyydeltään lyhytjännitteinen ja ensinnä
mainittu ei muodosta estettä tiedolle (gnôsis) Jumalasta,
ellei se aseta ajatuksiamme (logismoi)
intohimoiseen liikkeeseen.
52.
(On sanottu, että) sielun erottaminen ruumiista kuuluu ainoastaan
Hänelle, joka liitti ne yhteen. Mutta sielun erottaminen ruumiista
kuuluu myös ihmiselle, joka ikävöi hyvettä. Meidän isämme
kutsuvat yksinäisyyteen vetäytymistä kuoleman meditoimiseksi ja
pakomatkaksi ruumiista.
53.
He, jotka asiattomasti vaalivat kehoa ja ”pitävät lihastaan
huolta niin, että himot heräävät” (Room. 13:14), syytäköön
itseään, eikä lihaa. (Sen sijaan) he, jotka ovat saavuttaneet
mielenrauhan (apatheia) tässä (ajallisessa) kehossa,
näkevät tiettyyn asteeseen saakka (hengellisten) olentojen
kontemplaation ja tuntevat Luojan suloisuuden.
Mitä
tapahtuu unen aikana
54.
Demonit hyökkäävät sielun himokkaan osan (epithymikon)
kimppuun kun fantasiat ilmaantuvat unen aikana, jolloin ne näyttävät
meille auliilla suostumuksellamme kohtaamisia ystävien kanssa,
juhla-aterioita sukulaisten kanssa, naisten ryhmiä sekä muita
nautinnollisia asioita ja niin me tulemme sairaiksi tässä sielun
osassa ja intohimot tulevat voimakkaammiksi. Mutta kun demonit sen
sijaan vaivaavat sielun kiivasta osaa (thymikon) pakottaen
meitä kulkemaan äkkijyrkkiä reittejä ja johdattaen polullemme
aseistettuja armeijoita ja myrkyllisiä, lihaa nieleviä petoja,
jolloin kammoksumme näitä teitä ja pakenemme näitä ihmisten ja
petojen hankkeita, silloin pitäkäämme erityistä huolta sielun
kiivaasta osasta ja valvomisessa kutsukaamme avuksi Kristusta ja
hyödyntäkäämme edellä kuvattuja parannuskeinoja.
55.
Kun kehon luonnolliset liikkeet unen aikana ovat vapautuneet
syntisistä mielikuvista, silloin ne paljastavat sielun olevan
jossain määrin terve, sillä syntisten mielikuvien muodostaminen on
merkki sielun sairaudesta. Mikäli syntiseen fantasiaan liittyy
hämäriä ja epäselviä kasvoja, silloin pidä tätä merkkinä
vanhasta intohimosta. Mikäli kasvot syntisessä fantasiassa ovat
selviä, silloin tämä on merkki ajankohtaisemmasta haavasta.
56.
Meidän on tunnistettava mielentyyneyttä (apatheia)
tunnusmerkit päivisin ajatuksissa ja öisin unissa. Me tulemme
kutsumaan mielenrauhaa (apatheia) sielun terveydeksi ja sen
ravintoa on tieto (gnôsis), joka yleisesti on ainoa tapa
meidän yhdistymiseemme pyhyyden voimiin, sillä yhteys aineettomaan
on luonnollisesti seurausta hengellisestä luonteenlaadusta.
Rauhallisuutta
lähellä olevasta mielentilasta
57.
On kaksi rauhallista mielentilaa, joista ensimmäinen kumpuaa
luonnollisesta siemenestä ja toinen demonien (näennäisestä)
peräytymisestä. Ensimmäisen seurassa kulkevat nöyryys ja
omantunnon tuska, kyyneleet, iäinen kaipaus jumalallisuuteen ja
mittaamaton into työntekoon. Jälkimmäisen seurassa sen sijaan
kulkevat kunnianhimo ja ylpeys, jotka saavat munkin valtaansa juuri
sen jälkeen kun muut demonit ovat lähteneet. Sen tähden hän, joka
saa kokea ensinnä mainitun mielentilan alkamisen, tulee vielä
sitäkin nopeammin tuntemaan myös demonien hyökkäykset.
