 |
| Geertgen tot Sint Jans: Johannes Kastaja erämaassa. 1631. Gemäldegalerie, Berliini. |
Agapê. Rakkaus. ”Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. ” (1. Joh. 4:16). Praktikos-teoksesssaan Euagrios kirjoittaa: ”Jumalan pelko vahvistaa uskoa ja raittius vahvistaa Jumalan pelkoa ja kärsivällinen kestävyys ja toivo tekevät raittiuden horjumattomaksi ja näistä syntyy mielentyyneys, jonka lapsi on rakkaus; Rakkaus on ovi luonnolliseen tietoon, jota seuraa teologia ja korkein siunattuna oleminen.” ” Rakkaus (agapê) on mielenrauhan (apatheia) lapsi ja mielenrauha on askeettisen elämän (praktikê) kukka. ”
Apatheia. Tämä kreikankielinen sana voidaan suomentaa sananmukaisesti ilmaisuilla ’himottomuus’ ja/tai ’kiihkottomuus’. Hyvin likelle Euagrios Pontoslaisen käsitettä apatheia tulee kreikankielinen käsite ataraksia, joka on stoalaisuuden mukaan kaiken filosofian keskeisin päämäärä ja joka voidaan suomentaa sanoilla ’sielunrauha’, ’mielenrauha’, ’rauhallisuus’, ’rauhallinen mieli’, ’levollisuus’, ’levollinen mieli”, ’seesteisyys’, ’seesteinen mieli’, ’mielentyyneys’, ’tyyneys’, ’hiljainen mieli’, ’hiljaisuus’. Samansuuntainen käsite Euagrios Pontoslaisen käsitteen apatheia kanssa on myös etiikan keskeinen päämäärä Aristoteleen filosofian mukaan eli eudaimonia, joka voidaan suomentaa ’onnellisuus’, ’tyytyväisyys’, ’hyvä-daimonisuus’, ’hyvän suojelushengen vaikutuspiirissä oleminen’, ’hyvä omatunto’. Kaukana tästä eivät ole myöskään sanskritinkielinen buddhalaisuuden käsite nirvâna, ”(elämänjanosta) tyhjiin puhallettu (mieli)”, ja/tai arabiankielinen sufilaisuuden käsite fanâ’, ”(egon) mystinen kuolema’.
Aretê. Hyve. Stoalaisten tavoin Euagrios uskoi, että sielu on hyveellinen toimiessaan luonnonmukaisesti. Praktikos-teoksessaan Euagrios kirjoittaa: ”Järkevä sielu toimii luonnonmukaisesti, kun sen himokas osa (epithymikon) ikävöi hyvettä, sen henkinen osa (thymikon) taistelee hyveen puolesta ja sen järkinen osa (logistikon) näkee olentojen kontemplaation (theoria).”
Epithymia, Epithymêtikon. Nälkäinen sielu eli himosielu. Himosielun asuinsija on vatsassa. Se haluaa välittömiä aistinautintoja ja pyrkii välttämään kaikkea kärsimystä. Se on tyhmä ja yksinkertainen, ja haluaa aina samoja yksinkertaisia nautintoja.
Gnôsis, Gnostiká. Ymmärrys, oivallus, (kontemplatiivinen) tieto (Jumalasta), (jumalallinen) teoria, ”katselu”.
Gnostikos (yks.), Gnostikoi (mon.). Tietävä, teorian ihminen, gnostikko. Henkilö, joka on saavuttanut jumalallisen teorian eli kontemplatiivisen tiedon (gnôsis) Jumalasta, on gnostikko eli teologi. Joka osaa rukoilla oikein, on teologi.
Hegêmonikon, Euagrios viittaa sielun (psykhê) johtavaan periaatteeseen kreikankielisellä sanalla hegêmonikon, ”johtaja”. Sielun johtava periaate voi olla järki eli järkisielu, henki eli intosielu tai nälkäinen sielu eli himosielu.
Logûs, Logoi, Idea(t), perustelu(t), järkisyy(t).
Logismus (yks.), Logismoi (mon.). Ajatus. Praktikos-teokessaan Euagrios kirjoittaa: ”Enkelten inspiroimia ajatuksia (logismoi) seuraa rauhallinen tila, mutta demonien inspiroimia ajatuksia (logismoi) seuraa sekasorto.” Euagrioksen Praktikos-teoksen mukaan on demonien inspiroimia syntisiä ajatuksia (logismoi) on kahdeksan päätyyppiä. Ensimmäinen on mässäily (gastrimargías, ”ylensyönti”), sitten himo (porneías, ”seksuaalinen moraalittomuus/ kevytmielisyys/ huikentelevaisuus , huoruus, haureus, irstaus, riettaus, elostelu”), kolmanneksi ahneus (filargyrias, ”rahanahneus, rahanhimo, rahan rakastaminen”), neljänneksi epätoivo (lypês, ”synkkyys, synkistely, synkkämielisyys, raskasmielisyys, surumielisyys, murhemieli, surullisuus, murheellisuus, melankolia, ilottomuus, alakulo, masennus, depressio” ), viidenneksi viha (orgês,”vihamielisyys, kiivailu, kiihkoilu”), kuudenneksi laiskuus (acedías, ”välinpitämättömyys, penseys, laimeus, innottomuus”), seitsemänneksi turhamaisuus (kenodoksías, ”kunnianhimo, kerskailu”), kahdeksanneksi ylpeys (hyperêfanís, ”ylimielisyys, koppavuus, korskeus, pöyhkeys, röyhkeys, mahtailu, kopeus, hybris”).
Logistikon. Järki, järkisielu, mieli. Järkisielun valtaistuin on ihmisen päässä ja se luontaisesti rakastaa tietoa ja viisautta. Järkisielu on myös kognitiivisen ajattelun ja loogisen päättelyn tyyssija ihmisen sielussa. Platonin mukaan järkisielun sen ylevin tehtävä on harrastaa filosofiaa, koska tietäminen tekee sen onnelliseksi. Järkisielun tulisi hallita muita sielun osia eli sen tulisi olla sielun johtava periaate (hegêmonikon).
Nûs, ’Järki’, ’järkisielu’, ’mieli’. Synonyymi käsitteelle ’logistikon’.
Pathetikû. (Sielun) intohimoinen (osa). Toisin sanoen himosielu (epithymia) ja intosielu (thymos) yhdessä.
Physikê. Luonto, luonnollinen mietiskely, luonnonfilosofia, luonnontiede.
Psykhê. Sielu. Platonin filosofian mukaan ihmisen sielu (psykhê) koostuu kolmesta osasta, joita ovat järki eli järkisielu (logistikon), henki eli intosielu (thymikon) ja nälkäinen sielu eli himosielu (epithymêtikon). Praktikos-teoksessaan Euagrios kirjoittaa: ”Koska sielu on viisaan opettajamme mukaan kolmiosainen, siten sielun rationaalisessa osassa (logistikon) kehkeytyvää hyvettä kutsutaan harkitsevaisuudeksi (fronêsis) , ymmärtäväisyydeksi (synêsis) ja viisaudeksi (sofia); Kun hyve kehkeytyy sielun himokkaassa osassa (epithymêtikon) sitä kutsutaan siveydeksi (sôfrosynê), rakkaudeksi (agapê) ja itsehillinnäksi (egkrateia); Kun hyve kehkeytyy sielun kiivaassa osassa (thymikon), sitä kutsutaan rohkeudeksi (andreia) ja pitkäjänteisyydeksi (hypomonê), mutta kun hyve läpäisee koko sielun (psykhê), sitä kutsutaan vanhurskaudeksi (dikaiosynê). ”
Praktikos (yks.), Praktikoi (mon.). Askeetti, munkki (tai nunna), käytännön ihminen, metateologi.
Praktikê. Käytäntö, askeesi, etiikka, käytännöllinen filosofia, metateologia, ”harjoitus”.
Theologikê. Teologia. Praktikos-teoksessaan Euagrios kirjoittaa: ”Askeettisen elämän (praktikê) päämäärä on rakkaus (agapê) ja tiedon (gnôsis) päämäärä on teologia. Niiden keskinäinen alkuperä on uskossa ja luonnollisessa kontemplaatiossa.”
Theoria. Kontemplaatio, mietiskely.
Thymos, Thymikon, Thymoeidês. Henki eli intosielu. Intosielun keskus sijaitsee sydämessä, joka on tunteiden asuinsija. Platonin mukaan intosielu on omin päin toimiessaan tuhoava ja paha, mutta se voi tottua kuuntelemaan järjen ääntä ja tulla sille hyväksi, kuuliaiseksi palvelijaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti