Laozin Salaisuuksien tien paradoksit
verraten
kristillisen Raamatun paradokseihin
Johdanto
Uskonnon olemus on paradokseissa. Suomenkielinen sana ’paradoksi’ tulee kreikan adjektiivista παράδοξα (parádoxa), jonka merkityksiä ovat mm. ”odotusten vastainen, yllättävä, merkillinen, ihmeellinen, ällistyttävä, hämmästyttävä, fantastinen, uskomaton, absurdi”. Ilmaus ’Animalia Paradoxa’ sen sijaan viittaa ruotsalaisen luonnontutkija Carl Linnaeuksen (Carl von Linné) Systema Naturae (1758)-teoksen ”Paradoxa”-artikkelissa keskiaikaisissa nk. bestiarium vocabulum-teoksissa esiteltyihin mielikuvituseläimiin kuten Feenix-lintu, yksisarviset, satyyrit, seireenit, lohikäärmeet ja Lamia. Etymonline: Online Etymology Dictionary-sivuston ”paradox”-artikkelin mukaan kreikan sana παράδοξα (parádoxa) koostuu prefiksistä παρά- (pará-, "lähellä, vieressä, viereen, luo, ohi, salaa, vastoin") sekä substantiivista δόξα (dóxa, ”oppi, luulo, näkemys, mielipide”; "loisto, kunnia, kirkkaus, henkivallat"), jonka taustalla olevan verbin δοκεῖν (dokeĩn) merkityksiä ovat mm. ”vaikuttaa/ näyttää joltakin, luulla, kuvitella, arvella, olla jotakin mieltä jostakin, ajatella, hyväksyä, päättää” (vrt. Liddell & Scott 1997, 207, 209, 592-593; Liljeqvist 2001, 54, 138). Holger Thesleff: Platonin arvoitus(2011, 57, 68, 95) kertoo, että klassisen antiikin retoriikassa ja Platonin filosofiassa δόξα (dóxa) esiintyy usein käsitteen ἐπιστήμη (epistēmē, ”tieto, tiede”) vastakohtana. Tieteentermipankki.fi/Filosofia-sivusto määrittelee:
Paradoksi on näennäisesti mielekkäältä tuntuva ajatus tai väite, joka näyttää olevan yhtä aikaa sekä tosi että epätosi. Paradoksi on väite, jonka totuudesta näyttää seuraavan loogisesti sen epätotuus ja päinvastoin. Yksinkertaisin esimerkki on: "Tämä väite on epätosi", tai valehtelijan paradoksi, joka kuuluu: "Mitä nyt sanon on valhetta". Paradokseja on käytetty paljon filosofiassa antiikista lähtien, sillä ne paljastavat käsitejärjestelmiemme aukkoja ja ristiriitaisuuksia osoittaen, miten monimutkaisia ovat näennäisesti yksinkertaiset käsitteet kuten totuus tai muutos. Paradoksin kahta eri puolta sanotaan paradoksin sarviksi, joista jompaan kumpaan paradoksin ratkaisija näyttää väistämättä joutuvan.
Tieteentermipankki/filosofia-sivusto määrittelee paradoksin merkitsevän kielteisessä valossa, mutta tuntuvasti myönteisemmin paradoksin näkee Tieteentermipankki/Kirjallisuudentutkimus-sivusto:
Paradoksi on näennäisesti mahdoton tai ristiriitainen ilmaisu, joka paljastaa kohteestaan jotakin vakiintuneista käsityksistä poikkeavaa. Paradoksaalisia ovat esim. Raamatun lause "joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen" (Matt. 10: 39) ja William Shakespearen toteamus näytelmässä Julius Caesar "pelkurit kuolevat moneen kertaan ennen kuolemaansa".
Paradokseja harrastivat jo antiikin kreikkalaiset ja roomalaiset; varsinkin Cicero oli niihin mieltynyt. Keskiajalla paradoksit olivat keskeisessä asemassa puhetaidon opetuksessa. Paradokseja, varsinkin oksymoroneja ovat viljelleet mm.1600-luvun metafyysikkorunoilijat. Erityisesti John Donne on kuuluisa paradokseistaan; esim. hänen runossaan "The Progress of the Soul" (1601, "Sielun vaellus") todetaan, että pahojen ihmisten toiminta merkitsee usein inhimillisen edistyksen alkua. Niinkin erilaisissa kirjallisuuden muodoissa kuin uskonnollisessa lyriikassa, romantiikan ajan runoudessa, nonsenserunoudessa ja absurdissa draamassa on hyödynnetty paradokseja. Tunnettuja paradoksien viljelijöitä ovat myös John Milton, Voltaire, Heinrich Heine, Oscar Wilde, G. B. Shaw ja T. S. Eliot. William Hazlitt on nimittänyt Alexander Popen tuotantoa paradoksin runoudeksi. Friedrich Schlegel ja Thomas De Quincey esittivät 1800-luvulla, että paradoksi on runouden elinvoimainen elementti, joka heijastaa ympäröivän maailman paradoksaalista luonnetta. Paradoksien käyttöä runoudessa ovat sittemmin tutkineet etenkin uuskriitikot. Cleanth Brooks väittää teoksessaan The Well- Wrought Urn (1947), että runouden kieli on olennaisesti paradoksin kieltä. Hänen mukaansa kirjailijan on juuri paradoksien avulla mahdollista ilmaista kompleksista kokemusta.
Paradoksin voi täten katsoa olevan (myös) ’vastoin-luuloa’: täysin luonnollinen ilmiö tai tapahtuma tai väite, joka on vain näennäisesti (arki-)järjenvastainen(vrt. Liddell & Scott 1997, 595), mutta se tulee lähelle myös käsitettä ’ihme’, joka on keskeinen kaikissa universaaliuskonnoissa. Ihme on yliluonnollinen, selittämätön asia tai tapahtuma, jonka aiheuttajana pidetään jumalolentoa. On merkitsevää, että suomenkielinen sana ’ihminen’ saattaa olla etymologisesti samaa alkuperää kuin ’ihme’ - myös ’ihmettely’ lienee tätä samaa alkujuurta. Platonin Theaitetos(155d)-dialogin mukaan Sokrates määritteli kaiken filosofisen ajattelun psykologisen perustan olevan juuri ihmettelyssä: ”Nimenomaan ihmettelyhän on filosofille ominaista; se juuri on filosofian lähtökohta.”
Filosofisen taolaisuuden suurimman klassikon kiinankielinen nimi 道德經 kirjoitetaan länsimaalaisittain pinyin-tarkejärjestelmän mukaan 'Dao De Jing' tai ’Daodejing’, mutta kenties kaikkein tarkimmin: ’Dàodéjīng', joista tässä tekstissäni itse suosin ensisijaisesti kuitenkin edellä ”keskitiessä” eli toisena mainittua kirjoitusasua. Wade-Giles-tarkejärjestelmän mukaan samaisen teoksen kiinankielinen nimi kirjoitetaan siis: 'Tao Te Ching' ja/tai ’Tao-Te-King'. Tämän teoksen (legendaarisen?) kirjoittajan nimi 老子kirjoitetaan pinyin-tarkejärjestelmän mukaisesti 'Laozi' , mutta Wade-Giles-tarkejärjestelmän mukaan 'Laotse', 'Lao-Tse' tai 'Lao Tzu'. Lukija huomioikoon, että kungfutselaisuuden perustajan nimi 孔子kirjoitetaan Wade-Giles-tarkejärjestelmän mukaan Kung Fu-Tse, mutta pinyin-tarkejärjestelmän mukaan: 'Kongfuzi'. Itse suosin tässä kristillisen teologian, sinologian sekä kiinalaisen uskonto- ja filosofianhistorian oppiaineita sivuavassa tekstissäni ensisijaisesti pinyin-tarkejärjestelmää, jota nykyisin pidetään tieteellisen sinologian kontekstissa laajamittaisesti standarditarkejärjestelmänä. Merkittävän poikkeuksen tässä tekstissä muodostavat kuitenkin suorat lainaukset kiinankielisten alkuperäislähteiden suomennoksista ja/tai taolaisuutta käsittelevästä tutkimuskirjallisuudesta, joiden kohdalla olen jäljentänyt kunkin asiantuntijan kulloinkin suosiman tarkejärjestelmän eksaktin sanamuodon ilman muutoksia.
