William Blake: Losin laulu (1795)

 

 

 

Synopsis

The Song of Los (1795) käsittää kahdeksalta kuparilevyltä vedostettua, väritettyä sivua. Viisi kopiota on tiedossa. The Song of Los täydentää neljän mantereen syklin – nämä neljä mannerta ovat ”neljä harppua”, joille Los laulaa laulunsa Ikuisuuden muistojuhlassa. Runoelmat America: A Prophecy (1793) ja Europe: A Prophecy (1794) olivat julkaistu jo edellä, joten The Song of Los sisältää syklin ensimmäisen ja viimeisen osan, Afrikka- jakson ja Aasia-jakson. The Book of Los (1795)-runoelma voidaan nähdä tämän taiteellisen kokonaisuuden esinäytöksenä.

Teoskokonaisuus kertoo ihmiskunnan tarinan alkaen Adamista Eedenin puutarhassa ja päättyen Viimeiseen Tuomioon, kuoleman riemuvoittoon ja vallankumouksen aikaansaamaan yleiseen ylösnousemukseen. Jakso nimeltä 'Afrikka' (Blaken elinaikana orjuuden raskaasti varjostama maanosa) aloittaa runoelman kertomuksella ihmisen orjuutuksesta moninaisten uskontojen toimesta aina Isaac Newtonin ja John Locken aikakauteen saakka. Afrikka-jakson viimeinen rivi (4:32) toistuu America: A Prophecy-runoelman ensimmäisenä rivinä, joka jatkaa tarinaa kertomuksella Orcin vallankumouksen puhkeamisella.

Europe: A Prophecy sijoittuu sykliin järjestyksessä kolmanneksi osaksi, joka päättyy kun vallankumous tavoittaa Ranskan. Euroopasta kantautuva ulvonta nostattaa Aasian vastustamaan vallankumousta, mutta Orcin lieskat ovat tulipatsas, joka herättää vainajat uudella ajattelutavalle samalla kun hauta iloitsee.

Blake jättää kertomuksen kehittelyn tähän. Sykli päättyy Aasia-jakson viimeiselle riville ja Afrikka-jakson tarinaan ei tartuta enää uudelleen. Ilmeinen päätelmä kuitenkin on, että tuhatvuotinen valtakunta seuraa ylösnousemusta ja haudan riemuvoitto hedelmöittää maaperän sen Uuden Aikakauden jälkikasvulle.

-S. Foster Damon: A Blake Dictionary – The Ideas and Symbols of William Blake. 1988, 377.

LOSIN LAULU¹

LAMBETH Painanut W Blake 1795

 

 

LEVY 3

AFRIKKA

Tahdon laulaa Ikuisen Profeetan, Losin laulun. ²

Los lauloi sen neljälle harpulle³ Ikuisuuden pöytien luona.

Sydämenmuotoisessa Afrikassa ⁴

Urizen himmeni! Ariston vapisi!⁵

Ja niin Laulu alkoi. 

Adam seisoi Edenin puutarhassa:

Nooa Araratin vuoren laella. ⁶

He näkivät Urizenin antavan Lait Kansakunnille

Losin lasten käsien välityksellä. ⁷

Adam vapisi! Nooa himmeni! Mustana kasvoi aurinkoinen afrikkalainen⁸

kun Rintrah antoi Abstraktin Filosofian Bramalle idässä: ^{9 10} 

(Yö puhui Pilvelle!

Katso näitä Ihmisenmuotoisia henkiä, jotka hymyilevät tekopyhinä. Sota

toinen toista vastaan; Anna heidän siis sotia; Ikuisten Elementtien orjia he ovat ) ¹¹

Nooa kutistui vesien alla. ¹²

Liekeissä Abram pakeni Kaldeasta.

Mooses katseli Siinain Vuoren laella synkän harhan muotoja:

Trismegistukselle¹³ Palamabron antoi abstraktin Lain:  

Pythagoraalle, Sokrateelle & Platonille. ¹⁴

Ajat vyöryivät Harin poikien¹⁵ylitse, aikakausi aikakauden jälkeen

Orc ulvoi Atlas-vuorella kahlittuna Mustasukkaisuuden kahleella. ¹⁶

Silloin Oothoon häilyi Juudan & Jerusalemin yllä

ja Jeesus kuuli Oothoonin äänen, hän (tuo surujen mies) vastaanotti

Ilosanoman surkealta Theotormonilta. ^{17 18}

Ihmiskunta alkoi kuihtua, sillä terveet rakensivat 

eristäytyneitä huoneita Rakkauden iloja peläten

ja ainoastaan sairaat propagoivat:  

Niinpä Antamon kutsui Leuthan hänen mielihyvän laaksoistaan:

ja antoi Mahometille väljän Raamatun, ^{19 20}

mutta pohjoisessa Sotha antoi Odinille Sodan Säännön ²¹

Diraladan tähden, sillä hän katsoi oikeudekseen vaatia ilonsa takaisin. ^{22 23}

LEVY 4

Nämä olivat ne Kirkot: Sairaalat:²⁴ Linnat: Palatsit:

Kuin verkot & ansat pyydystämään Ikuisuuden ilot ja kaiken muun erämaassa.

Kunnes Ikuisuus oli tuhottu & poispyyhitty kuin uni. ²⁵

Siitä kauhun päivästä lähtien, jolloin Har ja Heva pakenivat

sen tähden, että heidän veljeskuntansa & siskonsa elivät Sodassa & Himossa. ²⁶ 

Ja kun he pakenivat, he kutistuivat

kahdeksi kapeaksi, surulliseksi muodoksi: ²⁷

Madellen matelijan lihassa

maankamaran sydämellä: ²⁸

ja kaikki avarasta Luonnosta kutistui

heidän kutistuneiden silmiensä edessä.

Niinpä Losin ja Enitharmonin hirvittävä rotu antoi

Lait & Uskonnot Harin lapsille sitoen niitä yhä entisestään

kiinni Maahan: sulkien ja rajoittaen:

Kunnes Viiden Aistin Filosofia tuli valmiiksi ^{29 30}

- Urizen itki & antoi sen Newtonin & Locken käsiin.³¹

Pilvet vyöryivät raskaina Alppien yllä, Rousseaun & Voltairen ympärillä: ³²

Ja Libanonin vuorien laella, Aasian kuolleiden Jumalien ympärillä: ³³

& Afrikan autiomaissa, Langenneiden Enkelten ympärillä. ³⁴

Albionin Vartijaprinssi liekehtii öisessä teltassaan. ^{35 36}

LEVY 6

AASIA ³⁷

Aasian kuninkaat³⁸ kuulivat

ulvonnan kohoavan Euroopasta!³⁹

Jokainen heistä, jotka Verkko oli nujertanut,

hoiperteli nyt esiin muinaisesta, kudotusta Vankityrmästään, ⁴⁰

sillä Aasian pimeys hätkähti

Orcin sakeasti loimuavia, ajatuksia luovia lieskoja.

Ja Aasian Kuninkaat seisoivat

huutaen sielunsa katkeruudessa:

Eikö Kuningas kutsu Nälänhätää kedolta?

Eikö Pappi Ruttoa kosteikosta? 

Rajoittaa! Kauhistuttaa! Ohentaa!

Vuorten ja tasankojen asukkaat

täysin ravitsevan vaurauden⁴¹ päivänä

ja herkullisten laulujen yönä.

Eikö neuvonantaja sysää Köyhyyden

suitsiaan työteliäille?

Määrätäkseen työn hinnan

ja keksiäkseen allegorisia rikkauksia: ^{42 43}

Ja yksityiset ihmisten nuhtelijat

kutsuvat tulenliekkejä Kaupungissa ⁴⁴

savuavien raunioröykkiöiden tähden

Vaurauden & huikentelevaisuuden yössä

kääntääkseen ihmisen polultaan,

LEVY 7

katkaistakseen leivän kaupungista,

että jäännös oppisi tottelemaan. ⁴⁵

Että sydämen ylpeys katoaisi,

että silmien himo hukutettaisiin, ⁴⁶

että herkkä korva jo lapsuudessaan

tehtäisiin tyhmäksi. Ja sieraimet suljettaisiin,

että opetettaisiin kuolevaisille madoille polku,

joka johtaa Haudan porteille. ^{47 48}

Urizen kuuli heidän huutavan!

Hänen vavisten hulmuavat siipensä

liihottivat suunnattomina punaisten lieskojen yllä

vetäen epätoivon pilviä läpi Euroopan taivaiden

ja samalla kun hän kulki:

Hänen vaskiset, rautaiset ja kultaiset Kirjansa⁴⁹

sulivat maaperän yllä kun hän lensi

raskaasti hulmuten, ulvoen ja nyyhkyttäen.

Juudean yllä hän seisahtui

ja jäi paikoilleen muinaiseen sijaansa:

Hän levitti pilvensä Jerusalemin ylle. ⁵⁰

Adam, maatuva luuranko

makasi valkaistuna Edenin puutarhan sijoilla

ja Nooa valkeana kuin lumi

makasi Araratin vuorten laella.^{51 52}

Silloin Urizenin ukkoset mylvivät äänekkäästi

ylhäältä hänen kudotusta pimeydestään käsin.

Raivoten eurooppalaiselle pimeydelle Orc

nousi kuin tulipatsas Alppien ylle

- kuin raivokkaan tulilieskan käärme!⁵³

Synkkä Maa ⁵⁴

kutistui! ⁵⁵

Ylös kuolleesta tomusta kalisevat luut luita vasten

yhtyvät:⁵⁶ Vavisten kouristuksissa värisevä savi hengittää

ja kaikki liha seisoo alastomana: ⁵⁷Isät ja Ystävät,

Äidit & Vauvat, Kuninkaat & Soturit: ⁵⁸

Hauta⁵⁹kirkuu ilosta & vavahduttaa

Neidon tyhjää kohtua & kouristelee jyhkeää varttaan: ⁶⁰

Hänen rintansa tuoksuu villiltä intohimolta:

ja maidolta & vereltä & kihelmöivältä⁶¹ viiniltä

ryntäyksen & huudon & tanssin virroissa,

ja vuoren laella, laaksossa ja tasangolla. ⁶²

LOSIN LAULU päättyy.

Urizen itki. ⁶³

KOMMENTAARI

Lyhenteet

B         Harold Bloom: ”Commentary”. Teoksessa: William Blake: The Complete Poetry & Prose of William Blake, David V. Erdman (toim.). New York: Archon Books, 1988.

O         Alicia Ostriker: ”Notes”. Teoksessa: William Blake: The Complete Poems, Alicia Ostriker (toim.). Harmondsworth, Middlesex: Penguin Books, 1977.

S         Henry Summerfield: ”Notes on Criticism”. Teoksessa: Henry Summerfield: A Guide to the Books of William Blake for Innocent and Experienced Readers. New York: Colin Smythe, 1998.

SH     Suomentajan huomautus.

Yleistä

O: Runoelman julkaisemisen vuosi on 1795, mutta luultavasti kirjoitettu ennen The Book of Urizen(1794)-runoelmaa. Viisi illuminaatiopainatuksen menetelmällä toteutettua vedoskopiota on tiedossa.

Runoelma jakautuu kahteen osaan, joiden nimet ovat ’Afrikka’ ja ’Aasia’. Runoelmat America: A Prophecy (1793) ja Europe: A Prophecy (1794) tulisi ymmärtää kerronnallisesti näiden väliin jäävänä jaksona.

Jakso ’Afrikka’ hahmottelee uskonnollisen ja intellektuaalisen historian kehityksen Adamista ja Nooasta Jean-Jacques Rousseauhun ja Francois-Marie Voltaireen, jonka lopputulos on vallankumoukseen kypsä maailma. Jakso ’Aasia’ käsittelee kuninkaiden kyynistä oman valtansa legimointia, mutta kuvaa myös kuvaa Urizenin (Tyrannia) väistymisen ja Orcin (Vallankumous) nousun, minkä kehityksen lopputulos on kuolleiden ylösnousemus. ’Afrikka’ on kirjoitettu vapaalla runomitalla ja ’Aasia’ pääosin trimetrillä.

B: Blaken kaikista vallankumouksellisista runoelmista tämä on tasoltaan heikoin sen tähden, että sen aloittaa lähinnä mitäänsanomaton ’Afrikka’-jakso. Kuitenkin ’Aasia’-jakso, runoelman toinen osa, on merkittävä ja hyvin vaikuttava, itse itsensä oikeuttava runo. The Song of Los (1795)- runoelman tarkoitus on ollut pohjustaa runoelmien America: A Prophecy (1793) ja Europe: A Prophecy (1794) tapahtumia ja myös niitä seuraavaa sykliä: Runoelmia The Book of Urizen (1794), The Book of Ahania(1795), The Book of Los (1795). Näin tehdessään The Song of Los yhdistää kaksi sykliä sitoen yhteen myytin ja historian erityisesti ’Afrikka’-jaksossa, joka edeltää America: A Prophecy-runoelman historiallista toimintaa, jonka viimeinen rivi päättyy toistamaan America: A Prophecy-runoelman Profetia-jakson ensimmäisen rivin (Katso: David V. Erdman: ”The Symmetries of The Song of Los”. Studies in Romanticism, XVI; Spring 1977).

S: On väitetty, että tämä kirja, jonka nimessä voidaan nähdä kaikuja englannin sanasta laws (”lait”) (Erdman 1977b, 181), jatkaa The Book of Urizen (1794)-runoelman ja The Book of Los(1795)-runoelman tarinaa, joka päättyi Adamin, ”Inhimillisen Illuusion” luomiseen (Damon 1965, 51). Runoelman ensimmäinen jakso eli ”Afrikka”-jakso käsittelee uskonnollista tyranniaa kun taas toinen jakso eli ”Aasia”-jakso käsittelee poliittista sortoa (Schorer 1946, 282-283).

