Kabbalan tutkija Gershom Scholemin elämän ja tieteen ääriviivat
 |
Kuva: Aliza Auerbach: Gershom Scholem työhuoneessaan. 1974. Aliza Auerbach-arkisto, Israelin Kansalliskirjasto. |
Teosofi
nro 2-3/2025
Gershom Scholemia pidetään 20.vuosisadan vaikutusvaltaisimpana juutalaisen mystiikan tutkijana ja juutalaisen kabbalan modernin tutkimuksen perustajana. Historioitsija ja filosofi Gershom Gerhard Scholem (1897-1982) syntyi Berliinissä assimiloituneeseen aškenasijuutalaiseen perheeseen, joka oli vaurastunut kirjapainoalalla. Gershom Scholemilla oli kolme vanhempaa veljeä, jotka kaikki omalla tavallaan kapinoivat heidän lähinnä maltillista nationalismia kannattanutta Arthur-isää vastaan. Gershomin kohdalla kapina realisoitui siten, että vuonna 1912 hän liittyi Werner-isoveljensä suostuttelemana sionistiseen Jung Juda-nuorisojärjestöön. Gershomista tuli innokas sionisti ja hän ryhtyi itsenäisesti tutkimaan heprean kieltä, rabbiinista traditiota ja sittemmin varsinkin juutalaista kabbalaa. Ensimmäisen maailmansodan vuosina teini-ikäinen Gershom erotettiin lukiosta sillä perusteella, että hän levitti sodanvastaisia pamfletteja, joissa suositeltiin pasifismia ja aseistakieltäytymistä sionistisin perusteluin. Tämän seurauksena Arthur-isä antoi Gershomille 100 Saksan markkaa – ja heitti hänet ulos kodista.
Berliinistä Jerusalemiin
Vuonna 1915 Gershom Scholem aloitti opinnot Berliinin yliopistossa, jossa hän keskittyi matematiikkaan, filosofiaan ja hepreaan. Samana vuonna hän solmi ystävyyssuhteet Walter Benjaminin ja Martin Buberin kanssa. Nuoruudessaan Scholemin tiedetään olleen hyvin vaikuttunut Martin Buberin filosofiasta, mutta innostus katkesi lyhyeen, kun Buber ryhtyi tukemaan Saksan sotaponnistusta; Myöhemmin Scholem arvosteli hyvin kitkerästi Buberin hasidismi-tulkintoja, joita hän syytti historiatietoisuuden puutteesta. Scholemin tiedetään opiskelleen myös matemaattista logiikkaa Jenan yliopistossa Gottlob Fregen johdolla. Vuonna 1918 Scholem siirtyi opiskelemaan Bernin yliopistossa, jossa hän tutustui ja rakastui Elsa ”Escha” Burchhardtiin (s. 1896). Scholem valmistui Berliinin yliopistosta filosofian tohtoriksi Sefer ha-Bahiria (”Kirkkauden kirja”) käsittelevällä väitöskirjalla 1922. Vuonna 1923 Gershom Scholem emigroitui Palestiinan brittiläiseen mandaattiin (British Mandate for Palestine), jossa hän pian avioitui Eschan kanssa. Vuonna 1923 Scholem sai myös työpaikan kirjastonhoitajana Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa, jossa vuodesta 1925 alkaen hän toimi lehtorina. Samana vuonna 1925 Gershom Scholemin Arthur-isä kuoli. 1920-1930-luvun vaikeina vuosina Gershom Scholem matkusteli laajasti ja tutustui miltei kaikkiin eurooppalaisissa kirjastoissa säilytettyihin käsikirjoituksiin, jotka tavalla tai toiselle edustivat juutalaista kabbalaa. Vuonna 1933 Scholem nimitettiin Jerusalemin heprealaisen yliopiston ensimmäiseksi juutalaisen mystiikan professoriksi.