Tämän tekstini ensisijainen tarkoitus on hahmottaa antiikin Kiinan filosofisen taolaisuuden huomattavimman klassikon eli vanhastaan Laozin nimeen liitetyn Daodejing-teoksen sekä kristillisen Raamatun paradoksaalisen ajattelun ääriviivoja ja vertailla näitä rakentavasti keskenään. Daodejing-teoksen yhtymäkohdat ja samankaltaisuudet kristillisen Raamatun tekstien kanssa on tiedostettu jo vuosisatojen ajan. Yhtenä todisteena kristinuskon ja taolaisuuden pyhien tekstien sielunveljeydestä voidaan pitää mm. Kiinan varhaiselta keskiajalta periytyviä nk. Jeesus-sutria, joissa kristillinen dogmatiikka ja taolainen elämänfilosofia on hyvin mutkattomalla tavalla risteytetty keskenään. En siis todellakaan usko itse löytäneeni mitään uutta tällä saralla, - mutta rohkenen tässä yhteydessä kuitenkin palauttaa lukijan mieleen joitakin pääkohtia tästä aihepiiristä mm. alkuperäislähteiden käännöksiin, tutkimuskirjallisuuteen ja omiin oivalluksiini perustuen. Tätä aihepiiriä ovat ennen minua systemaattisesti syväluodanneet/kartoittaneet/tutkineet mm. Toivo Koskikallio(1935), John R. Marbry(1994/1995), Hieromonk Damascene(1999/2017), Martin Aronson(2000/2003), Yuan Zhiming(2010), Marshall Davis(2013), Yung Suk Kim(2013&2018), joista varsinkin Toivo Koskikallion (1935) oivallukset ovat tämän kirjoituksen kannalta keskeisiä.
Tutkimusmetodini kuuluu vertailevan uskontotieteen ja/tai vertailevan kirjallisuustieteen ja/tai vertailevan filosofian piiriin. Tärkeä metodologinen viitekehys tässä kirjoituksessa on ollut kontemplatiivinen uskontofilosofia, jonka metodologiset perusteet on kehittänyt walesilainen uskontofilosofi Dewi Zephaniah Phillips (1934-2006). Kontemplatiivinen uskonnonfilosofia eroaa nykykeskustelussa suosituista apologeettisesta teismistä ja ateismista, sillä sen tehtävänä ei ole puolustaa mutta ei liioin myöskään vastustaa uskontoa ja/tai hengellisyyttä, vaan sen tavoitteena on ainaisesti niiden ymmärtäminen. D. Z. Philipsille erityisen tärkeä ajattelija oli Ludwig Wittgenstein (1889-1951), jota seuraten hän tulkitsee filosofin tehtävän olevan tarkastella maailmaa ”viileän” järkisesti ja ilman tunteellista sekaantumista, mitä asennetta on verrattu temppeliin, jossa vallitsee tyyni ja selkeä näkökulma. Laozin klassikon suorien suomenkielisten lainauksien kohdalla olen tässä tekstissä ensisijaisesti suosinut Pertti Niemisen suomennosta Laotse: Tao Te Ching (1987), mutta paikoin olen tukeutunut myös muihin suomennoksiin. Kristillisen Raamatun suorien suomenkielisten lainauksien osalta olen suosinut Uuden testamentin kohdalla etenkin uusinta UT2020-suomennosta; Vanhan testamentin kohdalla olen vastaavasti suosinut Raamattu kansalle ry:n Suomen kansan Raamattu(2013)-suomennosta, mutta paikoin myös muita suomennoksia. Hyödylliseksi tietolähteeksi minulle on osoittautunut myös mm. Hilmar Alquirosin toimittama Daodejing-teoksen kiina-englanti-saksa-interlineaarilaitos: The Mystical Way - Der Mystische Weg-sivustolla, jota olen tutkinut mm. MDBG: Chinese Dictionary-sivuston sanakirjan avulla.
Historiallinen Laozi?
Laozin nimeen liitetystä antiikin filosofisen taolaisuuden keskeisimmästä klassikkoteoksesta道德經 [Dàodéjīng] on toistaiseksi julkaistu ainakin tusina keskeistä suomennosta: Pekka Ervast (1925/2006), Toivo Koskikallio (1950), Pertti Nieminen (1956 & 1986), Annikki Arponen (1985), Minna Maijala (2001), Kauko Kämäräinen (2004), Pertti Nieminen & Kai Nieminen (2013a & 2013b), Toivo Koskikallio & Heikki Saure (2013), Anita Simola (2013), TaoLin (2018).
Teosofi Pekka Ervastin (2006, 12-13) Laozi-suomennoksen esipuheessa on hienosyinen esitys siitä, mitä tarkoittaa Laozin teoksen nimi 'Daodejing', mutta vähintään yhtä ansiokas on Toivo Koskikallion (1950b, 94-96) antama esitys samasta teemasta; lyhyesti ilmaisten sana 道 (dào) voidaan usein suomentaa mm. sanoilla ”tie, järki, sana” ja sana 德 (dé) sanalla 'hyve' ja/tai 'oppi' – sana 經 (jīng) on toki sama asia kuin 'klassikko'. Daodejing-teoksen nimi voidaan siis suomentaa sananmukaisesti: ”Tien ja hyveen klassikko”. Traditionaalisen tulkinnan mukaan Daodejing-teoksen kirjoittajaksi mainittu ’Laozi’ oli Kevättä ja syksyä-kaudella Zhou-valtiossa elänyt mies nimeltä Li Er, jonka kerrotaan olleen kungfutselaisuuden perustaja Kongfuzin (551–479 eaa.) aikalainen. Varmaa on, että samoin kuin historiallisen Buddhan, historiallisen Sokrateen ja historiallisen Jeesus Nasaretilaisen kohdalla, myös Laozin kohdalla hengelliseen elämäkertaan on selvästi sekoittunut legendaarista materiaalia. Yhden tällaisen - kenties pikemminkin legendaarisen - kertomuksen palauttaa mieliin teosofi Pekka Ervast (1925/2006), jonka mukaan ”kerrotaan, että Lao-Tse kirjoitti tuhat teosta, joista 930 kirjaa siveysopista ja uskonnosta ja 70 kirjaa magiasta”. Pekka Ervastin esipuhe kuitenkin jatkaa esitystään aavistuksen verran skeptisin sanamuodoin:
Tavallisesti otaksutaan kumminkin, että hän on jättänyt jälkeensä ainoastaan yhden teoksen, ns. Tao te kingin, joka sisältää hänen oppinsa ytimen ja jota yleisesti pidetään taonuskon pyhänä kirjana. (Ervast 2006, 10).
Pekka Ervastin esitys perustuu selvästi teosofi Helena Petrovna Blavatskyn The Secret Doctrine (1888, suom. ”Salainen Oppi”)-teokseen, jonka 1. osassa Laozista kerrotaan miltei täsmälleen samoin sanamuodoin (Blavatsky 2014, 20).
Toisen legendan kertoo Toivo Koskikallio pastoraaliväitöskirjassaan Johanneksen Logos ja Lao-Tzen Tao (1935). Tämän tarinan mukaan Laozi oli äitinsä kohdussa 80 vuotta ja oli syntyessään jo vanha, lumivalkeine hiuksineen ja partoineen. Pastori Koskikallion mukaan nimitys 'Laozi' voidaankin suomentaa sekä ”vanha viisas” että myös ”vanha lapsi”. Kerrotaan myös, että Laozi olisi elänyt 160 vuotta, tai kenties jopa 200 vuotta: ”Pitkäikäisyyttään hän ravitsi viljelemällä daoa”. Toivo Koskikallio (1935) viittaa myös ”Se-Ma-Tsienin” (pinyin: Sima Qian) Shiji-historiateoksen tarinaperinteeseen, jonka mukaan historiallinen Laozi syntyi Quren-nimisessä kylässä Chu-valtiossa (ts. Luyi’n kunnassa nykyisen Hunanin maakunnan alueella), mikä olisi tapahtunut noin vuonna 604 eaa. Tämän kertoman mukaan Laozi toimi Zhou-valtiossa kuninkaallisena kirjastonhoitajana ja perehtyi syvällisesti entisajan historiaan ja uskonnollisiin katsomuksiin. Hänestä tuli kuuluisa opettaja. Ainoa kirjallinen teos, jonka tämän kertomusperinteen mukaan Laozi on jättänyt jälkimaailmalle, on juuri Daodejing-teos: 81 lukua ja 5000 kiinankielistä sanamerkkiä. Laozin kuolinajasta tai paikasta ei ole varmaa tietoa (Nikkilä 2000, 32; vrt. TaoLin 2024, 13-15).