Jotkut kriitikot tuntevat, että kirja päättyy moniselitteisesti, mutta useimmat uskovat Haudan ekstaasin, joka yhdestä näkökulmasta tarkastellen on selvästi seksuaalinen, tuovan tullessaan täyttymyksen ja onnellisuuden. Damonin (1924, 127) varhainen näkemys, jonka mukaan Orcin Viimeistä Tuomiota ja parittelua Haudan kanssa seuraa väkivaltaisen sodan orgia, on ilmeisesti vaikuttanut Bloomin (1963, 163) näkemykseen, jonka mukaan verenhimoisen hajoamisen maailma jättää Orcin kyvyn vapauttamiseen hyvin kyseenalaiseksi. Tannenbaum (1982, 196-197) huomioi, että Mooseksen autiomaassa nostama Nehushtan-vaskikäärme, johon Orcia implisiittisesti verrataan (7:28; Vrt. Numeri 21:6-9), ei ole ainoastaan Kristuksen enne (Joh. 3:14-15) vaan myös epäjumalanpalveluksen kohde (2. Kun. 28:4). Radikaalimpi on kuitenkin Beer (1968, 138), joka kammoksuu ihmiskunnan ennenaikaista saapumista haudan ääreen (vaikka William Blaken tekstissä ihmiset pikemminkin nousevat ylös haudasta) ja sitä seuraavaa hedelmätöntä seksuaalista ja vallankumouksellista kiihkoa. Sloss ja Wallis (1926, I:127) kuitenkin näkevät intohimon muuntavan haudan ilon asuinsijaksi ja Schorer (1946, 284) havaitsee tässä elämän voiton kuolemasta. Damon (1967, 377. 423) näkee haudan olevan saatettu raskaaksi ja Paley (1970, 162-163) toivottaa tervetulleeksi pelastuksen, johon sisältyy ruumiillinen ylösnousemus. McCord (1984, 32) puhuu haudan onnellisesta muodonmuutoksesta kohduksi – muodonmuutos, joka Deenin (1983, 64) silmissä sallii The Song of Los-runoelman olevan The Book of Thel (1789)-runoelman täydennys.

Runoelman muoto herättää kirjallisia assosiaatioita. Howard (1984, 181-182) havaitsee, että runoelma parodioi hurskaiden raamatullisten laulujen historiallista sisältöä (esim. Exodus 15:1-19 ja Jesajan kirjan 9.-10. luvut) ja sellaisten psalmien kuin 78., 105. ja 106. kronologista rakennetta. Howard (1984) löytää erityisen lähteen Johanneksen ilmestyksen 20. luvusta, jossa Saatanan urizeninkaltaista petosta seuraa Kristuksen tuhatvuotinen valtakausi.

Yksityiskohdat

”Afrikka”

1 Otsikko. S: Afrikka on israelilaisten (Egyptin) orjuuden ja mustan orjuuden syntysija (Johnson ja Grant 1979, 134). Käytäntö, jossa lain säännöskokoelma yhdistettiin jumalalliseen alkuperään, kehittyi ensimmäisenä Egyptissä – katso: William Walburton: The Divine Legation of Moses (1738-1741) (Tannenbaum 1982, 187-188).

2 3:1. S: Losin laulun lauloi kiertävä minstreli päivällisvieraille (Stevenson 1971, 242) ja sen toistaa inhimillinen laulaja inhimilliselle yleisölle (Johnson ja Grant 1979, 134).

3 3:2. ... neljälle harpulle...S: Ilmaus viittaa neljään mantereeseen (Damon 1924, 126).

4 3:3-4. …. Sydämenmuotoisessa….S: Sanaleikki englannin ilmauksella heartland (”tärkein alue”, ”sydänmaa”) , sillä jo Blaken aikana Afrikkaa pidettiin yleisesti sivilisaation kehtona (Tannenbaum 1982, 185). Sydämen alistamista, joka ensinnä ilmenee Afrikassa (McCord 1984, 26), seuraa sukupuolielinten vieraannuttaminen päästä, joka huonontaa Nooan näyn Urizenin ajattelutavaksi ja Eedenin rakkauden Aristonin himoksi (Beer 1968, 337). Vrt. The First Book of Urizen, 25:43-44.

5 3:5. S: Damon (1924, 337) näkee Aristonin kielteisenä hahmona – militaristisena sparatalaiskuninkaana, joka kammoaa visionääristä totuutta. Margoliouth (1951, 91) esittää jyrkän tuomionsa sille, että Ariston on langennut pois uusiutuvan onnellisuuden yhteydestä ja Howard (1984, 180, 187) olettaa, että (Urizenin tavoin) Ariston on entinen tyranni, joka nyt on vapahdettu ja kammoaa omaa menneisyyttään. Viitaten America: A Prophecy-runoelman levyyn 10 Harper (1955, 79) väittää, että Blaken mielessä Ariston yhdistyy kadonneeseen Atlantikseen, jota eräät uusplatonistit pitivät neljäntenä mantereena.

6 3:6-7. S: Adam on luonnollinen ihminen ja Nooa taas on mielikuvituksen ihminen, joka pyrkii välttämään vajoamista (materialistisen) ajan ja avaruuden meren pinnan alle (Damon 1924, 126). SH: heprealaisten Nooan vastine Gilgamesh-eepoksessa on Puuseppä Utnapishtim. Gilgamesh-eepoksen 11. lauluun sisältyy kertomus muinaisten aikojen Suuresta Vedenpaisumuksesta ja/tai ennustus ”Vesimiehen ajoista”. Klassisen mytologian vastine heprealaisen Raamatun Nooalle on Deukalion, josta kerrotaan mm. pseudo-Apollodoroksen Bibliotheke-teoksessa (r. 1.7.2 & 3.8.2) ja Ovidiuksen Metamorfooseja-teoksessa (I: 253-457). Nimi ’Deucaliôn’ on johdettu kreikan sanoista deûkos ja/tai gleûcos (”uusi makea viini”, ”rypälemehu”, ”suloisuus”) sekä haliéus (”merenkulkija”, ”merimies”, ”kalastaja”) (Liddell & Scott 1997, 35, 165). Vrt. ”Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus” (Matt. 24:37). Nooan päivistä eli Vesimiehen ajasta katso myös Gen. 5:1-10:32, Ps. 124:2-5, Jes. 24:5 & Luuk. 21:25-28.

7 3:8-9. He näkivät Urizenin antavan Lait Kansakunnille/ Losin lasten käsien välityksellä. SH: Percy Bysshe Shelley kirjoittaa Defense of Poetry (1821, julk. 1840)-esseessään kaunopuheisesti: ”Mutta runoilijat eli ne, jotka kuvittelevat ja ilmaisevat tämän tuhoutumattoman järjestyksen, eivät ole ainoastaan kielen ja musiikin, tanssin, arkkitehtuurin, kuvanveiston ja maalaustaiteen tekijöitä; he ovat myös lainsäätäjiä, kansalaisyhteiskunnan perustajia ja elämän taitojen keksijöitä – sekä opettajia, jotka tiettyyn kauniin ja toden tuntemiseen lisäävät myös osittain kyvyn havaita sen näkymättömän maailman edustajia, jota kutsutaan uskonnoksi. Näin kaikki alkuperäiset uskonnot ovat allegorisia tai allegorisuuteen taipuvaisia, niillä on Januksen tavoin väärän ja toden kasvot. Runoilijoilla onkin – ajasta ja paikasta ja kansakunnasta riippuen – kutsuttu lainsäätäjiksi tai profeetoiksi. Perimmäinen runoilija sisältää ja yhdistää nuo molemmat ominaisuudet. ” (Suom. Leevi Lehto). Percy Bysshe Shelley: ”Runouden puolustus – eli huomautuksia esseen ”Runouden neljä aikaa” johdosta (1821)”; Oi Runous – Romantiikan ja modernismin runouskäsityksiä, Tuula Hökkä (toim.). 2000, 76-77. Jack Lindsay (1978, 246) vihjailee, että William Blake ennakoi monia Percy Bysshe Shelleyn runollisia ideoita, mutta tässä kohtaa Blaken pessimistinen viesti on täsmälleen vastakkainen kuin optimistisen Shelleyn: Blakesta runous on usein ase ideologisen tietoisuuden kannattajien käsissä.

