(, joka ei paljon naurata).
William Blaken The Everlasting Gospel-runoelman kristillinen satanismi
 |
Kuva: Sivu William Blaken Muistikirjassa (Notebook), johon hänen The Everlasting Gospel(1820)-runoelmansa sisältyy. British Library: Lontoo, UK. |
Aatehistoriallisessa katsannossa usein esiromantikoksi kutsutun, englantilaisen runoilija-taidegraafikko-taidemaalari William Blaken (1757-1827) myöhäisen luomiskauden kaunokirjallisiin tuotoksiin lukeutuva, eeppinen The Everlasting Gospel (1820)-runoelma on hänen heterodoksisen kristologiansa avainteksti ja julistus hänen kristillistä dogmatiikkaa koskevista esoteerisista näkemyksistä. Tässä runoelmassa Blake esittelee omaa gnostilaisuudelta vivahtavaa teologiaansa Joosef Arimatialaisen monologin välityksellä. Kanonisen Uuden testamentin kirjoitusten mukaan Joosef Arimatialainen oli Sanhedrinin eli juutalaisten korkeimman tuomioistuimen jäsen, joka ristiinnaulitsemisen jälkeen lahjoitti Jeesus Nasaretilaiselle hautapaikan (Matt. 27:57-61; Mark. 15:42-47; Luuk. 23:50-55; Joh. 19:38-42. Vrt. Jes. 53:9). Joosef Arimatialainen on keskeinen hahmo briteille rakkaissa kuningas Arthuria ja pyöreän pöydän ritareja koskevissa legendoissa, sillä Joosef Arimatialaista pidetään Graalin maljan ensimmäisenä haltijana, joka tarun mukaan ensimmäisenä toi tämän myyttisen esineen Britteinsaarille. The Everlasting Gospel-runoelman taustalla tuntuu selvästi olevan sydänkeskiajan Calabriassa vaikuttaneen sisterssiläisapotti Joakim Fiorelaisen apokalyptis-trinitaristinen historianfilosofia, mutta lieneekö Blaken asenne sitä kohtaan jälleen kerran hänelle leimalliseen tapaan pelkästään ilkikurinen ja parodioiva?
Palautan seuraavaksi mieliin muutamia Blaken heterodoksisen kristologian ydinkohtia perustuen varsinkin teoksen S. Foster Damon: A Blake Dictionary – The Ideas and Symbols of William Blake (1988, 213-214) ”Jesus”-artikkelin esitykseen. The Everlasting Gospel-runoelman näkemyksessä Jeesus Nasaretilainen oli kauttaaltaan profeetta ”vastoin uskontoa ja lakia”, minkä lähtökohtana oli Blaken mielestä jo Jeesuksen syntyperä: Blake uskoi Jeesus Nasaretilaisen olleen syntyjään lähinnä melko tavanomainen avioliiton ulkopuolinen lapsi eli deistien tavoin Blake merkitsevästi kiistää Jeesuksen neitseestäsikiämisen. 1 Tätä aihepiiriä Blake käsittelee myös Vision of the Last Judgement-runossaan, jonka mukaan Maria-tyttö oli ”viattoman iloinen & ajattelematon”2 – hänen luvaton tekonsa perustui kuitenkin vapaan rakkauden periaatteeseen ja se oli kuuliainen Pyhälle Hengelle hänen sisimmässään. Blaken teema Jeesus Nasaretilaisesta profeettana ”vastoin uskontoa ja lakia” on aluillaan jo The Marriage of Heaven and Hell-teoksessa(24), jonka mukaan Jeesus oli hengellisen todellisuuden vallankumouksellinen, joka ”rikkoi jokaista kymmenestä käskystä”; Tästä huolimatta Blaken mukaan mitä ikinä syntejä tämä kuolevainen mies nimeltä Jeesus eläessään tekikin, ne olivat kaikki hengellisesti oikein, sillä Jeesus ”oli kokonaan hyvettä, sillä hän toimi innoituksen, ei sääntöjen mukaan”. 3 Blaken mukaan Jeesuksen elämäntyön suurimpia hengellisiä löydöksiä oli syntien anteeksiantamus – näin siitäkin huolimatta, että antiikin pakanalliset filosofit laiminlöivät mainitun aiheen täydellisesti. Jeesuksen vallankumouksellinen oppi, joka teki Armosta Isän huomattavan ominaisuuden, kumosi perusteellisesti hyvän ja pahan määrittelyn periaatteet ja lakkautti koko kymmeneen käskyyn perustuvan hengellisen oikeusjärjestelmän – selvin esimerkki tästä on avionrikkojanaisen syntien anteeksiantaminen (The Everlasting Gospel, e). 4 Blaken mukaan ensimmäinen oppikiista kristinuskon historiassa oli juuri tämä: Opettiko Jeesus lain täyttämistä vaiko sen kumoamista? Blaken mukaan Jeesus oli jatkoa sarjalle profeettoja, joiden tehtävänä oli olla aina ja kaikessa ”vastoin uskontoa”. Jeesus irtisanoutui sekä papeista että kuninkaista ja sellaisena hän oli Blaken mukaan ”Näkymättömän Jumalan kuva” (Milton, 2:12). Blaken Jeesus identifioituu tämän ”Näkymättömän Jumalan Kuvan ” kanssa niin vahvasti, että via dolorosansa ja ristinkuolemansa jälkeen Jeesuksesta tuli ”sama asia kuin Jehova” (Marriage of Heaven and Hell, 6).5 Mutta ennen kuin Jeesuksesta tuli yhtä taivaallisen Isän kanssa, hän oli Blaken mukaan edelleen taipuvainen inhimillisiin erehdyksiin. Deistien tavoin William Blake merkitsevästi kiistää myös Jeesus Nasaretilaisen ruumiin ylösnousemuksen kirjaimellisessa merkityksessä 6 – kenties Blaken ristiriita deistien kanssa lopulta siis ei ollutkaan sovittamaton?