58.
Kunnianhimon (kenodoksias) demoni on vastakkain
haureuden (porneias) demonin kanssa ja on
mahdotonta, että molemmat hyökkäävät sen kimppuun
samanaikaisesti, sillä ensinnä mainittu lupaa mainetta kun taas
viimeksi mainittu on kunnian menetyksen edelläkävijä. Näin ollen
kun toinen näistä demoneista lähestyy ja ahdistaa raskaasti sinua,
silloin omaksu itseesi vastakkaisen demonin ajatuksia. Mikäli
silloin – kuten sanonta kuuluu – kykenet iskemään yhden naulan
ulos toisella naulalla, silloin olet himottomuuden (apatheia)
rajojen läheisyydessä, sillä mielesi (nûs)
on kyllin vahva tekemään tyhjiksi demonien ajatukset inhimillisten
ajatusten keinoin. Mutta kunnianhimon ajatuksien ajaminen pois
omaksumalla nöyryyden työt ja haureuden ajatuksien ajaminen pois
omaksumalla siveyden työt ovat täydellisimmän mielentyyneyden
(apatheia) merkkejä. Koeta laittaa ensinnä mainittu metodi
käytäntöön kaikkien demonien kohdalla, jotka ovat toinen
toistansa vastaan, sillä samalla sinulle selviää, mikä intohimon
laji vaikuttaa sinuun eniten. Mutta kuitenkin rukoile Jumalalta kykyä
puolustautua vastustajilta toiseksi mainitulla menetelmällä.
59.
Mitä enemmän sielu edistyy, sitä suurempia ovat sen vihamiehet. En
usko, että samat demonit ovat ainaisesti samaa sielua vastaan.
Parhaiten tämän tietävät he, joissa demonien kiusaus on läsnä
kaikkein akuuteimmalla tavalla ja jotka näkevät toinen toisensa
seuraavien demonien syrjäyttävän heidän saavuttamansa
mielentyyneyden (apatheia).
60.
Täydellinen mielenrauha (apatheia) syntyy sielussa sen
jälkeen kun kaikki askeettista elämää vastustavat demonit on
voitettu. Epätäydellinen himottomuus viittaa sielua vastaan yhä
taistelevien demonien suhteelliseen vaikutusvaltaan.
61.
Mieli ei voi edistyä, eikä tehdä ylevää retkeä aineettomuuden
maahan ilman, että ensin korjaisi sitä, mikä on vialla sisimmässä,
sillä sisimmän ongelma yleensä saa mielen kääntämään selkänsä
sille, mistä alunperin on tullut.
62.
Sekä hyveet että paheet tekevät mielen (nûs)
sokeaksi: Ensinnä mainittu siten, että se ei näe paheita, ja
jälkimmäinen siten, että se ei näe hyveitä.
Mielentyyneyden
tunnusmerkit
63.
Kun mieli alkaa harjoittaa (lakkaamatonta) rukousta ilman häiriötä,
silloin sodankäynti (demoneja vastaan) keskittyy päivin ja öin
sielun kiivaan osan (thymikon) ympärille.
64.
On kiihkottomuuden (apatheia) merkki kun mieli (nûs)
alkaa nähdä oman lempeän kirkkautensa ja säilyy aloillaan unen
aikana fantasioiden ilmaantumisen edessä ja katselee objekteja
tyynesti.
65.
Mieli on voimallinen kun se ei kuvittele mitään maailmallisia
asioita rukouksen hetkinä.
66.
Mieli, joka on täydellistynyt askeettisessa työskentelyssä
(praktikê) Jumalan avulla ja lähestyy tietoa (gnôsis),
omistaa vain vähän tai ei lainkaan sielun irrationaalisesta osasta
(kumpuavaa) tietoisuutta, sillä tieto (gnôsis) on kohottanut
sen korkeuksiin ja erottanut aistein havaittavista asioista.
67.
Mielentyyneyden (apatheia) tunnusmerkki ei ole se hyve, että
sielu ei tunne intohimoa mitään (maailmallista) objektia kohtaan
vaan se, että edes objektien muistotkaan eivät enää aiheuta siinä
levottomuutta.
68.
Täydellinen ei harjoita pidättyvyyttä ja himoton ei harjoita
periksiantamattomuutta, sillä periksiantamattomuus on sitä varten,
joka on yhä intohimojen vallassa, ja pidättyvyys on levotonta
varten.
69.
(Lakkaamaton) rukous ilman häiriötä on merkittävä saavutus,
mutta vielä huomattavampi on kyky laulaa psalmeja ilman häiriötä.
70.
Henkilö, joka on vakiinnuttanut hyveet sisällisesti ja on kokonaan
tullut yhdistyneeksi niihin, ei enää muistele lakia ja käskyjä
tai rangaistusta vaan hän tekee sen, mitä tuo erinomainen tila
käskee hänen tehdä.
 |
| Paratiisin Portaat-ikoni. Pyhän Katariinan luostari: Siinaivuori, Egypti. |
Käytännöllisiä
pohdintoja
71.
Demoninen laulu asettaa intohimon liikkeeseen ja kiskoo sielun
häpeällisiin fantasioihin, mutta psalmit, hymnit ja hengelliset
laulut (Ef. 5:19) kutsuvat mielen alituisesti muistamaan hyveen
viilentäen kiivauttamme (thymos) ja sammuttaen intohimomme.
72.
Painijoiden rooli on murskata tai tulla murskatuksi; Jos demonit
painivat kanssamme ja murskaavat meitä, silloin mekin vuorostamme
murskaamme niitä. Kirjoituksissa sanotaan: ”Sinä vyötät minut
voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni” (Ps.
18:39). Ja uudelleen: ”Kun
pahat käyvät minun kimppuuni, syömään minun lihaani, niin he,
minun ahdistajani ja vihamieheni, kompastuvat ja kaatuvat” (Ps.
27:2).
73.
Levollisuus liittyy viisauteen, mutta askeettiseen työskentelyyn
liityy harkitsevaisuus. Sillä on mahdotonta saavuttaa viisaus ilman
taistelua ja on mahdotonta hoitaa taistelu menestyksekkäästi ilman
harkitsevaisuutta. Juuri harkitsevaisuuden vastuulla on demonien
kiivauden (thymos) kestäminen, joka velvoittaa sielun voimat
toimimaan luonnonmukaisesti ja valmistaa tien viisaudelle.
74.
Munkin kiusaus on ajatus (logismus),
joka nousee sielun intohimoisen osan (tû
pathetikû
merûs
tês psykhê)
läpi ja pimentää sen.
75.
Munkin synti on suostumus ajatukselle (logismus) kielletystä
nautinnosta.
76.
Enkelit iloitsevat kun pahuus vähenee, mutta demonit iloitsevat kun
hyve vähenee. Ensinnä mainittu ovat armon ja rakkauden
palvelijoita, mutta viimeksi mainitut ovat vihan ja suuttumuksen
alamaisia. Me täytymme hengellisellä kontemplaatiolla kun ensinnä
mainitut lähestyvät meitä, mutta toisen ryhmän lähestyminen
syöksee sielun häpeällisiin fantasioihin.
77.
Hyveet eivät estä demonien hyökkäyksiä, mutta ne säilyttävät
meidät vahingoittumattomina.
78.
Askeettinen elämä on hengellinen menetelmä sielun intohimoisen
osan (tó
pathetikon
méros tês psykhês)
puhdistamiseen.
79.
Käskyjen pitämisen vaikutukset eivät ole riittäviä parantamaan
sielun voimia täydellisesti, mikäli niiden mukaiset kontemplaatiot
eivät seuraa toinen toistansa mielessä (nûs).
80.
Ei ole mahdollista vastustaa kaikkia enkelten inspiroimia ajatuksia
(logismoi), mutta on mahdollista kukistaa kaikki demonien
inspiroimat ajatukset. Enkelten inspiroimia ajatuksia seuraa
rauhallinen tila, mutta demonien inspiroimia ajatuksia seuraa
sekasorto.