S: Losin (ja Enitharmonin) lapset ovat kirjaimellisesti sama asia kuin profeetat (Damon 1924, 362) ja/tai ”taiteen ja kirjallisuuden miehet” (Margoliouth 1951, 89). Heidän käsissään symboli on kuitenkin rappeutunut dogmaksi (ts. runous on huonontunut uskonnoksi) (Damon 1924, 126) ja Losin profetia on huonontunut laiksi (Stevenson 1971, 242). vrt. Losin lasten rooli Europe: A Prophecy-runoelmassa. O: Los on ’profetian henki’. Losin lapset ovat tuon hengen ruumiillistuma ihmiskunnan historiassa. Urizen langettaa tahtonsa ihmiskunnan osaksi heidän välityksellään kun he muovaavat ihmisten ajatusmaailmaa. Seuraavassa jaksossa Rintrah, Palamabron, Oothoon, Leutha, Sotha ja Diralada toimivat Losin lapsina.

8 3:10. S: Blake saattaa viitata tässä kauhuun, jota Adam ja Nooa tuntevat Urizenin sortoa kohtaan (Howard 1984, 182) tai sitä kohtaan, että Nooa muuttuu valkoihoiseksi ja afrikkalainen mustaihoiseksi (Nurmi 1976, 102), joista viimeksi mainittu tapahtuma on seurausta Nooan (poikansa Haamin pojalle, Kaanaanille langettamasta) kirouksesta Genesiksessä (9:22-27) (Johnson ja Grant 1972, 135) tai merkki dekadenssistä ( Damon 1924, 362).

9 3:11: B: Losin vanhin poika Rintrah toimii tässä lähinnä Urizenin edustajana. Myöhemmin Blake käsittelee Rintrahia poikkeuksetta aina vihastuneen profetian henkenä.

10 3:11. ...antoi Abstraktin Filosofian Bramalle idässä....S: ”Brama” viittaa Brahmaan, hindulaisuuden luojajumalaan ja Veda-kirjojen kirjoittajaan. O: William Jonesin Asiatic Research (1788)- teoksessa Brahman kuvataan olevan abstrakti ja looginen.

SH: Abstrakti filosofia, jonka Blaken mukaan Rintrah antoi Bramalle idässä, on sama asia kuin John Locken ja Isaac Newtonin empiristinen ”Viiden Aistin Filosofia”. Blaken ilmaisu viittaa tässä länsimaisen sivistyksen ja tieteen saavutusten propagoimiseen siirtomaissa eurooppalaisten harjoittaman poliittisen ja kulttuurisen imperialismin vanavedessä. On kuitenkin epäselvää, viittaako Blake tässä sanskritinkieliseen nimisanaan ’Brahma’(ks. hindulainen luojajumaluus) vai sanskritin käsitteeseen ’bhrama’ (”katoavainen”) - vai kenties samanaikaisesti molempiin näistä (?). Kathleen Raine: Blake and Tradition (1969, II:51) on pyrkinyt osoittamaan Urizenin yhteyden Brahmaan, jota hindulaisuus pitää (nykyisen, vallitsevan) maailmankaikkeuden alkuperäiseen Luojajumalana ja joka toisinaan kuvataan hindulaisuudessa hämähäkkinä. Samoin David Weir: Brahma in the West – William Blake and the Oriental Renaissance (2003, 63, 67-). Hämähäkiksi Brahman kuvasi myös mm. Joseph Priestley: A Comparison of the Institutions of Moses with Those of the Hindoos and Other Ancient Nations (1799, 50). Merkitsevää lienee myös, että Friedrich Nietzsche: Antikristus (2001, 24-) kutsuu (virallisen) kristinuskon Jumalaa ”hämähäkkijumalaksi”.

Hindulaisuuden pyhissä kirjoissa Brahma ei ole kuvattu yksinomaan hyväntahtoisena ja laupiaana hahmona vaan pikemminkin kaksijakoisena, sekä jumalien (sanskr. suras) että demonien (sanskr. asuras) isänä: Esimerkiksi hindulaisuuden tunnetuimpiin teksteihin lukeutuvan Bhagavata Puranan (ts. Śrīmad Bhāgavata Mahā Purāṇa eli Śrīmad Bhāgavatam eli Bhāgavata ) mukaan luodessaan maailman Brahma kyllästi kaiken sekä hyvällä että pahalla, materiaalisella ja hengellisellä, alulla ja lopulla; Näin ollen Brahma on ihmiskunnan, kaikkien tiedon lajien, musiikin, tanssin ja joogan, puheen ja uskonnollisten tekojen, sanskritin kielen ja Vedojen hengellisen totuuden (sanskr. dharma, ”oppi”) myyttinen alkuunlaittaja, mutta toisaalta myös kaiken katoavaisen ja virheellisen (sanskr. bhrama) sekä harhaisen ja illusorisen (sanskr. maya) ja myös kuoleman (sanskr. mara) alkuperäinen synnyttäjä. Sanskritinkielisen sanan maya alkuperäinen merkitys on saattanut olla ”luominen”, Luomakunta”, ”jakaminen”. (Vrt. Doninger O’Flaherty 1980, 57-; Daniélou 1985, 232-249; Goudrian 1987, 9:5794-5795).

Hindulaisuudessa absoluuttista todellisuutta eli Jumaluutta kutsutaan nimellä ’Brahman’, jonka ilmentymiä ovat mm. jumaluudet Brahma, Vishnu ja Shiva. Käsitteitä ’Brahman’ ja ’Brahma’ ei pidä samastaa, vaikka ne ovat etymologisesti sukua keskenään. Merkitsevästi Vishnu Puranassa Brahmanin kuvataan olevan ”abstrakti ylin olento”. (Vrt. Doninger 1987, 2: 1023-1024; Hesterman 1987, 2: 1024-1026; Wilkins 1990, 93-).