Vuoteen 1935 tultaessa Scholemin avioliitto Eschan kanssa rakoili, joten vuonna 1936 Scholem avioitui toisen kerran. Uusi aviovaimo oli Ukrainassa syntynyt Fania Freud (s. 1914), joka mm. luki sujuvasti puolaa, joten hänestä muodostuikin merkittävä tutkimusapulainen Scholemin kartoittaessa Jacob Frankin (1726-1791) perustaman shabbetailaisuuden suuntauksen eli nk. frankismin historiaa. Scholem säilytti kuitenkin ystävälliset välit myös ex-vaimoonsa Eschaan. Se oli kenties jo pelkästään Scholemin uran kannalta oikeastaan välttämätöntä, sillä vuonna 1935 Eschan rakastajasta Hugo Bergmanista tuli Jerusalemin heprealaisen yliopiston rehtori. Sittemmin Escha Burchhardt avioitui Hugo Bergmanin kanssa ja heidän suureksi ilokseen tästä avioliitosta syntyi myös kaksi tytärtä.
Werner Scholem
Hitlerin valtaannousu Saksassa vuonna 1933 johti holokaustiksi kutsuttuun juutalaisten kansanmurhaan sekä Toiseen maailmansotaan (1939-1945). Gershom Scholemin kohdalla holokausti konkretisoitui mm. hänen Werner-isoveljensä traagisessa kohtalossa. Werner Scholem (s. 1895) oli oman aikansa kuuluisuus Saksassa, sillä vuosina 1924-1928 hän toimi kaikkien aikojen nuorimpana Weimarin tasavallan parlamentin alahuoneen eli Reichstagin jäsenenä. Weimarin tasavallan vuosina hän kuului Saksan kommunistisen puolueen ”ultravasemmistolaiseen” nk. Fischer-Maslow-ryhmään, jonka ansiosta hänet erotettiin puolueesta trotskilaisuudesta syytettynä vuonna 1926. Vuonna 1933 natsit vangitsivat Saksan johtaviin marxilaisiin intellektuelleihin yhä kuuluneen Werner Scholemin ja vuonna 1940 hänet murhattiin Buchenwaldin keskitysleirillä. Gershomin Betty-äiti sekä kaksi muuta veljeä, Reinhold ja Erich, sen sijaan onnistuivat 1930-luvulla pakenemaan natsien vainoja Australiaan. Gershom suri syvästi rakkaan Werner-veljensä poismenoa, mutta marxilaista se ei hänestä tehnyt.
Sefer ha-Zohar
Gershom Scholemin tiedetään aloittaneen Sefer ha-Zoharin (”Loiston kirja”) tutkimisen jo ennen emigroitumistaan Palestiinaan vuonna 1923. Tutkimuksen varhaisimmassa vaiheessa Scholem oli vakuuttunut, että Heinrich Graetzin näkemys Moses de Leonista Sefer ha-Zoharin ydinosien kirjoittajana oli olennaisesti väärä; Scholem sen sijaan uskoi kyseisen teoksen olevan pikemminkin Moses de Leonin ympärille ryhmittyneen kabbalistipiirin yhdessä kokoama teos, joka dokumentoi autenttisesti merkittävän paljon aineksia antiikin rabbiinisesta juutalaisuudesta. Scholemin usko Sefer ha-Zoharin muinaisiin juuriin on ilmeinen mm. hänen debyyttiluennossaan Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa vuonna 1925, jonka teemana oli ’Kirjoittiko Moses de Leon todella Sefer ha-Zoharin?’. Zohar-tutkimuksen edetessä Scholem tuli kuitenkin askel askeleelta yhä vakuuttuneemmaksi, että pikemminkin hänen oma alkuperäinen näkemyksensä oli olennaisesti väärä. From Berlin to Jerusalem: Memories of My Youth(1980)-muistelmateoksessaan Scholem kertoo: ”Omistin Zohar-tutkimukseni ensimmäiset 10-15 vuotta sen väitteen hylkäämiseen, että Moses de Leon todella oli Sefer ha-Zoharin kirjoittaja, mutta tämän jälkeen hän yksi toisensa jälkeen hylkäsin omat väitteeni.” Käänne Zohar-tutkimuksessa on ilmeinen jo saksankielistä Encyclopedia Judaicaa varten Scholemin kirjoittamassa ”Kabbala”(1932)-artikkelissa, jonka oivalluksia hän merkittävästi laajensi mm. Major Trends in Jewish Mysticism (1941)-teoksessaan. Viimeksi mainitun teoksen Heikhalot(”Palatsit”)-kirjallisuuden nk. Merkabah (”Vaunut”)-mystiikkaa koskevan luvun Scholem laajensi sittemmin luentosarjaksi Jewish Gnosticism, Merkabah Mysticism and Talmudic Tradition (1960). Vuonna 1957 Gershom Scholem julkaisi nykyhepreaksi monumentaalisen tutkimuksensa shabbetailaisuuden synty-ja varhaishistoriasta, joka Princeton University Pressin englanninkielisessä והתנועה השבתאית בימי חייו -julkaisussa sai nimen Gershom Scholem: Sabbatai Sevi - The Mystical Messiah, 1626–1676 (1975). Kaikki nämä tutkimukset yhä vain vahvistivat ja syvensivät Scholemin sisäistä vakaumusta Sefer ha-Zoharin keskeisyydestä.