81.
Rakkaus (agapê) on mielenrauhan (apatheia) lapsi ja
mielenrauha on askeettisen elämän (praktikê) kukka.
Askeettinen elämä koostuu käskyjen noudattamisesta ja niitä
vartioi Jumalan pelko, joka saadaan oikeamielisen uskon kautta. Usko
on synnynnäinen hyvä, joka asuu luonnollisesti heissäkin, jotka
eivät vielä usko Jumalaan.
82.
Sielu (psykhê) havaitsee (kehon) sairaana olevat
ruumiinjäsenet kun se toimii kehon kautta. Samoin omaa asianmukaista
toimintaansa harjoittava mieli (nûs) tunnistaa
omat voimavaransa ja sitä vaivaavan (demonisen toiminnan)
ymmärtämisen kautta löytää sen (oman toiminnan) parantamiseen
kykenevän käskyn.
83.
Kun mieli (nûs) on kytketty sodankäyntiin
(syntisiä intohimoja vastaan), se ei kykene kontemploimaan tuon
sodankäynnin syitä (logoi), sillä hänen laitansa on samoin
kuin sen, joka taistelee yössä. Mutta kun mieli on saavuttanut
mielentyyneyden (apatheia), se tunnistaa helposti vastustajien
kavalat juonet (Ef. 6:11).
84.
Askeettisen elämän (praktikê)
päämäärä on rakkaus (agapê)
ja tiedon (gnôsis)
päämäärä on teologia. Niiden keskinäinen alkuperä on uskossa
ja luonnollisessa kontemplaatiossa. Sielun intohimoiseen osaan (tû
pathetikû
méros
tês psykhês) kiinnittyvät
demonit (tôn
daimónôn)
vastustavat askeettista elämää (praktikê)
ja sielun järkistä osaa (logistikon)
häiritsevät demonit ovat totuuden (aletheias)
vihollisia ja kontemplaation (theoria)
vastustajia.
85.
Kehoa puhdistavat asiat eivät säily kehossa puhdistautumisen
jälkeen, mutta hyveen sekä puhdistavat sielua että myös säilyvät
sielussa, jonka ne ovat puhdistaneet.
86.
Järkevä sielu toimii luonnonmukaisesti kun sen himokas osa
(epithymikon) ikävöi hyvettä, sen henkinen osa (thymikon)
taistelee hyveen puolesta ja sen järkinen osa (logistikon)
näkee olentojen kontemplaation (theoria).
87.
Askeetttisessa elämässä (praktikê) edistyvä henkilö
vähentää intohimoja ja kontemplaatiossa (theoria) edistyvä
henkilö vähentää tietämättömyyttä (agnôsias). Sillä
aikojen lopulla tapahtuu intohimojen täydellinen tuhoutuminen.
Joidenkin mukaan tietämättömyyden kohdalla tapahtuu lopulta
samoin, mutta toiset ovat eri mieltä.
88.
Se, ovatko asiat joko hyviä tai pahoja, riippuu niiden
käyttötavasta, joka tekee niistä hyveitä ja paheita. On siis
harkitsevaisuuden (fronêsis) tehtävä hyödyntää niitä
joko tavalla tai toisella.
89.