Kiinalainen perimätieto tuntee monia ihmeellisiä tarinoina Laozin elämään liittyen, mutta modernit historiallis-kriittiseen tutkimusmetodiikkaan sitoutuneet tutkijat (mm. Itō Rangu, Arthur Waley, Tsuda Sokichi, Hou Wailu, D. C. Lau) ovat yksimielisiä, että historiallisena henkilönä Laozia ei koskaan ollut olemassa (Huang 1996, 118). Radikaalisti toisenlaisen näkökulman on kuitenkin omaksunut moderneista tutkijoista mm. Paulos Huang (1996, 158-159), joka vakaasti uskoo historiallisen Laozin kirjoittaneen hänen nimeensä vanhastaan liitetyn Daodejing-teoksen, - ja vakuuttaa myös Sima Qianin Shiji-teoksen olevan luotettava lähde hänen elämäänsä koskien.
Suuri osa Laozin nimeen liitetyn Daodejing-teoksen retorisesta voimasta perustuu aivan varmasti suggestiiviseen toistoon. Voidaan siis nähdä, että Daodejing-teokselle on leimallista vain kourallinen avainkäsitteitä/avainteemoja, joita mainittu filosofisen taolaisuuden klassikkoteos toistaa yhä uudelleen ja uudelleen. Daodejing-teoksen keskeisiä avainkäsitteitä/avainteemoja ovat ainakin seuraavat yhdeksän:
1. Anti-kieli-teema: Ihmisten käyttämät sanat ja kieli voivat olla parhaimmillaankin vain aavistus mystisen Daon absoluuttisesta olemuksesta. On tunnustettava inhimillisen kielen ja sanojen riittämättömyys; Ja on myös välttämätöntä kulkea niiden tuolle puolen (samasta teemasta myös mm. Ludwig Wittgenstein: Tractatus logico-philosophicus. 6.54).
2. Oppi dualismin näennäisyydestä eli nk. taolainen Advaita Vedanta: ”Atman on Brahman”. Dualismin vavisuttava näennäisyys absoluuttisen tietoisuuden näkökulmasta ja maailman kaikkein antagonistisimpien dikotomioidenkin taustalla häämöttävä vastakohtien pohjimmainen ykseys. Vastakohdat tarvitsevat toinen toisiaan ollakseen mitä ovat.
3. ”Paluu on Daon mystinen liike”: Daon olemukseen kuuluva syklinen aikakäsitys ja luonnossa vallitseva ikuisen paluun teema.
4. Daon vertauskuvia: Luonto, vesi, feminiinisyys, vastasyntynyt lapsi, meditaatio, Daon mukaan elävä viisas.
5. Tekojen paradoksaalinen käänteisyys ja moralismin ironinen absurdius: Kun vallanpitäjät ja/tai moraalinvartijat yrittävät vahvistaa kansan lainkuuliaisuutta ja/tai moraalista käytöstä normatiivisten ohjeiden ja säännösten keinoin, niiden käytännöllinen seuraus on pyrkimyksille vastakkainen. Taolainen viisas sen sijaan ei moralisoi tai saarnaa sanoin, vaan hän opettaa hyvän esimerkkinsä voimalla.
6. Daon mukaan elävän viisaan ominaisuuksia: Nöyryys, yksinkertaisuus, luonnollisuus, kohtuullisuus (”keskitie”), epäitsekkyys, tyytyväisyys, harmonia, väkivallattomuus, rakkaus (vrt. Gal. 5:22-26: ”Hengen hedelmää sen sijaan ovat rakkaus, ilo ja rauha, kärsivällisyys, lempeys ja hyvyys sekä uskollisuus, maltti ja itsehillintä. Niitä ei mikään laki kiellä. Ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omia, ovat kuitenkin ristiinnaulinneet ruumiinsa himoineen ja haluineen. Jos elämme Hengen ohjauksessa, meidän on syytä seurata Henkeä. Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää tai kadehtia toisiamme.”).
7. Taolaisen viisaan ihmisen erityinen toimintatapa ja mielentila: 無為 , wúwéi eli ”teoton toiminta”, ”tekemättä tekeminen”, ei-tekemisen taito ts. meditaation mielentila.
8. Sokraattinen Gnōthi seautón: ’Tunne itsesi’-teema (luvut 33, 54, 71).
9. Valaistuminen hengellisen polun täydellistymänä ja päätepisteenä.
Daodejing-teoksen yhtymäkohdat kristillisen Raamatun kanssa voidaan karkeasti jakaa kahteen kategoriaan: yhtymäkohdat Vanhan testamentin tekstien kanssa ja toisaalta: yhtymäkohdat Uuden testamentin tekstien kanssa. Lisäksi voidaan löytää myös kolmaskin kategoria, jossa Daodejing-teoksen klassisen kiinankieliset aforismit on samastettavissa samanaikaisesti sekä Vanhan testamentin että Uuden testamentin opetuksiin. Seuraavaksi käsittelen varsinkin ensinnä mainittua kategoriaa, mutta aihepiirin erityisluonteesta johtuen on välttämätöntä jo hyvin pian sivuta myös keskimmäistä kategoriaa, - mikä samalla valottaa myös kolmatta kategoriaa.
Luominen
Daodejing-teoksen kielessä on muutamia alluusioita, jotka käyvät yksiin kristillisen Raamatun Vanhan testamentin eli heprealaisen Raamatun ja/tai kreikankielisen Septuagintan ilmausten kanssa. Yhden esimerkin tästä voisi tarjota on mm. Daodejing-teoksen 21. luku, jonka teologiseen samanmielisyyteen heprealaisen Raamatun Genesiksen kirjan luomiskertomuksen kanssa mm. luterilainen pastori, lähetyssaarnaaja ja sinologi Toivo Koskikallio(1889-1967) on kiinnittänyt erityistä huomiota suomennoksessaan Lao-Tse: Salaisuuksien tie - Tao-Te-King (1950). Laozi:
Suuri hyve tunnetaan siitä, että se aina seuraa Taoa. Se, mitä kutsutaan nimellä Tao, on näkymätön ja käsittämätön. Salaperäisyyden hämärä! – Siinä näkyy kuvan muoto. Salaperäisyyden hämärä! - Siinä näkyy aine. Salaperäisyyden hämärä! - Siinä näkyy elävöittävä voima.
Toivo Koskikallion (1950, 30) kommentaari selventää hänen suomennostaan:
Taon näkyvä muoto on alkuhyve. Alkuhyveen kautta Tao tulee näkyviin ilmiömaailmassa. Jokaisessa olennossa Tao on salattuna, kätkettynä olemassa. - Luomistyön kulussa on havaittavissa kolme kehitysvaihetta: muoto, aine, elämä. Sama järjestys on Raamatussa ihmisen luomisessa. ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme” (muoto). ”Ja Jumala teki ihmisen maan tomusta” (aine). ”Ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen” (elämä). ”Ja niin tuli ihmisestä elävä sielu” (elollinen olento). - Nimetön Tao on kaiken olevaisen alku ja olevaisen alun voi käsittää vain hänessä.
Tässä on tyypillinen esimerkki Toivo Koskikallion Tao-Te-King (1950)-suomennoksen ja Vanhan testamentin yhtymäkohdasta, joka voidaan selittää jungilaisittain ilmaisten kollektiivinen tiedostamattoman vaikutuksella, mutta hyvin selvästi tässä saattaa ainakin osittain olla kysymys myös aatehistoriallisesta vaikutussuhteesta: suomentaja Toivo Koskikallion kun tunnetusti antoi kristillisen elämänkatsomuksensa vaikuttaa käännösratkaisuihinsa. Daodejing-teoksen 21. luvussa viitataan ’Kuvaan’ (象, xiàng), ’Olevaiseen’ (物, wù) ja ’Energiaan’ (精, jīng), jotka suomentaja Pertti Niemisen (1987, 29) sanoin ovat: ’Ideat’, ’Muodot’ ja ’Olennainen’, - mutta nämä sanat toki voidaan suomentaa myös ’muoto’, ’aine’ ja ’elämä(voima/siemen/ydin)’, minkä mm. suomentaja TaoLin (2018, XXI) on selvästi oikein oivaltanut. Samankaltaisia huomioita on toki mahdollista tehdä myös vertailemalla Toivo Koskikallion Tao-Te-King(1950)-suomennoksen Uuden testamentin sisällön kanssa yhteneviä käännösvariantteja Daodejing-teoksen kiinankieliseen alkutekstiin.
Salaviisaat?