Mistä ilmaus ”ikuinen evankeliumi” tulee?
Blaken The Everlasting Gospel (1820, ”Iankaikkinen ilosanoma”)-runoelmaa voidaan pitää aatehistoriallisena arvoituksena. Blaken The Everlasting Gospel- runoelman nimi viittaa Johanneksen ilmestyksen jakeeseen 14:6: Minä näin taas uuden enkelin, joka lensi korkealla taivaalla. Hänellä oli ikuinen, suuri sanoma julistettavaksi (ἔχοντα εὐαγγέλιον αἰώνιον εὐαγγελίσαι, ”hänellä oli iankaikkinen ilosanoma saarnattavaksi”) maan asukkaille: kaikille heimoille, kansoille ja maille, kaikkien kielten puhujille (UT2020). Hyvin merkitsevällä tavalla Nyky-Italian eteläisiin osiin kuuluvassa Calabriassa vaikuttaneen sisterssiläisen apotti Joakim Fiorelaisen (n. 1130-1202) apokalyptisessä teologiassa Johanneksen ilmestyksen käsitteellä ”ikuinen evankeliumi” on keskeinen rooli. Joakim Fiorelaisen apokalyptisen historianfilosofian mukaan ihmiskunnan historia jakaantuu kolmeen distinktiiviseen aikakauteen, joita hän kutsuu nimillä Isän valtakunta, Pojan valtakunta ja Pyhän Hengen valtakunta. Joakim Fiorelaisen mukaan Isän valtakunta tarkoittaa Vanhan testamentin leimaamaa aikakautta, jonka keskushenkilöitä ovat vanhukset ja avioliittoon astuneet ihmiset ja sitä leimasi pelko ja orjuus. Kristuksen inkarnaatio käynnisti Pojan valtakunnan rakentamisen, jonka keskushenkilöitä ovat nuoret ja papit ja sitä leimasi usko ja lapsenomainen kuuliaisuus. Ilmestyskirjan profetioihin perustuen Joakim Fiorelainen ennusti, että ihmiskunnan astuminen Pyhän Hengen valtakuntaan alkaa vuoden 1260 jälkeen kun julistettaisiin ”ikuinen evankeliumi”, jolloin mm. hengellinen kirkko syrjäyttäisi ”ulkonaisen”, kristittyjen aktiivinen elämäntapa vaihtuisi kontemplatiiviseen, idän ja lännen kirkot sopisivat riitansa, juutalaiset kääntyisivät kristinuskoon, sodat loppuisivat ja vallitsisi universaali rakkaus, joka ulottuisi maailman loppuun saakka. Erityisen radikaaliksi Joakim Fiorelaisen trinitaristisen historianfilosofian teki se, että hänen mukaansa tämän Pyhän Hengen aikakauden keskushenkilöitä olisivat lapset ja selibaatissa elävät munkit, kristikunnassa siirryttäisiin laajamittaisesti yksityisomistuksesta alkukristillisen seurakunnan suosimaan kommunismiin ja katolisen kirkon hierarkinen rakenne kävisi lähes turhaksi. 7Yhtään vähemmän epäilyttäväksi katolisen kirkon vallanpitäjien näkökulmasta Joakim Fiorelaisen oppeja ei todellakaan tehnyt hänen profetiansa, jonka mukaan siirtymä Pyhän Hengen valtakuntaan tapahtuisi ankarien synnytystuskien kautta, joiden yhteydessä Anti-Kristus saisi hallintaansa katolisen kirkon korkeimman hallinnollisen viran eli paavin Pyhän istuimen (lat. Sancta Sedes). 8 Blake saattoikin olla tietoinen ”ikuinen evankeliumi”-käsitteen Joakim Fiorelaisen apokalyptiseen historianfilosofiaan viittavasta kaikupohjasta, sillä Joakim Fiorelainen innoitti Blaken myöhäisen luomiskauden vaikutteisiin lukeutuvaa Dante Alighieriä: Dante kirjoittaa Joakim Fiorelaisesta syvästi kunnioittavaan sävyyn Divina Commedia-runoelmansa Paradiso-jakson 12. laulussa, jossa Bonaventuran suulla hän ylistää Joakim Fiorelaisen profetaalisia lahjoja. 9
Siunauksensa Joakim Fiorelaisen profetioille antoivat mm. paavi Urbanus III vuonna 1185 ja paavi Klemens III vuonna 1187, mutta Joakim Fiorelaisen postuumi maine onkin jo huomattavasti ristiriitaisempi: Ensinnäkin vuonna 1215 Neljäs Lateraanisynodin kokous tuomitsi Joakim Fiorelaisen Pyhää Kolminaisuutta koskevat radikaalit opetukset. Vuodesta 1254 alkaen suurta hämmennystä läntisessä kristikunnassa aiheutti varsinkin nk. spirituaalifransiskaanien joukossa levinnyt ”ikuisen evankeliumin skandaali”, jonka mukaan Joakim Fiorelaisen teologiset teokset olivat sama asia kuin Johanneksen ilmestyksessä (14:6) mainittu ikuinen evankeliumi, jonka tämän opin mukaan oli määrä syrjäyttää sekä Vanhan että Uuden testamentin hengellinen arvovalta. 