11 3:12-14. S: Perustuen Blaken totunnaiseen symboliikkaan ja ideoihin Schorer (1946, 282) vakuuttaa, että luonnon pysyvät muodot pilkkaavat langennutta ihmiskuntaa ja Mellor (1974, 99) samaistaa ”Ihmisenmuotoiset henget” kuolevaisiin kehoihin vangittuihin sieluihin, mutta Adlard (1972, 100-101) näkee sodan olevan lietsottu neljä elementin välille kun taas Howard (1984, 180) arvelee Yön ja Pilven olevan Orcin tulen antiteeseja ja harhan tunnuskuvia. Raine (1968, I: 351-352) havaitsee viittauksen Bhagavad-Gitan toiseen kirjaan, jossa Krishna suostuttelee Arjunaa taistelemaan, sillä sielut ovat kuolemattomia – vaikka Blake pitää tätä sodan puolustuspuhetta tekopyhänä. Tannenbaum(1982, 186-187) löytää tästä alluusion Paavalin ilmaukseen ”olimme maailman alkuvoimien orjia” (Gal.4:3) ja Blaken ilmaus ”elementtien orjia” viittaa sekä luonnon alkuvoimiin että uskonnolliseen lakiin.

12 3:15. Nooa kutistui vesien alla. S: Viittaa vajoamiseen materialismiin (Damon 1924, 362) tai vajoamiseen siihen tilaan, johon Har ja Heva ovat ”vajonneet” (4:7) (Tannenbaum 1982, 190). Sekä Nooa että Abraham samastuvat urizeniseen moraliteettiin (Percival 1938, 25).

13 3:18. S: ”Trismegistus” on sananmukaisesti ”Kolmasti-paras”. Viittaa Hermes Trismegistuksen nimeen yhdistettyyn antiikin hermeettiseen kirjoitukseen, jota alkemistit ovat kautta aikojen pitäneet suuresti arvossa.

14 3:18-19. Trismegistukselle...Pythagoraalle, Sokrateelle & Platonille. O: Hermes Trismegistus, (magiaa, astrologiaa ja alkemiaa käsittelevien) hermeettisten kirjoituksien oletettu jumalallinen kirjoittaja, on tässä ryhmitelty yhteen antiikin Kreikan keskeisten mystisten ja/tai idealististen kirjoittajien kanssa.

15 3:20. B: Perustuen Harin rooliin Tiriel (1789)-runoelmassa ilmaus ”Harin pojat” viittaa koko ihmiskuntaan.

16 3:20-21. ….aika ajan jälkeen Orc ulvoi Atlas-vuorella kahlittuna...... O: Orc on Zeusta vastaan kapinoineen Prometheuksen veroinen kapinallinen ja sijaiskärsijä. Orcin sykli (Northrop Fryen ilmaus), jossa vallankumouksellinen energia ensin voimistuu ja sitten nujerretaan, toistuu ihmiskunnan historiassa yhä uudellleen ja uudelleen.

17 3:23-24. S: Tarkoittaako tämä sitä, että Theotormon vääristi Jeesuksen opetukset (Raine 1968, I: 177-178) tai että kirkko vääristi ne (Johnson ja Grant 1979, 136) vai sitä, että Jeesus itse on vastuussa perustamansa uskonnon tukahduttavasta luonteesta (Sloss ja Wallis 1926, I: 131, Erdman 1977b, 136) vai sitä, että Jeesus kuulee sekä Theotormonin itsekidutuksen tyhjän dysangeliumin ja Oothoonin vapaan rakkauden ilosanoman, mutta alistuvaisesti hän valitsee vain ja ainoastaan ensinnä mainitun (Stevenson 1971, 243) - vai viitataanko tässä erehtyväiseen historian Jeesukseen kontrastina Parusian Jeesukselle (Frye 1947, 4448-449n56)?

18 3:22-24. B: Blake selvästi samastaa Jeesuksen ilosanoman hänen omaan runoelmaansa Visions of the Daughters of Albion (1793) tehden Theotormonista virallisen kristinuskon huomattavan edistäjän, mikä vihjailee kristillisen uskon läheisyyttä mustasukkaisuuden kärsimyksille ja tukahdutetulle intohimolle. O: Jeesus kuulee (Oothoonin) äänen vapauden ja rakkauden puolesta, mutta hyväksyy pikemminkin (Theotormonin) passiivisen kärsimyksen sanoman.

19 3:29. S: ...antoi Mahometille väljän Raamatun...S: ”Väljä Raamattu” viittaa pyhinä pidettyihin kirjoituksiin, joilla kuitenkaan ei ole kristillisen Raamatun eeppistä viitekehystä (Fisher 1961, 197), eräänlaiseen ”toisen luokan pyhiin kirjoituksiin” (Bloom 1965, 905), pyhiin kirjoituksiin, joilla on maine irrallisten sivujen ja lukujen kokoelmana (Damon 1965, 259, joka lainaa George Salen Preliminary Discourse- teosta vuodelta 1734), pyhinä pidettyjen kirjoitusten koodeksi, joka rohkaisee epätervettä erotiikkaa (Beer 1968, 135). ”Mahomet” on toki islamin profeetta Muhammad.

20 3:25-29. S: Blake saattoi nähdä islamin reaktiona kristillistä luostarilaitosta vastaan (Damon 1924, 127) ja sellaisena kiitettävänä (Sloss ja Wallis 1926, I:127) tai - päinvastaisessa valossa - naisiin kohdistuvan tyrannian syynä, josta Mary Wollstonecraft syytti islamia (McCord 1984, 27).

21 3:30. Sotha antoi Odinille Sodan Säännön...O: Tämä täydentää luettelon alistavista filosofioista ja uskonnoista, jotka annetaan kansakunnille – itämaille, heprealaisille, kreikkalaisille, kristilliselle Euroopalle, muslimeille ja germaaneille.

22 3:30-31. S: Kun Sothalta on kiistetty seksuaalisuuden ilmaiseminen, hänen energiansa purkautuu sotana (Damon 1965, 378-379). Seksuaalinen frustraatio on syypää myöskin kristilliseen itseruoskintaan ja islamilaiseen julmuuteen naisia kohtaan (McCord 1984, 27).

23 3:28-31. B: Nämä rivit perustuvat hyvin väljästi Europe: A Prophecy-runoelmaan. Antamon on kuvataiteiden henki, mutta ollessaan Leuthaan vaikutuksen alaisuudessa hän on seksuaalisen tekopyhyyden henki, joka on vastuussa Mahometin (Muhammadin) ”Väljästä Raamatusta” - ilmaus viittaa luultavasti siihen, että Blaken mielestä Koraani on vain himmeä heijatus kristillisestä Raamatusta. Odinin pohjoinen mytologia sotaisine painotuksineen on syntyisin Sothasta, musiikin hengestä, jonka irtolainen emanaatio ’Diralada’ ilmenee Europe: A Prophecy-runoelmassa nimellä ’Thiralatha’. Blake pyrkii selventämään tätä raskasmielistä mytologista kehittelyään runoelmassaan Milton (27.levy).

24 4:1. S: ”Sairaalat” (hospitals) viittaa tässä köyhien asuntoihin.

25 4:3. S: McCordin (1984, 27-28) mukaan Ikuisuus tuhottiin siten, että sitä ymmärrettiin väärin pelkkänä unelmana.

26 4:5. S: ”Sota & Himo” ovat sama asia kuin moraliteetin näkemys energiasta (Sloss ja Wallis 1926, I: 126), ja/tai norjalaisten ja muslimien äänet yhtäläisesti (Beer 1968, 135-136).

27 4:6-7. ...he kutistuivat ...S: Kuten ihmiskunta kutistui vedenpaisumuksen jälkeen – katso: Genesis 6:4 (Howard 1984, 243-244).

28 4:9. Madellen matelijan lihassa...S: Blaken lähde on tässä Ovidiuksen Metamorfooseja-teoksen neljäs kirja, jossa kerrotaan tarina Cadmuksesta, joka kielsi sielun kuolemattomuuden ja sen tähden muuttui vaimoineen käärmeiksi (Raine 1968, I: 49-50, 381-382n38).

29 4:15. Viiden Aistin Filosofia….S: Viittaa deismiin (Paley 1970. 71).

30 4:13-15. S: Tämä sitominen on vastine Urizenin sitomiselle Losin toimesta (The Book of Urizen, 8:1-13:34), joka on välttämätöntä hänen hajoamisensa estämiseksi (Hilton 1983, 69).

31 4:16. S: Urizen itkee tekopyhänä (Bloom 1963, 162) tai suree äärimmäistä rappeutumista (Johnson ja Grant 1979, 137).

32 4:17. S: Kriitikot ovat erimielisiä sen suhteen, edistävätkö Jean-Jacques Rousseau ja Francois-Marie Voltaire tässä vapautumista kuten The French Revolution (1791)-runoelmassa (rivi 276) vai sortoa kuten Jerusalem - Emanation of the Giant Albion (1894-1820)-runoelman kolmannen luvun esipuheessa. Damon (1924, 127) ottaa ensinnä mainitun kannan ja sitä vahvistaa Erdmanin (1974, 177) havainto kuvituksesta: Lintu nousee lentoon ensimmäisen nimen ylle ja toiseen nimeen on kiinnitetty lippu. Sloss ja Wallis (1926, I: 127) kuitenkin syyttävät näitä ranskalaisia valistusfilosofeja deismistä, johon Blake tunnetusti suhtautui hyvin kriittisesti. Tannenbaum (1982, 192) ajattelee Rousseaun ja Voltairen olevan Blaken ajatuksissa hengellisesti uhkaavia, mutta potentiaalisesti vapauttavia.

33 4:18. ...Aasian kuolleiden Jumalien ympärillä...S: Viittaa Tammuziin ja Adonikseen, jotka kuvataan Libanonin kuolevina jumalina John Miltonin Paradise Lost (1667)-runoelmassa, I: 446-454 (Tannenbaum 1982, 192, 325n14).

34 4:19. ... Afrikan autiomaissa, Langenneiden Enkelten ympärillä...S: Langenneita enkeleitä verrataan Pohjois-Afrikan barbaarisiin valloittajiin John Miltonin Paradise Lost (1667)-runoelmassa, I: 351-355 (Adlard 1972, 100), he ovat Genesiksen jakeen 6:2 ”Jumalan poikia” (Tannenbaum 1982, 191). McCord (1984, 26) uskoo, että Rousseau, Voltaire, Aasian jumalat ja langenneet enkelit ovat Blaken mielestä kaikki kunnianarvoisia kapinallisia.

35 4:20. S: Tämä rivi on toistoa America: A Prophecy (1793)-runoelman riviltä 3:1, jossa tyrannimainen monarkki ”liekehtii”, mutta Beer (1968, 136) olettaa, että tämä Prinssi loimuaa ”profetaalisilla lieskoilla”.

36 4:1-20. B: Tämä hyvin tiivis luonnos Euroopan intellektuaalisesta kehityksestä jäljittää Blaken mytologiselle kehittelylle keskeisen kosmisen lankeemuksen keskeisimmät asteet: Ikuisuuden menetys (rivit 4:1-4), luonnollisen ihmisen ilmestyminen (rivit 4:5-12), abstraktin ajattelun ja metafyysisen empirismin kasvu, joka kulminoituu Isaac Newtonin ja John Locken viiden aistin filosofiaan (4:13-17) kunnes ne kokevat lopullisen manifestaationsa Jean-Jacques Rousseaun ja Francois-Marie Voltairen deismissä, joka levittäytyy kaikkialle maailmaan (4:18-21).

”Aasia”

37 Otsikko. S: Blakelle Aasia edusti vihamielistä asennetta Jumalallista Näkyä kohtaan (Jerusalem: Emanation of the Giant Albion, 74:22), mutta tämän jakson tapahtumapaikka on todellisuudessa pikemminkin Eurooppa (Damon 1924, 127). Blake tarkoittaakin ilmaisulla 'Aasia' tässä yhteydessä pikemminkin Vähä-Aasiaa eli Apostoli Paavalin elämäntyön näyttämöä ja seitsemää seurakuntaa, joille Johanneksen ilmestyksen kirjoittaja osoitti kirjoituksensa (Tannenbaum 1982, 185-186).

38 6:1. S: Ilmaus ”Aasian kuninkaat” viittaa todellisuudessa Euroopan kuninkaisiin, mutta Blaken ilmaisu on tarkoituksellisen varovainen, sillä hän halusi välttää syytteen kansankiihotuksesta (Margoliouth 1951, 90); Tannenbaumin (1982, 193) mukaan ”Aasian kuninkaat” ovat Israelin vihollisia ja Babylonin Porton ihailijoita.

39 6:2. S: ”Ulvonta” on varsinkin Albionin Enkelin ulvontaa; Katso Europe: A Prophecy 12:12, 12:21 (Stevenson 1971, 245).

40 6:3-4. O: ”Verkko” on Uskonnon Verkko ja ”Vankityrmä” on Materialismin Vankityrmä.

41 6:13. S: ”Vauraus” viittaa hallitsevan luokan vaurauteen (Bronowski 1944, 91).

42 6:18. ... allegorisia rikkauksia...S: Viittaa minimipalkan nousuun inflaation johdosta tai kenties palkkioon, jonka pastorit John Wesley ja George Whitefield lupasivat köyhille tuonpuoleisessa (Bronowski 1944, 91); Obligaatioiden kaltaiset taloudellisen vaurauden muodot, jotka ovat ainoastaan rikkauden saatavilla (Johnson ja Grant 1979, 138).

43 6:9-18. Eikö Kuningas kutsu Nälänhätää kedolta?Eikö Pappi Ruttoa kosteikosta? SH: Vrt. ”Kristinusko tarvitsee sairautta, melkein kuten helleenisyys tarvitsee liiallisen määrän terveyttä – tehdä sairaaksi on kirkon koko pelastusmenettely-järjestelmän varsinainen salatarkoitus. ” Friedrich Nietzsche: Antikristus (2001, 73), 51. lukukappale. Vrt. ”Lääketiede ja lääke tekevät ihmiset sairaiksi, sillä lääkärit keksivät sairauksia. Matematiikka tekee surulliseksi. Teologia tekee ihmisistä syntisiä. ” (Martti Luther).

44 6:20. S: Ranskan Suuren vallankumouksen vuosina Englannissa viranomaiset suvaitsivat ja joskus rohkaisivat mellakoitsijoita, jotka polttivat radikaali-intellektuellien asuntoja (Johnson ja Grant 1979, 138). Stevenson (1971, 246) viittaa vuoden 1780 Gordon kapinoihin ja Joseph Priestleyn Birminghamin kodin hävitykseen vuonna 1791.

45 6:21-7:2. S: Maan tapa: Köyhille perikato, rikkaille vauraus (Bronowski 1944, 91-92).

46 7: 3-4. S: Johanneksen ensimmäisessä kirjeessä tuomitaan ”ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä” (1. Joh. 2:16) (Johnson ja Grant 1979, 138).

47 7:7-8. S: Viittaa kenties luvattuihin materiaalisiin palkkioihin tuonpuoleisessa elämässä (Sloss ja Wallis 1926, I: 133).

48 6:9-7:8. O: Tästä alkaa englantilaisten hallitsevan luokan juonien luettelo, joista osasta keskusteltiin julkisesti Blaken elinaikana ja osa pantiin täytäntöön tarkoituksena tukahduttaa toisinajattelijat ja köyhien toiveet paremmasta elämästä.

49 7:14. ...hänen vaskiset, rautaiset ja kultaiset Kirjansa...S: Viittaa hyväntekeväisyyteen, sodankäyntiin ja talouteen (Damon 1924, 363). Myöhemmin Damon (1967, 424) näkee vasken symboloivan sosiologiaa ja Ostriker (1977, 912) tulkitsee vasken symboloivan juridista ja uskonnollista lakia.

50 7:9-19. S: Urizen on vastine valloittaja Sennacheribille, jonka siipien oli määrä peittää alleen Juuda (Jesaja 8:8) ja Orc on vastine Juudan menestyksekkäälle puolustajalle, Hezekiahille, joka muistuttaa ”siivekästä liskoa” (Jesaja 14:29). Urizenin metalliset kirjat sulavat Ranskan Suuren vallankumouksen lieskoissa (Tannenbaum 1982, 196).

51 7:20-23. S: Adam ja Nooa eivät ole korruptoituneita tai langenneita (Howard 1984, 243-244). He mainitaan tässä toistamiseen runoelman kokonaisuudessa osoittaakseen, kuinka Urizenin vallan alaisuudessa ihmiskeho on kuihtunut luurangoksi (McCord 1984, 25). Se, että Adam on ”valkaistu”, on ironinen viittaus tosiseikkaan, että The Marriage of Heaven and Hell (1789-1793)-teoksessa (2:13) Adamin kerrotaan olevan muovattu punaisesta savesta (Miner 1969, 289).

52 7:9-23. O: Urizen vetäytyy valtapiirinsä keskiöön, joka on heprealainen uskonto, mutta huomaa sen kuolleeksi. Urizenin vasken, raudan ja kullan kirjat symboloivat Lakia, Sodankäyntiä ja Taloutta.

53 7:27-28. ...kuin tulipatsas...kuin raivokkaan tulilieskan käärme! O: Raamatullista symboliikkaa, joka viittaa juutalaisen kansan vapautumiseen tyranniasta (Exodus 13:12-21) ja parantumiseen vitsauksesta (Numeri 21:5-9).

54 7:29. Synkkä maa....O: ”Like to a lark at break of day arising/ From sullen earth” - William Shakespeare, Sonnets 29.

55 7:29-30. S: Maa kutistuu kuten Nooa, Har ja Heva ovat kutistuneet tai kenties todennäköisemmin: Maa hupenee tehdäkseen tilaa Johanneksen ilmestyksen jakeen 21:1 ”uudelle maalle ja uudelle taivaalle” (Tannenbaum 1982, 198).

56 7:31-32. Ylös kuolleesta tomusta kalisevat luut luita vasten yhtyvät...O: Kuolleiden luiden ylösnousemus (Hes. 37).

57 7:33. ... kaikki liha seisoi alastomana...S: kuten Adam ja Nooa ”seisoivat” (3:6-7) ennen kuin sorto alkoi (McCord 1984, 32).

58 7:28-34. S: Deen (1983, 62-63) samaistaa ylösnousseet luut siihen, miksi Adam ja Nooa ovat heikentyneet (7:20-21).

59 7:35. S: ”Hauta” viittaa uusplatonismin hengessä tämänpuoleiseen maailmaan (Damon 1924, 127), maahan (Schorer 1946, 285). Erdman (1977b, 186) vakuuttaa, että luonto (4:11), maa ja hauta ovat eri näkökulmia olennaisesti samaan asiaan.

60 7:35-36. O: Kun elämä uudistuu, haudasta tulee seksuaalisesti hedelmällinen.

61 7:38. S: Sana glandous (tässä: ”kihelmöivä”) on Blaken omaa keksintöä, mutta muistuttaa sanaa gland (”rauhanen”).

62 6:1-7:40. B: Kautta koko Aasia-jakson lukija voin tuntea helpotusta kun Blake keskittyy katastrofien luetteloinnin sijaan nuhteluun ja profetiaan. Jakso ’Aasia’ seuraa Blaken kronologisessa tapahtumakaaressa Europe: A Prophecy- runoelman tapahtumia ja tässä Orc ilmestyy tapahtumien keskiöön uudemman kerran herättäen vallankumouksellisia ajatuksia intohimon liekeillään. Aasian hämähäkkikuninkaiden vihainen huuto (6:9-7:8), joka näennäisesti on heidän tyranniansa malthusilainen puolustuspuhe, toimii Blaken tarinankerronnassa satiirisesti paljastaen kuninkaiden todellisen luonteen. Aasian kuninkaiden kiihottajana Urizen lentää Euroopasta Juudeaan, mutta kuitenkin Orcin tulipatsas voittaa Urizenin pilvipatsaan ja pian sen jälkeen maailmanlopun ennusmerkit alkavat tuoda itseään julki.

63 7:42. Urizen itki.S: Urizen itkee, koska hän - toisin kuin Los – oivaltaa maailman olevan vailla vapahdusta (Beer 1968, 138) tai koska hän osoittaa katumusta (Erdman 1974, 180), sillä hän näkee ikuisuuden perspektiivistä käsin (Howard 1984, 187). O: Kristillisen Raamatun lyhimpiä jakeita on ”Ja Jeesus itki” (Joh. 11:35), mikä tapahtui hetkeä ennen kuin Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista. Vrt. The Marriage of Heaven and Hell (1789-1793)- teoksen A Song of Liberty-runo.

Kirjallisuus

-Apollodorus 1921. The Library (Alkuteos: Βιβλιοθήκη). Translated by Sir James George Frazer. Loeb Classical Library Volumes 121 & 122. Cambridge, MA, Harvard University Press; London, William Heinemann Ltd. https://www.theoi.com/Text/Apollodorus1.html(11.5. 2020).

-Adlard, John 1972. The Sports of Cruelty: Fairies, Folk-songs, Charms and Other Country Matters in the Work of William Blake. London: Cecil and Amelia Woolf.

-Beer, John 1969 (1968). Blake's Humanism. Manchester: Manchester University Press. New York: Barnes and Noble.

-Bloom, Harold 1963. Blake's Apocalypse: A Study in Poetic Argument. New York: Doubleday.

-Bronowski, J. 1944. William Blake 1757-1827: A Man Without a Mask. London: Secker and Warburg.

-Damon, S. Foster 1958 (1924). William Blake: His Philosophy and Symbols. Glouchester, Mass: Peter Smith.

-Damon, S. Foster 1988 (1965). A Blake Dictionary: The Ideas and Symbols of William Blake. Hanover and London: University Press of New England for Brown University Press.

-Daniélou, Alain 1985 (1953). The Myths and Gods of India – The Classic Work of Hindu Polytheism. New York: Inner Traditions International Ltd. https://archive.org/stream/mythsgodsofindia00dani# (21.2.2018).

-Deen, Leonard W. 1983. Conversing in Paradise: Poetic Genius and Identity-as-Community in Blake's Los. Columbia and London: University of Missouri Press.

-Doninger O’Flaherty, Wendy 1980. The Origins of Evil in Hindu Mythology (Hermeneutics: Studies in the History of Religions; Book 6). University of California Press.

-Doninger, Wendy 2005 (1987). Brahma. Teoksessa The Encyclopdia of Religion, Lindsay Jones (toim.). Detroit : Macmillan Reference USA. Vol. 2: 1023-1024. https://www.e-reading.club/bookreader.php/133768/Jones_-_Encyclopedia_of_religion._vol._02_of_14_%28ATTRIBUTES_OF_GOD_-_BUTLER%2C_JOSEPH%29.pdf (22.9. 2018).

-Erdman, David V. (toim.) 1974. The Illuminated Blake. New York: Anchor Press/ Doubleday.

-Erdman, David V. 1977b. The Notebook of William Blake: Photographic and Typographic Facsimile. New York: Readex Books.

-Fisher, Peter F. 1971 (1961). The Valley of Vision: Blake as Prophet and Revolutionary. Toronto and Buffalo: University of Toronto Press.

-Frye, Northrop 1962 (1947). Fearful Symmetry: A Study of William Blake. Boston: Beacon Press.

-Hämeen-anttila, Jaakko (suom.) 2000. Gilgamesh - Kertomus ikuisen elämän etsimisestä. Helsinki: Basam Books Oy.

-Goudrian, Teun 2005 (1987). Maya. Teoksessa The Encyclopedia of Religion, Lindsay Jones (toim.). Detroit :Macmillan Reference USA. Vol. 9: 5794-5795. https://www.e-reading.club/bookreader.php/133761/ Jones_-_Encyclopedia_of_religion._vol._09_of_14_%28MARY_-_NDEMBU_RELIGION%29.pdf (22.9. 2018).

-Harper, George Mills 1955. ”Blake's Neo-Platonic Interpretations of Plato's Atlantis Myth”. Journal of English and Germanic Philology, LIV (1955), 72-79.

-Hesterman, Jan C. 2005 (1987).Brahman. Teoksessa: The Encyclopedia of Religion, Lindsay Jones (toim.). Detroit : Macmillan Reference USA. Vol. 2: 1024-1026. https://www.e-reading.club/ bookreader.php/133768/Jones_-_Encyclopedia_of_religion._vol._02_of_14%28ATTRIBUTES_OF_GOD_-_BUTLER%2C_JOSEPH%29.pdf (22.9. 2018).

-Hilton, Nelson 1983. Literal Imagination: Blake's Vision of Words. Berkeley: University of California Press.

-Howard, John 1984. Infernal Poetics: Poetic Structure in Blake's Lambeth Prophecies. Rutherford: Fairleigh Dickinson University Press; London and Toronto: Associated University Presses.

-Hungerford, Edward B. 1963 (1941). Blake's Albion. Teoksessa Edward B. Hungerford: Shores of Darkness. Cleveland and New York: Meridian Books, 35-61.

-Johnson, Mary Lynn & John E. Grant (toim.) 1979. Blake's Poetry and Designs. New York and London: Norton.

-Liddell, Henry George & Robert Scott 1997 (1889). An Intermediate Greek-English Lexicon founded Upon the Seventh Edition of Liddell and Scott’s Greek-English Lexicon. Oxford: Clarendon Press.

-Lindsay, Jack 1979 (1978). William Blake: His Life and Work. New York: George Braziller, Inc.

-Margoliouth, H. M. 1951. William Blake. London: Oxford University Press.

-McCord, James 1984. ”Historical Dissonance and Blake's The Song of Los”. Colby Library Quaterly, XX (Mar. 1984), 195-208.

-Mellor, Anne Kostelanetz 1974. Blake's Human Form Divine. Berkeley: University of California Press.

-Miner, Paul 1969. Visions in the Darksom Air: Aspects of Blake's Biblical Symbolism. Teoksessa William Blake: Essays for S. Foster Damon, Alvin H. Rosenfeld (toim.), 256-292.

-Nietzsche, Friedrich 2001 (1908). Antikristus (Alkuteos: Der Antichrist: Fluch auf das Christenthum, 1895). Suomentanut Aarni Kouta. Unio Mystica.

-Nurmi, Martin K. 1976. William Blake. Kent State University Press.

-Ostriker, Alicia 1977. Notes. Teoksessa William Blake: The Complete Poems. Edited by Alicia Ostriker. Harmondsworth, Middlesex: Penguin.

-Ovidius Naso, Publius 2018. Muodonmuutoksia (Alkuteos:Metamorphōseōn librī ). Suomentanut Alpo Rönty. Porvoo-Helsinki-Juva: WSOY.

-Paley, Morton D. 1970. Energy and Imagination: A Study of the Development of Blake's Thought. Oxford: Clarendon Press, 1970.

-Percival, Milton O. 1964 (1938). William Blake and the Circle of Destiny. New York: Octagon Books.

-Priestley, Joseph 1799 . A Comparison of the Institutions of Moses with Those of the Hindoos and Other Ancient Nations. Northumberland [Pa.] : Printed for the author by A. Kennedy. Internet Archive. https://archive.org/details/comparisonofinst00prie/page/n4 (21. 2. 2018).

-Raine, Kathleen 1968. Blake and Tradition. 2 vols. Princeton: Princeton University Press.

-Shelley, Percy Bysshe 2000. ”Runouden puolustus – eli huomautuksia esseen ”Runouden neljä aikaa” johdosta (1821)”(Alkuteos: Defense of Poetry, 1821, julk. 1840). Suomentanut Leevi Lehto. Teoksessa: Oi Runous – Romantiikan ja modernismin runouskäsityksiä, Tuula Hökkä (toim.). Books on Demand, 74- 82.

-Schorer, Mark 1946. William Blake: The Politics of Vision. New York: Holt.

-Sloss, D.J. & J.P.R. Wallis (toim. ) 1926. The Prophetic Writings of William Blake. 2 vols. Oxford: Clarendon Press.

-Stevenson, W. H. (toim. ) 1971. The Poems of William Blake. London: Longman; New York: Norton.

-Tannenbaum, Leslie 1982. Biblical Tradition in Blake's Early Prophecies: The Great Code of Art. Princeton: Princeton University Press.

-Weir, David. 2003. Brahma in the West: William Blake and the Oriental Renaissance. New York: State University of New York Press.

-Wilkins, W. J. 1990 (1882). Hindu Mythology, Vedic and Puranic. Calcutta: Rupa.