Koska sielu on viisaan opettajamme (Platonin) mukaan kolmiosainen,
siten sielun rationaalisessa osassa (logistikon) kehkeytyvää
hyvettä kutsutaan harkitsevaisuudeksi (fronêsis) ,
ymmärtäväisyydeksi (synêsis) ja viisaudeksi (sofia);
Kun hyve kehkeytyy sielun himokkaassa osassa (epithymêtikon)
sitä kutsutaan siveydeksi (sôfrosynê), rakkaudeksi (agapê)
ja itsehillinnäksi (egkrateia); Kun hyve kehkeytyy sielun
kiivaassa osassa (thymikon), sitä kutsutaan rohkeudeksi
(andreia) ja pitkäjänteisyydeksi (hypomonê), mutta
kun hyve läpäisee koko sielun (psykhê), sitä kutsutaan
vanhurskaudeksi (dikaiosynê). Harkitsevaisuuden tehtävä on
johtaa sotaa vastustajia vastaan ja puolustaa hyveitä ja piirtää
rintamalinjat paheita vastaan ja hallinnoida (taistelun kannalta)
neutraaleja asioita aikojen vaatimusten mukaan. Ymmärtäväisyyden
työ on ohjata harmonisesti kaikkia niitä asioita, jotka hyödyttävät
päämäärämme saavuttamista. Viisauden työ on kehojen ja
aineettomien (olentojen) järkisyiden (logoi) kontemplaatio
(theoria). Siveyden työ on katsella kiihkottomasti objekteja,
jotka asettavat sisimmässämme liikkeelle irrationaalisia
fantasioita. Rakkauden työ on ohjata itsensä jokaista Jumalan kuvaa
kohti hyvin paljon samalla tavoin kuin se ohjaa itsensä arkkityyppiä
kohti jopa silloinkin kun demonit yrittävät tahrata niitä.
Itsehillinnän työ on iloiten viskata pois jokainen ruokatorven
nautinto. Vanhurskauden työ on kasvattaa yhteisymmärrystä ja
harmoniaa sielun eri osien kesken.
90.
Kylvämisen hedelmä on lyhteet ja hyveiden (aretôn) hedelmä
on tieto (gnôsis). Kuten kyyneleet kulkevat kylvämisen
seurassa, samoin ilo kulkee sadonkorjuun seurassa.
Pyhien
munkkien sanoja
91.
On välttämätöntä tutkia ahkerasti edellämme kulkeneiden
munkkien oikeamielisiä menettelytapoja ja oikaista itsemme näiden
mukaan, sillä heidän sanoissaan ja teoissaan voi löytää monia
yleviä asioita. Yksi heistä esimerkiksi sanoi: Sangen kuiva ja
säännöllinen ruokavalio yhdistyneenä rakkauteen johdattaa munkin
nopeasti mielenrauhan (apatheia) satamaan. Sama munkki paransi
yhden veljen öisten fantasioiden piinasta määräten hänet
paastoamisen aikana palvelemaan sairaita. Sillä kysyttäessä hän
vastasi: Mikään ei sammuta sellaisia intohimoja niin hyvin kuin
armeliaisuus.
92.
Yksi viisaista tuli Antionios Oikeamielisen luokse ja sanoi: ”Isä,
kuinka me voimme kestää kun meiltä on kielletty kirjojen suoma
lohdutus?”. Ja hän vastasi: ”Minun kirjani, arvon filosofi, on
olentojen luonto ja juuri siitä tahdon lukea Jumalan sanoja
(logoi)”.
93.
Valittu ase (Ap.t 9:15) Makarios, Egyptiläinen vanhus, kysyi
minulta: ”Miksi on niin, että kun me haudomme halveksuntaa ihmisiä
kohtaan, me tukahdutamme sielun kyvyn muistaa, mutta kun me haudomme
halveksuntaa demoneja kohtaan, me säilymme vahingoittumattomina?”
Kun minulta puutui vastaus ja kysyin häneltä, miksi näin on, hän
vastasi: ”Ensinnä mainittu on luonnonvastaista ja viimeksi
mainittu on luonnonmukaista sielun kiivaalle osalle (thymos)”.
94.
Kerran menin pyhän isän Makarioksen luokse täyden keskipäivän
aikaan ja pyysin vettä juodakseni, sillä kärsin äärimmäisestä
janosta. Mutta hän sanoi: ”Tyydy varjoon, sillä monet matkustavat
ja purjehtivat ovat jopa ilman tätäkin.” Sitten keskustelin hänen
kanssaan raittiudesta ja hän sanoi: ”Kokoa rohkeutesi, lapseni!
Sillä kahteenkymmeneen vuoteen en ole hankkinut kylläisyyttä
leivästä tai vedestä tai unesta. Olen syönyt leipäni punnittuna,
veteni olen juonut mitattuna ja pienen annoksen unta siemaisen
nukkumalla seinää vasten nojaten.”