Eranos
Vuodesta 1948 alkaen Gershom Scholem verkostoitui osallistumalla aktiivisesti Sveitsin Asconassa vuosittain järjestetyn nk. Eranos-konferenssin toimintaan ja solmi siellä tuttavuus- ja/tai ystävyyssuhteita oman aikansa uskontotieteen huippututkijoiden kanssa; Eranos-aktiiveihin lukeutuivat vuosien saatossa myös mm. C. G. Jung, Gilles Quispel, Paul Tillich, Mircea Eliade, Karl Kerényi, Ernst Benz, Henry Corbin, Joseph Campbell, Erich Neumann, Karl Löwith, Herbert Read ja D. T. Suzuki. Gershom Scholem kokosi Eranos-luennoistaan kaksi esseekokoelmaa, jotka saivat nimekseen Zur Kabbalah und ihrer Symbolik (1960, engl. ”On the Kabbalah and Its Symbolism”, 1969) ja Von Der mystischen Gestalt der Gottheit (1962, engl. ”On the Mystical Shape of Godhead – Basic Concepts in the Kabbalah”, 1991) ja jotka sisälsivät runsaasti syventäviä viittauksia Sefer ha-Zohariin. Scholemin klassikkotutkimus Ursprunge und Angfänge der Kabbala (1962, ”Origins of the Kabbalah”, 1987) sen sijaan perustuu olennaisesti hänen Sefer ha-Bahiria käsittelevään tohtorinväitöskirjaansa sekä hänen vuodesta 1948 alkaen mm. nykyhepreaksi kirjoittamiin tieteellisiin analyyseihin, jotka käsittelivät juutalaisen kabbalan alkuperää. Gershom Scholem piti Sefer ha-Zoharia kabbalistisena tekstinä par excellence ja hänen mielenkiintonsa sitä kohtaan jatkui vuosikymmenestä toiseen, minkä yhtenä huipentumana voidaan pitää mm. englanninkielisen Encyclopedia Judaican "Zohar"(1972)-artikkelia.
Jerusalemin kirjeenvaihtaja
Gershom Scholemin johtava rooli 1900-luvun judaistiikan kärjessä huomioitiin Israelissa ja maailmalla lukuisin palkinnoin, joista eräitä huomattavimpia olivat mm. Israel-palkinto, Bialik-palkinto ja Rothschild-palkinto. Uransa aikana Scholem ehti toimia myös Israelin tiedeakatemian johtajana. Scholemin nykyhepreankielisten tieteellisten artikkeleiden laajan kokonaisuuden on Abraham Shapira toimittanut julkaisuun, joka käsittää kolme nidettä. Scholemin laaja yksityiskokoelma juutalaisen mystiikan alalta on lahjoitettu Jewish National and University Librarylle ja sen sisältöä esittelee mm. teos Joseph Dan & Esther Liebes: The Library of Gershom Scholem on Jewish Mysticism (1999). Gershom Scholemin tiedetään olleen yksityiselämässään hyvin ahkera päiväkirjan ja kirjeiden kirjoittaja; Scholemin päiväkirjoja on valikoiduin osin sittemmin myös julkaistu ja myös hänen laajasta kirjeenvaihdostaan erinäisten huomattavien, myös mm. juutalaisten intellektuellien kanssa on toimitettu postuumisti useita kirjoja. Scholemin laajaan ystäväpiiriin, jonka keskuudessa ajatuksia vaihdettiin enemmän tai vähemmän aktiivisesti myös kirjeitse, kuuluivat mm. Hannah Arendt, Theodor W. Adorno, Morton Smith, Joseph Weiss, Franz Rosenzweig, Jacob Taubes, Ernst Bloch, Hans Jonas, Allen Ginsberg, Harold Bloom, George Steiner, Leo Strauss, Jürgen Habermas. Psykologisesti erittäin merkittävä ystävä Gershom Scholemille oli myös marxilainen kirjallisuuskriitikko, esseisti, kääntäjä ja filosofi Walter Benjamin (1892-1940), jonka kanssa ystävyys alkoi jo opiskeluvuosina. Scholem huomioi tämän ystävänsä mm. kirjoittamalla heidän ystävyydestään kertovan kirjan Gershom Scholem: Walter Benjamin - die Geschichte einer Freundschaft (1975, ”Walter Benjamin - The Story of a Friendship”, 1982).
Kabbalan dialektiikka
Gershom Scholemin juutalaisen kabbalan olemusta luotaavien, historiallis-kriittisen tutkimusten varmasti kiistellyin erityispiirre on niiden taustalla usein häilyvä, alkuperältään lähinnä hegeliläinen oivallus dialektisesta prosessista juutalaisuuden historiassa, jota hänen mukaansa leimaa mytologis-hengellisen ja rationaalis-filosofisen aineksen yhä uudelleen ja uudelleen toistuva ja varioiva konflikti. Scholemin teoria kuvaa kolme juutalaisuuden varhaishistorian kautta, joissa kaikissa hänen mukaansa todellistuu mytologisen ja rationalisoivan tendenssin konflikti. Ensimmäinen näistä on raamatullinen ajanjakso, jolloin monoteismi pyrki vapautumaan muinaisen Lähi-Idän kulttuuris-hengellisen kontekstin puhtaasti myyttisestä aineksesta, mutta voimme helposti havaita heprealaisen Raamatun sivuilta, että se ei todellakaan saavuttanut täydellistä voittoa. Tätä kautta seurasi Scholemin rabbiiniseksi eli talmudiseksi kutsuma toinen ajanjakso, jolloin arvovaltaisen aseman juutalaisuudessa saavuttaneet rabbiiniset oppineet pyrkivät kaikin voimin tukahduttamaan myyttisen, maagisen ja kultillisen tendenssin juutalaisuudessa samanaikaisesti, kun he pyrkivät vakiinnuttamaan raamatullisia elementtejä rationalisoivan, normatiivis-legalistisen aatejärjestelmän. Tässä aatejärjestelmässä Jumala käsitettiin yhä persoonallisena olentona kuten profetiaan keskittyneen raamatullisen ajanjakson juutalaisuudessa, mutta nyt ihmisten elävässä kokemuksessa Jumala oli kuitenkin selvästi etäisempi hahmo kuin ennen. Talmudista ajanjaksoa juutalaisuudessa seurasi kolmas eli keskiajan ajanjakso, jolloin rationalisoivan tendenssin vahvistuessa kuilu ihmisen ja Jumalan välillä kasvoi entisestään, vaikka ajatusta persoonallisesta Jumalasta sinänsä ei vielä kokonaan torjuttu. Tässä kohtaa Scholemin mukaan kabbala astuu mukaan historian dialektiikkaan. Scholem pitää kabbalaa erityisesti mytografis-gnostilaisena reaktiona rationalisoivaa tendenssiä vastaan rabbiinisessa juutalaisuudessa, mikä ajatuksena tuo helposti mieleen Scholemin oman reaktion Heinrich Graetzin haskala-vaikutteista historiankirjoitusta vastaan.
Juutalainen gnostilaisuus
Gershom Scholemin kabbalististen tutkimusten ytimessä on vahva usko myytin keskeiseen rooliin uskonnollisen tradition elinvoimaisuuden takaajana. Scholemin mukaan juutalaisen kabbalan myyttinen kerrostuma oli alkuperältään olennaisesti gnostilainen. Gnostilaisuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä varsinkin klassisen gnostilaisuuden synkretistisiä aatevirtauksia, jotka yhdistelivät aineksia hellenistisistä, juutalaisista, kristillisistä ja itämaisista lähteistä ja joiden edustajia antiikissa olivat mm. ofilaiset, kainilaiset, setiläiset, nikolaiittiset, mandealaiset, valentinolaiset ja manikealaiset lahkot. Scholem näki, että jo myöhäisantiikissa juutalaiset mystikot olivat kehittäneet monoteistisen version gnostilaisesta dualismista. Tämä erityisesti juutalainen gnostilaisuuden muoto matkasi maanalaisina traditioina Babyloniasta Italiaan ja Saksasta Provenceen, jossa se ruumiillistui 1200-luvun alkupuolella Sefer ha-Bahirissa. Tämä kabbalistinen kipinä matkasi edelleen Kastiliaan, jossa se hedelmöitti Moses de Leonin ympärille ryhmittyneiden kabbalistien synnyttämään 1200-luvun loppupuolella Sefer ha-Zoharin, jossa yhdistyivät gnostilaiset ja uusplatonistiset aatevirtaukset. Juutalaisen gnostilaisuuden myöhempiä kehitysvaiheita Scholemin mukaan olivat Safedin kabbala, shabbetailaisuus ja hasidismi, joissa kaikissa mytologis-gnostilainen luovuus elävöitti rabbiinista traditiota.