Daodejing-teokselle on leimallista määrätty obskurantistinen eli valistuksenvastainen oppi, jossa halveksutaan oppineisuutta. Mainittu oppi esiintyy mm. Daodejing-teoksen luvuissa 19, 20, ja 65, joista keskimmäisessä ajatus on ilmaistu sanoin: ”Hylkää oppi niin jäät murhetta vaille.” Laozin tapauksessa oppineisuuden halveksunnassa voi selvästi havaita itseironian vivahteen: Sima Qianin traditionaalisen tulkinnan mukaan Zhou-valtiossa kuninkaallisena kirjastonhoitajana toiminut Laozi kun oli varmasti eräs oppineimpia ihmisiä oman aikansa Kiinassa. Voidaanko kenties siis sanoa, että oppineisuutta parjatessaan salaviisas Laozi todellisuudessa ”salaa” nautti sen eduista? Jokseenkin samankaltaista retorista tehokeinoa tunnetusti käytti muinaisaikojen Israelin legendaarinen kuningas Salomo, joka traditionaalisen tulkinnan mukaan kuuluisasta viisaudestaan huolimatta kirjoitti:
Ja minä käänsin sydämeni tutkimaan viisautta ja tietoa, mielettömyyttä ja tyhmyyttä, ja minä tulin tietämään, että sekin oli tuulen tavoittelemista. Sillä missä on paljon viisautta, siinä on paljon surua; ja joka tietoa lisää, se tuskaa lisää. (SKR2013: Saarn. 1:17-18).
Saarnaajan sanojen taustalla on elämänkokemus, mutta myös Genesiksen kirjan teologis-myyttiset tapahtumat:
Herra Jumala otti ihmisen ja asetti hänet Eedenin puutarhaan viljelemään sitä ja pitämään siitä huolta. Ja Jumala antoi ihmiselle tämän käskyn: ”Syö vapaasti kaikista muista puutarhan puista, mutta hyvän- ja pahantiedonpuusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, sinä totisesti kuolet. ”(SKR2013: Gen. 2:15-17).
Jeesuksen ajan Palestiinassa keskeisimpiä kirjanoppineiden ryhmittymiä olivat farisealaisten ja saddukeusten uskonnollis-kansalliset puolueet. Saddukeukset olivat kehittyneet vanhasta pappisylimystöstä. He ottivat nimensä luultavasti Jerusalemin temppelin ylipappi Zadokilta, jonka nimi tulee heprean ilmaisusta צָדוֹק הַכֹּהֵן, Ṣādōq ha-Kōhēn, ”vanhurskas pappi”. Heprealaisen Raamatun historiallisissa kirjoissa Zadok tunnetaan leeviläisten pappien johtajana, joka auttoi lammaspaimen Daavidia nousemaan koko Israelin ja Juudan (Yhdistyneen) kuningaskunnan kuninkaaksi; Sittemmin pappi Zadok voiteli Daavidin pojan Salomon kuninkaaksi, joka palkitsi hänet nimittämällä Jerusalemin temppelin ensimmäiseksi esimieheksi eli ylipapiksi. Myöhemmin Zadokin suvun pappeus vakiintui juutalaisuudessa niin, että sitä alettiin pitää ainoana laillisena Jerusalemin temppelissä; Heikki Palva (2006, 341) kertoo, että profeetta Hesekielin (44:15-16) mukaan tulevan ajan ihannetemppelissä pappeina saisivat palvella vain Zadokin jälkeläiset, jotka eivät olleet luopuneet oikeasta Jahven palvelusta kuten muut. Jeesuksen ajan Palestiinassa saddukeukset kuitenkin toimivat yhteistyössä juutalaisuuteen nähden pakanallisen Rooman hallinnon kanssa, olivat myötämielisiä hellenistiselle kulttuurille ja olivat varakkaina yläluokkaisina kaukana tavallisen kansan elämästä. Saddukeusten motiiveihin sopi hyvin yhteistyö Rooman miehittäjähallinnon kanssa, koska se takasi heidän oman asemansa säilymisen.
Ylemmän papiston saddukeusten kohtalona oli hävitä kansansuosiossa farisealaisille, joiden puolue syntyi protestina saddukeuksille makkabilaissotien aikana 2. vuosisadalla eKr. Suomenkielinen sana ’farisealaiset’ on johdettu latinan substantiivista pharisæus, joka perustuu kreikan substantiiviin Φαρισαῖος, Pharisaios, jonka taustalla on heprean substantiivi פְּרוּשִׁים, Pərūšīm, ”erotetut”, joka on johdettu heprean verbistä פָרָשׁ, pāraš , ”julistaa, selittää, erottaa". Fariseukset pitivät itseään juutalaisen kansan todellisina uskonnollisina johtajina, mutta samoin toki ajattelivat myös saddukeukset itsestään. Paul Lawrencen (2011, 126) mukaan fariseukset ”tiivistivät Tooran juutalaisen lain 613 käskyyn (mitzvot), joista kieltoja oli 365”. Farisealaisille tunnusomaista oli juutalaisen lain tarkka noudattaminen pienimpiäkin yksityiskohtia myöten. He eivät noudattaneet vain Mooseksen lakia, vaan sen lisäksi myös suullista perimätietoa. Saddukeukset sen sijaan hyväksyivät sitoviksi vain viisi Mooseksen kirjaa ja fariseuksista poiketen he eivät odottaneet Messiasta. Paljolti fariseusten vaikutuksesta syntyi nykyisen kaltainen lakikeskeinen rabbiininen juutalaisuus. Toisin kuin saddukeukset, farisealaiset uskoivat kuolemanjälkeiseen elämään, kuolleiden ylösnousemukseen ja enkeleiden olemassaoloon. Saulus Tarsolainen eli Apostoli Paavali oli taustaltaan fariseus. Jos hieman uhkarohkeaksi ryhdytään, niin todettakoon: nykyajan kristinuskon kontekstissa farisealaiset saarnaajat löytävät eniten vastakaikua fundamentalistikristityiltä, mutta saddukeukset leimallisesti pikemminkin liberaaliteologeilta.
Uudessa testamentissa farisealaiset esitetään Jeesuksen vastustajina (esim. Matt. 12:14, Mark. 3:6). Fariseusten vastustajina puolestaan esitetään saddukeukset. On merkitsevää, että Jeesus Nasaretilaisen piti sekä farisealaisia että saddukeuksia hengellisesti ala-arvoisina opettajina.
Jeesuksen seurue tuli vastarannalle, mutta oppilaat olivat unohtaneet ottaa mukaan leipää. Jeesus sanoi: »Katsokaakin, että pysytte erossa fariseusten ja saddukeusten leipäjuuresta.» Mutta oppilaat vain jankuttivat toisilleen, että leipä oli unohtunut. Kun Jeesus huomasi sen, hän sanoi: »Miksi jauhatte vain siitä, ettei teillä ole leipää, te vähäuskoiset? Ettekö vieläkään ymmärrä? Ettekö muista niitä viittä leipää, joilla ruokittiin yli viisituhatta ihmistä? Ettekö muista, kuinka monta korillista keräsitte tähteitä? Ettekö muista niitä seitsemää leipää, joilla ruokittiin yli neljätuhatta ihmistä? Ettekö muista, kuinka monta korillista keräsitte tähteitä? Miten te ette ymmärrä, etten puhunut teille leivistä? Älkää ottako fariseusten ja saddukeusten hapanjuurta.» Silloin oppilaat ymmärsivät, ettei Jeesus tarkoittanut leivän hapatetta vaan fariseusten ja saddukeusten opetusta. (UT2020: Matt. 16: 5-12).
On kuitenkin vähintään yhtä merkitsevää, että kanonisen Uuden testamentin Markuksen evankeliumin valossa Jeesuksen ristiriita kirjanoppineiden kanssa ei ollut täysin sovittamaton:
Eräs oppinut oli seurannut Jeesuksen ja saddukeusten väittelyä. Hän oli nähnyt, miten viisaasti Jeesus oli vastannut. Hän tuli nyt Jeesuksen luokse ja kysyi: »Mikä Mooseksen lain käskyistä on kaikkein tärkein?» Jeesus vastasi: »Tärkein on tämä: ’Kuuntele, Israel: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja mielestäsi. Rakasta häntä koko elämälläsi ja kaikin voimin.’ Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi’. Näitä tärkeämpää käskyä ei ole.»
Oppinut sanoi Jeesukselle: »Totta puhut, opettaja, kun sanot, että Herra on ainoa Jumala ja ettei ole muita kuin hän. Ja kun rakastaa Jumalaa koko sydämellään, ymmärryksellään ja voimallaan ja lähimmäistään kuin itseään, se merkitsee enemmän kuin polttouhrit ja muut uhrilahjat yhteensä.» Jeesus näki, että oppinut vastasi viisaasti, ja sanoi hänelle: »Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta.»
Kukaan ei enää uskaltanut kysyä Jeesukselta mitään. (UT2020: Mark. 12: 28-34).
Myös Matteuksen evankeliumi sisältää kohdan, jossa Jeesus arvioi kirjanoppineita myönteisessä valossa.