95.
Kun uutinen hänen isänsä kuolemasta tuotiin erään munkin
tietoon, hän sanoi uutisen tuojalle: ”Herkeä rienaamasta, sillä
minun isäni on kuolematon!”
96.
Kun yksi veljistä kysyi yhdeltä vanhimmista, saisiko hän luvan
ruokailla äitinsä ja sisartensa kanssa kun hän vieraili näiden
kodissa, vanhin vastasi: ”Älä ruokaile naisväen kanssa. ”
97.
Yksi veljistä ei omistanut mitään muuta kuin Evankeliumikirjan ja
hän myi sen ruokkiakseen köyhiä, jolloin hän sanoi jotakin
muistamisen arvoista: ”Olen myynyt kirjan, joka sanoi minulle: mene
ja myy, mitä sinulla on, ja anna köyhille” (Matt. 19:21).
98.
Aleksandrian lähistöllä on saari, joka sijaitsee Maria-nimisen
järven pohjoisosassa, ja siellä on munkki, jolla on hyvin
merkittävä hengellinen kokemus gnostikkojen (gnostikoi)
armeijan joukossa. Hän määritteli, että kaikki, mitä munkit
tekevät, perustuu viiteen syyhyn: Jumala, luonto, tapa,
välttämättömyys ja ruumiillinen työ. Sama henkilö sanoisi myös,
että hyve on luonnostaan yhtenäinen, mutta se ottaa sielun voimissa
erilaisia ilmenemismuotoja, sillä se on kuin auringonvalo, joka
luonnollisesti on muotoa vailla, mutta luonnostaan se ottaa sen
ikkunan muodon, jonka läpi se käy sisään.
99.
Sitten toinen munkeista sanoi: ”Juuri tästä syystä kuoletan
nautinnot, että poistaisin sielun kiivaan osan (thymikon)
verukkeet. Tiedän, että viha ainaisesti kamppailee saavuttaakseen
nautintoja ja vaivaa mieltä karkottaakseen tiedon (gnôsis).
Yksi vanhimmista sanoi, että rakkaus ei tiedä, miten säilyttää
rahan tai ruoan varmuusvarastoja. Sama henkilö sanoi vielä:
Tietääkseni en ole tullut demonien pettämäksi kahdesti samassa
asiassa.
100.
Ei ole mahdollista rakastaa kaikkia veljiä tasa-arvoisesti, mutta on
mahdollista kohdata heidät kaikki kiihkottomasti ja vapautuneena
vääryyden ja vihan muistelemisesta. Kunkin tulisi rakastaa pappeja
Herramme tähden, sillä he puhdistavat meitä pyhien sakramenttien
välityksellä ja rukoilevat meidän puolestamme. Meidän tulisi
kunnioittaa vanhimpia kuin enkeleitä, sillä he voitelevat meidät
taisteluihin ja parantavat villipetojen aiheuttamat haavat.
Jälkisanat
Tässä
siis se, mitä minulla nyt on sanottavaa askeettisen elämän
aihepiiristä, rakas veljeni Anatolios. Tässä se, mitä me olemme
löytäneet Pyhän Hengen armosta kypsyvien viinirypäleiden
satokauden lävitse keräten kulkiessamme. Mutta kun Vanhurskauden
Aurinko loistaa yllämme (Mal. 3:20) ja rypäleet kypsyvät, me
tulemme juomaan viiniä, joka ilahduttaa ihmisen sydäntä (Ps.
104:15) rukousten ja esirukousten ansiosta, joita uhrasi
Oikeamielinen Gregorius, joka istutti minut, ja pyhät isät, jotka
ravitsevat minut kasteellaan, ja Herramme Jeesus Kristus, jonka
väkevyys sallii minun kasvaa. Herrallamme Jeesukselle Kristuksella
olkoon kunnia ja valta ikuisuudesta ikuisuuteen. Aamen.
 |
| Todellisen munkin elämä: "Koska Kristus ristiinnaulittiin, niin minutkin." |