Vuonna 1492 Espanjassa tapahtuneen juutalaisten karkotuksen jälkeen rabbiinisessa juutalaisuudessa korostuivat messiaaniset ainekset, mistä esimerkkinä Scholem pitää mm. Safedin kabbalistien luriaanista mystiikkaa, joka raivasi tietä shabbetailaisuudelle. Messiaanisuuden ideaa juutalaisuudessa Scholem luotaa mm. The Messianic Idea in Judaism and Other Essays in Jewish Spirituality(1971)-esseekokoelmassaan, jonka ”Redemption Through Sin”-esseessä hän näkee shabbetailaisuuden olevan edustava esimerkki ”juutalaisesta vastahistoriasta”, jossa tiivistyi messiaanisuuden kaksi puolta: Sekä apokalyptiset näyt että utopistinen pyrkimys ”alkuperäisen harmonian” palauttamiseen. Scholemin argumentaation mukaan shabbetailaisuus ei ollut vain marginaalinen ilmiö rabbiinisen juutalaisuuden tarinassa, vaan pikemminkin hyvin keskeinen käänne 1600-luvun Lähi-Idän/Euroopan historiassa, joka ennakoi antinomisen sekularismin nousua ja rabbien hegemonisen aseman murentumista juutalaisessa hengellisyydessä. Tätä taustaa vasten syntyivät hasidismi, haskala ja reformismi, summaa Scholem.
Scholemin mukaan rabbiininen juutalaisuus ei ole koskaan ollut monoliittinen kokonaisuus, vaan siihen on aina liittynyt dialektinen vuorovaikutus ja vain ymmärtämällä sen anarkistisen luonteen voi saavuttaa välähdyksen ”juutalaisuuden tosiolemuksesta”. Scholemin näkemyksessä myös modernia rabbiinista juutalaisuutta ja sionismia leimasi ortodoksian ja rationalismin välisen dynaamisen konfliktin seurauksena syntynyt anarkistinen henki, jonka lopputuloksena ei koskaan syntynyt hengellistä monoliittia, vaan pikemminkin pluralistinen joukko useita eri aatevirtauksia.
Moshe Idel (2019) tiivistää, että Scholemin historiallis-kriittiset tutkimukset yhtäällä korostavat juutalaisen mystiikan antinomisia, paradoksaalisia ja dialektisia aineksia, mutta toisaalta niille on leimallista alleviivata rabbiinisen kabbalan tieteellisen tutkimuksen rationaalis-loogista luonnetta, jossa ekstaattis-mystisen unio mystica-kokemuksen aspekti on jokseenkin täydellisesti häivytetty.
Moshe Idelin kritiikki
Muutaman viime vuosikymmenen aikana on juutalaisen kabbalan tieteellisen tutkimuksen piirissä virinnyt Scholem-kritiikkiä, jonka esittäjistä eräs vaikutusvaltaisimpia on ollut juuri romanialaissyntyinen kabbalantutkija Moshe Idel (s. 1947). Vuodesta 1975 alkaen Moshe Idel on luennoinut Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa, jossa hänet valittiin dosentiksi 1984, täyden professorin arvonimen hän sai siellä vuonna 1987 ja lopulta vuonna 1991 hänet valittiin juutalaisen ajattelun Max Cooper-professoriksi - kyseessä on sama oppituoli, josta Gershom Scholem siirtyi emeritukseksi toimikautensa jälkeen vuonna 1965. Tätä nykyä toki myös Idel on siirtynyt jo emeritusprofessoriksi. Perusteltua Scholem-kritiikkiä Idel esittää varsinkin Kabbalah - New Perspectives (1989)-teoksessaan, jonka on arvioitu ”mullistaneen kabbalan tutkimuksen”. Idelin Scholem-kritiikki tiivistyy neljään pääkohtaan.
1. Kabbalan alkuperä. Scholem oli vakuuttunut, että antiikin gnostilaisuus vaikutti juutalaisen kabbalan syntyyn, mutta Idel sen sijaan väittää, että päinvastoin juutalaisuus vaikutti vahvasti antiikin gnostilaisuuden syntyyn ja kehitykseen.
2. Rabbiinisen juutalaisuuden yleisen linjan ja kabbalan suhde. Scholem väitti, että näiden välillä on ollut aivan alusta alkaen vahva konflikti - hieman samaan tyyliin kuin sunnalaisuuden ja sufilaisuuden välillä islaminuskossa - , mutta Idel väittää, että tällaista konfliktia ei todellisuudessa ole olemassa.
3. Vuoden 1492 juutalaisten Espanjasta karkotuksen vaikutus Safedin kabbalisteihin ja Safedin kabbalistien vaikutus shabbetailaisuuteen. Scholem uskoi, että näillä on vahva side toinen toisiinsa, mutta Idel ei ole tästä vakuuttunut.
4. Kabbalan olemus. Onko juutalainen kabbala olennaisesti loogis-filosofinen systeemi ja käytännössä silkkaa järkeilyä Jumalasta vai todellista kaipuuta ekstaattis- mystiseen yhtymykseen Jumalan kanssa ja sen saavuttamista? Idel näyttää olevan taipuvainen kannattamaan jälkimmäistä määritelmää, Scholem taas ensimmäistä.
Jarkko Pylväs
Artikkeli perustuu kirjoittajan tieteelliseen tutkielmaan: JUUTALAISEN GNOSTILAISUUDEN ALKUPERÄ - Gershom Scholemin historiallis-kriittiset tulkinnat Moses de Leonin Sefer ha-Zoharin kabbalasta/ Jarkko Pylväs. 2023.
KIRJALLISUUS
-Ascheim, Steven E. 2018. Gershom Scholem and the Left. Teoksessa Steven E. Ascheim: Fragile Spaces - Forays into Jewish Memory, European History and Complex Identities. De Gruyter, 178-195. https://www.degruyter.com/document/doi/10.1515/9783110596939-011/html (28.4. 2023).
-Biale, David 2005 (1987). “Scholem, Gershom”. Teoksessa: Encyclopedia of Religion, Lindsay Jones (toim.). Macmillan Reference USA.
https://www.encyclopedia.com/environment/encyclopedias-almanacs-transcripts-and-maps/scholem-gershom (12.4. 2023).
-Biale, David 2018. Gershom Scholem: Master of Kabbalah. New Haven and London: Yale University Press.
-Geller, Jay 2017. “The Gershom Scholem Family Bible”. The Librarians; The National Library of Israel. 03.12.2017.
https://blog.nli.org.il/en/scholem/ (27.4. 2023).
-Hakl, Hans Thomas 2013. Eranos – An Alternative Intellectual History of the Twentieth Century. Translated by Christopher McIntosh with collaboration of Herewald Tilton. McGill-Queen’s University Press: Montreal & Kingston: Ithaca.
-Idel, Moshe 1988. Kabbalah: New Perspectives. New Haven & London: Yale University Press.
-Idel, Moshe 2019 (2007). “Scholem (Shalom), Gershom Gerhard“. Encyclopaedia Judaica. Jerusalem: Keter Publishing House Ltd.
https://www.encyclopedia.com/religion/encyclopedias-almanacs-transcripts-and-maps/scholem-shalom-gershom-gerhard (13.4. 2023).
-Leshem, Zvi 2021. ”The Less Famous Scholem? Meet Gershom’s Brother, Werner”. The Librarians. 02.03.2021. https://blog.nli.org.il/en/lbh-two-scholems/ (30.4. 2023).
-Magid, Shaul 2013. “Scholem, Gershom”. Teoksessa Stanford Encyclopedia of Philosophy, Edward N. Zalta (toim.). 2021.
https://plato.stanford.edu/archives/spr2009/entries/scholem/ (30.4. 2023).
-Odenheimer, Micha 1990. ”Challenging the Master: Moshe Idel's critique of Gershom Scholem.” My Jewish Learning.
https://www.myjewishlearning.com/article/challenging-the-master/ (26.4. 2023).
-Ozick, Cynthia 2002. “The Heretic: The mythic passions of Gershom Scholem”. The New Yorker. September 2 2022 Issue.
https://www.newyorker.com/magazine/2002/09/02/the-heretic (30.4. 2023).
-Scholem, Gershom 1932. “Kabbala”. Teoksessa Encyclopaedia Judaica, Berlin: Eschkol, vol. 9: 630-732. https://www.academia.edu/44377834/Gershom_Scholem_Kabbala_in_Encyclopaedia_Judaica_vol_9_Berlin_Eschkol_1932_cols_630_732_German_ (12.4. 2023).
-Scholem, Gershom 1995 (1941). Major Trends in Jewish Mysticism. New York: Schoken Books.
https://archive.org/details/majortrendsinjew00scho_0/ (11.4. 2023).
-Scholem, Gershom 1965 (1960). Jewish Gnosticism, Merkabah Mysticism, and Talmudic Tradition. New York: The Jewish Theological Seminary of America. https://www.academia.edu/44370972/Gershom_Scholem_Jewish_Gnosticism_Merkabah_Mysticism_and_Talmudic_Tradition_New_York_The_Jewish_Theological_Seminary_of_America_1960_ (7.12. 2023).
-Scholem, Gershom 1996 (1965). On the Kabbalah and its Symbolism (Alkuteos: Zur Kabbala und ihrer Symbolik, 1960). Translated from German by Ralph Manheim. New York: Schocken Books.
-Scholem, Gershom 1971. The Messianic Idea in Judaism and Other Essays in Jewish Spirituality. New York: Shochen Books.
-Scholem, Gershom 1972. “Zohar”. Teoksessa Encyclopedia Judaica. Jerusalem: Keter Publishing, vol. 16: 1193-1215. https://www.academia.edu/44490008/Gershom_Scholem_Zohar_in_Encyclopedia_Judaica_vol_16_Jerusalem_Keter_1972_cols_1193_1215 (12.4. 2023).
-Scholem, Gershom 1978 (1974). Kabbalah. New York: Dorset Press.
-Scholem, Gershom 1989 (1975). Sabbatai Sevi: The Mystical Messiah, 1626–1676 (Alkuteos: 1957,
שבתי צבי והתנועה השבתאית בימי חייו ). Bollingen Series XCII. Princeton University Press.
-Scholem. Gershom 2012 (1980). From Berlin to Jerusalem: Memories of My Youth (Alkuteos: Von Berlin nach Jerusalem: Jugenderinnerungen, 1977). Translated from the German by Harry Zohn. Foreword by Moshe Idel. Philadelphia, Pennysylvania: Paul Dry Books.
-Scholem, Gershom Gerhard 2003 (1982). Walter Benjamin - The Story of a Friendship (Alkuteos: Walter Benjamin - die Geschichte einer Freundschaft, 1975). Introduction by Lee Siegel. Translated form the German by Harry Zohn. New York: New York Review Books.
-Scholem, Gershom 1987. Origins of the Kabbalah (Alkuteos: Ursprung und Anfänge der Kabbala, 1962). Princeton University Press. USA.
-Scholem, Gershom 1991. On the Mystical Shape of Godhead – Basic Concepts in the Kabbalah (Alkuteos: Von der mystischen Gestalt der Gottheit. Studien zu Grundbegriffen der Kabbalah, 1962). Translated from German by Joachim Neugroschel. New York: Schocken Books.
-Scholem, Gershom 2002. A Life in Letters, 1914–1982. Translated by Anthony David Skinner. Harvard University Press.
-Tishby, Isaiah 1994. Gershom Scholem’s Contribution to the Study of Zohar. Teoksessa: Gershom Scholem: The Man and His Work, Paul Mendes-Flohr (toim.). SUNY series in Judaica: Hermeneutics, Mysticism, and Religion. State University of New York Press, 40-55.
-Wikipedia. “Eranos”; ”Gershom Scholem”; “Moshe Idel”; ”Werner Scholem”; ”Zohar”.
-Zadoff, Noam 2017. Gershom Scholem: From Berlin to Jerusalem and Back (The Tauber Institute Series for the Study of European Jewry). Brandeis University Press.