»Taivaiden valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre. Kun mies löysi sen, hän piilotti sen uudelleen. Sitten hän meni iloissaan myymään koko omaisuutensa ja osti sen pellon.
Taivaiden valtakuntaa voi ajatella myös näin: Kauppias etsi kauniita helmiä. Kun hän löysi yhden hyvin arvokkaan helmen, hän meni ja myi koko omaisuutensa ja osti tuon helmen.Taivaiden valtakuntaa voi ajatella vielä näinkin: Verkko heitettiin järveen, ja siihen tarttui kaikenlaisia kaloja. Kun verkko oli täynnä, se vedettiin rantaan. Arvokalat laitettiin koreihin, mutta roskakalat heitettiin pois. Samoin käy aikojen lopussa. Enkelit tulevat, erottelevat pahat oikeamielisten joukosta ja heittävät heidät tulikuumaan uuniin. Siellä itketään ja purraan hammasta.»
Jeesus kysyi, olivatko oppilaat ymmärtäneet kaiken. He vastasivat ymmärtäneensä. Silloin Jeesus sanoi: »Siksipä jokainen oppinut, joka ryhtyy taivaiden valtakunnan oppilaaksi, on kuin isäntä, joka kaivaa varastostaan esiin uutta ja vanhaa.» (UT2020: Mattt. 13: 44-52).
Jeesuksen kerygma
Daodejing-teoksessa on lukuisia Uuden testamentin sisältöön viittaavia alluusioita ja nämä jakautuvat karkeasti arvioiden siis kahteen kategoriaan: Jeesuksen sanoihin viittaaviin alluusioihin ja toisaalta: Paavalin sanoihin viittaaviin alluusioihin. Eräs keskeisimpiä Jeesuksen sanoihin viittaavista alluusioista Daodejing-teoksessa on lapsen/lapseuden/lapsenmielisyyden ja pyhyyden samaistaminen, joka toistetaan Daodejing-teoksen luvuissa 10, 28, 40, 49 ja 55. Jeesushan opetti: ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. ” (vrt. Matt. 18:3; Mark. 10:14; Luuk. 18:16). Daodejing-teoksen 49. luvussa sama ajatus on ilmaistu näin:
Viisaan sydän ei kiinny, / hän tekee kansan sydämen omakseen. / ”Hyvää kohtelen hyvin ja pahaa kohtelen myös hyvin: / siten hyvyys saavutetaan. / Uskolliselle olen uskollinen ja uskottomalle olen myös / uskollinen: / Siten luottamus saavutetaan.” / Maailmassa Viisas on kuin pelästynyt: /hän saattaa sydämensä hämmennyksiin. / Kansa kiinnittää kaikkeen korvansa ja silmänsä, / mutta Viisas on kuin lapsi./
Mainittu ajatus on melko samankaltainen kuin Nasaretilaisen Jeesuksen Vuorisaarnan opetus:
Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin? Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.(UT2020: Matt. 5:43-48).
Messiaanisuus
Jesajan kirjassa on tunnettu profeetallinen kohta, jossa kuvataan nk. messiaanista aikakautta:
Silloin susi asuu karitsan kanssa ja pantteri makaa vohlan vieressä. Vasikka, nuori leijona ja syöttöhärhä kulkevat yhdessä, ja pieni poika paimentaa niitä. Lehmä ja karhu käyvät samalla laitumella, niiden vasikat ja pennut makaavat vierekkäin. Leijona syö rehua kuin härkä. Imeväinen leikkii kobran kolon luona, ja vieroitettu lapsi kurottaa kätensä kyyn onkaloon. Missään minun pyhällä vuorellani ei tehdä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemista, niin kuin vedet peittävät meren. (SKR2013: Jes. 11:6-9).
Samansuuntainen näkemys esiintyy Daodejing-teoksen 50. luvussa, johon on kirjoitettu:
Olen kuullut, että se, jolla on oikea ote elämään, ei maita vaeltaessaan kohtaa tiikereitä ja sarvikuonoja, eikä sodassa joudu aseitten kohteeksi, sillä sarvikuono ei löydä hänestä paikkaa, mihin työntäisi sarvensa, tiikeri ei löydä paikkaa, mitä kynsisi, eikä aseilla ole tilaa teräänsä varten. Miksi näin? Koska hänessä ei ole kuolemankohtia.
Jesajan profetia voidaan rinnastaa Jeesuksen sanoihin Markuksen evankeliumin mukaan:
Hän sanoi heille: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä. He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat.” (UT2020: Mark. 16: 15-18).
Taivasten valtakunta
Matteuksen evankeliumissa Jeesus ilmaisee pasifistisen oppinsa pyhälle Pietarille sanoin: ”Pane miekkasi tuppeen. Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu. ” (Matt. 26:52). Hyvin samankaltainen pasifistinen opetus esiintyy Daodejing-teoksen luvuissa 30, 31 ja 42. Esimerkiksi Daodejing-teoksen 42. luvussa tämä tiivistetään: ”Väkivaltainen ei kuole luonnollista kuolemaa. ”
Useissa kohdin Daodejing-teoksessa toistetaan Jeesuksen oppi, jonka mukaan ”Joka itsensä korottaa, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se korotetaan. ” (Luuk. 14:11) – näin mm. luvuissa 22, 24 ja 72. Laozin sanoin: ”Kerskailija ei saavuta tuloksia/eikä itsensä korottaja ylene”. Jeesus opetti opetuslapsiaan sanoin: ”Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon toisten orja. ” (Matt. 20:26-27; vrt. Mark. 10:44). Saman ajatuksen ilmaisee Laozi Daodejing-teoksen 61. ja 66. luvuissa, joista viimeksi mainitun sanamuoto on seuraava:
Jos Viisas haluaa olla kansaa ylempi, / hän puhuu kuin olisi alempi; / jos hän haluaa olla kansan johdossa, / hän jättäytyy viimeiseksi. /
Jeesuksen Sinapinsiemen-vertausta muistuttaa Daodejing-teoksen 64. luvun opetus:
Sillä miehen sylin täyttävä puu aloitti elämänsä / pienenä versona, / yhdeksänkerroksinen torni korotettiin multakasasta / ja tuhannen virstan matka alkoi siitä, mikä oli jalan alla. / Joka toimii, häviää; / joka tavoittaa, menettää. / Sen vuoksi Viisas ei toimi, eikä siksi häviä; / ei tavoita, eikä siksi menetä. /
Sinapinsiemenestähän Jeesus opetti:
Taivasten valtakunta on kuin sinapinsiemen, jonka mies kylvi maahansa. Se on pienin kaikista siemenistä, mutta kun sen taimi kasvaa täyteen mittaansa, se on puutarhan kasveista suurin. Lopulta se on kuin puu, niin että taivaan linnut tulevat ja pesivät sen oksille. (UT2020: Matt. 13:31-32).
Paavalin paradoksit
Apostoli Paavalin kirjeiden aatemaailma on sangen usein merkillisen paradoksaalista ja sellaisena sieltä on löydettävissä varsin paljon yhtymäkohtia Daodejing-teoksen aatemaailman kanssa. Esimerkkinä Paavalin paradoksaalisesta ajattelusta voidaan pitää tätä ajatusta: ”Älköön vain kukaan pettäkö itseään. Jos joku teistä on olevinaan viisas tässä maailmassa, hänestä täytyy ensin tulla hullu, jotta hänestä tulisi viisas.” (1. Kor. 3:18). Melko samansuuntainen ajatus kuin edellä vaikuttaa esiintyvän Daodejing-teoksen 22. luvussa, johon on merkitsevästi kirjoitettu:
Ole murtunut, että tulisit ehjäksi. / Taivu, että oikenisit, / ole tyhjä, että tulisit täydeksi, / kulunut, että uudistuisit. / Jolla on vähän, saa; / jolla on paljon, joutuu harhaan. /
Paavali kirjoitti edelleen: ”Jos on pakko kerskailla, kerskun heikkoudestani. ” (2. Kor. 11:30 ). Samassa kirjeessä hän selventää tätä ajatusta:
Vaikka tahtoisinkin ylpeillä, en olisi mieletön, sillä puheeni on totta. Sitä en kuitenkaan tee, jottei kukaan ajattelisi minusta enempää kuin hän minusta näkee tai kuulee. Jotta nämä valtavat ilmestykset eivät tekisi minua ylpeäksi, olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni, Saatanan enkelin kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi. Olen kolme kertaa pyytänyt Herralta, että pääsisin siitä. Mutta hän on vastannut minulle: »Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.» Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima. Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas. (UT2020: 2. Kor. 12: 6-10).
Samankaltainen paradoksaalinen ajattelu toistuu Daodejing-teoksen luvuissa 36, 52 ja 76. Daodejing-teoksen 76. luvussa tämä ajatus on ilmaistu sanoin:
Syntyessään ihminen on pehmeä ja taipuisa; kuollessaan hän on muuttunut kovaksi ja kankeaksi. Kymmenentuhatta oliota, ruoho ja puut ovat eläessään pehmeitä ja taipuisia, mutta kuoltuaan ne muuttuvat hauraiksi ja kuiviksi. Totisesti kovuus ja kankeus ovat kuoleman seuralaisia; pehmeys ja notkeus seuraavat elämää. Sen vuoksi ”ase, joka on liian jäykkä, katkeaa; puu, joka on liian kova, murtuu.” Kova ja mahtava alennetaan ja pehmeä ja taipuisa ylennetään.
Heprealaisen Raamatun Psalttarissa on ilmaistu syvästi pessimistinen ajatus ihmiskunnan vallitsevasta tilasta seuraavin sanoin: ”Kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet. Ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä on hyvää, ei ole yhden yhtäkään. ” (vrt. SKR2013: Ps. 14:1-3; Ps . 53:2-4). Jokseenkin samansuuntainen ajatus löytyy Daodejing-teoksen 70. luvusta:
Minun sanani ovat sangen helpot ymmärtää ja helpot toteuttaa; mutta kukaan Taivaan alla ei kykene niitä ymmärtämään eikä kukaan pysty niitä toteuttamaan. Sanoillani on esi-isänsä ja teoillani herransa, mutta koska kukaan ei ymmärrä tätä, ei minua ymmärretä.
Tämä ajatus on samastettavissa kristilliseen perisyntioppiin, joka klassinen kiteyttäjä on Apostoli Paavali:
Yhden ainoan ihmisen teko toi maailmaan synnin ja synnin mukana kuoleman. Näin on kuolema saavuttanut kaikki ihmiset, koska kaikki ovat tehneet syntiä. (UT2020: Room. 5:12).
Anarkistit?
Viimeinen huomioni Daodejing-teoksen ja Apostoli Paavalin ajattelun yksimielisyydestä koskee ajatusta, jonka mukaan hengellinen laki on samanaikaisesti sekä siunaus että vitsaus. Paavalin ajattelullehan on leimallista juuri paradoksaalinen viritys, jossa lakia ja lainkuuliaisuutta pidetään toisaalta vanhurskautena, joka on hänelle viisauden ja harkintakyvyn kriteeri (näin esimerkiksi kohdassa Room. 2:14 ja Room. 7:12-25), ja toisaalta ankarana vitsauksena, joka milteipä suorastaan aiheuttaa synnin (näin esimerkiksi kohdassa Room. 7:7-11). On huomattavaa, että varsinkin lainvastaisissa kohdissaan Paavalin ajattelu käy yksiin Laozin nimeen liitetyn Daodejing-teoksen kanssa – näin esimerkiksi Daodejing-teoksen 57. luvussa, johon on kirjoitettu:
Mitä enemmän annetaan käskyjä ja lakeja, / sitä enemmän on varkaita ja lainrikkojia. /
Paavalin lainvastaisuuden kohtia on pidetty todisteena, että hänen ajattelussaan on olemassa poliittisen anarkismin itu ja ”Jeesus itse oli anarkisteista ensimmäinen” – näin asian näki mm. tolstoilainen Georges Lechartier (1837-1903), kertoo George Woodcock: Anarchism – A History of Libertarian Ideas and Movements (1962, 36). Mielestäni tämä on kuitenkin karkea yksinkertaistus, varsinkin kun muistetaan Paavalin farisealainen tausta - ja toisaalta se, että Jeesus opetti myös:
Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi. Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan. (UT2020: Matt. 5. 17-20).
Jokseenkin tieteellisempänä/objektiivisempana on täten syystäkin pidettävä venäläisen maantieteilijä, anarkokommunisti ja ruhtinas Pjotr Kropotkinin (1842-1921) Encyclopaedia Britannican vuoden 1910-laitoksen ”Anarchism”-artikkelissa ilmaistua näkemystä, jonka mukaan poliittisen anarkismin perustajana on pidettävä pikemminkin Laozin nimeen liitettyä Daodejing-teosta, - eikä suinkaan Apostoli Paavalia tai Nasaretilaista Jeesusta (Kropotkin 2009, 313).
Logos ja Dao
Johanneksen evankeliumin ensimmäisen luvun nk. Logos-hymnin 'Logos' (”Sana, Järki, Mieli”) ei ole käsitteenä täysin yhdenmukainen Laozin käsitteen 'Dao' kanssa, minkä Toivo Koskikallio (1935) on ansiokkaasti osoittanut pastoraaliväitöskirjassaan: Johannes Teologi kun samastaa käsitteen ’Logos’ ainaisesti valoon, mutta Laozin mukaan ’Dao’ voi olla mm. valoisa/kirkas 光 (guāng) (4), himmeä 恍 (huǎng) (14), – mutta myös hämärä/ pimeä: 玄 (xuán, ”musta, mystinen”) (1)(vrt. Nikkilä 2000, 22, 33). Kaisa Nikkilä:
Vertaillessaan Taoa ja Logosta Koskikallio korostaa, että Sanan tullessa lihaksi salaperäisyyden verho katosi, tuntematon tuli lähelle, kuultavaksi, nähtäväksi, katseltavaksi ja käsin kosketeltavaksi (1 Joh. 1:1-3). Taoa sen sijaan pysyy Koskikallion mukaan tuntemattomana, kaukaisena ja saavuttamattomana siitä huolimatta, että kaikki on saanut alkunsa Taosta ja ”Taon henkäys tunkee kaiken läpi ja kaikki olevainen on Taossa ja Tao on kaikessa olevaisessa”. Tao on tämän mukaan jopa maan tomussa. Ainoa paikka, mistä Tao voidaan löytää on kuitenkin oma itse. Koskikallio esittää teorianaan taolaisuudesta, ettei taolaisuuden mukaan Taoa löydetä kovalla työllä eikä pakkokeinoja käyttämällä, vaan hiljaisuuden rauhassa. Edelleen, Taon ominaisuuksiin kuuluu se, että Tao on vaikeasti löydettävissä, koska Tao saattaa ottaa asuntonsa halpaan ja alhaiseen. Koskikallion mukaan Logos on vaikeasti tunnistettavissa, koska Logoksella oli halpa, yksinkertainen ja alhainen muoto. Lihaksi tullut Logos salasi kunniansa kirkkauden halpaan ihmismuotoon. Myös Taon seuraajille oli ominaista nöyryys, alhaisuus ja yksinkertaisuus (Nikkilä 2000, 34-35).
Koskikallion teorian mukaan Logoksella ja Taolla on useita yhdistäviä piirteitä, mutta myös sovittamattomia vastakohtia. Yhteistä on se, että molemmat ovat olevaisen alkuna itse aluttomia. Tosin Koskikallio huomauttaa, että vaikka Logoksen alusta voidaan puhua, niin hänen alkunsa on ”ajan alun tuolla puolen”. Eroavuutena Koskikallio pitää sitä, että Logos on persoona, jolla on määrätty paikka jumaluuden toisena persoonana, sen sijaan Taon persoona on hyvin kyseenalainen, koska lausunnot hänestä ovat hämäriä ja ristiriitaisia eikä Taolle voida antaa edes nimeä. Viimeksi mainittu osoittaa, että Koskikallio tahtoi ymmärtää taolaisuuden ajatusta siitä, ettei Taoa voida nimetä, koska silloin se ei enää olisi Tao, Tao-te-kingin ensimmäisen luvun sisältämän ajatuksen mukaisesti. Koskikallion mukaan Logoksen elämänliike on suuntautunut Jumalaa kohti, kun taas Taon liike on kiertokulkua, jonka päätekohtana on Tao itse. Maailma on Koskikallion mielestä ”olennaltaan” erilainen kuin Logos, mutta ”yhteellinen” Taon kanssa. Edelleen ihminen on Logoksen erityisen luomistyön tulos. Taolaisuudessa ihminen on olemassa Taoa varten, vaikka hän ei ole suoraan Taon kädestä lähtenyt. Logos on Koskikallion mukaan valon ja elämän lähde, Tao taas valon ja pimeyden lähde sekä sulkee piiriinsä myös elämän ja kuoleman. Logos tuli lihaksi, Tao ei voi tulla lihaksi. Logos on halpa ja yksinkertainen, Taon seuraajille kuului myöskin nöyryys ja yksinkertaisuus. Logoksen voima on aktiivista, Taon olemukseen kuuluu passiivisuus. Logoksen olemukseen kuuluu täyteys, Taon tyhjyys. Logos toi rauhan, myös Taon hallitessa vallitsee rauha. Logos oli täynnä rakkautta ihmisiä, myös vihamiehiä kohtaan. Tao ei tunne mitään erityistä rakkautta ihmistä kohtaan, sen sijaan Taon seuraajalle kuuluu rakkaus toisia ihmisiä, myös vihollisia kohtaan. Logos antaa elämän kaikille, jotka ottavat hänet vastaan. Taon antama kuolemattomuus on palkkana niille, joiden viisaus on tarpeeksi syvä. Logos ei jätä ihmistä yksin. Tao jättää ihmisen omien voimiensa varaan ja voi tyynenä katsella, kuinka ihminen nääntyy ponnistellessaan. Lihaksi tullut Logos paljasti salatun Juamlan. Tao pysyy tuntemattomana. Jumala voidaan tuntea vain Logoksen kautta. Taoa voidaan lähestyä niillä keinoin kuin kukin parhaaksi näkee. (Nikkilä 2000, 37-38).
Lopuksi
Livia Kohn (2014, 65) on oivaltanut, että lyhyiden ilmausten, hämärien filosofisten toteamusten ja vangitsevien kielikuvin johdosta Laozin nimeen liitetty Daodejing-teos on aivan erityisen houkutteleva teos kommentaareille ja käännöksille. Livia Kohnin (2014, 66-67) mukaan keskeisiä Daodejing-teoksen kommentaarityyppejä on ainakin kolme: 1. kielitieteellinen, 2. maaginen ja 3. filosofinen. Pertti Niemisen (1987, 93-94) mukaan Daodejing-teoksen keskeiset tulkintaperinteet jakautuvat karkeasti eritellen kahteen pääryhmään: 1. traditionaalisiin kiinalaisiin tulkintoihin ja toisaalla 2. länsimaisiin tulkintoihin. Kristillinen tulkintaperinne näkee Daodejing-teoksen kielessä lukuisia yhtymäkohtia ja alluusioita kristillisen Raamatun metaforisen kielen semantiikkaan. Suomessa kristillisen tulkintaperinteen perustajana pidetään luterilaista pastori, lähetyssaarnaaja ja sinologi Toivo Koskikalliota (1889-1967), joka ensimmäisenä suomensi mm. Laozin ja Liezin klassikot suoraan kiinan kielestä. Keskeiset yhtymäkohdat Dàodéjīng-teoksen ja kristillisen Raamatun kohdalla voidaan karkeasti luokitella kahteen eri kategoriaan: Yhtymäkohdat Vanhan testamentin eli heprealaisen Raamatun ja/tai kreikankielisen Septuagintan kieleen ja toisaalta: yhtymäkohdat kreikankielisen Uuden testamentin kieleen. Lisäksi Daodejing-teoksessa on muutamia kohtia, joilla on selvästi yhtymäkohtia sekä Vanhan testamentin että Uuden testamentin opetuksiin. Uuden testamentin yhtymäkohdat jakautuvat edelleen kanonisissa evankeliumeissa ilmaistun teologian yhtymäkohtiin ja toisaalta: Paavalin kirjeiden teologian yhtymäkohtiin. Selitys Daodejing-teoksen ja kristillisen Raamatun yhtymäkohtiin on suurelta osin jäänyt hämärän peittoon. Tässä yhteydessä on viitattu mm. jungilaisen syvyyspsykologian käsitteistöön: kollektiiviseen tiedostamattomaan, jonka siis on oletettu vaikuttaneen sekä Laozin klassikon että kristillisen Raamatun ajatusmaailmoihin. Yhden selitysmallin voi selvästi kuitenkin tarjota myös aatehistoriallinen vaikutussuhde: Länsimaisen Laozi-kääntäjän kristillinen elämänkatsomus kun on saattanut vaikuttaa hänen käännösratkaisuihinsa, mistä edustavina esimerkkeinä mainittakoon mm. Toivo Koskikallio(1950), John R. Marbry(1994), Marshall Davis(2013) ja Yung Suk Kim(2018).
Keskeisimpiä antiikin filosofisen taolaisuuden klassikoita Laozin ohella ovat Liezi ja Zhuangzi. Zhuangzin nimellä kulkeva taolainen klassikko, jonka Pertti Nieminen ja Kai Nieminen ovat olennaisimmilta osin suomentaneet teokseen Chuangtse: Joutilaan vaelluksesta (1991/2015), tuntee henkilön nimeltä Lie Yü-K'ou, jota traditionaalisesti pidetään Liezin klassikon alkuperäisenä kirjoittajana; Historiallis-kriittisesti asennoituneet tutkijat kuitenkin kiistävät tämän ja uskovat Liezin olevan Zhuangzin kirjoittajan/kirjoittajien keksimä fiktiivinen hahmo. Traditionaalisen tulkinnan mukaan Zhuangzi oli historiallinen henkilö Zhuang Zhou, joka syntyi 300-luvulla eaa. Mengin kaupungissa nykyisen Henanin maakunnan alueella sijainneessa Songin kuningaskunnassa, mutta historiallis-kriittisten tulkitsijoiden on usein tapana pitää kieltää myös tämä ja pitää myös Zhuangzia fiktiivisenä hahmona. Liezin kirjassa on lukuisia alluusioita ja myös sanatarkkoja lainauksia Laozin nimeen liitetystä Daodejing-teoksesta ja Zhuangzin kirjassa on sekä sanatarkkoja lainauksia että myös vihjailuja sekä Laozin kirjasta että Liezin kirjasta. Tästä voimmekin päätellä, että Laozin kirja on näistä kolmesta taolaisuuden suurimmasta klassikosta vanhin, kun taas on näistä Zhuangzin kirja nuorin ja Liezin ’Täydellisen tyhjyyden totinen pyhä kirja’ on ajoitettavissa näiden välimaastoon. Runsaat viittaukset ja alluusiot Laoziin ja Lieziin Zhuangzin kirjan kielessä osoittavat myöskin taolaisuuden keskeisimpien klassikoiden: Laozin, Liezin ja Zhuangzin huomattavan aatteellisen yksimielisyyden. Liezin ja Zhuangzin kirjoissa toistuvat monet Laozille keskeiset ajatukset – kuten mm. taolainen Advaita Vedanta-oppi ja luonnonmukaisen elämän ihanne. Voidaan selvästi todistaa, että filosofinen taolaisuus ja sen keskeisimmät klassikot: Laozi, Liezi ja Zhuangzi vaikuttivat hyvin olennaisesti zen-buddhalaisuuden varhaiseen opilliseen kehitykseen Kiinassa.
KIRJALLISUUS
-Alquiros, Hilmar (toim.) 2018老子 道德經. Lǎozĭ Dàodéjīng: Chinese-English-German-interlinear. The Mystical Way: Der Mystische Weg. https://www.tao-te-king.org/ (28.8. 2025).
-Aronson, Martin (toim.) 2003 (2000). Jesus and Lao Tzu – Parallel Sayings. Introduction by David Steindl-Rast. Berkeley, California: Seastone.
-Biblehub.com: ”Pharisees”; ”Sad’ducees”. https://biblehub.com/topical/p/pharisees.htm (24.7. 2025).
https://biblehub.com/topical/s/sadducees.htm (26.7. 2025).
-Blavatsky, H.P: Salainen oppi – tieteen, uskonnon ja filosofian synteesi. I osa: Maailman synty. Suom. V..H.V. ja P.E. Uudelleen muokannut suomennoksen ja vuoden 1888 englanninkielisen alkutekstin pohjalta Pirkko Carpelan. e-Kirja. Kerava. 2014. http://www.teosofia.net/e-kirjat/Salainen_oppi_1.pdf (31.3.2017).
-Chuangtse 2015 (1991). Joutilaan vaelluksesta – lukuja Chuangtsen kirjasta (Alkuteos: 南華真經). Suomentaneet Pertti Nieminen ja Kai Nieminen. Basam Books Oy.
-Currid, John D. & David V. Chapman (toim.) 2017. ESV Archeology Study Bible. Wheaton, Illinois: Crossway.
-Davis, Marshall 2013. The Tao of Christ - A Christian Version of the Tao Te Ching. Kindle Edition.
-Ervast, Pekka 2006 (1925). Tao-Te-King. Teoksessa Lao-Tse: Tao-Te-King. Suomentanut Pekka Ervast. Biokustannus Oy, 7-13.
-Etymonline: Online Etymology Dictionary: ”paradox”. https://www.etymonline.com/search?q=paradox (24.7. 2025).
-evl.fi: ”Fariseukset”. https://evl.fi/sanasto/fariseukset/ (24.7. 2025).
-Gilbrandt, Thoralf, David A. Polfus , Valtter Luoto & Pekka Nieminen (toim.) 1988-1992. Iso Raamatun tietosanakirja (Alkuteos: Illustrert Bibelleksikon, 1965-1969). Osat I-VIII. Ristin Voitto ry.
-Grigg, Ray 1994. The Tao of Zen. Illustrations by William Gaetz. Boston & Rutland, Vermont & Tokyo: Charles E. Tuttle Co.
-Hieromonk Damascene (ie. John Christensen) 2017 (1999). Christ The Eternal Tao. Platina, California: Valaam Books /St. Herman of Alaska Brotherhood.
-Huang, Paulos 1996. 老子 Lao Zi: The Book and the Man. Helsinki: Studia Orientalia. Vol. 79.
-Huuhtanen, Pauli & Nils Martola 1997. Jeesuksen ajan Palestiina. Teoksessa Nasaretilaisen historia, Risto Uro ja Outi Lehtipuu (toim.). Helsinki: Kirjapaja, 52-105.
-Kim, Yung Suk 2018. Reading Jesus' Parables with Dao De Jing: Appendix: A Translation of the Dao De Jing. Eugene, Oregon: Resource Publications.
-Kim, Yung Suk 2021 (2013). Why Christians Need to Read the Tao Te Ching: A New Translation and Commentary on the Tao Te Ching from a Biblical Scholar's Perspective (p. 3). Kindle Editon.
-Kohn, Livia 2014. Johdatus taolaisuuteen (Alkuteos: Introducing Daoism, 2009). Suomentanut Teemu Suuntamaa. Basam Books Oy.
-Koistinen, Timo 2014. Kontemplatiivinen filosofia. Wittgensteinilaisen uskonnonfilosofian näkökulmia. Suomalainen Teologinen Kirjallisuusseura.
-Koskikallio, Toivo 1950a. Lao-Tsen elämästä. Teoksessa Lao-Tse: Salaisuuksien tie – Tao-Te-King. Suomentanut Toivo Koskikallio. Werner Söderström Osakeyhtiö, 6-8.
-Koskikallio, Toivo 1950b. Lao-Tsen oppi. Teoksessa Lao-Tse: Salaisuuksien tie – Tao-Te-King. Suomentanut Toivo Koskikallio. Werner Söderström Osakeyhtiö, 93-96.
-Kropotkin, Pjotr 2009. Anarkismi (Alkuteos: Anarchism, 1910). Teoksessa Pjotr Kropotkin: Kapinahenki – kirjoituksia anarkismista. Suomentanut Juha Kulmala. Turku: Savukeidas, 308-327.
-Kämäräinen, Kauko 2004. Laotsen laatua. Kääntöpuoli.
-Lao-Tse 2006 (1925). Tao-Te-King (Alkuteos: 道德經). Suomentanut Pekka Ervast. Biokustannus Oy.
-Lao-Tse 1950. Salaisuuksien tie – Tao-Te-King (Alkuteos: 道德經). Suomentanut Toivo Koskikallio. Werner Söderström Osakeyhtiö.
-Laotse 1985. Dao De Jing – Salaisuuksien tie: Laotsen elämänviisautta (Alkuteos: 道德經). Toimittaneet Gia-Fu Feng & Jane English. Kiinan kielestä suomentanut ja selityksin varustanut Annikki Arponen. Werner Söderström Osakeyhtiö.
-Laotse 1987 (1986). Tao Te Ching (Alkuteos: 道德經). Suomentanut Pertti Nieminen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.
-Laotse 2013a. Tao Te Ching – kirja Taon toteutumisesta (Alkuteos: 道德經). Suomentaneet Pertti Nieminen ja Kai Nieminen. Basam Books Oy.
-Laotse 2013b. Salaisuuksien tie (Alkuteos: 道德經). Suomentanut Toivo Koskikallio. Toimittanut Heikki Saure. Kustannusosakeyhtiö Sammakko.
-Laotse 2013c. Tao Taivaallinen tie (Alkuteos: 道德經). Kanavoinut Anita Simola. Aurinko-Maa.
-Laotse 2018. Tao Te Ching (Alkuteos: 道德經). Suomentanut TaoLin. Arktinen Banaani.
-Laozi 2001. De Dao Jing – perustuu Mawangduin teksteihin (Alkuteos: 道德經). Toimittanut Robert G. Henricks. Suomentanut Minna Maijala. Art House.
-Lawrence, Paul 2011. Raamatun Atlas (Alkuteos: The Lion Atlas of Bible History, 2006). Suomennos: Sini Luoma. Ryttylä: Kustannus Oy Uusi Tie.
-Liddell, Henry George & Robert Scott 1997 (1889). An Intermediate Greek-English Lexicon Founded upon the Seventh Edition of Liddell and Scott’s Greek-English Lexicon. Oxford: At the Clarendon Press.
-Liezi 2008. Salaisuuksien tien kulkija (Alkuteos: 沖虛真經). Suomentanut Toivo Koskikallio. Toimittaneet Jouko Koskikallio ja Petteri Koskikallio. Suomen Itämainen Seura.
-Liljeqvist, Matti 2001. Kreikka-suomi: Uuden testamentin sanasto. Aika Oy Kristilliset Kirjat.
-Marbry, John R. 1995 (1994). God as Nature Sees God – A Christian Reading of the Tao Te Ching. Foreword by Matthew Fox. Illustrations by Jim Hardesty. Berkeley, California: Apocryphile Press.
-MDBG: Chinese Dictionary.
https://www.mdbg.net/chinese/dictionary (28.8. 2025).
-Nieminen, Pertti 1987 (1986). Tao te chingin saatteeksi. Teoksessa Laotse: Tao Te Ching. Suomentanut Pertti Nieminen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 90-94.
-Nikkilä, Kaisa 2000. Kristillinen usko ja Kiinan salattu viisaus – Toivo Koskikallion teologia ja sen kiinalainen konteksti. Yliopistopaino: Helsinki.
-Palmer, Martin 1998. Taolaisuus (Alkuteos: The Elements of Taoism, 1991). Suomentanut Tuula Saarikoski. Piirrokset Pauline Howcroft. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.
-Palmer, Martin 2001. The Jesus Sutras – Rediscovering the Lost Scrolls of Taoist Christianity. Random House Publishing Group.
-Palva, Heikki 2006 (1974). Raamatun tietosanasto. Data Universum Oy.
-Platon 1999 (1979). Teokset III – Theaitetos (Alkuteos: Θεαίτητος). Suomentanut Marja Itkonen-Kaila. Helsinki: Otava, 261-354.
-Pyhä Raamattu 1933/1938. XI/XII yleisen Kirkolliskokouksen vuonna 1933/1938 käyttöön ottama suomennos. Helsinki & Turku: Suomen pipliaseura.
https://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible (24.7. 2025).
-Raamattu 1992. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen vuonna 1992 käyttöön ottama suomennos.Helsinki: Suomen Pipliaseura ry.
https://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible (11.5. 2023).
https://raamattu.fi/ (11.5. 2023).
-Suomen kansan Raamattu 2013. Raamattu kansalle ry.
-TaoLin 2025 (2024). Laozi ja tekemättömyyden taito. Aviador Kustannus.
-Thesleff, Holger 2011. Platonin arvoitus. Suomentanut Pinja Riikonen. Helsinki: Gaudeamus.
-Tieteentermipankki.fi: ”Paradoksi”.
https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:paradoksi (24.7. 2025).
https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:paradoksi (24.7. 2025).
-UT2020. Nykysuomenkielinen Uusi testamentti.
https://raamattu.fi/ (26.4. 2022).
-Wikipedia: ”Animalia Paradoxa”; ”Farisealaiset”; ”Paradox”; ”Saddukeukset”.
-Wittgenstein, Ludwig 1997 (1971). Tractatus logico-philosophicus - eli Loogis-filosofinen tutkielma (Alkuteos: Logisch- philosophische Abhandlung , 1921). Suomentanut Heikki Nyman. Werner Söderström Osakeyhtiö.
-Woodcock, George 1962. Anarchism – A History of Libertarian Ideas and Movements. Cleveland, Ohio: The World Publishing Company.
http://www.ditext.com/woodcock/anarch.html (24.7. 2025).
-Zhiming, Yuan 2010. Lao Tzu and the Bible (Alkuteos: 道德经: 老子原文与译文, 2010). Translated by Dr. Chen Shangyu. Bloomington, Indiana: AuthorHouse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti