Näytetään tekstit, joissa on tunniste Dante Alighieri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Dante Alighieri. Näytä kaikki tekstit

lauantai 22. lokakuuta 2022

Luciferisen kerettiläisen naurettava evankeliumi

 

(, joka ei paljon naurata). 


William Blaken The Everlasting Gospel-runoelman kristillinen ateismi



Kuva:

Sivu William Blaken Muistikirjassa (Notebook), johon hänen The Everlasting Gospel(1820)-runoelmansa sisältyy.

British Library: Lontoo, UK.






Aatehistoriallisessa katsannossa usein esiromantikoksi kutsutun, englantilaisen runoilija-kuvataiteilija-graafikko William Blaken (1757-1827) myöhäisen luomiskauden kaunokirjallisiin tuotoksiin lukeutuva, eeppinen The Everlasting Gospel (1820)-runoelma on hänen heterodoksisen kristologiansa avainteksti ja julistus hänen kristillistä dogmatiikkaa koskevista esoteerisista näkemyksistä. Tässä runoelmassa Blake esittelee omaa gnostilaisuudelta vivahtavaa teologiaansa Joosef Arimatialaisen monologin välityksellä. Kanonisen Uuden testamentin kirjoitusten mukaan Joosef Arimatialainen oli Sanhedrinin eli juutalaisten korkeimman tuomioistuimen jäsen, joka ristiinnaulitsemisen jälkeen lahjoitti Jeesus Nasaretilaiselle hautapaikan (Matt. 27:57-61; Mark. 15:42-47; Luuk. 23:50-55; Joh. 19:38-42. Vrt. Jes. 53:9). Joosef Arimatialainen on keskeinen hahmo briteille rakkaissa kuningas Arthuria ja pyöreän pöydän ritareja koskevissa legendoissa, sillä Joosef Arimatialaista pidetään Graalin maljan ensimmäisenä haltijana, joka tarun mukaan ensimmäisenä toi tämän myyttisen esineen Britteinsaarille. The Everlasting Gospel-runoelman taustalla tuntuu selvästi olevan sydänkeskiajan Calabriassa vaikuttaneen sisterssiläisapotti Joakim Fiorelaisen apokalyptis-trinitaristinen historianfilosofia, mutta lieneekö Blaken asenne sitä kohtaan jälleen kerran hänelle leimalliseen tapaan pelkästään ilkikurinen ja parodioiva?


Palautan seuraavaksi mieliin muutamia Blaken heterodoksisen kristologian ydinkohtia perustuen varsinkin teoksen S. Foster Damon: A Blake Dictionary – The Ideas and Symbols of William Blake (1988, 213-214) ”Jesus”-artikkelin esitykseen. The Everlasting Gospel-runoelman näkemyksessä Jeesus Nasaretilainen oli kauttaaltaan profeetta ”vastoin uskontoa ja lakia”, minkä lähtökohtana oli Blaken mielestä jo Jeesuksen syntyperä: Blake uskoi Jeesus Nasaretilaisen olleen syntyjään lähinnä melko tavanomainen avioliiton ulkopuolinen lapsi eli deistien tavoin Blake merkitsevästi kiistää Jeesuksen neitseestäsikiämisen. 1 Tätä aihepiiriä Blake käsittelee myös Vision of the Last Judgement-runossaan, jonka mukaan Maria-tyttö oli ”viattoman iloinen & ajattelematon”2 – hänen luvaton tekonsa perustui kuitenkin vapaan rakkauden periaatteeseen ja se oli kuuliainen Pyhälle Hengelle hänen sisimmässään. Blaken teema Jeesus Nasaretilaisesta profeettana ”vastoin uskontoa ja lakia” on aluillaan jo The Marriage of Heaven and Hell-teoksessa(24), jonka mukaan Jeesus oli hengellisen todellisuuden vallankumouksellinen, joka ”rikkoi jokaista kymmenestä käskystä”; Tästä huolimatta Blaken mukaan mitä ikinä syntejä tämä kuolevainen mies nimeltä Jeesus eläessään tekikin, ne olivat kaikki hengellisesti oikein, sillä Jeesus ”oli kokonaan hyvettä, sillä hän toimi innoituksen, ei sääntöjen mukaan”. 3 Blaken mukaan Jeesuksen elämäntyön suurimpia hengellisiä löydöksiä oli syntien anteeksiantamus – näin siitäkin huolimatta, että antiikin pakanalliset filosofit laiminlöivät mainitun aiheen täydellisesti. Jeesuksen vallankumouksellinen oppi, joka teki Armosta Isän huomattavan ominaisuuden, kumosi perusteellisesti hyvän ja pahan määrittelyn periaatteet ja lakkautti koko kymmeneen käskyyn perustuvan hengellisen oikeusjärjestelmän – selvin esimerkki tästä on avionrikkojanaisen syntien anteeksiantaminen (The Everlasting Gospel, e). 4 Blaken mukaan ensimmäinen oppikiista kristinuskon historiassa oli juuri tämä: Opettiko Jeesus lain täyttämistä vaiko sen kumoamista? Blaken mukaan Jeesus oli jatkoa sarjalle profeettoja, joiden tehtävänä oli olla aina ja kaikessa ”vastoin uskontoa”. Jeesus irtisanoutui sekä papeista että kuninkaista ja sellaisena hän oli Blaken mukaan ”Näkymättömän Jumalan kuva” (Milton, 2:12). Blaken Jeesus identifioituu tämän ”Näkymättömän Jumalan Kuvan ” kanssa niin vahvasti, että via dolorosansa ja ristinkuolemansa jälkeen Jeesuksesta tuli ”sama asia kuin Jehova” (Marriage of Heaven and Hell, 6).5 Mutta ennen kuin Jeesuksesta tuli yhtä taivaallisen Isän kanssa, hän oli Blaken mukaan edelleen taipuvainen inhimillisiin erehdyksiin. Deistien tavoin William Blake merkitsevästi kiistää myös Jeesus Nasaretilaisen ruumiin ylösnousemuksen kirjaimellisessa merkityksessä 6 – kenties Blaken ristiriita deistien kanssa lopulta siis ei ollutkaan sovittamaton?


Mistä ilmaus ”ikuinen evankeliumi” tulee?


Blaken The Everlasting Gospel (1820, ”Iankaikkinen ilosanoma”)-runoelmaa voidaan pitää aatehistoriallisena arvoituksena. Blaken The Everlasting Gospel- runoelman nimi viittaa Johanneksen ilmestyksen jakeeseen 14:6: Minä näin taas uuden enkelin, joka lensi korkealla taivaalla. Hänellä oli ikuinen, suuri sanoma julistettavaksi (ἔχοντα εὐαγγέλιον αἰώνιον εὐαγγελίσαι, ”hänellä oli iankaikkinen ilosanoma saarnattavaksi”) maan asukkaille: kaikille heimoille, kansoille ja maille, kaikkien kielten puhujille (UT2020). Hyvin merkitsevällä tavalla Nyky-Italian eteläisiin osiin kuuluvassa Calabriassa vaikuttaneen sisterssiläisen apotti Joakim Fiorelaisen (n. 1130-1202) apokalyptisessä teologiassa Johanneksen ilmestyksen käsitteellä ”ikuinen evankeliumi” on keskeinen rooli. Joakim Fiorelaisen apokalyptisen historianfilosofian mukaan ihmiskunnan historia jakaantuu kolmeen distinktiiviseen aikakauteen, joita hän kutsuu nimillä Isän valtakunta, Pojan valtakunta ja Pyhän Hengen valtakunta. Joakim Fiorelaisen mukaan Isän valtakunta tarkoittaa Vanhan testamentin leimaamaa aikakautta, jonka keskushenkilöitä ovat vanhukset ja avioliittoon astuneet ihmiset ja sitä leimasi pelko ja orjuus. Kristuksen inkarnaatio käynnisti Pojan valtakunnan rakentamisen, jonka keskushenkilöitä ovat nuoret ja papit ja sitä leimasi usko ja lapsenomainen kuuliaisuus. Ilmestyskirjan profetioihin perustuen Joakim Fiorelainen ennusti, että ihmiskunnan astuminen Pyhän Hengen valtakuntaan alkaa vuoden 1260 jälkeen kun julistettaisiin ”ikuinen evankeliumi”, jolloin mm. hengellinen kirkko syrjäyttäisi ”ulkonaisen”, kristittyjen aktiivinen elämäntapa vaihtuisi kontemplatiiviseen, idän ja lännen kirkot sopisivat riitansa, juutalaiset kääntyisivät kristinuskoon, sodat loppuisivat ja vallitsisi universaali rakkaus, joka ulottuisi maailman loppuun saakka. Erityisen radikaaliksi Joakim Fiorelaisen trinitaristisen historianfilosofian teki se, että hänen mukaansa tämän Pyhän Hengen aikakauden keskushenkilöitä olisivat lapset ja selibaatissa elävät munkit, kristikunnassa siirryttäisiin laajamittaisesti yksityisomistuksesta alkukristillisen seurakunnan suosimaan kommunismiin ja katolisen kirkon hierarkinen rakenne kävisi lähes turhaksi. 7Yhtään vähemmän epäilyttäväksi katolisen kirkon vallanpitäjien näkökulmasta Joakim Fiorelaisen oppeja ei todellakaan tehnyt hänen profetiansa, jonka mukaan siirtymä Pyhän Hengen valtakuntaan tapahtuisi ankarien synnytystuskien kautta, joiden yhteydessä Anti-Kristus saisi hallintaansa katolisen kirkon korkeimman hallinnollisen viran eli paavin Pyhän istuimen (lat. Sancta Sedes). 8 Blake saattoikin olla tietoinen ”ikuinen evankeliumi”-käsitteen Joakim Fiorelaisen apokalyptiseen historianfilosofiaan viittavasta kaikupohjasta, sillä Joakim Fiorelainen innoitti Blaken myöhäisen luomiskauden vaikutteisiin lukeutuvaa Dante Alighieriä: Dante kirjoittaa Joakim Fiorelaisesta syvästi kunnioittavaan sävyyn Divina Commedia-runoelmansa Paradiso-jakson 12. laulussa, jossa Bonaventuran suulla hän ylistää Joakim Fiorelaisen profetaalisia lahjoja. 9

Siunauksensa Joakim Fiorelaisen profetioille antoivat mm. paavi Urbanus III vuonna 1185 ja paavi Klemens III vuonna 1187, mutta Joakim Fiorelaisen postuumi maine onkin jo huomattavasti ristiriitaisempi: Ensinnäkin vuonna 1215 Neljäs Lateraanisynodin kokous tuomitsi Joakim Fiorelaisen Pyhää Kolminaisuutta koskevat radikaalit opetukset. Vuodesta 1254 alkaen suurta hämmennystä läntisessä kristikunnassa aiheutti varsinkin nk. spirituaalifransiskaanien joukossa levinnyt ”ikuisen evankeliumin skandaali”, jonka mukaan Joakim Fiorelaisen teologiset teokset olivat sama asia kuin Johanneksen ilmestyksessä (14:6) mainittu ikuinen evankeliumi, jonka tämän opin mukaan oli määrä syrjäyttää sekä Vanhan että Uuden testamentin hengellinen arvovalta. 10 Sittemmin vuonna 1257 Bonaventura syrjäytti joakimismista syytetyn Johannes Parmalaisen fransiskaanisen kerjäläisveljestön kenraalin virassa ja paavi Aleksanteri IV tuomitsi spirituaalifransiskaanien opit vielä uudelleen vuonna 1263; Dominikaaniteologi Tuomas Akvinolainen jatkoi Joakim Fiorelaisen teorioiden arvostelua teoksessaan Summa Theologiae (1265–1274). .11 On kenties luontevaa ajatella, että Joakim Fiorelaisen ristiriitainen maine siunattuna profeettana ja torjuttuna harhaoppisena on saattanut kiehtoa arkkikerettiläisenä tunnettua William Blakea, 12 mutta Joakim Fiorelaisen teologian huomattavimpiin asiantuntijoihin kautta aikain lukeutuvat Marjorie Reeves & Warwick Gould (1987, 33-; 2001, 34-) yks’kantaan kieltävät Joakim Fiorelaisen suoran vaikutuksen William Blakeen; Epäsuoraa aatehistoriallista vaikutusta hekään toki eivät poissulje, sillä joakimismin epäsuora välittäjä Blaken aatemaailmaan on saattanut olla Dante Alighierin ohella myös esim. soteriologista universalismia eli nk. apokatastasis-oppia kannattaneen Richard Clarken postuumisti julkaistu Prophetic Records of the Christian Era (1812)-teos, johon runoilija on saattanut perehtyä. 13


Epilogi: ”Ikuinen evankeliumi” 1900-luvulla


1900-luvulla Joakim Fiorelaisen historianfilosofinen teologia on monen monituista kertaa yhdistetty totalitarismiin, eikä sittemmin tätä paradigmaa kovin moni vakavasti otettava intellektuelli ole rohjennut kyseenalaistaa. Tämän trendin käynnistäjänä oli kenties juuri saksalainen historianfilosofi Oswald Spengler (1880-1936), joka Arthur Moeller van den Bruckin Das Dritte Reich(1922)-teoksen käsitteistöä lainaten kirjoittaa merkitsevän arvelluttavasti Der Untergang des Abendlandes (1923, i. 461, suom. ”Länsimaiden perikato”)- teoksessaan : ”Kolmas Valtakunta on saksalainen ideaali, ikuinen huominen, johon kaikkien suurten miesten elämät Joakim Florisilaisesta Nietzscheen ja Ibseniin ovat kietoutuneet”. Seuraavan luvun tähän tarinaan kirjoitti juutalaissyntyinen, ”utopistimarxilainen” filosofi ja historioitsija Ernst Bloch(1885-1977) , jonka Erbschaft dieser Zeit(1935)-teokseen sisältyvän Zur Originalgeschichte des Dritten Reiches-tekstin mukaan Adolf Hitler ja muut Natsi-Saksan johtajat käyttivät retoriikassaan hyväkseen Joakim Fiorelaisen ”Kolmannen valtakunnan” käsitettä. 14 Myöhemmin Ernst Bloch näyttää kuitenkin tarkentaneen kantaansa, sillä teoksessaan Das Prinzip Höffnung (1957) hän omistaa monia myönteisen arvostavia sanakäänteitä Joakim Fiorelaisen ”proto-marxilaiselle” utopismille, vaikka suhtautuukin epäilevästi ajatukseen tämän suorasta vaikutuksesta Karl Marxin aatemaailmaa.15 Norman Cohn: The Pursuit of the Millennium - Revolutionary Millenarians and Mystical Anarchists of the Middle Ages (1957; 1970, 108-) kuitenkin varoittaa joakimismista, sillä hän näkee siinä sekä oikeistolaisen että vasemmistolaisen totalitarismin enteitä, ja samoilla linjoilla on Eric Voegelin: The New Science of Politics (1952), 16 jonka mukaan ”Hitlerin millenniaalinen profetia juontuu autenttisesti joakimismin spekulaatiosta”. 17 Näihin näkemyksiin suhtautuu kriittisesti kuitenkin mm. Bernard McGinn: The Calabrian Abbot - Joachim of Fiore in the History of Western Thought (1985, 240) ja samoilla linjoilla on Warwick Gould & Marjorie Reeves: Joachim of Fiore and the Myth of the Eternal Evangel in the Nineteeth and Twentieth Centuries (1987; 2001,3-), jonka mukaan Arthur Moeller van den Bruckin Das Dritte Reich (1922)-teoksessa ”itsessään ei ole jälkeäkään joakimismista, sillä tässäkin kolmen valtakunnan kaavan alkuperä on selvästi poliittinen: Ensimmäinen Valtakunta on habsburgilainen imperiumi, toinen bismarckilainen ja kolmas juuri tuolloin kehkeytymässä oleva”.


Joakimismin enemmän tai vähemmän suora vaikutus William Blaken tajuntaan on tätä nykyä jo aika kiistattomasti todistettu, mutta miten on asianlaita: Onko William Blaken asenne joakimismia kohtaan pelkästään ilkikurinen vai onko tämän probleemin yhteydessä havaittavissa hänen kohdallaan kerrankin hiven vakavamielisyyttä? Olen tässä pienessä esseessäni antanut lukijalle välineitä perustellun näkemyksen muodostamiseen, mutta lopullinen katsantokanta tähän dilemmaan on jokaisen Blaken lukijan ja tutkijan toki muodostettava itse ja omista lähtökohdistaan käsin.




KIRJALLISUUS


-Aligrieri, Dante 2000 (1912-1914). Jumalainen näytelmä. (Alkuteos: Divina Commedia, 1320). Suomentanut Eino Leino. Helsingissä: Kustannusosakeyhtiö Otava.

-Alighieri, Dante 1999 (1963). Jumalainen näytelmä (Alkuteos: Divina Commedia, 1320). Suomentanut Elina Vaara. Johdannon ja selitykset laatinut Tyyni Tuulio. Porvoo, Helsinki & Juva: WSOY.

-Blake, William 1988 (1965). The Complete Poetry & Prose of William Blake. Edited by David V. Erdman. Commentary by Harold Bloom. New York: Anchor Books.

-Blake, William 1993 (1956) Taivaan ja helvetin avioliitto - ja muuta proosaa. Suomennos ja johdanto Tuomas Anhava. Hämeenlinna: Karisto Oy.

-Damon, S. Foster 1988 (1965). A Blake Dictionary: The Ideas and Symbols of William Blake. London and Hanover: University Press of New England.

-Erdman, David V. 1965. ”Terrible Blake in His Pride: An Essay on the Everlasting Gospel.” Teoksessa F. W. Hilles& Harold Bloom(toim.), From sensibility of Romanticism. Oxford University Press: New York: 1965, 331-356.

-Gardner, Edmund 1910."Joachim of Flora". New Advent - The Catholic Encyclopedia. http://www.newadvent.org/cathen/08406c.htm(21. 11. 2018).

-Hardyment, Christina 2005. Malory – The Life and Times of King Arthur’s Chronicler. London: Harper Perennial.

-Laughlin, M. F. 2003. ”Joachim of Fiore”. New Catholic Encyclopedia.https://www.encyclopedia.com/people/philosophy-and-religion/roman-catholic-and-orthodox-churches-general-biographies/joachim-fiore (21.11. 2018).

-Lupack, Alan 2007. Oxfrod Guide to the Arthurian Literature and Legend. Oxford: Oxford University Press.

-McGinn, Bernard 1985. The Calabrian Abbot: Joachim of Fiore in the History of Western Thought. New York & London: Macmillan Publishing Company.

-McGinn, Bernard 1998. Visions of the End: Apocalyptic Traditions in the Middle Ages (Records of Civilization: Sources and Studies; Book 96). Columbia University Press.

-Morton, A.L. 1958. The Everlasting Gospel: A Study of the Sources of William Blake. Lawrence & Wishart.

-Mäkinen, Virpi 2002. ”Viimeisten aikojen (valhe)profeetat - Fransiskaanit ja heidän syyttäjänsä 1200 ja 1300-luvun eskatologisissa tulkinnoissa”. Historiallinen yhdistys ry. Historiallisia Papereita 15 –Lopun ajat kautta aikojen. http://historiallinenyhdistys.fi/muinaiset_sivut/julk/loppu01/makinen.pdf (2.12.2018).

-New World Encyclopedia. ”Joachim of Fiore”. May 8, 2018. https://www.newworldencyclopedia.org/entry/Joachim_of_Fiore (22.11. 2018).

-Ojanen, Eero 1989. Filosofiat ja fasismi – Puheenvuoroja eurooppalaisen kulttuurin tilasta. Jyväskylä: Atena.

-Reeves, Marjorie E. 1987. ”Joachim of Fiore”. Encyclopedia of Religion. https://www.encyclopedia.com/people/

philosophy-and-religion/roman-catholic-and-orthodox-churches-general-biographies/joachim-fiore (21.11. 2018).

-Reeves, Marjorie 1993. The Influence of Prophecy in the Later Middle Ages: A Study in Joachimism. Notre Dame,

IN: University of Notre Dame Press.

-Reeves, Marjorie & Warwick Gould 1987. Joachim Fiore and and the Myth of Eternal Evangel in the Nineteenth Century. Oxford: Clarendon Press.

-Reeves, Marjorie & Warwick Gould 2004 (2001). Joachim Fiore and and the Myth of Eternal Evangel in the Nineteenth and Twentieth Centuries. Revised and Enlargened Edition. Oxford: Clarendon Press.

-UT2020. Nykysuomenkielinen Uusi testamentti. https://raamattu.fi/ (12.7. 2022).

-Voegelin, Eric 1957. The New Science of Politics. University of Chicago Press: Chicago, Illinois.https://www.bard.edu/library/arendt/pdfs/Voegelin-Politics.pdf (26.11. 2020).

-Voegelin, Eric 1990 (1968). ”Ersatz Religion – The Gnostic Mass Movements of Our Time”. Teoksessa Eric Voegelin: Science, Politics and Gnosticism – Two Essays (Alkuteos: Wissenschaft, Politik und Gnosis, 1959). Translated by William J. Fitzpatrick. Washington D. C: Regnery Gateway.

-Wittreich, Joseph 1992. “An Unperishing Sun . . . This Golden Age”: Joachimism and Heaven in the Age of Blake”. Blake: An illustrated Quaterly.Volume 26, Issue 2 (Fall 1992). http://bq.blakearchive.org/26.2.wittreich (16.11. 2018).








W i l l i a m


B l a k e 

 

I

A

N

KAIKKI

N

E

N


ILOSANOMA


Suomentanut


Jarkko Pylväs









[Esipuhe]


[m]

Kerron nyt sen mitä Joosef Arimatialainen

sanoi Keijukaiselleni eikö ollutkin sangen queer

Plinius ja Trajanus mitä te täällä luuraatte

Tulkaa kuulemaan Joosef Arimatialaista

Kuunnelkaa kärsivällisesti, sillä Joosefin loppuhuipennus

saa narrin nauramaan & Keijun iloiseksi


[n]

Mitä mahdamme sellaisille onnettomille Typeryksille

Jotka seuraavat Pakanallisia Koulukuntia

Seisoin vierellä kun Jeesus kuoli

Se mitä kutsutaan Nöyryydeksi he kutsuivat Ylpeydeksi


[k]

Iankaikkinen Ilosanoma


Oliko Jeesus Nöyrä tai antoiko hän

mitään Todisteita Nöyryydestä

Kerskaile ylevistä Asioista Nöyrällä Äänensävyllä

Ja anna Rakkaudella Kivi

Silloin vasta Lapsi ollen hän juoksi pois

Ja jätti Vanhempansa Tyrmistyneiksi

Kun he olivat vaeltaneet kolme päivää

Nämä olivat sanat hänen suustaan

En tunnusta mitään Maallisia Vanhempia

Minä toteutan Isäni tehtävää

Kun rikas oppinut Fariseus

Tuli salaa saamaan oppia häneltä

Hänen sydämeensä Rautaisella kynällä

Jeesus kirjoitti sinun tulee uudestisyntyä

Hän oli liian korskea ottaakseen lahjusta

Hän puhui Väkevästi eikä niin kuin Kirjanoppinut

Hän kehottaa kaikkein täydellisimmällä Taidolla

Seuraa minua Olen nöyrä & sydämeltäni vaatimaton

Sillä juuri se on ainoa tapa väistää

Saituruuden verkko & Ahneuden ansa

Se joka rakastaa Vihamiehiään pettää Ystävänsä

Ei Jeesus tietenkään tätä tarkoittanut

Vaan Sankarillisten Koulukuntien hiiviskelevä Kopeus

Ja Kirjanoppineiden & Fariseusten Hyveelliset Säännöt

Sillä Jeesus toimi vilpittömällä voitokkaalla Ylpeydellä

Ja juuri tämä on syy miksi hän kuoli

Jeesus ei kuollut kristillisen lievityksen seurassa

Pyydellen Anteeksi Vihamiehiltään

Mutta jos hän olisi niin tehnyt Kaifas olisi sen myöntänyt

Hiippaileva alistuminen jää aina eloon

Hänen olisi pitänyt vain sanoa että Jumala oli paholainen

Ja paholainen oli Jumalan kaltainen kuten Sivistynyt Kristitty

Miedot Kristilliset katumusharjoitukset tunnusta paholaiselle

Sillä kohdaten hänet kolmasti Erämaassa

Hän olisi pian ollut verentahrima Keisarin Keiju

Ja lopulta hän olisi ollut Keisari itse

Kuten tohtorit Priestley & Bacon & Newton

Köyhä Hengellinen Tieto ei ole penninkään arvoinen

Sillä täten Sir Isaac osoittaa evankeliumin vääräksi

Jumala voidaan tuntea ainoastaan Atribuuttiensa kautta

Ja niin kuin Pyhän Hengen läsnäolo sisimmässä

Tai Kristuksen & Hänen Isänsä kaikki tuo on kerskailua

Ja Mielikuvituksen Kopeutta & Turhamaisuutta

Joka ylenkatsoo Maailman Menoon mukautumisen

Epäilyn & Luonnontieteellisen Kokeen opettaminen

Eivät varmasti olleet sitä mitä Jeesus tarkoitti

Mitä hän toimitti kaiken sen ajan

Kaksitoistavuotiaasta miehuuden kukoistukseen saakka

Oliko hän vetelehtijä tai vähäisempi osapuoli

Isänsä liikeyrityksessä

Vai oliko hänen viisautensa pilkanteon kohde

Ennen kuin hänen vihansa syttyi

Ihmeitä tehden kautta koko Maan

Se aikalailla lamaannutti Herra Kaifaan käden

Mikäli hän olisi ollut Jeesusta härnäävä Antikristus

Hän olisi tehnyt mitä tahansa meidän mieliksemme

Mennen Synagoogiin hiippailemaan

Eikä pidellyt Vanhimpia & Pappeja kuin koiria

Vaan nöyränä kuin Lammas tai Aasi

Hän olisi ollut Kaifaalle Uskollinen

Jumala ei tahdo Ihmisen Nöyryyttävän itseään

Tämä on muinaisen Keijun kikka

Tätä rotua Jeesus hallitsi

Nöyränä Jumalalle Korskeana Ihmisille

Kiroten Vallanpitäjiä Ihmisten edessä

Jopa temppelin korkeimmassa Kirkontornissa

Ja kun hän Nöyrtyy Jumalan edessä

Silloin alas kääntyy Julma Piiska

Jos nöyrryt itseksesi teet myös minusta nöyrän

Ja myös asut Ikuisuudessa

Jos olet Ihminen Jumalaa ei enää ole

Opi palvomaan omaa ihmisyyttäsi

Sillä se on Elämän Henkäys

Heränneenä nousee Hengellinen Kiista

Ja sinun Kostosi laajalti näytille asetetaan

Viimeisen Tuomion kauhuissa

Jumalan Armo & Pitkä Kärsimys

On vasta Syntinen Tuomiolle vietävä

Sinun Ristillä pitää rukoilla heidän puolestaan

Ja Kostaa Viimeisenä Päivänä

Jeesus vastasi & ukkoset sinkosivat

En koskaan enää tule Rukoilemaan Maailman puolesta

Kerran tein niin kun rukoilin Puutarhassa

Tahdoin ottaa mukaani Ruumiillisen Armahduksen

Voiko Naisesta syntynyt

Aamun poissa ollessa

Kun Sielu vajoaa Uneen

Ja Arkkienkelit sen ympärillä nyyhkivät

Valoa vasten syöksien

kuoleman yön säikeitä

Pohtia sen omaa Pimeää Sepitelmää

Epäilyksessä joka on Itsensä Ristiriita

Nöyryys on vain Epäilyä

Ja peittävätkö Aurinko & Kuu

Juurtuen okaineen & vartineen

Haudatun Sielun & kaikki sen Helmet

Tämän Elämän himmeät Sielun Ikkunat

Vääristäen Taivaat Navalta Navalle

Ja johdattaen sinut Uskomaan Valheeseen

Kun näet toisella tavalla kuin Silmän lävitse

Se mikä syntyi yössä myös kuoli yössä

Kun Sielu uinui Valon säteissä.


[f]

Oliko Jeesus Siveä tai antoiko Hän

Siveyden Oppitunteja

Aamu punastui tulisesti

Maria löydettiin Aviorikoksen vuoteelta

Maa vaikeroi alla & Taivas yllä

Väristen Rakkauden löytymisen tähden

Jeesus istui Mooseksen istuimella

He toivat vapisevan Naisen sinne

Mooses käski kivittää hänet Kuoliaaksi

Mikä oli Jeesuksen hengityksen ääni

Hän asetti kätensä Mooseksen Lain päälle

Muinaiset Taivaat Pelosta Hiljaisina

Kirjoittivat Kirouksia Navalta Navalle

Kaikki alkoi kieppua pois

Maa vavahteli & Alastomana makasi

Kohtalokkaan Saven salaisella vuoteella

Siinain päällä tuntui Jumalallinen käsi

Asettaen paikoilleen verisen alttarin

Ja neito kuuli Jumalan henkäyksen

Samalla kun hän kuunteli Eedenin tulvan luona

Pyhää & Pahaa ei enää ole

Siinain pasuunat lakkasivat pauhaamasta

Jumalan sormi lakkasi Kirjoittamasta

Sinun Silmillesi Taivaat eivät ole puhtaita

Sinä & vain Sinä olet Hyvä

Eikä syntinen voi heittää kiveä

Hyvänä oleminen on vain sitä

Että on Paholainen tai muuten Fariseus

Sinä Jumalallisen Läsnäolon Enkeli

Se loi Minun tällaisen Kehoni

Miksi olet kirjoittanut nämä Lait

Ja Loit Helvetin synkät leuat

Minä kieltäydyn sinun seurastasi

Osasi on olla hyinen Lepra

Vaikka sinä olit niin puhdas & kirkas

Että Taivaskin oli epäpuhdas sinun Silmillesi

Vaikka sinun Vannomisesi sai Taivaan Kalpeaksi

Vaikka sinun Liittosi rakensi Helvetin Vankilan

Vaikka sinä vieritit kaiken Kaaokseen

Käärmeen seurassa sen sielun tähden

Vielä liikkuu henki Jumalallinen

Ja se Jumalallinen henki on rakkaus

Älä pelkää Maria Anna minun nähdä

Seitsemän Perkelettä jotka piinaavat sinua

Eivät kätkeydy Katseeltani sinun Syntisi

Joka anteeksiannolla sinun tulee voittaa

Eikö Kukaan Ihminen ole Tuominnut sinua

Ei Kukaan, Herra! Mitä silloin on hän

Joka tulee Syyttämään sinua. Astukaa esiin

Taivaallisen syntymän Langenneet Ystävät

Jotka ovat unohtaneet Muinaisen rakkautesi

Ja ajaneet pois minun värisevän Kyyhkyseni

Tulet kumartamaan neidon jalkojen juureen

Ja nuolemaan maan tomua Lihan tähden

Ja ne joita et voi Rakastaa vaan Vihaat

Tulevat olemaan kerjäläisiä Rakkauden Portilla

Mitä rakkaustesi oli Anna minun nähdä se

Oliko se Rakkautta vai Pimeää Petosta

Liiaksi pitkittynyt Rakkaus on kaikonnut Minulta

Se oli pimeää petosta jolla Ansaitsin elantoni

Se oli Himoa tai se oli Tapa tai

Se oli joutava seikka josta ei kannata välittää

Jota he voivat kutsua häpeäksi & Synniksi

Rakkauden Temppeli jossa Jumala asuu

Ja kätkeytyy salaiseen kätkettyyn Pyhäkköön

Alaston Ihmisen hahmo jumalallinen

Ja anna takaisin tuo Laiton asia

Jonka yllä Sielu Levittää siipensä

Mutta tämä Herrani tämä oli Syntini

Kun ensin annoin Perkeleiden astua sisään

Siveyden pimeässä teeskentelyssä

Pilkaten Rakkautta pilkaten sinua

Silloin yltyivät Salaiset Aviorikokset

Ja silloin yltyi myös Himo

Minun Syntini sinä olet antanut anteeksi

Voitko antaa anteeksi myös Pilkantekoni

Voitko palata tähän pimeään Helvettiin

Ja asua minun palavassa rinnassani

Ja voitko Kuolla että minä voisin elää

Ja voitko Sääliä & antaa anteeksi

Silloin vyöryi varjoisa Mies pois

Jeesuksen Raajoista lähtöisin tehden niistä saaliinsa

Ja iäti ahnas ruokahalu

Välkehti kalvaen kirkkaita Suonia

Itkien Ristiinnaulitsee tämän kärsimyksen aiheuttajan

Joka ei säilytä näitä Pyhyyden salaisuuksia

Sairauksin me sokeutamme Kaikki Mielen Voimat

Mutta hän parantaa Kuurot & Mykät & Sokeat

Joita Jumala on koetellut Salaisten Päämäärien tähden

Hän lohduttaa & Parantaa & kutsuu heitä Ystäviksi

Mutta silloin kun Jeesus Ristiinnaulittiin

Silloin täydellistyi hänen välkehtivä ylpeytensä

Kolmessa Yössä hän nieli saaliinsa

Ja vieläkin hän ahmii Saven Kehoa

Sillä Tomu & Savi ovat Käärmeen ruokaa

Jota Ihminen ei ole koskaan tarkoitettu syömään


[i]

Oliko Jeesus hempeä tai näyttikö hän

Mitään merkkejä Hempeydestä

Kun kaksitoistavuotiaana hän karkasi

Ja jätti Vanhempansa tyrmistyneiksi

Kun kolme murheen päivää myöhemmin hänet löydettii

Väkevänä kuin Siinain pasuunan ääni

Mitään Maallisia Vanhempia en tunnusta

Vaan Taivaallisen Isäni tehtävän

Te ette ymmärrä mitä sanon

Ja vihaisina minua pakotatte tottelemaan

Tottelevaisuus on silloin velvollisuus

Ja sillä saavuttaa Jumalan & Ihmisten suosion

Johannes huusi kovaa Erämaasta

Saatana mahtaili Ylpeänä

Tule sanoi Saatana tule vain

Pian näen jos sinä tottelet

Tottelemattomuuden tähden Johanneksen veri vuodatettiin

Mutta sinä voit muuttaa kivet leiviksi

Jumalan ylhäinen kuningas & Jumalan ylipappi

Istuttavat Loistonsa sinun rintaasi

Jos tottelet Kaifasta

Tai Herodesta verisellä Saaliilla

Ruokit Uhrauksella & olet

Tottelevainen lankea alas palvomaan minua

Ukkoset & Salamat iskivät ympärillä

Ja Jeesus puhui ukkosten äänellä

Täten käsitän Hengellisen Saaliin

Te sairauksien tartuttajat valmistatte tien

Tulen että ymmärtäisin Sinun Kuninkaasi & Jumalasi

Onko Jumala sairauksien Tartuttaja

Tämän Maailman Jumala raivosi turhaan

Jeesus sitoi Vanhan Saatanan kahleisiin

Ja Saatanan ärjyessä raivokasta vihaansa

Saapuivat tuliset Vaunut

Hän valitsi kurssinsa lävitse maan

Ja jäljitti Sairaudet niiden Lähteeseen

Hän kirosi Kirjanoppineen & Fariseuksen

Ja talloi alleen Tekopyhyyden

Missä tahansa hänen Vaununsa kulki kulkuaan

Siellä Kuoleman Portit päästivät Valon sisään

Jokainen Kahle & Kalteri Murtui

Ja Saatana Hengellisellä Sotapolullaan

Hänen Vaunujensa pyörien perässä kovaan ääneen ulvoen raahautui

Tämän Maailman Jumala vielä kovemmin jyrisi

Vaunujen pyörät & vielä sitäkin kovemmin

Ääni kantautui Siionin mäeltä

Ja hänen kädessään Ruoska välkehti kirkkaana

Hän ruoski Kaanaanilaista Kauppiasta

Hänen Mielensä Temppelin ulkopuolella

Ja hänen Kehonsa sisäpuolella tiivisti se sitoo

Saatanan & koko hänen Helvetillisen Sakkinsa

Ja täten vihoissaan Jeesus kukisti

Käärmesäikeisen Luonnon kuonan

Kunnes hän naulitsi sen Ristille

Jeesus otti Synnin ylleen Neitsyen Kohdussa

Ja siirsi sen sivuun Ristillä & Haudassa

Tullakseen Rooman Kirkon palvomaksi


[e]

Se Jeesuksen Näky jonka sinä näet

On minun Näkyni Suurin Vihollinen

Sinun Näylläsi on suuri koukkunenä kuten sinulla

Minun Näylläni on lyhyenläntä kuten minulla

Sinun on Kaiken Ihmiskunnan Ystävä

Minun puhuu sokeille Vertauksin

Sinun rakastaa samaa maailmaa jota minun vihaa

Sinun Taivaan Ovesi on minun Helvettini Portti

Sokrates opetti sitä mitä Melitus

Halveksui Kansakunnan Kirouksena

Omasta Mielestään Kaifas oli

Ihmiskunnan hyväntekijä

Molemmat lukevat Raamattua päivin & öin

Mutta sinä luet mustaa siellä missä minä luen valkoista







-----------------------------------------------------



VIITTEET

 

 

1Vrt. Blake 1988, 521.

2Vrt. Blake 1988, 559.

3Blake 1988, 43; Blake. 1993, 72-73.

4Vrt. Blake 1988, 521.

5Blake 1988, 35; Blake 1993, 50

6Damon 1988, 213-214.

7Bernard McGinn: Visions of the End - Apocalyptic Traditions in the Middle Ages. 1998, 126-; Marjorie E. Reeves: ”Joachim of Fiore”. Encyclopedia of Religion. https://www.encyclopedia.com (21.11. 2018), Edmund Gardner: "Joachim of Flora." New Advent - The Catholic Encyclopedia. http://www.newadvent.org/cathen/08406c.htm (21.11. 2018), Virpi Mäkinen: ”Viimeisten aikojen (valhe)profeetat - Fransiskaanit ja heidän syyttäjänsä 1200 ja 1300-luvun eskatologissa tulkinnoissa”. Historiallisia Papereita 15 –Lopun ajat kautta aikojen. http://historiallinenyhdistys.fi/muinaiset_sivut/julk/loppu01/makinen.pdf (2.12.2018), M. F. Laughlin: ”Joachim of Fiore”. New Catholic Encyclopedia. https://www.encyclopedia.com (21.11. 2018), New World Encyclopedia: ”Joachim of Fiore”. http://www.newworldencyclopedia.org/entry/Joachim_of_Fiore (22.11. 2018).

8Bernard McGinn: The Calabrian Abbot - Joachim of Fiore in the History of Western Thought. 1985, 1, 26.

9Dante Alighieri: Jumalainen näytelmä. 1999, 645.

10Marjorie Reeves: The Influence of Prophecy in Later Middle Ages: A Study in Joachimism. 1993, 59-; McGinn. 1985, 127-.

11McGinn.1985, 207-.

12Tätä näkökulmaa kannattavat mm. David V. Edrman: ”Terrible Blake in His Pride: An Essay on Everlasting Gospel”.1965; From Sensebility to Romanticism, F. W. Hilles & Harold Bloom (toim.). 1965, 353; A. L. Morton: The Everlasting Gospel – A Study in the Sources of William Blake. 1958, 35; Désirée Hirst: Hidden Riches – Traditional Symbolism from Renaissance to Blake. 1964, 8.

13Marjorie Reeves & Warwick Gould: Joachim of Fiore and the Myth of the Eternal Evangel in the Nineteenth Century. 1987, 33-, 36-38; Warwick Gould &Marjorie Reeves : Joachim of Fiore and the Myth of the Eternal Evangel in the Nineteenth and Twentieth Centuries. 2001, 34-. vrt. Joseph Wittreich: “An Unperishing Sun . . . This Golden Age”: Joachimism and Heaven in the Age of Blake”. Blake: An illustrated Quaterly. Volume 26, Issue 2 (Fall 1992). http://bq.blakearchive.org/26.2.wittreich (16.11. 2018).

14Eero Ojanen: Filosofiat ja fasismi – Puheenvuoroja eurooppalaisen kulttuurin tilasta. 1989, 30-.

15Gould & Reeves 2001, 2, 4.

16Eric Voegelin (1968) näkee G. W. F. Hegelin ja Karl Marxin historianfilosofioiden toistavan Joakim Fiorelaiselta tuttua historian kolmijakoa. Hegel jakoi ihmiskunnan historian kolmeen aikakauteen vapauden asteiden mukaan, joista ensimmäistä aikakautta eli antiikkia leimasi orientaalinen despotismi, jolloin valtiossa ainoastaan yksi oli vapaa; Keskiaikaa leimasi aristokratia, jolloin ainoastaan muutamat valtiossa olivat vapaita; Hegelin mukaan modernilla aikaudella sen sijaan kaikki valtion jäsenet ovat vapaita. Karl Marx ja Friedrich Engels sovelsivat Hegeliltä omaksuttua historian kolmijakoa tarkastellessaan proletariaatin yhteiskunnallista asemaa; Heidän mukaansa ihmiskunnan historia koostuu alkukommunismin, porvarillisen luokkayhteiskunnan ja lopullisen kommunistisen vapauden valtakunnan aikakausista. Eric Voegelin: ”Ersatz Religion – The Gnostic Mass Movements of Our Time”. 1968; Science, Politics and Gnosticism, Eric Voegelin. (1968) 1990, 94.

17Eric Voegelin: The New Science of Politics. 1957, 113. https://www.bard.edu/library/arendt/pdfs/Voegelin-Politics.pdf (12.9.2020).

Jos Jumala on hyvä,niin maailma on Jumalan vastakohta

  Eeva-Liisa Mannerin Orfiset laulut (1960)-runokokoelman nekrosofia Gustav e Moreau: Traakialainen neito kantaa Orfeuksen päätä h...