10 Sittemmin vuonna 1257 Bonaventura syrjäytti joakimismista syytetyn Johannes Parmalaisen fransiskaanisen kerjäläisveljestön kenraalin virassa ja paavi Aleksanteri IV tuomitsi spirituaalifransiskaanien opit vielä uudelleen vuonna 1263; Dominikaaniteologi Tuomas Akvinolainen jatkoi Joakim Fiorelaisen teorioiden arvostelua teoksessaan Summa Theologiae (1265–1274). .11 On kenties luontevaa ajatella, että Joakim Fiorelaisen ristiriitainen maine siunattuna profeettana ja torjuttuna harhaoppisena on saattanut kiehtoa arkkikerettiläisenä tunnettua William Blakea, 12 mutta Joakim Fiorelaisen teologian huomattavimpiin asiantuntijoihin kautta aikain lukeutuvat Marjorie Reeves & Warwick Gould (1987, 33-; 2001, 34-) yks’kantaan kieltävät Joakim Fiorelaisen suoran vaikutuksen William Blakeen; Epäsuoraa aatehistoriallista vaikutusta hekään toki eivät poissulje, sillä joakimismin epäsuora välittäjä Blaken aatemaailmaan on saattanut olla Dante Alighierin ohella myös esim. soteriologista universalismia eli nk. apokatastasis-oppia kannattaneen Richard Clarken postuumisti julkaistu Prophetic Records of the Christian Era (1812)-teos, johon runoilija on saattanut perehtyä. 13
Epilogi: ”Ikuinen evankeliumi” 1900-luvulla
1900-luvulla Joakim Fiorelaisen historianfilosofinen teologia on monen monituista kertaa yhdistetty totalitarismiin, eikä sittemmin tätä paradigmaa kovin moni vakavasti otettava intellektuelli ole rohjennut kyseenalaistaa. Tämän trendin käynnistäjänä oli kenties juuri saksalainen historianfilosofi Oswald Spengler (1880-1936), joka Arthur Moeller van den Bruckin Das Dritte Reich(1922)-teoksen käsitteistöä lainaten kirjoittaa merkitsevän arvelluttavasti Der Untergang des Abendlandes (1923, i. 461, suom. ”Länsimaiden perikato”)- teoksessaan : ”Kolmas Valtakunta on saksalainen ideaali, ikuinen huominen, johon kaikkien suurten miesten elämät Joakim Florisilaisesta Nietzscheen ja Ibseniin ovat kietoutuneet”. Seuraavan luvun tähän tarinaan kirjoitti juutalaissyntyinen, ”utopistimarxilainen” filosofi ja historioitsija Ernst Bloch(1885-1977) , jonka Erbschaft dieser Zeit(1935)-teokseen sisältyvän Zur Originalgeschichte des Dritten Reiches-tekstin mukaan Adolf Hitler ja muut Natsi-Saksan johtajat käyttivät retoriikassaan hyväkseen Joakim Fiorelaisen ”Kolmannen valtakunnan” käsitettä. 14 Myöhemmin Ernst Bloch näyttää kuitenkin tarkentaneen kantaansa, sillä teoksessaan Das Prinzip Höffnung (1957) hän omistaa monia myönteisen arvostavia sanakäänteitä Joakim Fiorelaisen ”proto-marxilaiselle” utopismille, vaikka suhtautuukin epäilevästi ajatukseen tämän suorasta vaikutuksesta Karl Marxin aatemaailmaa.15 Norman Cohn: The Pursuit of the Millennium - Revolutionary Millenarians and Mystical Anarchists of the Middle Ages (1957; 1970, 108-) kuitenkin varoittaa joakimismista, sillä hän näkee siinä sekä oikeistolaisen että vasemmistolaisen totalitarismin enteitä, ja samoilla linjoilla on Eric Voegelin: The New Science of Politics (1952), 16 jonka mukaan ”Hitlerin millenniaalinen profetia juontuu autenttisesti joakimismin spekulaatiosta”. 17 Näihin näkemyksiin suhtautuu kriittisesti kuitenkin mm. Bernard McGinn: The Calabrian Abbot - Joachim of Fiore in the History of Western Thought (1985, 240) ja samoilla linjoilla on Warwick Gould & Marjorie Reeves: Joachim of Fiore and the Myth of the Eternal Evangel in the Nineteeth and Twentieth Centuries (1987; 2001,3-), jonka mukaan Arthur Moeller van den Bruckin Das Dritte Reich (1922)-teoksessa ”itsessään ei ole jälkeäkään joakimismista, sillä tässäkin kolmen valtakunnan kaavan alkuperä on selvästi poliittinen: Ensimmäinen Valtakunta on habsburgilainen imperiumi, toinen bismarckilainen ja kolmas juuri tuolloin kehkeytymässä oleva”.
Joakimismin enemmän tai vähemmän suora vaikutus William Blaken tajuntaan on tätä nykyä jo aika kiistattomasti todistettu, mutta miten on asianlaita: Onko William Blaken asenne joakimismia kohtaan pelkästään ilkikurinen vai onko tämän probleemin yhteydessä havaittavissa hänen kohdallaan kerrankin hiven vakavamielisyyttä? Olen tässä pienessä esseessäni antanut lukijalle välineitä perustellun näkemyksen muodostamiseen, mutta lopullinen katsantokanta tähän dilemmaan on jokaisen Blaken lukijan ja tutkijan toki muodostettava itse ja omista lähtökohdistaan käsin.
KIRJALLISUUS
-Aligrieri, Dante 2000 (1912-1914). Jumalainen näytelmä. (Alkuteos: Divina Commedia, 1320). Suomentanut Eino Leino. Helsingissä: Kustannusosakeyhtiö Otava.
-Alighieri, Dante 1999 (1963). Jumalainen näytelmä (Alkuteos: Divina Commedia, 1320). Suomentanut Elina Vaara. Johdannon ja selitykset laatinut Tyyni Tuulio. Porvoo, Helsinki & Juva: WSOY.
-Blake, William 1988 (1965). The Complete Poetry & Prose of William Blake. Edited by David V. Erdman. Commentary by Harold Bloom. New York: Anchor Books.
-Blake, William 1993 (1956) Taivaan ja helvetin avioliitto - ja muuta proosaa. Suomennos ja johdanto Tuomas Anhava. Hämeenlinna: Karisto Oy.
-Damon, S. Foster 1988 (1965). A Blake Dictionary: The Ideas and Symbols of William Blake. London and Hanover: University Press of New England.
-Erdman, David V. 1965. ”Terrible Blake in His Pride: An Essay on the Everlasting Gospel.” Teoksessa F. W. Hilles& Harold Bloom(toim.), From sensibility of Romanticism. Oxford University Press: New York: 1965, 331-356.
-Gardner, Edmund 1910."Joachim of Flora". New Advent - The Catholic Encyclopedia. http://www.newadvent.org/cathen/08406c.htm(21. 11. 2018).
-Hardyment, Christina 2005. Malory – The Life and Times of King Arthur’s Chronicler. London: Harper Perennial.
-Laughlin, M. F. 2003. ”Joachim of Fiore”. New Catholic Encyclopedia.https://www.encyclopedia.com/people/philosophy-and-religion/roman-catholic-and-orthodox-churches-general-biographies/joachim-fiore (21.11. 2018).
-Lupack, Alan 2007. Oxfrod Guide to the Arthurian Literature and Legend. Oxford: Oxford University Press.
-McGinn, Bernard 1985. The Calabrian Abbot: Joachim of Fiore in the History of Western Thought. New York & London: Macmillan Publishing Company.
-McGinn, Bernard 1998. Visions of the End: Apocalyptic Traditions in the Middle Ages (Records of Civilization: Sources and Studies; Book 96). Columbia University Press.
-Morton, A.L. 1958. The Everlasting Gospel: A Study of the Sources of William Blake. Lawrence & Wishart.
-Mäkinen, Virpi 2002. ”Viimeisten aikojen (valhe)profeetat - Fransiskaanit ja heidän syyttäjänsä 1200 ja 1300-luvun eskatologisissa tulkinnoissa”. Historiallinen yhdistys ry. Historiallisia Papereita 15 –Lopun ajat kautta aikojen. http://historiallinenyhdistys.fi/muinaiset_sivut/julk/loppu01/makinen.pdf (2.12.2018).
-New World Encyclopedia. ”Joachim of Fiore”. May 8, 2018. https://www.newworldencyclopedia.org/entry/Joachim_of_Fiore (22.11. 2018).
-Ojanen, Eero 1989. Filosofiat ja fasismi – Puheenvuoroja eurooppalaisen kulttuurin tilasta. Jyväskylä: Atena.
-Reeves, Marjorie E. 1987. ”Joachim of Fiore”. Encyclopedia of Religion. https://www.encyclopedia.com/people/
philosophy-and-religion/roman-catholic-and-orthodox-churches-general-biographies/joachim-fiore (21.11. 2018).-Reeves, Marjorie 1993. The Influence of Prophecy in the Later Middle Ages: A Study in Joachimism. Notre Dame,
IN: University of Notre Dame Press.-Reeves, Marjorie & Warwick Gould 1987. Joachim Fiore and and the Myth of Eternal Evangel in the Nineteenth Century. Oxford: Clarendon Press.
-Reeves, Marjorie & Warwick Gould 2004 (2001). Joachim Fiore and and the Myth of Eternal Evangel in the Nineteenth and Twentieth Centuries. Revised and Enlargened Edition. Oxford: Clarendon Press.
-UT2020. Nykysuomenkielinen Uusi testamentti. https://raamattu.fi/ (12.7. 2022).
-Voegelin, Eric 1957. The New Science of Politics. University of Chicago Press: Chicago, Illinois.https://www.bard.edu/library/arendt/pdfs/Voegelin-Politics.pdf (26.11. 2020).
-Voegelin, Eric 1990 (1968). ”Ersatz Religion – The Gnostic Mass Movements of Our Time”. Teoksessa Eric Voegelin: Science, Politics and Gnosticism – Two Essays (Alkuteos: Wissenschaft, Politik und Gnosis, 1959). Translated by William J. Fitzpatrick. Washington D. C: Regnery Gateway.
-Wittreich, Joseph 1992. “An Unperishing Sun . . . This Golden Age”: Joachimism and Heaven in the Age of Blake”. Blake: An illustrated Quaterly.Volume 26, Issue 2 (Fall 1992). http://bq.blakearchive.org/26.2.wittreich (16.11. 2018).
WILLIAM
B L A K E
I
A
N
KAIKKI
N
E
N
ILOSANOMA
Suomentanut
Jarkko Pylväs
[Esipuhe]
[m]
Kerron nyt sen mitä Joosef Arimatialainen
sanoi Keijukaiselleni eikö ollutkin sangen queer
Plinius ja Trajanus mitä te täällä luuraatte
Tulkaa kuulemaan Joosef Arimatialaista
Kuunnelkaa kärsivällisesti, sillä Joosefin loppuhuipennus
saa narrin nauramaan & Keijun iloiseksi
[n]
Mitä mahdamme sellaisille onnettomille Typeryksille
Jotka seuraavat Pakanallisia Koulukuntia
Seisoin vierellä kun Jeesus kuoli
Se mitä kutsutaan Nöyryydeksi he kutsuivat Ylpeydeksi
[k]
Iankaikkinen Ilosanoma
Oliko Jeesus Nöyrä tai antoiko hän
mitään Todisteita Nöyryydestä
Kerskaile ylevistä Asioista Nöyrällä Äänensävyllä
Ja anna Rakkaudella Kivi
Silloin vasta Lapsi ollen hän juoksi pois
Ja jätti Vanhempansa Tyrmistyneiksi
Kun he olivat vaeltaneet kolme päivää
Nämä olivat sanat hänen suustaan
En tunnusta mitään Maallisia Vanhempia
Minä toteutan Isäni tehtävää
Kun rikas oppinut Fariseus
Tuli salaa saamaan oppia häneltä
Hänen sydämeensä Rautaisella kynällä
Jeesus kirjoitti sinun tulee uudestisyntyä
Hän oli liian korskea ottaakseen lahjusta
Hän puhui Väkevästi eikä niin kuin Kirjanoppinut
Hän kehottaa kaikkein täydellisimmällä Taidolla
Seuraa minua Olen nöyrä & sydämeltäni vaatimaton
Sillä juuri se on ainoa tapa väistää
Saituruuden verkko & Ahneuden ansa
Se joka rakastaa Vihamiehiään pettää Ystävänsä
Ei Jeesus tietenkään tätä tarkoittanut
Vaan Sankarillisten Koulukuntien hiiviskelevä Kopeus
Ja Kirjanoppineiden & Fariseusten Hyveelliset Säännöt
Sillä Jeesus toimi vilpittömällä voitokkaalla Ylpeydellä
Ja juuri tämä on syy miksi hän kuoli
Jeesus ei kuollut kristillisen lievityksen seurassa
Pyydellen Anteeksi Vihamiehiltään
Mutta jos hän olisi niin tehnyt Kaifas olisi sen myöntänyt
Hiippaileva alistuminen jää aina eloon
Hänen olisi pitänyt vain sanoa että Jumala oli paholainen
Ja paholainen oli Jumalan kaltainen kuten Sivistynyt Kristitty
Miedot Kristilliset katumusharjoitukset tunnusta paholaiselle
Sillä kohdaten hänet kolmasti Erämaassa
Hän olisi pian ollut verentahrima Keisarin Keiju
Ja lopulta hän olisi ollut Keisari itse
Kuten tohtorit Priestley & Bacon & Newton
Köyhä Hengellinen Tieto ei ole penninkään arvoinen
Sillä täten Sir Isaac osoittaa evankeliumin vääräksi
Jumala voidaan tuntea ainoastaan Atribuuttiensa kautta
Ja niin kuin Pyhän Hengen läsnäolo sisimmässä
Tai Kristuksen & Hänen Isänsä kaikki tuo on kerskailua
Ja Mielikuvituksen Kopeutta & Turhamaisuutta
Joka ylenkatsoo Maailman Menoon mukautumisen
Epäilyn & Luonnontieteellisen Kokeen opettaminen
Eivät varmasti olleet sitä mitä Jeesus tarkoitti
Mitä hän toimitti kaiken sen ajan
Kaksitoistavuotiaasta miehuuden kukoistukseen saakka
Oliko hän vetelehtijä tai vähäisempi osapuoli
Isänsä liikeyrityksessä
Vai oliko hänen viisautensa pilkanteon kohde
Ennen kuin hänen vihansa syttyi
Ihmeitä tehden kautta koko Maan
Se aikalailla lamaannutti Herra Kaifaan käden
Mikäli hän olisi ollut Jeesusta härnäävä Antikristus
Hän olisi tehnyt mitä tahansa meidän mieliksemme
Mennen Synagoogiin hiippailemaan
Eikä pidellyt Vanhimpia & Pappeja kuin koiria
Vaan nöyränä kuin Lammas tai Aasi
Hän olisi ollut Kaifaalle Uskollinen
Jumala ei tahdo Ihmisen Nöyryyttävän itseään
Tämä on muinaisen Keijun kikka
Tätä rotua Jeesus hallitsi
Nöyränä Jumalalle Korskeana Ihmisille
Kiroten Vallanpitäjiä Ihmisten edessä
Jopa temppelin korkeimmassa Kirkontornissa
Ja kun hän Nöyrtyy Jumalan edessä
Silloin alas kääntyy Julma Piiska
Jos nöyrryt itseksesi teet myös minusta nöyrän
Ja myös asut Ikuisuudessa
Jos olet Ihminen Jumalaa ei enää ole
Opi palvomaan omaa ihmisyyttäsi
Sillä se on Elämän Henkäys
Heränneenä nousee Hengellinen Kiista
Ja sinun Kostosi laajalti näytille asetetaan
Viimeisen Tuomion kauhuissa
Jumalan Armo & Pitkä Kärsimys
On vasta Syntinen Tuomiolle vietävä
Sinun Ristillä pitää rukoilla heidän puolestaan
Ja Kostaa Viimeisenä Päivänä
Jeesus vastasi & ukkoset sinkosivat
En koskaan enää tule Rukoilemaan Maailman puolesta
Kerran tein niin kun rukoilin Puutarhassa
Tahdoin ottaa mukaani Ruumiillisen Armahduksen
Voiko Naisesta syntynyt
Aamun poissa ollessa
Kun Sielu vajoaa Uneen
Ja Arkkienkelit sen ympärillä nyyhkivät
Valoa vasten syöksien
kuoleman yön säikeitä
Pohtia sen omaa Pimeää Sepitelmää
Epäilyksessä joka on Itsensä Ristiriita
Nöyryys on vain Epäilyä
Ja peittävätkö Aurinko & Kuu
Juurtuen okaineen & vartineen
Haudatun Sielun & kaikki sen Helmet
Tämän Elämän himmeät Sielun Ikkunat
Vääristäen Taivaat Navalta Navalle
Ja johdattaen sinut Uskomaan Valheeseen
Kun näet toisella tavalla kuin Silmän lävitse
Se mikä syntyi yössä myös kuoli yössä
Kun Sielu uinui Valon säteissä.
[f]
Oliko Jeesus Siveä tai antoiko Hän
Siveyden Oppitunteja
Aamu punastui tulisesti
Maria löydettiin Aviorikoksen vuoteelta
Maa vaikeroi alla & Taivas yllä
Väristen Rakkauden löytymisen tähden
Jeesus istui Mooseksen istuimella
He toivat vapisevan Naisen sinne
Mooses käski kivittää hänet Kuoliaaksi
Mikä oli Jeesuksen hengityksen ääni
Hän asetti kätensä Mooseksen Lain päälle
Muinaiset Taivaat Pelosta Hiljaisina
Kirjoittivat Kirouksia Navalta Navalle
Kaikki alkoi kieppua pois
Maa vavahteli & Alastomana makasi
Kohtalokkaan Saven salaisella vuoteella
Siinain päällä tuntui Jumalallinen käsi
Asettaen paikoilleen verisen alttarin
Ja neito kuuli Jumalan henkäyksen
Samalla kun hän kuunteli Eedenin tulvan luona
Pyhää & Pahaa ei enää ole
Siinain pasuunat lakkasivat pauhaamasta
Jumalan sormi lakkasi Kirjoittamasta
Sinun Silmillesi Taivaat eivät ole puhtaita
Sinä & vain Sinä olet Hyvä
Eikä syntinen voi heittää kiveä
Hyvänä oleminen on vain sitä
Että on Paholainen tai muuten Fariseus
Sinä Jumalallisen Läsnäolon Enkeli
Se loi Minun tällaisen Kehoni
Miksi olet kirjoittanut nämä Lait
Ja Loit Helvetin synkät leuat
Minä kieltäydyn sinun seurastasi
Osasi on olla hyinen Lepra
Vaikka sinä olit niin puhdas & kirkas
Että Taivaskin oli epäpuhdas sinun Silmillesi
Vaikka sinun Vannomisesi sai Taivaan Kalpeaksi
Vaikka sinun Liittosi rakensi Helvetin Vankilan
Vaikka sinä vieritit kaiken Kaaokseen
Käärmeen seurassa sen sielun tähden
Vielä liikkuu henki Jumalallinen
Ja se Jumalallinen henki on rakkaus
Älä pelkää Maria Anna minun nähdä
Seitsemän Perkelettä jotka piinaavat sinua
Eivät kätkeydy Katseeltani sinun Syntisi
Joka anteeksiannolla sinun tulee voittaa
Eikö Kukaan Ihminen ole Tuominnut sinua
Ei Kukaan, Herra! Mitä silloin on hän
Joka tulee Syyttämään sinua. Astukaa esiin
Taivaallisen syntymän Langenneet Ystävät
Jotka ovat unohtaneet Muinaisen rakkautesi
Ja ajaneet pois minun värisevän Kyyhkyseni
Tulet kumartamaan neidon jalkojen juureen
Ja nuolemaan maan tomua Lihan tähden
Ja ne joita et voi Rakastaa vaan Vihaat
Tulevat olemaan kerjäläisiä Rakkauden Portilla
Mitä rakkaustesi oli Anna minun nähdä se
Oliko se Rakkautta vai Pimeää Petosta
Liiaksi pitkittynyt Rakkaus on kaikonnut Minulta
Se oli pimeää petosta jolla Ansaitsin elantoni
Se oli Himoa tai se oli Tapa tai
Se oli joutava seikka josta ei kannata välittää
Jota he voivat kutsua häpeäksi & Synniksi
Rakkauden Temppeli jossa Jumala asuu
Ja kätkeytyy salaiseen kätkettyyn Pyhäkköön
Alaston Ihmisen hahmo jumalallinen
Ja anna takaisin tuo Laiton asia
Jonka yllä Sielu Levittää siipensä
Mutta tämä Herrani tämä oli Syntini
Kun ensin annoin Perkeleiden astua sisään
Siveyden pimeässä teeskentelyssä
Pilkaten Rakkautta pilkaten sinua
Silloin yltyivät Salaiset Aviorikokset
Ja silloin yltyi myös Himo
Minun Syntini sinä olet antanut anteeksi
Voitko antaa anteeksi myös Pilkantekoni
Voitko palata tähän pimeään Helvettiin
Ja asua minun palavassa rinnassani
Ja voitko Kuolla että minä voisin elää
Ja voitko Sääliä & antaa anteeksi
Silloin vyöryi varjoisa Mies pois
Jeesuksen Raajoista lähtöisin tehden niistä saaliinsa
Ja iäti ahnas ruokahalu
Välkehti kalvaen kirkkaita Suonia
Itkien Ristiinnaulitsee tämän kärsimyksen aiheuttajan
Joka ei säilytä näitä Pyhyyden salaisuuksia
Sairauksin me sokeutamme Kaikki Mielen Voimat
Mutta hän parantaa Kuurot & Mykät & Sokeat
Joita Jumala on koetellut Salaisten Päämäärien tähden
Hän lohduttaa & Parantaa & kutsuu heitä Ystäviksi
Mutta silloin kun Jeesus Ristiinnaulittiin
Silloin täydellistyi hänen välkehtivä ylpeytensä
Kolmessa Yössä hän nieli saaliinsa
Ja vieläkin hän ahmii Saven Kehoa
Sillä Tomu & Savi ovat Käärmeen ruokaa
Jota Ihminen ei ole koskaan tarkoitettu syömään
[i]
Oliko Jeesus hempeä tai näyttikö hän
Mitään merkkejä Hempeydestä
Kun kaksitoistavuotiaana hän karkasi
Ja jätti Vanhempansa tyrmistyneiksi
Kun kolme murheen päivää myöhemmin hänet löydettii
Väkevänä kuin Siinain pasuunan ääni
Mitään Maallisia Vanhempia en tunnusta
Vaan Taivaallisen Isäni tehtävän
Te ette ymmärrä mitä sanon
Ja vihaisina minua pakotatte tottelemaan
Tottelevaisuus on silloin velvollisuus
Ja sillä saavuttaa Jumalan & Ihmisten suosion
Johannes huusi kovaa Erämaasta
Saatana mahtaili Ylpeänä
Tule sanoi Saatana tule vain
Pian näen jos sinä tottelet
Tottelemattomuuden tähden Johanneksen veri vuodatettiin
Mutta sinä voit muuttaa kivet leiviksi
Jumalan ylhäinen kuningas & Jumalan ylipappi
Istuttavat Loistonsa sinun rintaasi
Jos tottelet Kaifasta
Tai Herodesta verisellä Saaliilla
Ruokit Uhrauksella & olet
Tottelevainen lankea alas palvomaan minua
Ukkoset & Salamat iskivät ympärillä
Ja Jeesus puhui ukkosten äänellä
Täten käsitän Hengellisen Saaliin
Te sairauksien tartuttajat valmistatte tien
Tulen että ymmärtäisin Sinun Kuninkaasi & Jumalasi
Onko Jumala sairauksien Tartuttaja
Tämän Maailman Jumala raivosi turhaan
Jeesus sitoi Vanhan Saatanan kahleisiin
Ja Saatanan ärjyessä raivokasta vihaansa
Saapuivat tuliset Vaunut
Hän valitsi kurssinsa lävitse maan
Ja jäljitti Sairaudet niiden Lähteeseen
Hän kirosi Kirjanoppineen & Fariseuksen
Ja talloi alleen Tekopyhyyden
Missä tahansa hänen Vaununsa kulki kulkuaan
Siellä Kuoleman Portit päästivät Valon sisään
Jokainen Kahle & Kalteri Murtui
Ja Saatana Hengellisellä Sotapolullaan
Hänen Vaunujensa pyörien perässä kovaan ääneen ulvoen raahautui
Tämän Maailman Jumala vielä kovemmin jyrisi
Vaunujen pyörät & vielä sitäkin kovemmin
Ääni kantautui Siionin mäeltä
Ja hänen kädessään Ruoska välkehti kirkkaana
Hän ruoski Kaanaanilaista Kauppiasta
Hänen Mielensä Temppelin ulkopuolella
Ja hänen Kehonsa sisäpuolella tiivisti se sitoo
Saatanan & koko hänen Helvetillisen Sakkinsa
Ja täten vihoissaan Jeesus kukisti
Käärmesäikeisen Luonnon kuonan
Kunnes hän naulitsi sen Ristille
Jeesus otti Synnin ylleen Neitsyen Kohdussa
Ja siirsi sen sivuun Ristillä & Haudassa
Tullakseen Rooman Kirkon palvomaksi
[e]
Se Jeesuksen Näky jonka sinä näet
On minun Näkyni Suurin Vihollinen
Sinun Näylläsi on suuri koukkunenä kuten sinulla
Minun Näylläni on lyhyenläntä kuten minulla
Sinun on Kaiken Ihmiskunnan Ystävä
Minun puhuu sokeille Vertauksin
Sinun rakastaa samaa maailmaa jota minun vihaa
Sinun Taivaan Ovesi on minun Helvettini Portti
Sokrates opetti sitä mitä Melitus
Halveksui Kansakunnan Kirouksena
Omasta Mielestään Kaifas oli
Ihmiskunnan hyväntekijä
Molemmat lukevat Raamattua päivin & öin
Mutta sinä luet mustaa siellä missä minä luen valkoista
-----------------------------------------------------
VIITTEET
1Vrt. Blake 1988, 521.
2Vrt. Blake 1988, 559.
3Blake 1988, 43; Blake. 1993, 72-73.
4Vrt. Blake 1988, 521.
5Blake 1988, 35; Blake 1993, 50
6Damon 1988, 213-214.
7Bernard McGinn: Visions of the End - Apocalyptic Traditions in the Middle Ages. 1998, 126-; Marjorie E. Reeves: ”Joachim of Fiore”. Encyclopedia of Religion. https://www.encyclopedia.com (21.11. 2018), Edmund Gardner: "Joachim of Flora." New Advent - The Catholic Encyclopedia. http://www.newadvent.org/cathen/08406c.htm (21.11. 2018), Virpi Mäkinen: ”Viimeisten aikojen (valhe)profeetat - Fransiskaanit ja heidän syyttäjänsä 1200 ja 1300-luvun eskatologissa tulkinnoissa”. Historiallisia Papereita 15 –Lopun ajat kautta aikojen. http://historiallinenyhdistys.fi/muinaiset_sivut/julk/loppu01/makinen.pdf (2.12.2018), M. F. Laughlin: ”Joachim of Fiore”. New Catholic Encyclopedia. https://www.encyclopedia.com (21.11. 2018), New World Encyclopedia: ”Joachim of Fiore”. http://www.newworldencyclopedia.org/entry/Joachim_of_Fiore (22.11. 2018).
8Bernard McGinn: The Calabrian Abbot - Joachim of Fiore in the History of Western Thought. 1985, 1, 26.
9Dante Alighieri: Jumalainen näytelmä. 1999, 645.
10Marjorie Reeves: The Influence of Prophecy in Later Middle Ages: A Study in Joachimism. 1993, 59-; McGinn. 1985, 127-.
11McGinn.1985, 207-.
12Tätä näkökulmaa kannattavat mm. David V. Edrman: ”Terrible Blake in His Pride: An Essay on Everlasting Gospel”.1965; From Sensebility to Romanticism, F. W. Hilles & Harold Bloom (toim.). 1965, 353; A. L. Morton: The Everlasting Gospel – A Study in the Sources of William Blake. 1958, 35; Désirée Hirst: Hidden Riches – Traditional Symbolism from Renaissance to Blake. 1964, 8.
13Marjorie Reeves & Warwick Gould: Joachim of Fiore and the Myth of the Eternal Evangel in the Nineteenth Century. 1987, 33-, 36-38; Warwick Gould &Marjorie Reeves : Joachim of Fiore and the Myth of the Eternal Evangel in the Nineteenth and Twentieth Centuries. 2001, 34-. vrt. Joseph Wittreich: “An Unperishing Sun . . . This Golden Age”: Joachimism and Heaven in the Age of Blake”. Blake: An illustrated Quaterly. Volume 26, Issue 2 (Fall 1992). http://bq.blakearchive.org/26.2.wittreich (16.11. 2018).
14Eero Ojanen: Filosofiat ja fasismi – Puheenvuoroja eurooppalaisen kulttuurin tilasta. 1989, 30-.
15Gould & Reeves 2001, 2, 4.
16Eric Voegelin (1968) näkee G. W. F. Hegelin ja Karl Marxin historianfilosofioiden toistavan Joakim Fiorelaiselta tuttua historian kolmijakoa. Hegel jakoi ihmiskunnan historian kolmeen aikakauteen vapauden asteiden mukaan, joista ensimmäistä aikakautta eli antiikkia leimasi orientaalinen despotismi, jolloin valtiossa ainoastaan yksi oli vapaa; Keskiaikaa leimasi aristokratia, jolloin ainoastaan muutamat valtiossa olivat vapaita; Hegelin mukaan modernilla aikaudella sen sijaan kaikki valtion jäsenet ovat vapaita. Karl Marx ja Friedrich Engels sovelsivat Hegeliltä omaksuttua historian kolmijakoa tarkastellessaan proletariaatin yhteiskunnallista asemaa; Heidän mukaansa ihmiskunnan historia koostuu alkukommunismin, porvarillisen luokkayhteiskunnan ja lopullisen kommunistisen vapauden valtakunnan aikakausista. Eric Voegelin: ”Ersatz Religion – The Gnostic Mass Movements of Our Time”. 1968; Science, Politics and Gnosticism, Eric Voegelin. (1968) 1990, 94.
17Eric Voegelin: The New Science of Politics. 1957, 113. https://www.bard.edu/library/arendt/pdfs/Voegelin-Politics.pdf (12.9.2020).
